Aihearkisto: Indonesia

Ihmeellinen Borobudur

Auringonnousu

Sukellus Asiaan kokemukset Yogyakartasta ylittivät odotukset. Ensitöiksemme suuntasimme Borobuduriin, joka on Indonesian suurin Buddhalainen temppeli. Temppeli on rakennettu kukkulan laelle portaittaisen pyramidin muotoon, jonka keskellä on kolme ympyrän muotoista tasoa. Rakennelma koostuu yli 2 000 000 kivenlohkareesta, jotka on kasattu päällekkäin ilman minkäänlaisia sidosaineita. Borobudur on rakennettu muotoon, joka on buddhalainen heijastuma universumista. Temppelissä ei ole huoneita, joissa voisi vierailla, vaan kompleksia tulee ihastella ainoastaan ulkoa päin ja tasoja myötäpäivään kiertäen.

Borobudur epäillään hylätyn jossain kohtaa 800-luvulla. Tapahtumista on monenlaisia spekulaatioita, mutta syynä epäillään olleen tulivuoren purkaus, jonka seurauksena ihmiset muuttivat muualle. Temppeli kaivettiin uudelleen esiin vuonna 1815 tutkimusmatkailija Sir Stamford Rafflesin toimesta, joka löysi monumentin matkallaan Indonesiassa. 200 työläistä siivosi aluetta 45 päivää kaataen puita ja raivaten kasvillisuutta, jotka olivat syöneet temppelin sisäänsä.

UNESCO osallistui täysimittaisiin kunnostustöihin Indonesian valtion tukena vuodesta 1968 alkaen temppelialueen pelastamiseksi. Borobudurista tuli UNESCOn maailmanperintö kohde vonna 1991. Jos satutte liikkumaan näillä nurkilla, tulee teidän ehdottomasti vierailla alueella. Suhteutettuna maan muuhun hintatasoon 20 taalan sisäänpääsymaksu tuntuu kohtuuttomalta, mutta te, jotka omistatte minkäänlaisen opiskelijakortin, pääsette alueelle puoleen hintaan!

Sukellus Asiaan aloitti Borobudurin vierailun kiipeämällä viereisen kukkulan laelle aamuneljältä ihailemaan auringonnousua. Vaikka muutama muukin matkailija oli tiensä kukkulalle löytänyt, oli tunnelma rauhallinen, mikä antoi hyvät lähtökohdat vierailulle. Temppelialueelle pääsimme aamukuuden aikoihin. Alueella ei ollut juuri muita, joten temppeliin sai tutustua rauhassa. Poistuessamme alueelle alkoi virrata paikallisia koululaisryhmiä ja metelin myötä hartaan kaunis tunnelma alkoi särkyä. Sukellus Asiaan siis suosittelee Borobudurin vierailua aamun rauhallisina tunteina!

Yogyakarta exceeded our expectations. First we headed for Borobudur which is the biggest Buddhist temple in Indonesia. The temple, located on top of a hill, has been built in a pyramid shape and in the centre there are three round levels. The building consists of more than 2 000 000 stones, piled on top of each other without any adhesive. Borobudur has been built to a shape that is a Buddhist reflection of the universe. The temple includes no rooms in which you could visit. Instead, the complex is to be admired only from the outside and by walking clockwise around the levels.

It is assumed that Borobudur was abandoned at some point in the 9th century. There are all sorts of speculations on why it happened but the reason most likely was a volcanic eruption which emptied the area. The temple was renovated in 1815 by Sir Stamford Raffles, who had found the monument during an expedition to Indonesia. For 45 days, 200 workers cleaned the area by cutting trees and vegetation, which had hidden the temple inside.

Assisting the Indonesian government, UNESCO participated the extensive renovation since 1968 to save the temple area and in 1991 Borobudur was listed as a UNESCO World Heritage Site. If you happen to be nearby, you must absolutely visit the area. Compared to the local prices, 20 dollars for entrance seems unreasonable, but all you who own a student card of any kind can access half price!

Sukellus Asiaan started the Borobudur visit by climbing a nearby hill at four o’clock in the morning to admire sunrise. Even though there were few other travellers as well, the atmosphere was calm which was a great beginning to the visit. We accessed the temple area around six in the morning. There were hardly anyone else in the area and therefore we got to familiarize ourselves with the temple in peace and quiet. As we were leaving, local school groups started to pour to the area and as the noise levels rose, the beautiful atmosphere was gone. Consequently, Sukellus Asiaan recommends visiting Borobudur during the peaceful morning hours!

Auringonnousu 2

Auringonnousu 3

Borobudur

Portaikko

Hahmoja

Borobudur

Stupa

Hahmo

Buddha

Lapsen asialla – Docventures ja vedenpuhdistin

Viikon aktivismi - Yllytyshullu

Joku saattanee vielä muistaa Yllytyshullu-skaban Madventures-kaksikon houstaaman Docventures-sarjan ekalta tuotantokaudelta. Sukellus Asiaan ja vedenpuhdistin olivat silloin teemana ja tässä on viimein kokemuksia Sumatran viidakosta Bukit Lawangista viime viikolta. Vedenpuhdistin on saanut nyt uuden hyvän kodin ja sen mukanaan tuoman toivotun keskustelun puhtaan veden ja luonnon merkityksestä alueella, joka on viimeisiä maailmasta, missä voit tavata orankeja luonnonvaraisena. Haluamme kääntää katseemme myös vuonna 2003 tapahtuneeseen tulvaan, joka toi mukanaan maanvyörymät tuhoten ei pelkästään omaisuuden, mutta myös rikkoen perheet. Toipuminen jatkuu edelleen. Tulemme jakamaan reportaasin aiheesta, kunhan ehdimme sitä hieman työstää. Siihen asti, pysykää kuulolla.

Some of you may still remember the daring competition organised by a Madventures on the first season of Docventures. Sukellus Asiaan and the water purifier were a theme at the time and here is finally some material from the jungle of Bukit Lawang, Sumatra from last week. The water purifier has been donated to a new home. It resulted in a welcome discussion on the meaning of clean water in an area, which is one of the last ones on Earth where you can still see wild orangutans. We also want to enlighten you on a flood which happened in 2003 and which led to landslides destroying not only possessions but families too. The healing still continues. We’ll share a report on the subject once we’ll have time to work on it a bit more. Until then, stay tuned.

Sukellus Asiaan opettaa kundeja huoltamaan ja käyttämään vedenpuhdistinta.

Sukellus Asiaan opettaa kundeja huoltamaan ja käyttämään vedenpuhdistinta.

Kasaamista

Testausta

Vedenpuhdistin

Sulawesi overland

Sulawesi

Sulawesi on siis jäänyt taakse, mutta mielistä se ei ole jäänyt. Saarella on paljon monipuolista tarjottavaa: rantoja, kiinnostavia perinteitä, hyvää ruokaa, ystävällisiä ja iloisia ihmisiä sekä paljon koettavaa. Tärkein asia saarella matkustaessa on varata siihen aikaa. Kuten Indonesiassa muuallakin, matkoihin menee pitkä tovi, ellei aio kulkea jokaista siirtymää lentäen. Paikasta toiseen ryntäily ei palvele matkan tarkoitusta, rentoutumista ja taukoa jatkuvasta sykkimisestä. Välillä on hyvä laskea suorittamispaineita, napata hyvä kirja ja viettää koko päivä riippumatossa. Kuulostaa helpolta mutta vaatii hieman harjoittelua tehdä ei-mitään ja ottaa iisisti.

Sukellus Asiaan suosittelee Sulawesiä sukeltajille, trekkaajille, uusista kulttuureista kiinnostuneille ja elämästä nautiskeleville. Matkan suunnittelua helpottamiseksi tässä tiivis katsaus, miten me kuljimme Sulawesin päästä päähän.

Lento Kuala Lumpurista Makassariin
Makassar – Rantepao (Tana Toraja) 9 h, yöbussi, 150 000 IDR/hlö
Rantepao – Tentena 13 h, paikallisbussi, 150 000 IDR/hlö
Tentena – Ampana 6 h, charter pikkubussi, 800 000 IDR, 5 matkustajaa
Ampana – Wakai (Togean) 4 h, laiva, 50 000 IDR/hlö makuupaikalla
Wakai – Gorontalo 16 h, laiva, 500 000 IDR/ 4 hh hytti
Gorontalo – Manado 9 h, pikkubussi, 150 000 IDR/hlö takapenkillä
Manado – Bunaken / Bunaken – Manado 1 h, laiva, 50 000 IDR/hlö
Lento Manadosta Yogyakartaan

Hyväksi havaittuja majoituspaikkoja, kaikki 2hh omalla kylpyhuoneella

Makassar: Hotel Agung, 195 000 IDR/huone
Rantepao: Wisma Monton, 200 000 IDR/huone, lämmin vesi, sis. aamupalan
Togean/Kadidiri: Pondok Lestari, 175 000 IDR/hlö, sis. täysylläpito
Bunaken: Panorama Diving Resort, 175 000 IDR/hlö, sis. täysylläpito

We have now left Sulawesi behind us, but we haven’t forgotten it. The island has a lot to offer: beaches, interesting traditions, delicious food, friendly and happy people and lots to experience. The main thing when travelling on the island is to have enough time. As all over Indonesia, moving from one place to another takes a long time, if you don’t intend to take a plane each time. Rushing from place to place takes the meaning out of the trip, as you’re supposed to relax and take a break from the continuous beat. Sometimes it’s good to give up all the pressure, grab a good book and spend the whole day in a hammock. Sounds easy, but it actually takes some practice to not do anything and just chill.

