Arkistot kuukauden mukaan: toukokuu 2015

Normipäivä Dive Point Alcoylla

Ryhmä

Kuuden kuukauden aikana Filippiineillä teimme töitä, töitä ja töitä. Käytännössä söimme nukuimme ja sukelsimme. Periaatteessa meillä oli yksi vapaapäivä viikossa, mutta käytännössä se ei aina ollut mahdollista, mikä on sesonkityössä varsin yleistä ja ymmärrettävää. Kun on paljon asiakkaita, työt on tehtävä ja rennommin otetaan sitten, kun on hiljaisempaa. Sukellukset rytmittivät päiviämme ja tässä tuleekin kuvaus, mikä oli meidän “normipäivä”

Yleisesti ottaen rytmejä oli kaksi, päiväretki tai paikallisia sukelluksia.

Päiväretki

6:00 Päivä alkoi aamiaisella yhdessä asiakkaiden kanssa
7:00 Laiva lähti liikkeelle. Tätä ennen laivahenkilökunta oli tehnyt omat valmistelunsa (muun muassa kantanut tankit ja tehnyt ostokset lounasta varten) ja me teimme omamme.
Noin 9:00 Saavuimme ensimmäiselle sukelluskohteelle jota seurasi ensimmäinen sukellus, 60 min
Noin 11:00 Tunnin pinta-ajan jälkeen toinen sukellus, 60 min
12:00 Lounas ja 1,5 tunnin tauko
Noin 13:30 Kolmas sukellus, 60 min ja matka takaisin shopille.
Noin 16:00 – 17:00 Saavuimme takaisin Dive Pointille, kelistä riippuen ennemmin tai myöhemmin. Kamojen roudaus takaisin laivalta ja varusteiden pesu
Tämän jälkeen meillä pieni tauko, suihku, lepoa tai vaihtoehtoisesti seuraavien päivien ja kurssien valmistelua ja toimistohommia
19:00 Illallinen yhdessä asiakkaiden kanssa. Toisinaan löysimme itsemme myös baaritiskin takaa hommista. Illan pituus riippui asiakkaista, päivän rasittavuudesta ja seuraavan aamun aikataulusta. Nukkumaan pääsi yleensä klo 22 ja 24 välillä, toisinaan vasta kello 04.

Jos emme lähteneet päiväretkelle, aikataulu oli seuraava:

Klo 8:00 alkaen aamupala
9:30 Tapaaminen sukelluskeskuksella ja valmistautuminen sukellukselle
10:00 Laiva lähti liikkeelle ja ensimmäinen sukellus 60 min
Ennen klo 12:00 Paluu sukellukselta ja varusteiden valmistelu seuraavaa sukellusta varten
12:00 – 13:00 Lounastauko, lepoa ja juoksevien asioiden hoitamista
13:30 Tapaaminen sukelluskeskuksella
14:00 Laiva lähti, päivän toinen sukellus
Ennen klo 16:00 Paluu sukellukselta, varusteiden pesu ja huolto

Päiväretkiä teimme siis neljään kohteeseen, jotka olivat saaria Boholin kolmion alueella, noin 1-2 tunnin laivamatkan päässä. Matkan kestoon vaikutti sääolosuhteet, jotka puolen vuoden aikana vaihtelivat melko paljon. Toki liian kovaan tuuleen ja aallokkoon ei kapteeni tietenkään lähtenyt ja hänellä olikin viimeinen sana asioiden etenemisestä jo pelkästään turvallisuussyistä. Pääsääntöisesti päiväretkiä ei tehty joka päivä, jotta aamut eivät olisi aina niin aikaisia mutta tästäkin joustettiin melko usein asiakkaiden toiveista riippuen. Päiväretkikohteiden lisäksi meillä oli omat paikalliset sukellussaitit, joille matka kesti 1-10 minuuttia. Olimme onnekkaita, sillä filippiiniläinen henkilökunta oli meitä kohtaan todella ystävällisiä ja meidän yhteistyömme sujui todella hyvin, mikä helpotti myös omaa työtämme huomattavasti.

Meidän vastuullamme ei ollut juuri fyysistä työtä mutta aika ajoin työ tuntui silti raskaalta. Päivät olivat pitkiä ja kehon tottuminen sukeltamiseen ja sen väsyttävyyteen vei toki aikansa. Raskainta oli silti asiakaspalvelu. Toki olimme molemmat sitä tehneet aikaisemminkin mutta emme näin kokonaisvaltaisesti. Aina, kun poistuimme huoneestamme, olimme töissä. Asiakkaat eivät nähneet eroa, vietimmekö omaa aikaa vai emme, sillä meidän olohuoneensa oli heidän lomakohteensa.

Rehellisesti sanottuna olimme välillä suu auki asiakkaidemme käytöksestä johtuen. Lomalla olevien ihmisten käsitys itsestään suhteessa heitä palveleviin ihmisiin ja kanssamatkustajiin tyrmistytti. Asiaksas on aina oikeassa – joo joo – mutta silti ei voinut kuin nauraa, kun näkee keski-ikäisten hyvätuloisten yksilöiden taantuvan lapsen tasolle. Pahimpia olivat he, jotka olivat tottuneet hännystelijöihin ja muihin polvella istuviin sikariensytyttelijöihin työelämässään tai muualla sosiaalisessa kentässään. Valta tuntuu tekevän ihmiset sokeiksi ja heidän käytöksensa irrotettuna heidän normaalista kontekstistaan sai heidät näyttämään irvokkailta. Onneksi heitä oli kuitenkin verrattaen harvassa. Tämä oli kuitenkin työmme luonne ja päätimme nauttia siitä joka hetki.

Enoy ja James roudaamassa sukelluskamoja takaisin shopille kätevällä kolmipyörällä.

Enoy ja James roudaamassa sukelluskamoja takaisin shopille kätevällä kolmipyörällä.

Laivastoomme kuului isoin Seahorse, pieni Seaworm ja vasemmassa laidassa pienin Pygmy Seahorse omassa rannassamme.

Laivastoomme kuului isoin Seahorse, pieni Seaworm ja vasemmassa laidassa pienin Pygmy Seahorse omassa rannassamme.

Sukelluskurssin teoriaosuus menossa

Sukelluskurssin teoriaosuus menossa

Peruskurssin ensimmäinen allasosuus

Peruskurssin ensimmäinen allasosuus

Viikon aikataulu hahmoteltiin yhdessä asiakkaiden toiveiden mukaan.

Viikon aikataulu hahmoteltiin yhdessä asiakkaiden toiveiden mukaan.

Normipäivä ja normimaisemat

Normipäivä ja normimaisemat

Meidän sukellustiimi

Meidän sukellustiimi

Hyppy

Matkabloggarin kotona – koti maailmalla

Puutarha

Filippiinien ajat ovat jo jääneet taakse mutta palaamme niihin vielä parin postauksen verran. Vietimmehän siellä koko matkamme pituuteen suhteutettuna varsin merkittävän ajan, puoli vuotta. Tuona aikana Dive Point Alcoy oli meidän kotimme ja nyt esittelemmekin teille, miltä siellä näytti. Idea postaukseen syntyi luettuamme Archie gone Lebanonin Inkan vastaus Auringon alla-blogin Matkabloggarin kotona-haasteeseen. Seuraavassa esittely-yritys kodistamme, vaikka se ei juuri tehtävänantoa vastaakaan.

Dive Point Alcoy on siis sukellusresortti, joka tarjosi asiakkailleen sukelluksen lisäksi majoitusta sekä ravintolapalveluita. Meidän kotimme – yksi huone ja kylpyhuone – sijaitsi ravintolan yläkerrassa. Tarvittaessa olimme siis työpaikallamme puolessa minuutissa. Ravintola toimi samalla myös olohuoneenamme, josta avautui näkymä altaalle ja bungaloweille eli puutarhaamme. Puutarhan takakulmasta kulki tie, jota pitkin pääsi viidessä minuutissa sukelluskeskuksellemme, jonka vieressä sijaitsevassa rantatalossa oli puolet majoitustiloista. Tällä matkalla tien varressa kasvoi muun muassa kookospalmuja, banaanipuita ja chilipensaita. Sukellusshoppi ja beach house sijaitsivat siis aivan meren rannassa josta lähdimme päivittäin sukeltamaan joko paikallisille riutoille tai kauempana sijaitsevien saarten ympäristöön. Laskuveden aikaan rantahiekkaa pitkin pääsi kulkemaan Tingko Beach’ille, joka oli viikonloppuisin paikallisten kansoittama yleinen ranta.

Dive Point Alcoy sijaitsee aivan Cebu Citystä lähtevän päätien varressa, joten tieltä oli helppo napata bussi tai tricycle Alcoyhin tai kauemmaksi Dalagueteen ja Carcariin. Liikenteen meluun tottui muutamassa yössä, samoin kuin kukkoihin, koiriin ja silloin tällöin raikuvaan karaokeenkin. Kaiken kaikkiaan, vaikka asuimmekin työpaikallamme, se tuntui oikeasti kodilta ja sitähän se olikin, yksi pitkäaikaisimmista asuinpaikoistamme matkan varrella. Fasiliteettien lisäksi tunnelma oli muutenkin läheinen ja lämmin. Koimme olevamme yhtä suurta perhettä muun henkilökunnan kanssa. Toinen toistamme tukien selvisimme ehjin nahoin kuluneesta kaudesta valmiina uusiin seikkailuihin.

Allas

Tässä on meidän koti

Tässä on meidän koti

Ravintolan takapiha, josta johti rappuset meidän kämppään.

Ravintolan takapiha, josta johti rappuset meidän kämppään.

Shopille johtava tie

Shopille johtava tie

Meidän sukelluskeskus

Meidän sukelluskeskus

Kukkotappelu – uhka vai mahdollisuus?

Kukko

Sitä, onko kukkotappelu uhka vai mahdollisuus paikallisille kotitalouksille, on vaikea sanoa. Joka tapauksessa se on hyvin yleistä ja siihen liittyy erottamattomana osana vedonlyönti. Summat, joita kukkoihin pelataan, ovat valtavia. Jos itse ajattelisin sijoittavani kahden viikon palkkani yhteen otteluun, joka kestää joka tapauksessa vain sekunteja, päätäni huimaisi. Toki voiton sattuessa kohdalle se helpottaisi elämää. Kyseinen, hyvin raakana ja brutaalina pidetty perinne on mitä se on, ja pahoittelemme, mikäli se järkyttää herkimpiä.

Lähes jokaisesta kotitaloudesta ainakin Alcoyn seudulla löytyy tappelukukko. Niitä treenataan ja doupataan huolella. Kukot elävät verrattaen hyvän elämän ennen kunniakasta kuolemaansa varsinkin, jos verrataan vaikkapa Suomen oloissa kasvatettavia broilereita, mitä ahnaasti työnnämme suuhumme vailla minkäänlaisia omantunnontuskia. Televisiot pursuavat mainoksia tappelukukoille tarkoitetuista ravintolisistä ja muista kasvatukseen ja treenaamiseen tarvittavista tarvikkeista.

Myös me otimme osaa kyseiseen perinteiseen. Halusimme nähdä, mistä tässä kaikessa hypetyksessä oikein on kyse. Saavuimme kukkotappeluareenalle eräänä aurinkoisena sunnuntaina, jolloin ne tapojen mukaan järjestetään. Paikalla oli karnevaalin tuntua. Areenan ulkopuolella oli tarjolla virvokkeita ja sapuskaa, tottahan toki myös grillattuja kukon jalkoja. Väkeä valui paikalle vähän kerrallaan ja osallistujat olivat aina pienistä pojannulikoista vanhoihin vaareihin. Selvää oli kuitenkin se, että kyseessä oli äijien laji.

Olimme haltioituneita kaikesta hullunmyllystä, mitä toiminnan ympärille oli kehittynyt. Eettiset kysymykset kuitenkin askarruttivat mieltä. Olihan kyseessä varsin raaka ja väkivaltaiselta tuntuva perinne. Lihaksikkaiden tappelukukkojen jalkoihin oli teipattu pitkät veitsimäiset terät, joilla heidän olisi tarkoitus riistää henki toisiltaan. Kukkoja kannustettiin ja vetoja lyötiin. Meteli oli korviahuumaava. Omistajat kukkoineen pitivät yllä omaa showtaan. Kun ottelu viimein alkoi, se kesti arviomme mukaan paristakymmenestä sekuntista minuuttiin ja kaikki oli ohi. Näin jatkui ottelusta toiseen. Kyseisen päivän aikana läpi käytiin 12 ottelua.

Kukoista lahjakkaimmat todellakin elättivät kasvattajansa. Kuten jo aiemmin on todettu, kukoille tarjotaan hyvä elämä ennen sitä tappion hetkeä ja kunniakasta kuolemaa tai voittokulku, josta saivat nauttia kukoista sinnikkäimmät. Voittajia varten paikalla oli tietenkin lääkäri, joka paikkasi loukkaantuneet. Haavat ommeltiin ja hoidettiin. Voittajina selvinneet pääsivat toipumaan ja valmistautumaan seuraavaan otteluunsa omistajien kerätessä voittorahat taskuihinsa.

Kyltti

Ennen ottelua

Omistaja

yleisö

Pari

Alku

Valmiina

Taistelu

Lento

Balicasag – Boholin lahja sukeltajille

Kilppari

Boholilta löytyy henkeäsalpaavia aktiviteettejä myös sieltä meille viime aikoina tutummasta ympäristöstä eli vedenalaisesta maailmasta. Balicasag – tuo kilpikonnien asuttama pieni saari Boholin kyljessä tarjoaa yhden parhaista sukelluskohteista, minne Sukellus Asiaan on päänsä pistänyt.

Kohde sopii erinomaisesti myös aloittelijoille ja meillä olikin tapana tehdä siellä Open Water Diver peruskurssin viimeiset sukellukset. Meriruohokenttä, josta voit löytää toinen toistaan kauniimpia kilpikonnia ruokailemasta, sijoittuu noin 5-12 metrin syvyyteen, jota kiertävä kaunis ja eloisa riutta värikkäine kalaparvineen ja vilkkaine pieneliöineen asettuu 10-25 metrin syvyyteen. Balicasagilta löytyy myös seinämiä, joissa pääsee halutessaan 30 metriin ja syvemmälle. Kohde sopii siis kaiken tasoisille sukeltajille ja tarjoaa haastetta myös vedenalaisesta valokuvauksesta kiinnostuneille niin makro- kuin laajakulmakuvauksessa. Parhaimmassa tapauksessa voit kohdata sukelluksellasi myös jackfish-parven, jossa on satoja ellei tuhansia yksilöitä.

Balicasag on yksi Boholin kolmion uloimmista saarista, mikä tarkoittaa sitä, että se on altis sääolosuhteille. Kelin ollessa raju sukeltaminen on mahdotonta ja ajoittain siellä on mahdollista tehdä myös vauhdikkaita virtasukelluksia niistä kiinnostuneille. Parhaina päivinä meren ollessa peilityyni ja näkyvyys 30+ metriä Balicasagin vertaista sukelluskohdetta saa hakemalla hakea. Vaikka sukeltaminen ei olisi käynyt edes mielessäsi ja satut liikkumaan näillä nurkilla, älä missaa sitä. Vaikka et haluaisi sukelluskurssia suorittaakaan, on sukelluskokeilu myös mahdollinen, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että perusasioiden läpikäynnin jälkeen pääset kouluttajasi johdolla tutustumaan vedenalaiseen maailmaan ja laitesukelluksen saloihin.

Onko sinulla omakohtaisia kokemuksia sukeltamisesta Balicasagilla? Kuulemme niistä mielellämme!

Balicasag on tunnettu kilpikonnistaan.

Balicasag on tunnettu kilpikonnistaan.

Jackfish

Nudi

orangutan crab

Sukeltaja

Chocolate Hills ja zip linet – lisää Boholin helmiä

Chocolate Hills

Boholilta löytyy aktiviteetteja myös hieman vauhdikkaampaankin makuun. Vuokrasimme yhdeksi päiväksi oman kuskin ja auton, joten pääsimme kiertämään saaren nähtävyydet helposti päivässä. Mistään bungie hyppelystä ei kuitenkaan ole kyse, mutta Bike zip ja Superman-tyylinen suislide tarjosivat mielenkiintoisen perspektiivin Chocolate Hills‘eihin, jotka ovat Boholin suosituin nähtävyys. Kyseessä on arviolta yli 1200 kukkulaa, jotka kohoavat korkeimmillaan 120 metriin. Nimensä ne ovat saaneet suklaapisaroita muistuttavasta muodostaan sekä kuivan kauden aikana saamasta ruskeasta väristä. Niiden syntytavasta ei olla päästy yksimielisyyteen. Chocolate Hills’it herättivät kummastusta jo itsessäänkin erikoisen muotonsa ansiosta. Näitä jättiläisen kyyneliksikin kutsuttuja kukkuloita voi ihailla sitä varten rakennetulta näköalatasanteelta, joka tosin vaurioitui pahoin vuoden 2013 maanjäristyksessä, joka koetteli Boholin saariryhmää yli 7 richterin voimakkuudella saaden aikaan melkoista tuhoa. Rauniot ovat edelleen näkyvissä ja uusi tasanne on toiminnassa.

Bike zip on vaijerirata, joka polkupyöräillään laakson yli kukkulalta toiselle molempiin suuntiin. Tuulen ujeltaessa korvissa poljeskellessa edestakaisin vatkaavaa vaijeria pitkin extreme-Ekeilyyn tottumattoman tunnelma oli henkeäsalpaava. Korkeita paikkoja kammoksuvan puntit tutisivat, kun tuli aika irroittaa ote tasanteesta ja antaa mennä. Itsensä voittaminen ja tavoite tehdä joka päivä jotain ensimmäistä kertaa ovat olleet ohjenuoramme ja kyseinen aktiviteetti sopi siihen oikein hyvin. Bike zip on yhteensä 550 metriä pitkä ja se kulkee 45 metrin korkeudessa. Chocolate Hills’eille avautuva näkymä oli upea. Pyörärata sijaitsee Chocolate Hills Adventure Park‘issa, jota voimme suositella lämpimästi. Vastaanotto oli ystävällinen ja turvallisuuspuolikin tuntui olevan kunnossa.

Polkupyöräilystä innostuneina suuntasimme kohti Danao Adventure Park‘ia, jossa oli mahdollista tehdä 550 metriä pitkä Superman-slide laakson yli, jonka pohjalla virtasi vuolas joki. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoituksenamme oli vain käydä katsomassa, mistä oli kyse, mutta paikalle päästyämme emme voineet ohittaa tilaisuutta, vaikka taas hirvitti. Jälkeenpäin oli onnellinen olo, sillä kokemus oli mitä mahtavin. Näkymät olivat jälleen huikeat eikä vauhtikaan tuntunut hurjalta. Pyöräilyn hinta oli 400 pesoa (noin 8€) ja Superman slide 350 pesoa (noin 7€) eli sopivat mainiosti tiukempaankin budjettiin. Huippusesongin ulkopuolella ruuhkista ei ollut tietoakaan, joten jonottaa ei tarvinnut. Sukellus Asiaan suosittelee!

Chocolate Hills luo mielenkiintoisen maiseman.

Chocolate Hills luo mielenkiintoisen maiseman.

Vuoden 2013 maanjäristyksen jälkiä näköalatasanteella

Vuoden 2013 maanjäristyksen jälkiä näköalatasanteella

Pyöräilytornin huipulla oli vielä mahdollisuus kääntyä ympäri.

Pyöräilytornin huipulla oli vielä mahdollisuus kääntyä ympäri.

Tornissa

Matkalla

Matkalla sai ihailla upeita maisemia, jos uskalsi kääntää päätä.

Matkalla sai ihailla upeita maisemia, jos uskalsi kääntää päätä.

Voittajafiilis!

Voittajafiilis!

Matkan varrella pysähdyimme  Man made forestissa, joka on alunperin partiolaisten istuttama.

Matkan varrella pysähdyimme Man made forestissa, joka on alunperin partiolaisten istuttama.

Superman sliden alkumetreillä

Superman sliden alkumetreillä

Myöhemmin jo hieman hymyilytti

Myöhemmin jo hieman hymyilytti

Zip linen alla virtasi upea joki

Zip linen alla virtasi upea joki

Pian omien liukujen jälkeen alkoi sataa kaatamalla, mutta maisemat oli edelleen upeat.

Pian omien liukujen jälkeen alkoi sataa kaatamalla, mutta maisemat oli edelleen upeat.

Tricycle on kätevä kulkuneuvo myös Boholilla.

Tricycle on kätevä kulkuneuvo myös Boholilla.