Joulukalenteri – luukku 13: Clownfish

Clownfish

Vuokkokala (englanniksi clownfish sekä anemonefish, suomeksi tunnetaan myös nimellä klovnikala) tuli tutuksi monelle Nemoa etsimässä-elokuvasta ja monesti kalaan viitataankin nimellä Nemo. Elokuva myös lisäsi vuokkokalan suosiota ja kysyntää akvaariokaloina. Kyseessä on koralliahventen heimooon kuuluva meressä elävien kalojen suku, johon kuuluu noin kolmekymmentä lajia. Niiden elinalueeseen kuuluu lämpimät vedet, mutta ei Atlantti. Vuokkokalat ovat pystyraitaisia, useimmiten väritykseltään musta-oranssi-valkoisia mutta myös vaalenpunaisia ja hyvin tummanoransseja voi nähdä. Lajit tunnistaa toisistaan raitojen värityksen, lukumäärän ja suunnan mukaan. Lajista riippuen kalan maksimipituus on 5-20 cm.

Nimensä vuokkokalat ovat saaneet siitä, että ne elävät symbioosissa merivuokon kanssa. Merivuokon lonkerot ovat polttavia, mutta vuokkokalat ovat tälle immuuneja. Tarkkaa tietoa suojautumismenetelmästä ei ole mutta sen uskotaan liittyvän kalan ihoa suojaavaan limakerrokseen. Jos siis näet sukelluksella vuokkokalan, jossain hyvin lähellä on myös merivuokko, sillä kalat eivät lähde kauas kotoaan. Merivuokko antaa vuokkokalalle turvapaikan vihollisiaan vastaan ja vuokkokala puolestaan pitää merivuokon siistinä sekä puolustaa sitä hyökkääjiä vastaan. Samalla sen liikkeet parantavat veden kiertoa vuokon lähellä.

Vuokkokalat ovat tunnettuja myös kyvystään muuttaa sukupuolta. Vuokkokala munii lähelle pesäänsä ja kuoriutuessaan kaikki poikaset ovat koiraita. Yhdessä merivuokossa elää johtajanaaras, sitä pienempi johtajauros ja mahdollisesti muita pienempiä uroita. Jos naaras jostain syystä kuolee, suurin koiras muuttuu naaraaksi ja muut urokset siirtyvät asteikossa yhden ylemmäksi. Soidinmenojen aikana uros jahtaa ja näykkii naarasta. Uroksesta tulee agressiivinen myös muita kalalajeja kohtaan ja ne koittavat isotella jopa sukeltajille, joita se saattaa välillä näykkäistä sormenpäästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *