From zero to hero

Snorkkelitesti

Oletko koskaan sukeltanut? Haluaisitko? Haluaisitko sukeltaa niin paljon, että siitä tulisi sulle ammatti? Jotain tämän suuntaisia kysymyksiä käytiin läpi vajaa vuosi sitten, kun sähköpostiin tipahti viimein vastaus, jossa tarjottiin mahdollisuutta opiskella Dive Control Specialistiksi. Takana oli yksi sukelluskokeilu hotellin uima-altaassa. Kyllähän sen perusteella nyt on helppo tietää, tykkääkö lajista vai ei. Seurasi pitkiä keskusteluja, joiden perusteella tehtiin päätös lähteä kokeilemaan. Niinhän sitä sanotaan, että yrittänyttä ei laiteta. Avoimesti puhuttiin myös luvasta keskeyttää heti, jos siltä tuntuu, ettei ala olekaan oma.

Lähtötaso oli siis nollassa ja tavoite asetettu korkealle. Alusta alkaen vauhti oli hurjaa. Jo peruskurssilla opetus annettiin siitä näkökulmasta, että tässä tehdään nyt ammattilaista. Slowly, slowly! Niin sanottiin joka välissä, mutta silti tuntui, ettei edellistä asiaa ollut ehtinyt sisäistämään ja oppimaan, kun seuraavaa lisättiin jo päälle. Siinä koeteltiin kovasti omia henkisen ja fyysisen kestävyyden rajoja. Aikataulu oli tiivis. Aamut meni sukeltaessa ja kamoja roudatessa, iltapäivällä teoriaa ja illalla kenties vielä työvuoro. Lisäksi kasa kirjoja, tehtäviä ja tenttejä ja kaikki tämä vieraalla kielellä. Vaikka kieli muuten melko hyvin onkin hallussa, vastaan tuli erikoissanastoa ja tenttiin lukeminen sanakirjan kanssa oli hidasta.

Tähän kaikkeen lisättiin vielä kulttuurierot, niin vieraan maan, kuin koko sukellusbisneksen. Välillä tuli hakattua päätä seinään, mutta niin se on vaan uskottava, että joitain asioita ei pysty muuttamaan. Silloin on turha kuluttaa omaa energiaansa, vaan on parempi niellä ja sopeutua. Pidemmän päälle pääsee helpommalla.

Mihin tämä kaikki on sitten johtanut? Meillä molemmilla on uusi hieno titteli, Dive Control Specialist. Se ei kuitenkaan tainnut riittää. Kumpikaan ei oikein tiedä, miten siinä niin kävi, mutta nyt ollaan hankkimassa lisää koulutusta, jotta pian saadaan uusi hieno titteli, Open Water Instructor. Taas lisää kirjoja, tenttejä, harjoituksia mutta toivottavasti vähemmän pään seinään hakkaamista. Suunta on edelleen sama, from zero to hero, vaikka ei tässä lajissa koskaan täysin valmiiksi tulekaan.

Have you ever dived? Would you like to? Would you like to dive so much that if would finally become your profession? These were the questions we wondered about a year ago, when we finally received an e-mail offering a possibility to study for Dive Control Specialist degree. At the time, I had tried diving once in the hotel swimming pool. It should be easy to know whether you like it or not after that one single time! We had some long discussions the result of which was a decision to go for it. Nothing ventured, nothing gained, as they say. We also openly decided that we would allow ourselves to quit instantly, if diving finally wasn’t our cup of tea.

I started from zero and aimed high. Things progressed fast right from the start. Already on the basic course teaching was based on the view point that we would become professionals. Slowly, slowly! That’s what they said all the time, but still it felt like we hadn’t really assimilated and learned the previous thing before a new one was already added. Our mental and physical limits were tested big time. The timetable was tight. Mornings were spent diving and carrying stuff from one place to another, afternoons were spent studying theory and nights might include a work shift. Additionally, a pile of books, exercises and exams and all this in a foreign language. Even though our English skills are quite good, we faced special vocabulary and studying for an exam with a dictionary took time.

On top of all this, there are cultural differences of the foreign country and of the whole diving business. Sometimes it felt like you banged your heads against the wall, but you just have to understand that some things cannot be changed. Don’t waste your energy on it, it’s better to take it as it is and adjust. In the long run, everything is much easier that way.

So what’s the result of all this? We both have a new fine title: Dive Control Specialist. However, that was not quite enough. Neither of us really knows how it happened, but now we’re about to get some more training to achieve a new fine title: Open Water Instructor. Again, there will be more books, exams and exercises but hopefully less head banging against the wall. The aim is still the same, from zero to hero, even though you never really get completely hero in this sport.

Tauko

Kättely

Siideriä

Yksi vastaus artikkeliin ”From zero to hero

  1. Konosementti

    Hyvä kirjoitus! Sanovat, että elämässä katuu ennemmin niitä asioita joita ei ole tehnyt, kuin niitä mitä on tehnyt. ps. valmistujaisia odotellessa 🙂

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *