Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2014

Dalat – kuin Pariisi pienoiskoossa

Menu

Dalat – tuo Vietnamin pikku-Pariisinakin tunnettu viehättävä kaupunki ranskalaisine arkkitehtuureineen – sijaitsee yli kilometrin korkeudessa sisämaan ylängöllä. Tunnelma on varsin erilainen kuin missään muualla Vietnamissa. Korkeusero tekee ilmastosta hyvin toisenlaisen rannikkoon verrattuna. Dalat onkin tunnettu ruusutarhoistaan sekä muista viileämmän ilmaston viljelykasveista, kuten mansikoista ja muista meille tutuista marjoista.

Kaupunki on pullollaan erilaisia kivijalkaputiikkeja intiimin tunnelman kera, joista löytyy aivan varmasti jokaiselle jotakin. Vietnam on tunnettu silkeistään. Niinpä Dalatin vierailija voi halutessaa teettää itselleen vaikka hääpuvun. Tunnelma on muutenkin perin eurooppalainen pienine tuoreen pullan tuoksuisine leipomoineen ja kahviloineen. Kun yhdistää vietnamilaisen kahvin ja meille tutut pullat, viinerit sekä muut leivonnaiset, voinette arvata tunnelmat.

Kahvista puheenollen, täältä löytyy eräs maailman arvostetuimmista kahvilajikkeista – Weasel. Tuo sivettikissan suoliston läpi kulkenut papu ei paahdettuna ja tuoreeltaan jauhettuna jätä kahvin ystävää kylmäksi ihanan suklaisella aromillaan. Sivettikissan kerrotaan olevan tarkka ruokavaliostaan. Niille nimittäin kelpaa kahvin pavuista vain parhaimmat. Mikäli siis eksytte näille nurkille, älkää missään nimessä sivuuttako tätä uskomatonta makuelämystä, minkä vain Weasel – kahvin kokenut kykenee todistamaan.

Dalatilla on sijaintinsa ansiosta toinenkin puolensa, josta lisää tuonnempana.

Dalat – also known as the little Paris of Vietnam – is a charming, French architecture style city located inland over one kilometre above sea level. The atmosphere differs significantly from the rest of Vietnam. The height difference makes the climate very different from that of the coast. Dalat is known of it rose gardens and other cooler climate crop, such as strawberries and other berries we are familiar with.

The city is full of little boutiques of intimate atmosphere. There’s something for everyone. Vietnam is known of its silk and therefore a Dalat visitor can have make oneself for example a wedding dress. The atmosphere is very European as the smell of fresh buns comes out of the little bakeries and coffee shops. When you combine the Vietnamese coffee and the buns and other baked goods we are familiar with, you can guess how we felt.

Talking about coffee, one of the most prestigious coffee species can be found here – the Weasel. Having travelled through the intestines of a civet cat, the bean, roasted and freshly ground, appeals to every friend of coffee with its chocolate aroma. It’s said that a civet cat is very careful when choosing its food. It only eats the best coffee beans. Therefore, in case you happen to be nearby, do not miss this unique experience which only those who have tried Weasel coffee can understand.

Thanks to its location, Dalat has another side as well, more of which we’ll tell later on.

Maisema

Toinen maisema

Gerbera

Ruusu

Sivettikissa

Weasel

Leipomo

Akvaariokalakauppias

From zero to hero

Snorkkelitesti

Oletko koskaan sukeltanut? Haluaisitko? Haluaisitko sukeltaa niin paljon, että siitä tulisi sulle ammatti? Jotain tämän suuntaisia kysymyksiä käytiin läpi vajaa vuosi sitten, kun sähköpostiin tipahti viimein vastaus, jossa tarjottiin mahdollisuutta opiskella Dive Control Specialistiksi. Takana oli yksi sukelluskokeilu hotellin uima-altaassa. Kyllähän sen perusteella nyt on helppo tietää, tykkääkö lajista vai ei. Seurasi pitkiä keskusteluja, joiden perusteella tehtiin päätös lähteä kokeilemaan. Niinhän sitä sanotaan, että yrittänyttä ei laiteta. Avoimesti puhuttiin myös luvasta keskeyttää heti, jos siltä tuntuu, ettei ala olekaan oma.

Lähtötaso oli siis nollassa ja tavoite asetettu korkealle. Alusta alkaen vauhti oli hurjaa. Jo peruskurssilla opetus annettiin siitä näkökulmasta, että tässä tehdään nyt ammattilaista. Slowly, slowly! Niin sanottiin joka välissä, mutta silti tuntui, ettei edellistä asiaa ollut ehtinyt sisäistämään ja oppimaan, kun seuraavaa lisättiin jo päälle. Siinä koeteltiin kovasti omia henkisen ja fyysisen kestävyyden rajoja. Aikataulu oli tiivis. Aamut meni sukeltaessa ja kamoja roudatessa, iltapäivällä teoriaa ja illalla kenties vielä työvuoro. Lisäksi kasa kirjoja, tehtäviä ja tenttejä ja kaikki tämä vieraalla kielellä. Vaikka kieli muuten melko hyvin onkin hallussa, vastaan tuli erikoissanastoa ja tenttiin lukeminen sanakirjan kanssa oli hidasta.

Tähän kaikkeen lisättiin vielä kulttuurierot, niin vieraan maan, kuin koko sukellusbisneksen. Välillä tuli hakattua päätä seinään, mutta niin se on vaan uskottava, että joitain asioita ei pysty muuttamaan. Silloin on turha kuluttaa omaa energiaansa, vaan on parempi niellä ja sopeutua. Pidemmän päälle pääsee helpommalla.

Mihin tämä kaikki on sitten johtanut? Meillä molemmilla on uusi hieno titteli, Dive Control Specialist. Se ei kuitenkaan tainnut riittää. Kumpikaan ei oikein tiedä, miten siinä niin kävi, mutta nyt ollaan hankkimassa lisää koulutusta, jotta pian saadaan uusi hieno titteli, Open Water Instructor. Taas lisää kirjoja, tenttejä, harjoituksia mutta toivottavasti vähemmän pään seinään hakkaamista. Suunta on edelleen sama, from zero to hero, vaikka ei tässä lajissa koskaan täysin valmiiksi tulekaan.

Have you ever dived? Would you like to? Would you like to dive so much that if would finally become your profession? These were the questions we wondered about a year ago, when we finally received an e-mail offering a possibility to study for Dive Control Specialist degree. At the time, I had tried diving once in the hotel swimming pool. It should be easy to know whether you like it or not after that one single time! We had some long discussions the result of which was a decision to go for it. Nothing ventured, nothing gained, as they say. We also openly decided that we would allow ourselves to quit instantly, if diving finally wasn’t our cup of tea.

I started from zero and aimed high. Things progressed fast right from the start. Already on the basic course teaching was based on the view point that we would become professionals. Slowly, slowly! That’s what they said all the time, but still it felt like we hadn’t really assimilated and learned the previous thing before a new one was already added. Our mental and physical limits were tested big time. The timetable was tight. Mornings were spent diving and carrying stuff from one place to another, afternoons were spent studying theory and nights might include a work shift. Additionally, a pile of books, exercises and exams and all this in a foreign language. Even though our English skills are quite good, we faced special vocabulary and studying for an exam with a dictionary took time.

On top of all this, there are cultural differences of the foreign country and of the whole diving business. Sometimes it felt like you banged your heads against the wall, but you just have to understand that some things cannot be changed. Don’t waste your energy on it, it’s better to take it as it is and adjust. In the long run, everything is much easier that way.

So what’s the result of all this? We both have a new fine title: Dive Control Specialist. However, that was not quite enough. Neither of us really knows how it happened, but now we’re about to get some more training to achieve a new fine title: Open Water Instructor. Again, there will be more books, exams and exercises but hopefully less head banging against the wall. The aim is still the same, from zero to hero, even though you never really get completely hero in this sport.

Tauko

Kättely

Siideriä

Ne pienet asiat

Kalastajan hattu

Arki on arkea, oltiin sitten missä päin maailmaa tahansa. Se ei kuitenkaan ole samanlaista, vaan pienet yksityiskohdat tekevät siitä erityisen. Tässä muutamia pieniä asioita, jotka tekevät arjestamme täällä Vietnamissa erilaisen kuin Suomessa. Jos pidät näitä itsestäänselvyyksinä, olet ehkä oleillut Kaakkois-Aasiassa tarpeeksi pitkään.

Ruokavalion perusraaka-aine on riisi, aina, joka päivä, ehkä hieman eri muodoissa mutta joka päivä. Riisi syödään puikoilla.

Jos luulit, että sataman laiturissa ei ole enää tilaa yhdellekään laivalle, olit väärässä. Kyllä siihen aina nyt ainakin yksi mahtuu. Sama koskee muita kulkuvälineitä.

Peruutusvaroitusääni on lähes joka autossa, ja yleensä ne soittaa fur eliseä, lambadaa tai muuta mukavan rasittavaa renkutusta. Myös vilkut on usein varustettu äänimerkillä.

Torven toitotus kuuluu myös liikenteen perusääniin. Sitä voi soittaa liikenteen sujuvuuden lisäämiseksi sekä ihan vaan tunnelman vuoksi. Myös torvissa on erilaisia soittoääniä.

Vessapaperia ei laiteta pönttöön, vaan sen vieressä olevaan roskikseen, jos vessassa nyt ylipäänsä on pönttöä tai vessapaperia.

Oluttuoppiin lisätään iso jääpala. Olut juodaan ilmeisesti mieluummin vetisenä kuin lämpimänä.

Vietnamilainen kalastajanhattu on normaali näky katukuvassa.

On täysin normaalia oikaista mopolla vastaantulijoiden kaistan, huoltoaseman pihan tai jalkakäytävän kautta. On siis myös täysin normaalia, että liikenteessä mopoja tulee vastaan molemmin puolin.

Sandaalien kanssa käytetään usein sukkia, niitä sellaisia, joissa isovarpaalle on oma kolonsa.

Kaupan takaosasta löytyy usein myyjän ja hänen perheensä koti. Näin ollen, kun illan tullen mopot otetaan sisälle suojaan, ne työnnetään kauppaan sisälle.

Mopon päällä voi kuljettaa mitä vaan. Viisihenkisen perheen, polkupyörän, pari sikaa, korkean pinon raakoja kananmunia tai yksiön huonekalut.

Everyday life is everyday life no matter where on the globe you are. However, it is not similar everywhere because the small details make it special. Here are some little things that make our everyday life here in Vietnam different from the Finnish one. If you consider these self-evident, you may have spent quite enough time in South-East Asia.

The basic ingredient of your diet is rice, always, every day, maybe in slightly different forms but still, every day. Rice is eaten with chop sticks.

If you thought that in the quay there is no room for one single boat, you are mistaken. There is always room for one more. The same applies for other means of transportation.

Almost every car is equipped with a warning signal for backing and normally they play Fur elise, Lambada or similar irritating song. Also indicators are often equipped with sound.

Honking horns are one of the basic sounds in the traffic. You can honk the horn to make the traffic run smoother, or just because. Horns come also with all sorts of different sounds.

Toilet paper should not be put in the toilet bowl but in the bin next to it, considering that there is a bowl let along toilet paper in the toilet.

A huge ice cube is added to the beer pint. Watery beer is apparently better than warm beer.

The Vietnamese fisher man’s hat is a common sight on the street.

When driving a motorbike, it is completely normal to take the first possible short cut, may it be the opposing lane, a gas station or a sidewalk. Therefore, it is also completely normal that motorbikes come across on both sides of the street.

Socks are often worn with sandals. This means socks with a separate space for big toe.

Shopkeepers often live in the backroom of their shop. Therefore, when at nightfall motorbikes are taken in, they are taken inside the shops.

Anything travels on motorbikes. A family of five, a bike, a couple of pigs, a high pile of raw eggs or the furniture of a studio.

Jääpala

Liikenne

WC

Sandaalisukat

Mopolasti

Deep fried crickets

Tervetuloa

Lieneekö hyönteiset ratkaisu kasvavaan nälänhätään? Siitä ei tiedä mutta vaihtoehtoinen proteiinin lähde nyt kuitenkin. Sirkat a la Dalat on ainakin eettinen valinta jatkuvassa kasvussa olevan, ylettömän lihansyönnin rinnalle tai pirteä vaihtoehto heille, jotka eivät eläinkunnan tuotteisiin muutenkaan syystä tai toisesta halua kajota. Rohkenen väittää, että tulevaisuudessa sirkkoja ja muita satiaisia tullaan näkemään enenevässä määrin meidän kaikkien ruokaympyrässä. Näistä on hyvä aloittaa!

Sirkat maun mukaan
Öljyä paistamiseen
Suolaa
Chilikastiketta

Pyydystä heinäsirkat omalta takapihalta tai ota yhteys lähimpään kasvattajaan. Uppopaista öljyssä rapsakoiksi. Paistoaika 2-5 minuuttia koosta riippuen. Ripottele päälle hieman suolaa. Dippaa chilikastikkeessa ja nauti. Heinäsirkat ovat parhaimmillaan heti paistamisen jälkeen.

Will insects offer a solution for the increasing famine? Don’t know about that, but they are an alternative source of protein anyways. Crickets à la Dalat is at least an ethical alternative to evergrowing and excessive meat consumption or a fresh choice to those who don’t want to lay a finger on animal products for whatever reason. I dare to say that we will all see more and more crickets and other crabs on our plates in the future. Here’s a nice start!

Crickets according to taste

oil for cooking
salt
chili sauce

Catch the grasshoppers from your backyard or contact the nearest grower. Deep fry in oil until crispy. Frying time is 2-5 minutes depending on size. Sprinkle a little salt on top. Dip in chili sauce and enjoy. The grasshoppers taste best right after frying.

Finally, we want to thank the writer of Focus blog Katri for amazing moments together and wish her a safe trip. Hopefully we’ll meet again soon!

wpid-20140406_102719.jpg

wpid-20140406_103220.jpg

wpid-20140406_103548.jpg

Loppuun vielä kiitoksen sana Focus-blogin Katrille mahtavista yhteisistä hetkistä ja turvallista matkaa. Toivottavasti nähdään taas pian!

DCS Graduation!

Juokse

Viimeiseen kolmeen kuukauteen emme ole juuri muuta tehneet kuin nukkuneet, syöneet tai sukeltaneet. Tilanne on kuitenkin nyt se, että Dive control specialist-tutkinto, ja sitä myöten uusi ammatti, ovat vihdoin ja viimein plakkarissa. Raataminen palkittiin ja edessä oli valmistujaisjuhlat, joissa suoritettiin ”snorkkelitesti”. Testiin kuuluu ruokaa, juomaa sekä erilaisia tehtäviä sukellusvarusteissa kaupungin sykkeessä. Kyseisen seremonian myötä meidät siis toivotettiin tervetulleeksi ammattisukeltajien joukkoon. Rehellisyyden nimissä voinen todeta, että maailma kääntyi ympäri yön aikana, mikä lienee osa sisäistä kasvua.

Mitä tästä kaikesta sitten seuraa tulevaisuudessa? Sitä ei kukaan voi ennalta sanoa. Päädyimme kuin huomaamattame ilmoittautumaan Open Water Instructor-kurssille, minkä suoritettuamme meistä tulee sukellusopettajia. Siihen tuntuu kuitenkin olevan vielä kovasti matkaa. Sillä välin keskitymme hetkeksi aivan muihin juttuihin, ja ennen kaikkea nauttimaan tähän astisista saavutuksistamme. Nha Trang ja Angel Dive saavat nyt jäädä taakse muutamaksi päiväksi, kun Sukellus Asiaan pakenee vuorille. Suuntana Dalat ja ansaitut lomapäivät ennen seuraavia haasteita.

During the last three months we haven’t done much else than slept, eaten or dived. Now, however, we have finally completed the Dive control specialist degree and consequently got ourselves a new profession! All the hard work paid off and the last challenge was a graduation party including a “snorkel test”. The test included food, drinks and performing different tasks around the city while wearing diving equipment. The purpose of this ceremony was to welcome us to the group of professional divers. To be honest, I must admit that the world turned upside down during the night, but I guess it is a part of inner growth.

So what does this all mean for our future? Nobody knows. Before we even knew it, we had already signed ourselves to Open Water Instructor course after which we will be diving teachers. This, however, seems still very distant. Meanwhile, we will focus on completely different things for a while and especially enjoy our accomplishments. We will put Nha Trang and Angel Dive behind us for a few days and run away to the mountains. We head for Dalat and a well deserved holiday before the next challenges.

2_1.jpg

wpid-7.jpg

wpid-20140402_193846.jpg

wpid-20140402_193827_1.jpg

20140402_193545