Aihearkisto: Filippiinit

Kukkotappelu – uhka vai mahdollisuus?

Kukko

Sitä, onko kukkotappelu uhka vai mahdollisuus paikallisille kotitalouksille, on vaikea sanoa. Joka tapauksessa se on hyvin yleistä ja siihen liittyy erottamattomana osana vedonlyönti. Summat, joita kukkoihin pelataan, ovat valtavia. Jos itse ajattelisin sijoittavani kahden viikon palkkani yhteen otteluun, joka kestää joka tapauksessa vain sekunteja, päätäni huimaisi. Toki voiton sattuessa kohdalle se helpottaisi elämää. Kyseinen, hyvin raakana ja brutaalina pidetty perinne on mitä se on, ja pahoittelemme, mikäli se järkyttää herkimpiä.

Lähes jokaisesta kotitaloudesta ainakin Alcoyn seudulla löytyy tappelukukko. Niitä treenataan ja doupataan huolella. Kukot elävät verrattaen hyvän elämän ennen kunniakasta kuolemaansa varsinkin, jos verrataan vaikkapa Suomen oloissa kasvatettavia broilereita, mitä ahnaasti työnnämme suuhumme vailla minkäänlaisia omantunnontuskia. Televisiot pursuavat mainoksia tappelukukoille tarkoitetuista ravintolisistä ja muista kasvatukseen ja treenaamiseen tarvittavista tarvikkeista.

Myös me otimme osaa kyseiseen perinteiseen. Halusimme nähdä, mistä tässä kaikessa hypetyksessä oikein on kyse. Saavuimme kukkotappeluareenalle eräänä aurinkoisena sunnuntaina, jolloin ne tapojen mukaan järjestetään. Paikalla oli karnevaalin tuntua. Areenan ulkopuolella oli tarjolla virvokkeita ja sapuskaa, tottahan toki myös grillattuja kukon jalkoja. Väkeä valui paikalle vähän kerrallaan ja osallistujat olivat aina pienistä pojannulikoista vanhoihin vaareihin. Selvää oli kuitenkin se, että kyseessä oli äijien laji.

Olimme haltioituneita kaikesta hullunmyllystä, mitä toiminnan ympärille oli kehittynyt. Eettiset kysymykset kuitenkin askarruttivat mieltä. Olihan kyseessä varsin raaka ja väkivaltaiselta tuntuva perinne. Lihaksikkaiden tappelukukkojen jalkoihin oli teipattu pitkät veitsimäiset terät, joilla heidän olisi tarkoitus riistää henki toisiltaan. Kukkoja kannustettiin ja vetoja lyötiin. Meteli oli korviahuumaava. Omistajat kukkoineen pitivät yllä omaa showtaan. Kun ottelu viimein alkoi, se kesti arviomme mukaan paristakymmenestä sekuntista minuuttiin ja kaikki oli ohi. Näin jatkui ottelusta toiseen. Kyseisen päivän aikana läpi käytiin 12 ottelua.

Kukoista lahjakkaimmat todellakin elättivät kasvattajansa. Kuten jo aiemmin on todettu, kukoille tarjotaan hyvä elämä ennen sitä tappion hetkeä ja kunniakasta kuolemaa tai voittokulku, josta saivat nauttia kukoista sinnikkäimmät. Voittajia varten paikalla oli tietenkin lääkäri, joka paikkasi loukkaantuneet. Haavat ommeltiin ja hoidettiin. Voittajina selvinneet pääsivat toipumaan ja valmistautumaan seuraavaan otteluunsa omistajien kerätessä voittorahat taskuihinsa.

Kyltti

Ennen ottelua

Omistaja

yleisö

Pari

Alku

Valmiina

Taistelu

Lento

Balicasag – Boholin lahja sukeltajille

Kilppari

Boholilta löytyy henkeäsalpaavia aktiviteettejä myös sieltä meille viime aikoina tutummasta ympäristöstä eli vedenalaisesta maailmasta. Balicasag – tuo kilpikonnien asuttama pieni saari Boholin kyljessä tarjoaa yhden parhaista sukelluskohteista, minne Sukellus Asiaan on päänsä pistänyt.

Kohde sopii erinomaisesti myös aloittelijoille ja meillä olikin tapana tehdä siellä Open Water Diver peruskurssin viimeiset sukellukset. Meriruohokenttä, josta voit löytää toinen toistaan kauniimpia kilpikonnia ruokailemasta, sijoittuu noin 5-12 metrin syvyyteen, jota kiertävä kaunis ja eloisa riutta värikkäine kalaparvineen ja vilkkaine pieneliöineen asettuu 10-25 metrin syvyyteen. Balicasagilta löytyy myös seinämiä, joissa pääsee halutessaan 30 metriin ja syvemmälle. Kohde sopii siis kaiken tasoisille sukeltajille ja tarjoaa haastetta myös vedenalaisesta valokuvauksesta kiinnostuneille niin makro- kuin laajakulmakuvauksessa. Parhaimmassa tapauksessa voit kohdata sukelluksellasi myös jackfish-parven, jossa on satoja ellei tuhansia yksilöitä.

Balicasag on yksi Boholin kolmion uloimmista saarista, mikä tarkoittaa sitä, että se on altis sääolosuhteille. Kelin ollessa raju sukeltaminen on mahdotonta ja ajoittain siellä on mahdollista tehdä myös vauhdikkaita virtasukelluksia niistä kiinnostuneille. Parhaina päivinä meren ollessa peilityyni ja näkyvyys 30+ metriä Balicasagin vertaista sukelluskohdetta saa hakemalla hakea. Vaikka sukeltaminen ei olisi käynyt edes mielessäsi ja satut liikkumaan näillä nurkilla, älä missaa sitä. Vaikka et haluaisi sukelluskurssia suorittaakaan, on sukelluskokeilu myös mahdollinen, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että perusasioiden läpikäynnin jälkeen pääset kouluttajasi johdolla tutustumaan vedenalaiseen maailmaan ja laitesukelluksen saloihin.

Onko sinulla omakohtaisia kokemuksia sukeltamisesta Balicasagilla? Kuulemme niistä mielellämme!

Balicasag on tunnettu kilpikonnistaan.

Balicasag on tunnettu kilpikonnistaan.

Jackfish

Nudi

orangutan crab

Sukeltaja

Chocolate Hills ja zip linet – lisää Boholin helmiä

Chocolate Hills

Boholilta löytyy aktiviteetteja myös hieman vauhdikkaampaankin makuun. Vuokrasimme yhdeksi päiväksi oman kuskin ja auton, joten pääsimme kiertämään saaren nähtävyydet helposti päivässä. Mistään bungie hyppelystä ei kuitenkaan ole kyse, mutta Bike zip ja Superman-tyylinen suislide tarjosivat mielenkiintoisen perspektiivin Chocolate Hills‘eihin, jotka ovat Boholin suosituin nähtävyys. Kyseessä on arviolta yli 1200 kukkulaa, jotka kohoavat korkeimmillaan 120 metriin. Nimensä ne ovat saaneet suklaapisaroita muistuttavasta muodostaan sekä kuivan kauden aikana saamasta ruskeasta väristä. Niiden syntytavasta ei olla päästy yksimielisyyteen. Chocolate Hills’it herättivät kummastusta jo itsessäänkin erikoisen muotonsa ansiosta. Näitä jättiläisen kyyneliksikin kutsuttuja kukkuloita voi ihailla sitä varten rakennetulta näköalatasanteelta, joka tosin vaurioitui pahoin vuoden 2013 maanjäristyksessä, joka koetteli Boholin saariryhmää yli 7 richterin voimakkuudella saaden aikaan melkoista tuhoa. Rauniot ovat edelleen näkyvissä ja uusi tasanne on toiminnassa.

Bike zip on vaijerirata, joka polkupyöräillään laakson yli kukkulalta toiselle molempiin suuntiin. Tuulen ujeltaessa korvissa poljeskellessa edestakaisin vatkaavaa vaijeria pitkin extreme-Ekeilyyn tottumattoman tunnelma oli henkeäsalpaava. Korkeita paikkoja kammoksuvan puntit tutisivat, kun tuli aika irroittaa ote tasanteesta ja antaa mennä. Itsensä voittaminen ja tavoite tehdä joka päivä jotain ensimmäistä kertaa ovat olleet ohjenuoramme ja kyseinen aktiviteetti sopi siihen oikein hyvin. Bike zip on yhteensä 550 metriä pitkä ja se kulkee 45 metrin korkeudessa. Chocolate Hills’eille avautuva näkymä oli upea. Pyörärata sijaitsee Chocolate Hills Adventure Park‘issa, jota voimme suositella lämpimästi. Vastaanotto oli ystävällinen ja turvallisuuspuolikin tuntui olevan kunnossa.

Polkupyöräilystä innostuneina suuntasimme kohti Danao Adventure Park‘ia, jossa oli mahdollista tehdä 550 metriä pitkä Superman-slide laakson yli, jonka pohjalla virtasi vuolas joki. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoituksenamme oli vain käydä katsomassa, mistä oli kyse, mutta paikalle päästyämme emme voineet ohittaa tilaisuutta, vaikka taas hirvitti. Jälkeenpäin oli onnellinen olo, sillä kokemus oli mitä mahtavin. Näkymät olivat jälleen huikeat eikä vauhtikaan tuntunut hurjalta. Pyöräilyn hinta oli 400 pesoa (noin 8€) ja Superman slide 350 pesoa (noin 7€) eli sopivat mainiosti tiukempaankin budjettiin. Huippusesongin ulkopuolella ruuhkista ei ollut tietoakaan, joten jonottaa ei tarvinnut. Sukellus Asiaan suosittelee!

Chocolate Hills luo mielenkiintoisen maiseman.

Chocolate Hills luo mielenkiintoisen maiseman.

Vuoden 2013 maanjäristyksen jälkiä näköalatasanteella

Vuoden 2013 maanjäristyksen jälkiä näköalatasanteella

Pyöräilytornin huipulla oli vielä mahdollisuus kääntyä ympäri.

Pyöräilytornin huipulla oli vielä mahdollisuus kääntyä ympäri.

Tornissa

Matkalla

Matkalla sai ihailla upeita maisemia, jos uskalsi kääntää päätä.

Matkalla sai ihailla upeita maisemia, jos uskalsi kääntää päätä.

Voittajafiilis!

Voittajafiilis!

Matkan varrella pysähdyimme  Man made forestissa, joka on alunperin partiolaisten istuttama.

Matkan varrella pysähdyimme Man made forestissa, joka on alunperin partiolaisten istuttama.

Superman sliden alkumetreillä

Superman sliden alkumetreillä

Myöhemmin jo hieman hymyilytti

Myöhemmin jo hieman hymyilytti

Zip linen alla virtasi upea joki

Zip linen alla virtasi upea joki

Pian omien liukujen jälkeen alkoi sataa kaatamalla, mutta maisemat oli edelleen upeat.

Pian omien liukujen jälkeen alkoi sataa kaatamalla, mutta maisemat oli edelleen upeat.

Tricycle on kätevä kulkuneuvo myös Boholilla.

Tricycle on kätevä kulkuneuvo myös Boholilla.

Filippiinien kummituseläin – Boholin kuuluisuus

Filippiinien kummituseläin

Ennen sukelluskauden viimeistä rutistusta otimme muutaman päivän vapaan ja päätimme käydä tutustumassa naapurisaaren tarjontaan ja tunnelmaan. Suuntana oli siis Bohol, joka on varsin suosittu matkailukohde niin filippiiniläisten kuin kansainvälistenkin matkustajien keskuudessa. Yksi Boholin päänähtävyyksistä on Filippiinien kummituseläin, englanniksi tarsier. Eläin oli meille entuudestaan tuntematon, joten päätimme tehdä hieman lähempää tuttavuutta.

