Aihearkisto: Joulukalenteri 2015

Joulukalenteri – luukku 24: Pieni merenneito ja Valkoinen valas

Pieni merenneito ja valkoinen valas

Pieni merenneito ja valkoinen valas toivottavat kaikille hyvää ja rauhallista joulua sekä onnellista uutta vuotta 2016!

Nämä yksilöt tavoittaa lämpimistä ja kirkkaista vesistä pääosin Kaakkois-Aasian alueelta. Huhu kertoo, että heidät on nähty myös Karibian rannikolla. He ovat vedessä kuin kotonaan. Hyvin usein heidät tavatessaan heillä on kädessään joko regulaattori tai jääkylmä Piña Colada, mitä voidaankin pitää heidän erikoistuntomerkkeinään. Värityksenä on monelle muullekin sukellukseen koukahtaneelle tuttu auringon ahavoittama raidoitus.

Uskaltakaa unelmoida!

Joulukalenteri – luukku 23: Nurse shark

Nurse shark

Viiksihai (englanniksi nurse shark) on tyypillinen rannan läheisyydessä elävä hai, joka elää lähellä pohjaa. Syvimmillään haita on tavattu 75 metrissä mutta yleisesti ne elävät lähellä pintaa. Viiksihaita tapaa muun muassa läntisellä Atlantilla ja Karibianmerellä. Hain evät ovat pyöreät, se on väritykseltään rusehtava, voi kasvaa yli kolmemetriseksi ja painaa jopa 330 kiloa. Niiden kuonossa on lyhyet tai pitkät viiksisäikeet. Viiksihaiden ravintoa ovat kalat, ravut ja muut äyriäiset, seepiat, mustakalat, merisiilit ja korallieläimet. Kalat tunnustelevat kuonollaan pohjaa ja imaisevat ravinnon suuhunsa. Ravintonsa viiksihailajit etsivät erityisesti yöaikaan ja päivällä ne viettävät aikansa isommissa, jopa 40 yksilön ryhmissä. Viiksihaihin kuuluu kolme lajia: viiksihai, ruosteviiksihai ja levyviiksihai. Ruosteviiksihaiden poikasten tiedetään voivan kohdussa ollessaan syödä muita poikasia.

Joulukalenteri – luukku 22: Snake eel

Snake eel

Käärmeankerias (englanniksi snake eel) on ankeriaskalojen suvun suurin lahko, johon kuuluu yli 250 lajia. Suurimmat lajit voivat kasvaa jopa 250 cm pitkiksi, mutta yleisimmin ne ovat noin metrin mittaisia. Ulkonäöltään ne muistuttavat käärmettä pitkällä ja käärmemäisellä ruumiillaan. Selkä- ja peräevät ovat pitkät. Väritykseltään käärmeankeriaat voivat olla raidallisia tai pilkullisia. Raidallisen käärmeankeriaan erottaa merikäärmeestä helpoiten pitkästä selkäevästä. Käärmeankeriaat viettävät suurimman osan ajasta koloissa ja useimmiten niistä näkeekin vain pään pilkottavan hiekasta tai onkalosta. Useimmiten ne elävät matalammalla kuin 200 metriä ja syö pieniä kaloja.

Joulukalenteri – luukku 21: Lionfish

Lionfish

Siipisimppu (englanniksi lionfish) on näyttävä ja laajalle levinnyt kala, johon pätee sääntö “mitä kauniimpi tai rumempi, sitä vähemmän siihen kannattaa koskea”. Kala on väritykseltään usein punavalkoraitainen mutta myös tummemmat sävyt ovat mahdollisia. Kalalla on pitkät selkä- ja sivuevät, joiden päässä on myrkkypiikit. Myrkky on haitallinen myös ihmiselle mutta kala käyttää niitä vain puolustautuakseen. Kooltaan kala on keskiluokkaa, aikuisena se on suurimmillaan noin 40 cm. Kalan luontainen esiintymisalue on Intian ja Tyynessä valtameressä mutta nykyään niitä on levinnyt myös Atlantille, jossa kala lisääntyy nopeasti, koska sillä ei ole luontaisia vihollisia. Siipisimppu kuuluu samaan sukuun kuin skorpionisimppu ja saalistaa samalla tavalla avaamalla suunsta nopeasti, kun saalis on tarpeeksi lähellä.

