Shoppailuahdistus!

Lähitorin vaatevalikoima ei ole kovin kummoinen.

Lähitorin vaatevalikoima ei ole kovin kummoinen.

Kulttuurierot, ihanaa, hirveää ja ihanan hirveää. Reissuun lähtiessä sitä koittaa valmistautua, lukea ja etsiä tietoa. Eroja on niin pienissä kuin suurissakin asioissa mutta eipä ole aikaisemmin tullut mieleen, kuinka kovasti kulttuurierot voivat iskeä vasten kasvoja shoppaillessa. Siis shoppaillessa, sehän on naisten lempipuuhaa!

Reppureissulla käytät samoja vaatteista päivästä toiseen. Ennen matkaa olet tarkkaan miettinyt, mitkä vaatteet olisivat käytännöllisiä ja hyviä reissussa. Jatkuvan käytön ansioista ne kuitenkin kuluvat ja nyt puhun siis selkeistä rei’istä ja värinsä kadottaneista ryysyistä. Normaaliarjessa Suomessa kuluminen on ihan eri luokkaa. Tarvitaan siis uusia vaatteita. Ihan ensimmäisenä iskee vastaan koko. Länsimaalaisena olet joka suhteessa isompi ja pidempi kuin aasialaiset kanssasisaresi. No onneksi näissä lämpötiloissa ei tarvitse pitkiä housuja. Entäs kengät? Oletteko nähneet aasialaista naista, jolla kenkä on kokoa 41-42? En minäkään, en siis myöskään kenkiä siinä koossa! Onneksi släpärit riittää täällä ja miesten mallitkin on ihan kivoja, kunhan ei odota mitään naisellisia yksityiskohtia.

Vaatetyyli ja maku ovat tietenkin henkilökohtaisia mieltymyksiä mutta kun shoppailuahdistus alkaa iskeä, tuntuu, ettei mikään ole hyvä. Housuvalikoimassa on minifarkkusortseja tai pitkiä tiukkoja farkkuja. Missä on reissaajalle kätevät rennot kaprit? Puhumattakaan taas siitä koosta. No, tämän kanssa ei auta muu kuin jatkaa kiertämistä tai viimehädässä etsiä jostain ompelija.

Yksi tärkeä asia tässä kokonaisuudessa on asiakaspalvelijat. Niitä on monta, joka hyllyvälissä ja ne yrittää palvellaa ja auttaa. Siis mitä? Enkö saakaan yksin hiljaisuudessa kiertää hyllyjä ja mutista “just looking”? Rintaliiviosastolta pakenin pakokauhun vallassa, koska myyjiä lähestyi uhkaavasti joka puolelta enkä halunnut aloittaa kenenkään kanssa keskustelua taas siitä koosta. Hyväähän he tarkoittavat, mutta se vaatii hieman totuttelua.

Oman lisänsä tähän kaikkeen tuo tämänhetkinen sijaintimme. Lähimmälle torille on kaksi kilometriä, ruokakauppaan 10 km ja vaatekauppaan 1,5 tuntia. Vapaapäivä on kerran viikossa, periaatteessa, käytännössä poistut resortin portista ehkä kerran kuukaudessa. Kun siis pääset vaatekauppaan, takaraivossa jyskyttää tietoisuus, että jos nyt ei löydy, seuraavaan mahdollisuuteen voi mennä helposti kuukausi. Mitä tästä siis opimme? Jos vastaan tulee kivan oloinen vaatekappale, osta se, myös reissun päällä, vaikket sitä juuri silloin tarvitsisikaan. Kun pakon alla etsii, mitään ei kuitenkaan löydy.

Mikä oli siis shoppailureissun tulos? Yhdet shorsit, joita en olisi edes tarvinnut, mutta kun kerrankin oli sopiva koko. Släpärit, miesten malleista mutta punaiset! Itkua ja ahdistusta useammassa vaateliikkeessä ja lohdutukseksi muutamat korvikset. Bikinit päädyin tilaamaan Suomesta nettikaupasta. Vanhat, värittömät ja reikäiset kaprit ajakoon siis vielä asiansa, aina voi pukeutua vaikka sarongiin.

Näiden tilalle haettiin uusia...

Näiden tilalle haettiin uusia…

...ja tässä mitä löytyi. Same same but different!

…ja tässä mitä löytyi. Same same but different!

2 vastausta artikkeliin ”Shoppailuahdistus!

  1. Miika ♥ Gia | matkakuume.net

    Juuri vastikään kävin täällä Vietnamissa teettämässä vaatteita, kun olivat niin äärettömän halpoja laatuunsa nähden + varmasti eettisiä kun pääsi ihan ompelijan kotona käymään katsomassa mitkä työskentelyolosuhteet olivat.

    Koen kyllä samaa tuskaa ostosten teossa – aina on joku yli-innokas myyjä tunkemassa todella myymään niitä vaatteita, vaikka suomalaiseen palvelutasoon tottunut vain haluaisi rauhassa fiilistellä. Lisäksi minä, Suomessa kokoa S-M, saan täällä usein kuulla “soli maam, no size big enough for youuu”, jolle on tietysti jo jossain välissä oppinut nauramaan…

    Mutta valinnanvaraahan täällä on, ja teettäminen tosissaan niin edullista, että se kannattaa! 🙂

    Vastaa
    1. Sukellus Asiaan Artikkelin kirjoittaja

      Vietnamissa teettäminen todellakin kannattaa. Hyödynsin itsekin tilaisuuden siellä ollessamme teettämällä silkkisen iltapuvun. Samalla tuli tosiaan tarkistettua ompelijan työskentelyolosuhteet 🙂 Aasialainen kokokäsitys poikkeaa aika paljon eurooppalaisesta. On hyvä oppia nauramaan tietyille asioille, helpottaa omaa sopeutumista, kun tiettyjä ei vaan voi muuttaa ja parempi niin.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *