On tullut aika palata aikaan Sri Lankassa, mikä sijoittuu toukokuulle 2015, ennen Suomen kiertomatkaamme, josta lisää myöhemmin. Sri Lanka, tuo ristiriitojen maa, ei totisesti jättänyt meitä kylmiksi. Tässä siitä ensimmäiset fiilikset.
Matkakohteena Sri Lanka oli meille entuudestaan varsin tuntematon. Sisällissota oli repinyt maata ja alistanut kansan elämään pelossa. Maan pohjoisosissa kapinalliset olivat käyneet yli 25 vuotta sotaa, joka oli pikkuhiljaa levinnyt myös eteläisiin asutuskeskuksiin. Tuhannet ihmiset saivat surmansa sodassa, jonka loppumisesta on nyt kuusi vuotta. Sodan runtelema maa yritti epätoivoisesti pysyä kasassa sodan aikana, kun heitä kohtasi toinen katastrofi, vuoden 2004 Tapaninpäivän tsunami, joka pyyhkäisi itärännikolta kaiken mennessään. Aalto vei mennessään yli 30 000 ihmistä ja kodin sadoiltatuhansilta.
Maan pohjoisosien turvallisuustilanne huolestutti meitä hieman edelleen, mutta päätimme matkustaa sinne kaikesta huolimatta. Olihan turismi maassa lisääntynyt räjähdysmäisesti ja kertomukset Sri Lankassa matkustaneilta saivat meidät lopullisesti vakuuttumaan aikeistamme. En kuitenkaan saanut mielestäni kokemusta vuosien takaa. Kouluaikanani olin työharjoittelussa Kouvolan Maahanmuuttotoimistossa. Sain tehtäväkseni noutaa sri lankalaisen tamiliperheen Helsinki-Vantaan lentokentältä. Perhe saapui maahan pakolaisina UNHCR:n ja Punaisen ristin yhteistyönä järjestämällä lennolla vuonna 2008. Tapahtumaketju on jättänyt taustaani lähtemättömän jäljen.
Olen miettinyt monesti miltä heistä mahtoi tuntua. Miltä Suomi mahtoi näyttää vuosia pakolaisleirillä viettäneiden perheenjäsenten silmin? Toppatakeissaan, laukku toisessa kädessä, vailla sukkia he seisoivat edessäni Punaisen Ristin työntekijän hoitaessa muodollisuudet rajaviranomaisten kanssa. Minun tulisi auttaa heitä hankkimaan suomalainen sosiaaliturvatunnus, pankkitili, asunto, huonekalut, työvoimapoliittinen koulutus ja toimeentulotuki, jotta kotoutuminen voisi alkaa. Kaikki tuo meille niin itsestään selvä arki onkin jollekin toiselle täysin käsittämätöntä ja ennenkokematonta.
Havahdun ajatuksistani Colombon linja-autoasemalla täydellisessä kaaoksessa. Olimme saaneet itsemme lentokentältä linja-autoon ja sitämyöten siis asemalle. Vailla majapaikkaa uuvuttavan lennon jälkeen seisoimme tavaroinemme keskellä epätodellista kaaosta. Yksityiskohtien määrä löi jälleen kerran vasten kasvoja. Linja-autoja, laumoittain tuktuk-kuskeja, jotka kaikki repivät meitä eri suuntiin, kerjäläisiä, kulkukauppiaita. Kaikki sekoittui hyvän ruoan tuoksuun ja mätänevien jätteiden löyhkään.
Filippiineillä viettämiemme seesteisten kuukausien jälkeen olimme suu auki. Kontrasti oli valtava. Emme tienneet mitä tehdä! Selvää oli kuitenkin se, että kaaoksesta oli päästävä. Nousimme ensimmäiseen Negombon rantakohteeseen vievään linja-autoon. Se oli lähin kaupunki pohjoisessa, jossa pitäisi olla hieman rauhallisempaa. Ehkäpä siellä voisimme hetken rentoutua ja suunnitella tulevien viikkojemme ohjelmaa.
Katukuvaa Negombosta
Sri Lanka tarjoaa kävijälleen upeita rantoja.
Tongyeong – monipuolinen “maaseutukaupunki” Korean etelärannikolla
Soul – Ensikosketus Etelä-Koreaan
Venice Beach, USA:n presidentinvaalit ja lääkekannabis
Venice Beach ja Santa Monica – rantojen aatelia
Kuulostaapa kaoottiselta ja tutultakin, vaikka nimenomaan Sri Lankassa en olekaan käynyt tuk tuk -kuskien revittävänä. Mielenkiintoista lukea, mitä kaikkea pääsitte Sri Lankassa kokemaan. Postauksia odotellessa. 🙂
Joo tarkoitus on tehdä sarja postauksia Sri Lankasta. Kyllähän tuo aika perinteistä Aasiameininkiä oli.
Tosi mielenkiintoinen postaus! Ei tullut ajateltua että siellä olisi mitään turvallisuusongelmia kun turismi on tosissaan reippaasti kasvanut.
Sri Lanka on meilläkin vielä listalla, ei saatu sitä reitille mahdutettua mitenkään fiksusti nyt maailmanympärimatkalle, mutta siellä se listalla vielä lepää. Todennäköisesti yhdistettynä yhteen lempikohteistamme, Malediiveihin. 🙂
Joo tilanne tuntuu rauhoittuneen merkittävästi ja kuumotus oli turhaa. Odotime kohtaavamme Vietnamityylistä sotamuseokamaa, mutta sodan loppumisesta on tosiaan vasta muutama vuosi, joten asia on vielä liian kipeä tällätavoin kohdattavaksi.
Mistä niin päättelet, että olivat asuneet pakolaisleirillä? Taisivat lähteä ihan kotoaan.
” Minun tulisi auttaa heitä hankkimaan suomalainen sosiaaliturvatunnus, pankkitili, asunto, huonekalut, työvoimapoliittinen koulutus ja toimeentulotuki, jotta kotoutuminen voisi alkaa. Kaikki tuo meille niin itsestään selvä arki onkin jollekin toiselle täysin käsittämätöntä ja ennenkokematonta”
Niin juuri. Hyysäys alkaa ensimetreistä ja sitten opitaan, että sinulle tehdään kaikki ja jos ei onnistu niin aina voi uudelleen ja uudelleen pyytää jeesiä.
Miksi eivät ole palanneet Sri Lankaan, koska turvallisuus on parantunut?
http://www.telsu.fi/45+minuuttia+special+-+kyynelten+saari
Tuo hölmö suomalaisnainen oli ruusunpunaiset lasit silmillään muuttanut Sri Lankaan. Menetti 200000 euroa koska kanelitila jonka osti ei sitten ollutkaan hänen.
Perhe tuli siis UNHCRn ja Punaisen ristin toimittamana saatuaan turvapaikan suomesta. Perhe oli viettänyt 10 vuotta Bangkokissa pakolaisleirillä. On olemassa määrättyjä syitä ja uhkia ihmisyyttä kohtaan jolloin olet oikeutettu hakemaan turvapaikkaa ja sota on yksi niistä. En ole kuullut perheestä sen koommin ja voi siis hyvinkin olla, jo palannut kotimaahansa.
Mitä kotouttamiseen tulee niin kotimaastaan revityt kidutetut ja pahoinpidellyt ihmiset tarvitsevat tukea selvitäkseen vieraassa kulttuurissa. Mitä tulee Suomalaiseen byrokratiaan niin kehtaan väittää, että maistraatissa asioiminen ja kaikkien muiden tarvittavien sopimusten tekeminen ei ole itsestäänselvää meille suomalaisillekkaan saatikka jos joudut tekemään kaiken sen ilman kielitaitoa.
Mitä tulee bisneksen tekemiseen Aasiassa, siellä vallitsee omat säännöt ja tavat toimia. Ei aina riitä se että tulet ja lyöt rahaa tiskiin. Tarvitaan kontakteja ja ymmärrystä asioiden hoidosta. Riistetyt ja alistetut kansat ovat oppineet tulemaan toimeen valloittajiensa kanssa ja se näkyy käytännössä edelleenkin. Se on toki valitettavaa kun yksityisen ihmisen omaisuus katoaa taivaantuuliin.
Todella mielenkiintoista luettavaa, jäin odottamaan lisää.
Lisää on tulossa. 8)
Sri Lankasta ei varmasti tämmöinen perusmatkaaja juurikaan tiedä, tai ainakaan minä en tiedä. Mielenkiintoinen postauks!
Kokemus oli varsin mielenkiintoinen ja osaltaan täynnä yllätyksiä.
Kauan kauan sitten olimme jo menossa Sri Lankaan, Aurinkomatka saarelle oli varattu, mutta sitten sodan takia matkat peruttiin ja päädyimme Malediiveille, taisi olla 1991, eli aika tarkkaan tuo 25 vuotta sitten 🙂 Sittemmin maa ei ole osunut matkasuunnitelmiimme vaikka nyttemmin sinne tosiaan varmaan voisi taas hyvin mennäkin.
Toivottavasti jokupäivä. Turismi kasvaa kovaa vauhtia.
Sri Lanka kuuluu niihin kohteisiin, joita ei tulisi ihan ensimmäisenä edes ajatelleeksi. Rannat näyttävät ihanilta, mutta tuktuk-kaaos ei kyllä houkuttele… 😀
Luonto oli mahtavaa, mutta ihmiset olivat luku sinänsä.
Hei, jos Sri Lanka kiinnostaa enemman, niin taalta loytaa ajankohtaisia kokemuksia!
http://kesamaailmalla.pallontallaajat.net/
Kiitos.
“Niin juuri. Hyysäys alkaa ensimetreistä ja sitten opitaan, että sinulle tehdään kaikki ja jos ei onnistu niin aina voi uudelleen ja uudelleen pyytää jeesiä.
Miksi eivät ole palanneet Sri Lankaan, koska turvallisuus on parantunut?”
Pakko kommentoida tätä. Ensinnäkin kiitos blogipostauksesta, Sri Lanka on listalla ja Intiassa reissailleena kaaosta oppii rakastamaan 😉 toisekseen yllä oleva katkelma on jonkun kommentista ja saa minut huokaisemaan. Muutapa itse Sri Lankaan ja hanki sosiaaliturvatunnus, pankkitili yms PYYTÄMÄTTÄ apua yhdeltäkään paikalliselta. Osaat varmasti kieltäkin niin se sujuu helposti? Kun olet asunut siellä sitten kymmenen vuotta ja luonut elämän sinne, on kuitenkin aivan kohtuullista vaatia että naps- palaisitkin Suomeen.
Määrättyja asioita on kotisohvalta vaarallisen helppo tuomita. Tottakai on järjestelmiä joita aina joku yrittää väärinkäyttää. Kokemukseni mukaan kuitenkin maahanmuuttopalveluilla on saatu positiivisia tuloksia aikaan mitä tulee turvapaikansaaneiden kotoutumiseen.
Toisinaan on itsellekkin vaikea ymmärtää erilaisia hierargioita ja käyttäytymissääntöjä mitä kulttuureihin kuuluu. Kun tämä yhteisöllisyys ja turvaverkko revitään voi olla monella tapaa vaikeuksissa kun joutuu selviämään niin vahvasti yksilökeskeisessä kulttuurissa kuin Suomessa-
Suunnittelin Sri Lankalle menoa vuonna 2010, mutta tuttuni varoitti levottomuuksista vaikka sota oli jo loppunut. En sitten mennyt. Mutta mielenkiintoista lukea paikasta!
Voin suositella!
Olen ollut menossa Sri Lankalle 90-luvun puolestavälistä lähtien. Valehtelematta suunnitelmia on ollut hyvin loppuun asti mietittynä neljästi, ja kaikki on peruutettu joko matkanjärjestjän toimesta, tai olen itse todennut tilanteen toivottomuuden, ja vaihtanut kohdetta.
Olen jo pikku hiljaa menettänyt toivoni maan suhteen. Maa siis itsessään kiinnostaa kovasti, mutta sitä tuntuu ympäröivän kohdallani huono karma. Toivottavasti silti joskus sinne pääsen.
Kaikki aikanaan!
Olipa kiinnostavasti kirjoitettu artikkeli. Sri Lankassa ei ole tullut käytyä enkä ole tullut siitä juuri lukeneeksikaan, joten mielenkiinnolla odotan seuraavia artikkeleitasi.
Kiitos Heidi
Mukavaa jos sisältö ja kirjoitusasu viihdyttää.
Mielenkiintoinen tarina ensin Kouvolan maahanmuuttovirastosta ja sitten itse Sri Lankasta. Oli varmaan silmiä avaava kokemus olla pakolaisten kanssa hommissa, moni meidän itsestäänselvyytenä pitämä asia taitaa muuttaa merkitystään aika nopeasti. 🙂 Toivottavasti perheellä kaikki hyvin Suomessa!
Kokemus maahanmuuttotoimistosta on muuttanut suhtautumista moneen asiaan. Ihmiskohtalot joita tuolloin tuli vastaan sai minut häpeämään omia ennakkoluulojani. Toki asia ei ole ongelmaton saatikka mustavalkoinen, mutta hallitsemattomalla maahanmuutolla ei saada aikaan ainakaan positiivisia asioita. Harvassa työpaikassa olen liikuttunut kyyneliin ihmisten kiitollisuudesta. Jokainen päivä oli yhtä hallittua kaaosta ihmisten tullessa ja mennessä. Naurua itkua iloista puheensorinaa. Elämän koko kirjo…
Upeita kuvia! Sri Lanka on houkutellut jo pidempään, sillä muutama ystäväni on ollut siellä töissä ja ihastunut maahan, kaikkine kaaoksineen 🙂
Kannattaa kokeilla. Moni on rakastunut maahan.
Tämä vähän niinkuin jäi kesken, eikä seuraavastakaan postauksesta näyttänyt löytyvän vastauksia. Onko siellä turvallista vai ei? Millaisia ristiriitoja? Entä mitä pakolaisten kanssa kävi?
Sri Lanka on verrattaen turvallinen maa. Pakolaisten tilanteesta minulla ei ole tietoa. En ole kuullut heistä sen koommin. Ristiriitaisuuksia tullaan käsittelemään tuonnempana. Kiitos mielenkiinnosta.
Kuvailemasi kaaos tuo mieleen elävästi Intian. Rantamaisemassakin oli paljon samaa kuin siellä näkemissäni. Aika levänneenä pitäisi Sri Lankaan mennä, että tuota kaaosta jaksaisi…
Nimenomaan. Raskaan työrupeaman myötä olimme totaalisen poikki.
Itse haluaisin nähdä Sigiriyana sekä kansallispuitoja Sri Lankassa. Ei nyt listalla pällimmäisenä, mutta toivottavasti jossain vaiheessa.
Sigiriya oli yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista matkallamme!
Nyt kyllä kelpais nuo rantamaisemat! Sri Lanka ollut myös mulla kiinnostuksen kohteena jo pitkään, toivottavasti vielä joskus sinnekin reissataan! Kiitos tästä pienestä nojatuolimatkasta ja mielenkiintoisesta kirjoituksesta!
Mahtavaa jos teksti miellyttää. Kohteena luontonsa puolesta Sri Lanka on verraton, mutta sosiaaliseen ähkyyn tulee varautua.
Mielenkiintoinen maa. Kiva lukea tarinoita tälläisistä ei niin turistikohteista. 🙂
Kiitos. Mahtavaa jos tykkäät.
Kiitos hyvästä jutusta! Olen monesti miettinyt Sri Lankaa ja pari kertaa on nyt tullut Intiassa käytyä. Yksi kaveri oli 15 vuotta sitten Sri Lankassa töissä ja kehui kyllä silloin jo kovasti, vaikka turvallisuustilanne oli varmasti aivan toinen. Tuonne on mentävä!