Joulukalenteri – luukku 20: Mantis shrimp

Mantis shrimp

Sirkkaäyriäinen, toiselta nimeltään mantisrapu (englanniksi mantis shrimp) on kuoriäyriäisten lahko, johon kuuluu yli 400 lajia. Suomenkielisen nimen rapu on saanut rukoilijasirkkaa muistuttavista pään ja eturaajojen muodosta. Ne ovat kooltaan yleensä 10 cm mutta jotkut lajit isompia, jopa 38 cm. Väritykseltään ne voivat olla harmaan ruskeista monikirjavan värikkäisiin. Suurimman osan ajasta ne viettävät koloissaan ja tunneleissaan. Mantisravulla on erityisen hyvä näkö. Joillain mantisrapulajeilla on jopa kahdelletoista eri aallonpituudelle herkkiä tappisoluja, kun esimerkiksi ihmisellä vastaava luku on kolme (punainen, sininen ja keltainen väri). Tämän lisäksi rapu on erityisen tunnettu erikoisista saalistustavoistaan, joiden mukaan ne voidaan jakaa kahteen luokkaan: keihästäjiin ja murskaajiin. Keihästäjät saalistavat iskemällä kapean, kovan eturaajansa saaliin läpi. Murskaajat puolestaan täräyttävät kovan iskun ojentamalla etujalkansa hämmästyttävällä nopeudella. Vahvimmat murskaajat voivat rikkoa normaalin akvaariolasin. Jos ihmisellä olisi kyky liikuttaa kättään 10% tästä nopeudesta, voisi se heittää pesäpallon kiertoradalle. Nopea liike aiheuttaa myös paineaallon eli jos rapu ei osuisikaan saaliiseensa, paineaalto vie siltä viimeistään hengen.

Joulukalenteri – luukku 19: Nudibranch

Nudibranch

Vapaakiduskotilo (englanniksi nudibranch) on varsin mielenkiintoinen ja monipuolinen takakiduskotiloiden osaluokkaan kuuluvien nilviäisten lahko, joita kutsutaan joskus myös merietanoiksi. Lahkoon kuuluu yli 3000 lajia. Suomenkielinen nimi on johdettu lahkon tieteellisestä nimestä nudibranchia, joka tarkoittaa paljaskiduksista (latinan nudus, “paljas”, kreikan brankhia, “kidukset”). Kotilot muistuttavat ulkonäöltään etanoita. Niiden “tuntosarvet” aistivat hajuja ja ruumiin takaosassa sijaitseva monihaarainen “kukka” on kidukset, joiden avulla kotilo hengittää. Kotilot viihtyvät kivien ja korallien pinnalla ja liikkuvat yleensä hyvin hitaasti, jos ollenkaan. Ne ovat pituudeltaan yleensä noin 4-6 cm mutta kaikki 5 mm ja 40 cm väliltä on mahdollista. Kotiloita löytyy monessa muodossa ja värissä. Joillakin kirkas väritys varoittaa myrkyllisyydestä, toisilla taas ei. Kotilot ovat monen sukeltajan lempikohteita ja erityisen hyviä valokuvauskohteita.

Joulukalenteri – luukku 18: Leaf scorpionfish

Leaf scorpionfish

Keinujasimppu (englanniksi leaf scorpionfish) kuuluu samaan perheeseen skorpionisimpun kanssa. Tästä kertoo muun muassa sen pään samanlainen muoto sekä saalistustapa. Simppu odottaa, että saalis on tarpeeksi lähellä ja avaa sitten suunsa muodostaen voimakkaan imun, jonka avulla saalis päätyy simpun suuhun. Keinujasimput kasvavat noin 10 cm pitkiksi ja voivat olla väritykseltään keltaisia, valkoisia, ruskeita, vihreitä, punaisia tai pinkkejä. Sen ihon pintakerros kuoriutuu 10-14 päivän välein ja samalla se vaihtaa väriä. Olemukseltaan se muistuttaa kuollutta lehteä, mistä sen englanninkielinen nimikin johtuu. Se korostaa tätä vaikutelmaa heilumassa kevyesti vedessä kuin kuollut lehti. Tästä taas tulee suomalainen nimi. Keinujasimpun myrkky ei ole yhtä vaarallista kuin skorpionisimpun tai siipisimpun. Keinujasimpulla on laaja levinneisyys. Se viihtyy trooppisissa vesissä matalammalla kuin 130 metriä.

Joulukalenteri – luukku 17: Sea snake

Sea snake

Merikäärme (englanniksi sea snake) muistuttaa ulkonäöltään hyvin paljon maalla asuvia sukulaisiaan. Merikäärmeet jaetaan kahteen alaheimoon, joihin kuuluu yhteensä yli 50 lajia. Lattapyrstökäärmeiden ja melakäärmeidein suurimmat erot ovat niiden kyky liikkua maalla, poikasten synnytys sekä ruumiin muoto. Lattapyrstökäärmeet pystyvät liikkumaan myös maalla ja nousevatkin rannikolle laskemaan munansa, joista myöhemmin kuoriutuu poikaset. Niiden vartalon poikkileikkaus on täysin pyöreä. Melakäärmeet elävät koko elämänsä vedessä ja emot synnyttävän eläviä poikasia vedessä. Joutuessaan maalle ne eivät pysty liikkumaan. Muodoltaan ne ovat hieman litistettyjä. Kaikilla merikäärmeillä on keuhkot eli ne tulevat usein pintaan hengittääkseen. Tämän takia käärmeet elävät lähellä pintaa. Käärmeiden keuhko on lähes koko vartalon mittainen ja osa lajeista pystyy hengittämään myös ihonsa kautta. Sierainten edessä on läpät, jotka se sulkee ollessaan pinnan alla. Kaikki käärmeet ovat myös myrkyllisiä, myrkyllisempiä kuin maakäärmeet. Yksi tippa myrkkyä voi tappaa kolme ihmistä. Niistä on kuitenkin harvoin haittaa ihmisille, sillä ne eivät ole halukkaita hyökkäämään, myrkkyhampaat ovat melko lyhyet ja sijaitsevat suun takaosassa, jolloin käärmeiden on vaikea purra paksun märkäpuvun läpi tai vartalon paksuista osista. Vaikka tulisitkin purruksi, sinulla saattaa olla silti onnea, sillä käärmeet eivät aina käytä myrkkyään.

Suurin osa lajeista kasvaa noin 1,2-1,5 metriä pitkiksi, jotkut lajit jopa 3 metrisiksi. Naaraat ovat isompia kuin urokset. Väritykseltään käärmeitä on useita, yksivärisiä ja raidallisia. Ravinnokseen käärmeet saalistavat kaloja, selkärangattomia sekä mureenoja. Merikäärmeitä voi tavata Indo-Tyynenmeren vesistöissä.

Joulukalenteri – luukku 16: Flying gurnard

Flying gurnard

Perhossimppu (englanniksi flying gurnard) ei lennä vetten päällä, kuten lentokalat, vaikka sen englanninkielisessä nimessä lentämiseen viitataankin. Nimi johtuu sen tavasta liikkua pohjassa. Perhossimpun tunnistaa helpoiten sen valtavan kokoisista rintaevistä, jotka se levittää täyteen mittaansa, jos sitä uhataan. Evät näyttävät siiviltä ja kala ikään kuin liitää lähellä pohjaa suurten rintaeviensä avulla. Suurimmillaan “siipien” kärkiväli voi olla jopa 50 cm. Niiden kärjissä on yleensä kirkkaan siniset kuviot saalistajien pelästyttämiseksi. Muuten kala on väritykseltään selästään punertavia tai harmaita ruskein täplin ja vatsastaan vaaleampia. On myös nähty, että kala ikään kuin kävelee vatsaevillään, kun se etsii ruokaa hiekkapohjasta. Ravinnoksi sille kelpaa pienet kalat, simpukat ja pienet selkärangattomat. Kalan voi löytää hiekka-alueilta 1-60 metrin syvyydestä.

Joulukalenteri – luukku 15: Porcupine fish

Porcupine fish

Siilikala (englanniksi porcupine fish) osaa puolustaa itseään kolmella erikoisella tavalla. Pallokalojen tavoin se voi hätätilanteessa pullistaa vartalonsa pallomaiseksi nielemällä vettä tai ilmaa, mikä estää pienisuisten saalistajien nielemästä sitä. Pullauttaminen heikentää huomattavasti kalan kykyä uida haluamaansa suuntaan, joten kyseessä on äärimmäinen hätäkeino ja kala pakenee mieluummin piiloutuen onkaloihin. Tämän lisäksi siilikalalla on ihossaan piikkejä, jotka voivat olla pituudeltaan 5 cm. Kolmanneksi, kalan sisäelimissä on tetrodotoksiini-nimistä myrkkyä, joka on yli 1200 kertaa voimakkaampaa kuin syanidi. Siilikala on kallisarvoinen ja erityinen herkku osassa Aasian maita, jossa sitä tarjoillaan fuguna. Fugu-kokin täytyy olla erityisen tarkka poistaessaan kalan myrkkyvarastoja tai annoksen tilaaja menettää henkensä. Pullistuneita siilikaloja voi nähdä joskus myynnissä koristeina tai jopa valaisimina. Kooltaan ne voivat kasvaa jopa 90-senttisiksi ja väritykseltään ne ovat usein harmahtavia tai rusehtavia.