Filippiinien kummituseläin on kuin yhdistelmä apinaa, rottaa ja lepakkoa, mutta lopputulos on todella suloinen. Sen pörröinen vartalo on noin 15 cm pitkä, karvaton häntä 25 cm ja paino noin 120g. Sen häntä on kuin rotalla, ohuet korvat kuin lepakolla ja se kuuluu kädellisiin, mutta se ei kuitenkaan ole apina. Kummituseläimen silmät ovat erikoisen suuret, samankokoiset kuin sen aivot. Silmät eivät käänny mutta pää kääntyy kuin pöllöllä, 180° kumpaankin suuntaan. Kummituseläin on yöeläin ja päivisin se lepäilee puiden rungoilla. Se pystyy hyppäämään jopa viisi metriä, mikä on sama, kuin ihminen ponnistaisi 100 metriä. Eläin on uhanalainen ja Boholillakin tehdään töitä, jotta kanta saataisiin elvytettyä.

Boholilla näitä otuksia löytyy siis edelleen niin vapaina kuin suojelluilla alueillakin. Aikaisemmin muutama yksilö oli nähtävillä myös häkkeihin teljettyinä, mutta tätä ei onneksi enää tehdä, sillä eläimet eivät suostu elämään häkeissä pitkään niille ominaisen itsemurhataipumuksen vuoksi. Itse vierailimme Philippine Tarsier and Wildlife Sanctuaryssa. Puistolla on suuri aidattu alue, jossa asustaa 10 kummituseläintä. Koska kummituseläimet ovat yöeläimiä, ne liikkuvat ja saalistavat öisin. Joka aamu puiston oppaat käyvät etsimässä, mihin eläimet ovat päättäneet jäädä päiväksi lepäämään. Alueella pitää olla hiljaa, jotta eläimiä häiritään mahdollisimman vähän. Meidän vierailun aikaan aamuisella kierroksella oli löydetty kymmenestä asukkaasta kolme, joiden luo opas meidät johdatti. Kummituseläimet lepäsivät noin silmänkorkeudelle puun tai pensaan suojissa. Puiston asukit ovat jo tottuneet ihmisiin ja näin ollen eivät lähde karkuun vaan heitä saa aivan rauhassa tuijotella. Tämä sopi meille, sillä otukset ovat sen verran suloisia, että niitä katselisi vaikka koko päivän.

Boholilla on kaksi puistoa, joissa pääsee tutustumaan kummituseläimiin. Pientä pääsymaksua vastaan pääset tutustumaan suloisiin otuksiin varsin läheltä. Ainakin meidät nämä nappisilmät voittivat puolelleen. Sukellus Asiaan suosittelee!

Myös Kerran Elämässä on käynyt tutustumassa Filippiinien kummituseläimiin. Käy lukemassa heidän kokemuksensa täältä.

Philippine Tarsier Sanctuaryssa pääsee tutustumaan kummituseläimiin lähietäisyydeltä.

Philippine Tarsier Sanctuaryssa pääsee tutustumaan kummituseläimiin lähietäisyydeltä.

Faktaa

Tarsier

Luuranko

Päiväsaikaan kummituseläimet lepäilevät piiloissaan.

Päiväsaikaan kummituseläimet lepäilevät piiloissaan.

Filippiinien kummituseläin

Jälleen sarja viimeisiä

Viimeisiä kertoja näissä maisemissa

Viimeisiä kertoja näissä maisemissa

Sukellus Asiaan on matkallaan jälleen siinä vaiheessa, että on aika lähteä liikkeelle. Kolmatta kertaa matkamme aikana olemme pysähtyneet pidemmäksi aikaa paikoillemme, joten on myös kolmas kerta, kun jätämme tutuiksi käyneet ympyrät ja ihmiset taaksemme. Edessä on jälleen sarja viimeisiä.

Viimeinen päiväretki Balicasagille. Viimeinen sukellus valashaiden kanssa. Viimeinen kerta lempiruokiamme. Viimeiset sunnuntaiaamun sämpylät. Pienet, yksinkertaiset ja osin myös hassunkuuloiset asiat, joihin olemme ehtineet tottua, ovat pian vain muistoja menneestä. Nämä pienet asiat ovat muodostaneet arkemme täällä. Työmatkamme on kulkenut tyynillä, lämpimillä vesillä, auringonpaisteessa delfiinejä katsellen. Palmut ja valkoiset hiekkarannat ovat olleet jokapäiväinen näky. Nyt tämä kaikki on jäämässä taakse.

Sarja viimeisiä on kuin sarja jäähyväisiä. Sanomme viimeistä kertaa heipat eri paikoille mutta ennen kaikkea ihmisille. Dive Point Alcoyn työntekijät ja asiakkaat ovat muodostaneet perheemme viimeisten kuuden kuukauden aikana. Meidät on otettu lämpimästi vastaan ja olemme löytäneet paikkamme tässä suuressa kansainvälisessä perheessä. Arkeen on muodostunut selkeät rutiinit ja olemme kutsuneet tätä paikkaa kodiksi. Toisaalta pyrimme koko ajan ajattelemaan, ettei tämä ole välttämättä viimeinen kerta vaan saatamme palata vielä takaisin ensi kaudeksi. On kuitenkin helpompi liikkua eteenpäin, kun taakse jäävien asioiden kanssa on ikään kuin tehnyt tilit selviksi.

Samanlainen tilanne on ollut aiemmin siis Nha Trangista ja Koh Taolta lähtiessämme sekä toki lähtiessämme matkaan Suomesta. Niissäkin kävimme viimeisinä päivinä vielä viimeisen kerran lempipaikoissamme ja syömässä lempiruokiamme. Taaksepäin ajateltuna aika tuntuu aina lentäneen siivillä. Sarja viimeisiä on eräänlainen eroprosessi, joka helpottaa siirtymistä matkan seuraavaan vaiheeseen, jossa usein ensimmäinen kerta on samalla viimeinen, sillä yhdessä paikassa vietetään huomattavasti lyhyempi aika. Jos ajatus viimeisen lopullisuudesta tuntuu raskaalta, aina voi ajatella “until the next time”.

Seahorse-aluksemme kuljetti meitä monta kertaa huikeille sukelluksille.

Seahorse-aluksemme kuljetti meitä monta kertaa huikeille sukelluksille.

Saimme nauttia monta kertaa hetkullisesta ruoasta. Kuvassa perinteinen filippiiniläinen lechon eli kokonainen grillattu sika.

Saimme nauttia monta kertaa hetkullisesta ruoasta. Kuvassa perinteinen filippiiniläinen lechon eli kokonainen grillattu sika.

Viimeisiä kertoja "kylillä" eli Dalaguetessa, joka on lähin isompi kaupunki.

Viimeisiä kertoja “kylillä” eli Dalaguetessa, joka on lähin isompi kaupunki.

Sumilon

Vedenalainen valokuvaus – Archon D32VR makrovalo

Nudibranc

Sukellus Asiaan on siirtynyt seuraavalle levelille, mitä tulee vedenalaiseen valokuvaukseen. Valokuvaus on mukaansatempaava harrastus, jossa hifistelyllä ei tosin ole rajaa. Alkuun pääsee kohtuullisilla kustannuksilla eikä varusteiden paino ja kokokaan ole vielä liikaa. Kuvia otetaan lähinnä huvin vuoksi ja omiksi muistoiksi, joiden avulla voi näyttää muille, miltä pinnan alla näyttää. Ajan kuluessa kunnianhimo kasvaa, jolloin erilaiset telakat, lisävalot, salamat, linssit ja jatkovarret astuvat vähitellen kuvioihin. Täydellisen valokuvan metsästys on ikuista. Vankkumattomimmat kuvaajat eivät koskaan lähde sukellukselle ilman kameraa, sillä todennäköisesti juuri silloin olisi saanut sen upeimman otoksen. Lieneekö olemassakaan valokuvaajaa, joka olisi tyytyväinen kuviinsa? Aina on parantamisen varaa, sanotaan. Kuvaajilla on myös tarkat vaatimukset sukellusolosuhteista, sillä näkyvyys, virtaukset ja kuvattavien kohteiden koko määrittävät tietenkin mukaan otettavat varusteet.

Joka tapauksessa – kalustoomme siis kuuluu Canon G16 kamera sen alkuperäisellä Canon WP-DC52 housingilla. Uuden säväyksen kuvaukseen tuo Archon D32VR 1400 lumenen makrovalo. Tilasimme valon Lightmalls-nettikaupasta, mikä osoittautui varsin onnistuneeksi valinnaksi. Löysimme heiltä kaiken tarvitsemamme, toimitus on ilmainen minne tahansa ja tänne Filippiineille se saapui vajaassa parissa viikossa. Hinnat ovat myös varsin kohtuulliset. Portfoliostamme olet jo jonkin aikaa voinut tutkailla parhaita otoksiamme. Seuraavassa esittelemme myös muutaman uuden ruudun, jotka antavat hieman esimakua, mitä tuleman pitää. Toki yhteinen matkamme on vasta alussa. Toivottavasti pidätte näkemästänne. Kuulisimme mielellämme myös mielipiteitänne kuvista. Onko itselläsi kokemuksia vedenalaisesta valokuvaamisesta?

Aikaisemmin kuvamme on julkaistu myös kulkuri.org-sivuston viikon kuvana.

Lamppu

Tämän postauksen kuvissa komeilevat nudibrancit eli merietanat, joita löytyy tuhansia erilaisia.

Tämän postauksen kuvissa komeilevat nudibrancit eli merietanat, joita löytyy tuhansia erilaisia.

Oranssi

Merietana

Nudibranc

Vaalea

Shoppailuahdistus!

Lähitorin vaatevalikoima ei ole kovin kummoinen.

Lähitorin vaatevalikoima ei ole kovin kummoinen.

Kulttuurierot, ihanaa, hirveää ja ihanan hirveää. Reissuun lähtiessä sitä koittaa valmistautua, lukea ja etsiä tietoa. Eroja on niin pienissä kuin suurissakin asioissa mutta eipä ole aikaisemmin tullut mieleen, kuinka kovasti kulttuurierot voivat iskeä vasten kasvoja shoppaillessa. Siis shoppaillessa, sehän on naisten lempipuuhaa!

Reppureissulla käytät samoja vaatteista päivästä toiseen. Ennen matkaa olet tarkkaan miettinyt, mitkä vaatteet olisivat käytännöllisiä ja hyviä reissussa. Jatkuvan käytön ansioista ne kuitenkin kuluvat ja nyt puhun siis selkeistä rei’istä ja värinsä kadottaneista ryysyistä. Normaaliarjessa Suomessa kuluminen on ihan eri luokkaa. Tarvitaan siis uusia vaatteita. Ihan ensimmäisenä iskee vastaan koko. Länsimaalaisena olet joka suhteessa isompi ja pidempi kuin aasialaiset kanssasisaresi. No onneksi näissä lämpötiloissa ei tarvitse pitkiä housuja. Entäs kengät? Oletteko nähneet aasialaista naista, jolla kenkä on kokoa 41-42? En minäkään, en siis myöskään kenkiä siinä koossa! Onneksi släpärit riittää täällä ja miesten mallitkin on ihan kivoja, kunhan ei odota mitään naisellisia yksityiskohtia.

Vaatetyyli ja maku ovat tietenkin henkilökohtaisia mieltymyksiä mutta kun shoppailuahdistus alkaa iskeä, tuntuu, ettei mikään ole hyvä. Housuvalikoimassa on minifarkkusortseja tai pitkiä tiukkoja farkkuja. Missä on reissaajalle kätevät rennot kaprit? Puhumattakaan taas siitä koosta. No, tämän kanssa ei auta muu kuin jatkaa kiertämistä tai viimehädässä etsiä jostain ompelija.

Yksi tärkeä asia tässä kokonaisuudessa on asiakaspalvelijat. Niitä on monta, joka hyllyvälissä ja ne yrittää palvellaa ja auttaa. Siis mitä? Enkö saakaan yksin hiljaisuudessa kiertää hyllyjä ja mutista “just looking”? Rintaliiviosastolta pakenin pakokauhun vallassa, koska myyjiä lähestyi uhkaavasti joka puolelta enkä halunnut aloittaa kenenkään kanssa keskustelua taas siitä koosta. Hyväähän he tarkoittavat, mutta se vaatii hieman totuttelua.

Oman lisänsä tähän kaikkeen tuo tämänhetkinen sijaintimme. Lähimmälle torille on kaksi kilometriä, ruokakauppaan 10 km ja vaatekauppaan 1,5 tuntia. Vapaapäivä on kerran viikossa, periaatteessa, käytännössä poistut resortin portista ehkä kerran kuukaudessa. Kun siis pääset vaatekauppaan, takaraivossa jyskyttää tietoisuus, että jos nyt ei löydy, seuraavaan mahdollisuuteen voi mennä helposti kuukausi. Mitä tästä siis opimme? Jos vastaan tulee kivan oloinen vaatekappale, osta se, myös reissun päällä, vaikket sitä juuri silloin tarvitsisikaan. Kun pakon alla etsii, mitään ei kuitenkaan löydy.

Mikä oli siis shoppailureissun tulos? Yhdet shorsit, joita en olisi edes tarvinnut, mutta kun kerrankin oli sopiva koko. Släpärit, miesten malleista mutta punaiset! Itkua ja ahdistusta useammassa vaateliikkeessä ja lohdutukseksi muutamat korvikset. Bikinit päädyin tilaamaan Suomesta nettikaupasta. Vanhat, värittömät ja reikäiset kaprit ajakoon siis vielä asiansa, aina voi pukeutua vaikka sarongiin.

Näiden tilalle haettiin uusia...

Näiden tilalle haettiin uusia…

...ja tässä mitä löytyi. Same same but different!

…ja tässä mitä löytyi. Same same but different!

Sbarro – himoihin ja vajareihin

Sbarro - New York Style Supreme

Lähestulkoon jokaisen Aasian matkaajan uskomme löytäneen itsensä tilanteesta, kun riisi tulee korvista ulos. Niin herkullista ja maittavaa kuin aasialainen sapuska onkin, joskus on vain saatava länkkärimättöä taltuttamaan ne suolan, rasvan ja nopeiden hiilihydraattien puutostilat. Cebu Citystä helpotus löytyy Sbarron pannupizzasta. Sbarro on italialainen ravintola, josta löydät pizzat, pastat ja salaatit. Rataviikonloppu Cebussa vaatii veronsa – Sbarro pelastaa!

Mikä tekee Sbarrosta niin erityisen? Tärkein ensin, maut ovat kohdallaan! Annokset ovat varmasti riittävän kokoisia ja tuoreita. Sbarrosta löytyy myös uusia yhdistelmiä, kuten Pasta and meatballs-pizza tai ricotta-juustolla höystetty Chicago White. Onko kukaan koskaan laittanut pizzan päälle kastiketta? Sukellus Asiaan suosittelee kokeilemaan Sbarron White saucea! Ravintoloita löytyy joka puolelta Filippiinejä ja osalla on myös kotiinkuljetus.

Chicago White Pizza

Meatballs and Pasta Stuffed Pizza

Sbarro

Myrsky vei sillan!

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla
Sukellus Asiaan nyt myös Bloglovinissa! Käy lisäämässä listallesi!

On vihdoinkin tullut aika lähteä ihmisten ilmoille. Joulu ja uusi vuosi menivät sukelluksen ja iloisten ihmisten parissa. Astumme ulos Divepointin portista ja nousemme ensimmäiseen Cebu Cityyn vievään bussiin. On fiestan aika. Parin tunnin leppoisan matkanteon jälkeen se kuitenkin katkeaa ja meidät ohjataan ulos bussista.

Senyang-myrsky on tuhonnut sillan Sibongan kylässä. Miten se ylipäänsä on edes mahdollista? Luvassa oli vain matalapaine, jonka piti tuoda tullessaan hieman sadetta ja tuulta. Hetki tuo mieleeni illan parin viikon takaa, jolloin taivas repesi. En muista nähneeni moista rankkasadetta elämäni aikana. Sitten alkoi tuuli, joka repi kattoja ja kaatoi puita. Sähköt pimenivät. Vailla huolen häivää juoksin halki sateen huoneeseeni nukkumaan. Kello oli kolme aamuyöllC, kun ravintolamme hiljeni viimeisten asiakkaiden mentyä nukkumaan.

Ensimmäinen viesti aamiaispöydässä oli, että Alcoysta Cebuun vievän ainoan päätien silta oli sortunut ja tilalla oli 18-metrinen aukko. Emme voineet uskoa sitä todeksi. Silta oli tiessään ja mikä pahinta, myös useita kymmeniä ihmisiä oli kateissa. Heidän arveltiin huuhtoutuneen tulvaveden ja maanvyöryjen mukana. Osa asiakkaista oli myös suunnitellut jatkavansa matkaa mutta turhaan. Tie lentokentälle oli poikki ja lauttaliikenne pysäytetty. Jälleen kerran saamme olla onnellisia asuessamme niinkin suojaisassa ja turvallisessa paikassa kuin Alcoy. Filippiineille saapuu noin 20 taifuunia vuosittain, joista tilastollisesti vain rippeet osuvat meille. Elimme Hagupitin aikaan itsekin jännittäviä hetkiä, josta kuitenkin selvisimme säikähdyksellä.

Olemme siis matkalla Cebuun, kun bussimme pysäytetään ja meidät ohjataan ulos. Silta on poikki tai siis, sitä ei ole enää olemassakaan. Viidakkoon on raivattu polku, jota pitkin pääsemme kiertämään tuhoalueen mutta autoilla ei ole sinne mitään asiaa. Seuraava bussi odottaa meitä toisella puolella, jotta matkamme voi jatkua. Alueella tehdään kovasti töitä, jotta uusi silta saataisiin valmiiksi mahdollisimman nopeasti ja päästään palaamaan normaaliin päiväjärjestykseen. Elämän on jatkuttava. Jälleen on tullut kirjaimellisesti kylmää vettä niskaan. Läheistensä menettäneiden suru on suunnaton. Kanveesista kuitenkin noustaan ja jatketaan eteenpäin uskoen parempaan huomiseen. Ei voi muuta, kuin kumartaa syvään ja nostaa hattua tälle sitkeälle kansalle, joka vastoinkäymisistään huolimatta jaksaa yllättää ystävällisyydellään päivästä toiseen. Nousemme hämmentyneinä toiseen bussiin, jotta matkamme Cebu Cityyn voi jatkua.

400 päivää tien päällä highlights – 10/10 Oslob

Valashai

“400 päivää tien päällä” esittelee kymmenen unohtumatonta matkakohdetta, jotka ovat osuneet reitillemme matkamme edetessä. Kulunut vuosi lähenee loppuaan, joten on aika kaivella hieman arkistoja. Kohde 10/10 Oslobin valashait. Nuo lempeät jättiläiset saavat hengityksen salpaantumaan. Pienen linja-auton kokoiset älykkäät nisäkkäät voit löytää Oslobin rannalta ja ihailla niitä voi joko snorklaten tai sukeltaen. Jokaisen tulisi kokea tämä vähintäänkin kerran elämässään.

Sukellus Asiaan toivottaa kaikille ihanaa ja rauhallista tulevaa vuotta! Kiitos kun olet ollut mukana!