Sukellus Asiaan recommends Sulawesi for friends of diving and trekking, for those interested in new cultures and for those who just want to enjoy life. To make your trip easier, here’s a short insight into how we travelled through Sulawesi.

Flight from Kuala Lumpur to Makassar

Makassar – Rantepao (Tana Toraja) 9 hours, night bus, 150 000 IDR/person
Rantepao – Tentena 13 h, local bus, 150 000 IDR/person
Tentena – Ampana 6 h, charter minibus, 800 000 IDR, 5 passengers
Ampana – Wakai (Togean) 4 h, ship, 50 000 IDR/person including bed
Wakai – Gorontalo 16 h, ship, 500 000 IDR/ 4 pers. cabin
Gorontalo – Manado 9 h, minibus, 150 000 IDR/person, back seat
Manado – Bunaken / Bunaken – Manado 1 h, ship, 50 000 IDR/person

Flight from Manado to Yogyakarta

Recommended accommodation, all rooms for 2 persons including bathroom

Makassar: Hotel Agung, 195 000 IDR/room
Rantepao: Wisma Monton, 200 000 IDR/room, hot shower, incl. breakfast
Togean/Kadidiri: Pondok Lestari, 175 000 IDR/person, all inclusive
Bunaken: Panorama Diving Resort, 175 000 IDR/person, all inclusive

Sulawesi – Sukellusparatiisi?

Iso kamera

Viimeksi kuluneen vuoden aikana sukeltaminen on kuulunut niin arkeen kuin juhlaankin. Näin ollen se kuului myös osaksi kesälomasuunnitelmiamme. Haaveenamme oli päästä sukeltamaan maailmankuuluinakin tunnettuihin sukelluskohteisiin. Yhtenä mieleenpainuvimmista sukelluskeskuksista mainittakoon suomalaisvetoinen Living Colours Bunakenilla, jossa toiminta oli erittäin ammattimaista, fasiliteetit viimeisteltyjä ja jengi leppoisaa. Ei voi kuin suositella.

Bunakenille kannattaa tulla nopeasti. Jatkuva skeidan mereen dumppaaminen ekoturismilla itseään markkinoivasta Manadosta ei voi olla vaikuttamatta ekosysteemiin. Toivon mukaan ongelmiin Manadossa puututaan nopeasti tai Bunakenin maine trooppisena paratiisina elävine riuttoineen on pian historiaa. Toki tämä massiivinen jäteongelma, joka käsittää pääosin muovia ja muuta hajoamatonta materiaalia, koskettaa Kaakkois-Aasiaa kautta linjan. Tämä lienee mitä todennäköisimmin seurausta paikallisen väestön koulutuksen puutteesta ja kyvyttömyydestä nähdä asioiden kauaskantoisia seurauksia juuri huomista pidemmälle. Toivon mukaan on olemassa joku taho, joka olisi kiinnostunut tekemään asialle jotakin. Sukellus Asiaan aikoo olla mukana tukemassa muutosta parempaan.

Kaikesta epäsuotuisasta kehityksestä huolimatta takaisin positiivisempiin asioihin eli sukellukseen. On vaikea edes muistaa aikaa, milloin joku on pitänyt meistä huolta sukelluksilla, eikä päinvastoin. Oli rentouttavaa saada keskittyä vain itseensä ja ympäristön havainnointiin. Piipahdimme myös 40 metrin syvyydessä ihailemassa riuttahaita kaikkien muiden hienouksien ohella. Suurimpia suosikkejamme olivat kuitenkin lukuisat kilpikonnat, jotka ihastuttivat meitä läsnäolollaan. Sukellus Asiaan määrää teidät matkoillanne sijoittamaan rahanne sukellukseen edes sen yhden kokeilun verran. Ei vähiten siksi, että avarratte omaa maailmankuvaanne, mutta myös siksi, että näin kannustatte paikallisia yhteisöjä pitämään huolta aarteistaan syanidi- ja dynamiittikalastuksen sijaan.

During the passed year, diving has been a part of our everyday life. Therefore, it was also a part of our summer holiday plans. We dreamt of diving in some world famous diving destinations. One of the most memorable diving centres was a Finnish place called Living Colours in Bunaken, where things worked very professionally, the facilities were perfect and people nice and chill. We can only recommend!

You should hurry if you plan to come to Bunaken. Manado, advertising itself with eco tourism, dumps all its shit to the sea and this will sooner or later alter the ecosystem. Hopefully the problems in Manado will quickly be solved, or Bunaken and its reputation as a tropical paradise with living reefs will soon be history. This massive waste problem, including mostly plastic and other problematic material, applies the whole South-East Asia. This is very likely due to lack of education and the incapability of the locals to see far reaching consequences further than the following day. We hope there is some organisation or group who is interested in doing something to this problem. Sukellus Asiaan wants to contribute to a cleaner tomorrow.

Let’s move from this undesired development back to more positive things, ie diving. We can’t really remember the time when someone else looked after us during diving, and not vice versa. It was really relaxing to focus only on oneself and the surrounding nature. Among other fantastic things, we paid a visit to a reef shark in 40 metres. The best thing, however, were the numerous turtles who we got to admire. Sukellus Asiaan orders you to invest your money on diving at least one time during your next trip. Not only because you’ll broaden your own perspective, but also because by so doing you’ll encourage the local communities to take care of their treasures instead of cyanide and dynamite fishing.

Opas

Pikkukaloja

Rausku

B24:n ohjaamo

B24:n ohjaamo

Propelli

Orangutang grab

Orangutang grab

Nudibranc

Nudibranc

Kaverit

Pufferfish

Pufferfish

Sukeltaja

Kilppari

Kilppari

Clownfish

Saaria, palmuja ja biitsejä

Barracuda beach

Ajasta aikaa eletään lokakuun alkupäiviä ja syksy tekee vauhdilla tuloaan. Katsoessamme taaksepäin näemme Torajan kummallisten rituaalien jälkeen saaria, palmuja, biitsejä, rantabungaloweja sekä turkoosinsinistä vettä. Olemme siis kirjaimellisesti olleet lomalla ja jättäneet kiireen, mutta tämän lisäksi vapautimme itsemme myös sosiaalisesta mediasta, internetistä ja jopa puheliverkko oli sijaintimme ulottumattomissa. Olimme siis saarilla Sulawesin ympäristössä vailla kontaktia ulkomaailmaan, informaatiotulvan ulkopuolella.

Kyllä ajatus yhteyksien katkeamisesta ulkomaailmaan kauhistutti. Emmehän nykymaailmassa ole tottuneet moiseen. Toisin, kuin joku voisi kuvitella, emme suinkaan erakoituneet, me vain palasimme perusasioiden äärelle. Ihmisillä oli viimeinkin aikaa toisilleen ja itselleen. Riippumattoelämää, sukelluksia, harppuunakalastusta ja pitkiä keskusteluja rantabaarissa tai rantanuotiolla aina aamuyön pikkutunneille. Maistoimme sellaista elämää, mitä löytää tänä päivänä enää valitettavan harvoista paikoista ja toivottakoon paratiisiemme säilyvän sellaisina, kuin ne nyt ovat, vielä mahdollisimman pitkään.

Time flies, it’s already October and the autumn is arriving fast. Looking back in time, since leaving Toraja and its peculiar rituals, we have seen islands, palm trees, beaches, bungalows and turquoise waters. We have put all the rush behind us and literally been on a holiday, as we freed ourselves from the social media, Internet and even the telephone connections have been out of our reach. We have spent some quality time on islands around Sulawesi, out of the information flow and without any contact to the world outside.

We do admit that the thought of not having any connection to the world outside was terrifying, because we are not used to such thing in today’s world. Unlike some people might think, we didn’t isolate ourselves but went back to the basics. People finally had time for each other and for themselves. Hammock life, diving, harpoon fishing and long discussion in a beach bar or at a bonfire until early morning hours. We got to taste such life that you can only find in regrettably few places nowadays and we do hope that our paradises will stay as such for as long as possible.

Saarten väliä kuljettiin kalastaja-aluksilla.

Saarten väliä kuljettiin kalastaja-aluksilla.

Näkymä naapurilaiturilta resorttiimme ja bungalowillemme.

Näkymä naapurilaiturilta resorttiimme ja bungalowillemme.

Paradise

Saariston suurin kylä

Saariston suurin kylä

Rannan kovin taistelurapu sakset valmiina puolustautumaan.

Rannan kovin taistelurapu sakset valmiina puolustautumaan.

Viidakkopolulla vastaan tuli kilpensä suojiin vetäytynyt maakilpikonna.

Viidakkopolulla vastaan tuli kilpensä suojiin vetäytynyt maakilpikonna.

Bintang

Auringonlasku bungalowin terassilta

Auringonlasku bungalowin terassilta

Harppuunakalastusta

Harppuunakalastusta

Snorklaamassa

Tana Toraja 3/3 – haudan lepoon

Puinen patsas, tau tau, kuvaa omistajaansa ja rukoilee jälkeläistensä puolesta.

Puinen patsas, tau tau, kuvaa omistajaansa ja rukoilee jälkeläistensä puolesta.

Hautajaisten viimeinen osuus on vainajan kuljettaminen hautaansa. Tätä varten on rakennettu oma, perinteinen bola bola, joka on kuin pieni, perinteinen talo. Läheiset kantavat bola bolan hautausmaalle, joka sekin on varsin erikoinen. Hautana voi toimia kiveen tai kallioon hakattu kammio, luonnon muovaama luola tai korkealle kallionseinämään hakatut lankut, joiden päälle arkku nostetaan. Vainajan mukana haudataan hänen omaisuutensa, jota hänen ajatellaan tarvitsevan paratiisissa. Mitä enemmän uhrattuja eläimiä on hautajaisissa ja mitä enemmän omaisuutta hänen mukanaan haudataan, sitä paremman aseman hänen ajatellaan paratiisissa saavan.

Hautoja voi nähdä joka puolella Tana Torajaa. Luoliin pääsee katsomaan vanhoja hautoja, joissa arkut ovat jo osin lahonneet, mutta kasa luita ja pääkalloja on kuitenkin vielä jäljellä. Koko suku haudataan pääsääntöisesti samaan paikkaan. Haudan ulkopuolella voi olla vainajaa esittävä, puusta veistetty patsas, tau tau, joka kuvaa vainajan sosiaalista statusta.

Kuten sanottua, elämä Tana Torajassa tuntuu pyörivän hautajaisten ympärillä. Puunveistäjät saavat rahansa arkuista, patsaista ja perinteisten talojen koristelemisesta. Kivenhakkaajat tekevät uusia hautakammioita. Maanviljelijät kasvattavat puhvelinsa ja sikansa mahdollisimman suuriksi hyvien kauppojen toivossa. Hautajaiset ovat alueen matkailullinen valttikortti. Kaiken tämän näkeminen ja kokeminen muutamassa päivässä on jokseenkin hämmentävää ja sen sisäistämiseen menee hetki. Mitä juuri äsken näinkään ja kuulinkaan? On hienoa nähdä, että perinteet elävät vahvoina edelleen, eikä alue ole museoitumassa. Yhteisön, jossa tunnutaan elävän hautajaisia ja tuonpuoleista varten, välillä kovin uskomattomilta tuntuvat tavat pistävät miettimään, kuinka erilaisia kulttuureja maa päällään kantaakaan. Yhteisön merkitys on vahva ja lienee sanomattakin selvää, että torajalaiset pitävät huolta toisistaan maanpäällisen elämän alusta loppuun saakka.

The last part of the funeral is taking the deceased to the grave. For this purpose, the close ones build an own traditional bola bola, which is like a small traditional house. The close ones carry the bola bola to grave yard, which is also quite peculiar. The grave may be a chamber built inside a rock, a natural cave or planks attached high on the side of a rock, on which the coffin is lifted. The deceased is accompanied by some possessions, which are considered necessary in the paradise. The more there are sacrificed animals in the funeral and the more possessions is buried with the deceased, the better status they are expected to have in the paradise.

You can see graves everywhere in Tana Toraja. You can also access caves to see graves in which the coffins have already partly decayed, but there’s still a pile of bones and sculls. Normally, the whole family is buried in the same place. Outside the grave there may be a wooden statue representing the deceased and their social status.

As already mentioned, life in Tana Toraja seems to circle around funerals. Carpenters earn their living by building coffins, statues and by decorating traditional houses. Stonemasons build new graves. Farmers raise their buffaloes and pigs as big as possible in order to sell them with good price. Funerals are the most important thing for tourism in the area. Experiencing all this in a few days time is quite confusing and it takes a while to understand it all. What did I actually just see and hear? It’s great to see that traditions live strong and the area is not about to become a museum. Thinking that there is a community which seems to live for funerals and afterlife and whose habits seem so peculiar to us makes us wonder the diversity of different cultures on the Earth. The significance of community is strong and it goes without saying that the Torajans take care of each other from the first day of their earthly life to the very last.

Bola bola, jonka alla vainaja kuljetettiin haudalle.

Bola bola, jonka alla vainaja kuljetettiin haudalle.

Hauta saatettiin hakata isoon kiveen.

Hauta saatettiin hakata isoon kiveen.

Hauta

Osa arkuista oli asetettu korkealle kallion seinämään hakattujen lautojen päälle.

Osa arkuista oli asetettu korkealle kallion seinämään hakattujen lautojen päälle.

Pääkalloja

Osa arkuista oli lahonnut ja arkun sisältö ol näkyvissä.

Osa arkuista oli lahonnut ja arkun sisältö ol näkyvissä.

Lautanen

Tana Toraja 2/3 – erikoiset hautajaiset

Seremonia-alueelle kannettiin uhrattavia sikoja.

Seremonia-alueelle kannettiin uhrattavia sikoja.

Markkinoilla myytävät puhvelit ja siat ovat hyvin tärkeässä roolissa torajalaisten hautajaisissa, joiden ympärillä koko elo tuntuu pyörivän. Torajalaisille on tärkeää järjestää mahdollisimman suuret hautajaiset ja niihin valmistaudutaan pitkään. Kun läheinen kuolee, hänet balsamoidaan ja asetetaan arkkuun, jota pidetään omassa pihapiirissä sijaitsevassa perinteisessä talossa, tongkonan. Läheisten puheissa hän ei ole vielä kuollut vaan sairas. Yhdessä suvun kanssa päätetään, kuinka suuret hautajaset halutaan järjestää. Jos tarvitaan aikaa rahan keräämiseen, vainajaa voidaan säilyttää tongkonanissa jopa kymmeniä vuosia. Tänä aikana hänen luonaan vieraillaan ja tarjotaan ruokaa. Jos suvusta kuolee muita jäseniä tuona aikana, heille voidaan pitää yhteiset hautajaiset.

Suurin ja tärkein menoerä hautajaisissa on uhrattavat eläimet. Eläinten uskotaan auttavan vainajaa pääsemään paratiisiin ja on suuri häpeä, jos uhrauksia ei tehdä. Puhveleiden määrä voi suurimmilla suvuilla lähennellä jopa sataa, siihen lisättynä vielä muut eläimet. Lisäksi hautajaisvieraille rakennetaan väliaikaisia taloja omaan pihapiiriin, jotta kaikki mahtuvat syömään ja yöpymään.

Hautajaiset alkavat rituaalilla, jossa vainaja julistetaan kuolleeksi. Torajalaiset hautajaiset kestävät muutamasta päivästä viikkoon riippuen vieraiden lukumäärästä. Jokaiseen päivään kuuluu erilaisia rituaaleja ja traditioita. Osa niistä on muuttunut kristinuskon saapumisen myötä ja osa jäänyt kokonaan pois, muun muassa tapa uhrata myös ihmisiä. Illan hämärissä käytiin naapurikylässä uhraamassa ihminen, jonka pää tuotiin juhlapaikalle. Torajalaiset ovat kristittyjä, joten omien rituaaliensa jälkeen myös pappi käy paikalla ja vieraat rukoilevat yhdessä.

Kutsua ei tarvitse ja niinpä mekin pääsimme tutustumaan näihin perinteisiin. Kaikki vieraat tuovat tullessaan lahjan, esimerkiksi kukkia, tupakkkaa tai puhvelin. Kaikki lahjat ja niiden antajat kuulutetaan ja kirjataan, jotta tiedetään kuka on tuonut mitäkin, sillä lahjojen – erityisesti uhrattavien eläinten – määrä huomioidaan perinnön jaossa. Suku päättää, mitkä lahjaksi saaduista eläimistä uhrataan ja mitkä säästetään. Uhraukset tapahtuvat pihapiirissä seremonioille varatulla alueella. Omaiset ottavat vieraat vastaan ja tarjoavat kiitokseksi miehille savukkeita, naisille beteliä ja lapsille karkkia. Vieraita voi olla parhaimmillaan tuhansia.

Vieraiden vastaanoton jälkeen nautitaan yhdessä lounas, jonka tarjoilee vainajan naapuruston naiset. Juhlaväen poistuessa jokaiselle annetaan mukaan muutama pala uhrattua lihaa. Yhteisö pitää huolta omistaan. Koska vainajan kuolemasta on yleensä kulunut pitkään, tunnelma on surullisen ja hartaan sijaan festivaalinomainen. Torajaan tulevat matkailijat tulevat paikalle päästäkseen näkemään osan tästä erityisestä seremoniasta. On silti hyvä muistaa, että kyseessä ei ole mikään näytelmä vaan osa ihmisten oikeaa arkipäivää. Matkalaisen tulee kunnioittaa heidän tapojaan ja kulttuuriaan.

Oppaaksi hautajaisiin voimme lämpimästi suositella Ismaa, jonka tavoittaa numerosta 081 343 808 561.

The buffaloes and pigs sold on the market play a very important role in Torajan funerals, which seems to be the central point of the Torajans whole existence. It’s important to organise as big funerals as possible and preparations take long. When a loved one dies, the body is embalmed and placed in a coffin which is kept in tongkonan, a traditional house within the garden. The close ones talk of the deceased as a sick person, not yet dead. The size of the funeral is decided together with relatives. If time is needed in order to collect money for the funeral, the deceased may be kept in tongkonan for as long as dozens of years. During this time, regular visits are paid to the deceased and food is brought to them. If other relatives die during that time, they may have a common funeral.

The biggest and most important expense in the funeral is animals to be sacrificed. It is believed that the animals help the deceased to access paradise and therefore it is a great shame if sacrifices are not done. When it comes to a funeral of a rich family, the amount of buffaloes may reach close to hundred and on top of this there is other animals. Additionally, temporary houses are built for guest within the garden to make sure there’s enough room for everybody for eating and sleeping.

The funeral starts with a ritual in which the deceased is announced dead. Torajan funerals take from a couple of days to a week, depending on the number of guests. Each day includes different rituals and traditions. After the arrival of Christianity, a part of those has changed or stopped completely, such as the tradition of sacrificing people too. At nightfall, people used to go to the next village to sacrifice a person, whose head was brought to the ceremonial area. Torajans are Christians and therefore after their own rituals also a priest comes to the funeral and the guests pray together.

You don’t need an invitation to participate and therefore we got the chance to explore these traditions. All the guests bring a present, such as flowers, cigarettes or a buffalo. All the presents and their donators are announced and written down so that you know what everyone has given, because the amount of presents – especially animals to be sacrificed – is taken into account when distributing the estate. The relatives decide which animals will be sacrificed and which saved. The sacrifices are done in the ceremonial area in the garden. The close ones welcome the guests and thank them by offering cigarettes to men, betel to women and sweets to children. There may be as much as thousands of guests.

After welcoming the guests, the whole party has lunch, served by the women of the deceased person’s neighbourhood. As the guests leave, each takes a few pieces of sacrificed meat with them. The community takes care of its own. Usually a long time has passed since the death of the deceased and therefore the atmosphere is rather festive than sad. Travellers come to Toraja to see a part of this special ceremony. It’s good to remember, though, that it is not a play but a part of everyday life of locals. Travellers should respect their habits and culture.

We warmly recommend Isma as a guide for the funerals. Isma can be reached at 081343808561.

Piha oli täynnä väliaikaisia rakennuksia vieraiden käyttöön ja tunnelma oli kuin festivaaleilla.

Piha oli täynnä väliaikaisia rakennuksia vieraiden käyttöön ja tunnelma oli kuin festivaaleilla.

Vieraat otettiin seremoniallisesti vastaan ja johdatettiin kahville.

Vieraat otettiin seremoniallisesti vastaan ja johdatettiin kahville.

Naisille tarjottiin beteliä.

Naisille tarjottiin beteliä.

Puhveli

Vieraat kuljettivat saamansa lihan kotiin kuka milläkin tavalla.

Vieraat kuljettivat saamansa lihan kotiin kuka milläkin tavalla.

Tana Toraja 1/3 – Bolu-market

Puhvelit ovat Bolu-marketin tärkein myyntiartikkeli.

Puhvelit ovat Bolu-marketin tärkein myyntiartikkeli.

Yöbussimme saapuessa Tana Torajan ylängölle Rantepaoon ennen auringonnousua ensimmäinen tunne oli kylmyys. Oli siis selvää, että olimme reilusti merenpinnan tason yläpuolella. Tana Torajan alueen korkein huippu sijaitsee 2500 metrin paikkeilla ja alue onkin mitä otollisinta trekkailun ystäville. Trekit voi oman maun mukaan suunnitella puolesta päivästä useampaan päivään.

Aamuhämärissä asetuimme asumaan Wisma Monton-guesthouseen , josta irtosi siisti huone parvekkeella ja eteen aukeni Torajan ylänkö. Huoneiden hinnat pyörivät 10-15 euron tienoilla suihkuveden lämpötilasta riippuen. Torajan alueen kulttuuri ja vanhat uskomukset elävät voimakkaina perheiden arjessa. Maatalous on pääelinkeino ja mitä enemmän on lapsia, sitä parempi. Ennen lähetyssaarnaajien tuloa ja kristinuskon leviämistä torajalaiset olivat anemisteja eli uskoivat moniin luonnon jumaliin.

Kristinuskon sekoituttua vanhoihin perinteisiin on syntynyt hämmentävä kulttuuri, mistä ainakin torajalaiset itse ovat hyvin ylpeitä. Perinteitä vaalitaan arjessa ja niiden halutaan avoimesti säilyvän voimakkaina myös tulevaisuudessa. Perinteistä haluaisimme nostaa ehkä hämmentävimpänä esimerkkinä hautajaisseremonian, joka on hyvin keskeinen osa tätä kaikkea.

Matkaajan näkökulmasta nähdäksemme paras tapa kokonaisuuden hahmottamiseen on aloittaa ihmettely Bolu-marketilta, joka on avoinna jokaisena arkipäivänä – siis lukuunottamatta sunnuntaita, jolloin koko kansa on mukana kirkonmenoissa. Bolu-market on suurimmillaan kuuden päivän välein, jolloin paikalle tuodaan kaikki saatavilla olevat antimet puhveleista tuakkiin ja siri pinangiin.

Vanhojen herrojen vertaillessa ja testaillessa kukkojensa tasoa, siat ja kanat vaihtavat omistajaa. Sillävälin perheen päät eli naiset ovat kerääntyneet valitsemaan itselleen beteleistä parhaimmat. Tunnelma on intensiivinen. Ihmisiä tulee ja menee tavaran vaihtaessa omistajaa. Välillä on hyvä istahtaa nauttimaan tuopillinen palmuviiniä aistien terästämiseksi. Kaiken huippuna koko kansan symbolinakin tunnettu puhveli on täällä kauppatavaraa sekä yksi keskeisimpiä tekijöitä, mitä tulee hautajaisseremoniaan. Perheiden ja sukujen vauraus mitataan puhveleiden määrässä ja rodussa. Arvokkaimpien puhveleiden kauppahinta voi nousta lähelle 10 000 dollaria.

As our night bus arrived to Tana Toraja upland in Rantepao before sunrise, the first feeling was coldness. It was clear that we were way above sea level. The highest peak of Tana Toraja is located at 2500 metres and the area is perfect for friends of trekking. You can plan the treks from half a day to several days, according to your preferences.

In the morning darkness we settled ourselves to Wisma Monton guesthouse into a clean room equipped with a balcony and facing the Toraja upland. The room prices are around 10-15 euros depending on the shower water temperature. The culture and old beliefs of Toraja area live strongly in the everyday life. Most people earn their living from agriculture and the more you have children the better. Before the arrival of missionaries and Christianity, Torajans were anemists, which meant that they believed in many gods of nature.

As Christianity has been mixed with old traditions, the result is a confusing culture of which the Torajans themselves are very proud. Traditions can be seen in everyday life and people openly want to preserve them strong in the future as well. One of the most confusing examples of these traditions is the funeral ceremony, which is a very central part of all this.

From the travellers point of view, we think that the best way to see the big picture is to start exploring this culture in the Bolu market, which is open every weekday – that is every day except for Sunday, when the whole nation goes to church. Every six days the Bolu market is at its largest, as all the possible merchandise from buffalo to tuak and siri pinang is brought there.

As the elder gentlemen compare the quality of their roosters, pigs and hens switch owners. Meanwhile, the head of every household, that is the women, have gathered to choose the best betels for themselves. The atmosphere is intense. People come and go as the merchandise change owners. At times people prefer to sit down to have a pint of palm wine to strengthen their senses. On top of all, buffalo, the symbol of the whole nation, is a merchandise on the market and one of the most central elements when it comes to the funeral ceremony. The wellness of families is measured with the amount and breed of buffaloes. The price of the most expensive ones amounts close to 10 000 dollars.

Wisma Montonin huoneiden parvekkeilta aukesi näkymä kauniiseen puutarhaan ja Torajan vuoristoon.

Wisma Montonin huoneiden parvekkeilta aukesi näkymä kauniiseen puutarhaan ja Torajan vuoristoon.

Tuak eli palmuviina nautitaan perinteisesti bambunvarsista.

Tuak eli palmuviina nautitaan perinteisesti bambunvarsista.

Betel

Nämä siat myytiin säkissä.

Nämä siat myytiin säkissä.

Kukko

Perinteinen torajalainen pa’piong

Pa'piong

Pa’piong on torajalainen perinneruoka, jota tarjoillaan niin häissä kuin hautajaisissakin. Tämä hieman aikaa ja kärsivällisyyttä vaativa herkku menee ehdottomasti kulinarististen elämyksiemme kärkikastiin, eikä sen valmistaminenkaan nyt niin vaikeaa ole. Ilman banaaninvarsia kyseistä kokonaisuutta tyypilliseti valmistetaan niin possusta, kanasta kuin puhvelistakin jokainen mielensä mukaan. Ei voi kuin ylistää ja suositella!

500 g kanasuikaleita
500 g banaanin varsia*
3 kevätsipulia
2 isoa punaista chiliä
3 valkosipulin kynttä
3 salottisipulia
2 sitruunaruohon vartta
5-7 cm inkivääriä
Puolikas kookos hiutaleina
Suolaa ja pippuria
2 pätkää bambunvartta*
2 banaaninlehteä*

1. Pilko sipulit ja valkosipulit. Poista chilistä siemenet ja suikaloi chilit, inkivääri ja sitruunaruoho.
2. Leikkaa banaaninvarsiin pieni viilto ja sirottele päälle suolaa. Pehmennä käsillä ja huuhtele suola pois. Kuori, kunnes löydät pehmeän sisuksen. Suikaloi.*
3. Sekoita kana, banaani, sipulit, valkosipuli, chili, inkivääri ja sitruunaruoho keskenään ja lisää pippuria maun mukaan. Anna seoksen maustua tunnin verran.
4. Lisää kookoshiutaleet seokseen.
5. Pese bambunvarret ja laita seos sisään tasaisesti. *
6. Sulje bambunvarsien päät banaaninlehdillä ja grillaa nuotion päällä 30-40 minuuttia käännellen noin 5 minuutin välein, jotta seos kypsyy tasaisesti. *
7. Anna putkien jäähtyä noin 20 min.
8. Avaa bambunvarret kuin kuorisit banaania ja nauti. *

* Tähdellä merkityissä kohdissa reseptiä tulee soveltaa olosuhteiden mukaan. Pa’piongin voi valmistaa ilman banaaninvarsia. Bambun sijaan seoksen voi kääriä tiiviiksi foliorullaksi ja paistaa uunissa tahi pyöritellä grillissä.

Reseptimme on suunniteltu siten, että jokainen kotikokki kykenee loihtimaan itselleen ja ystävilleen einehdittävää oman harrastuneisuutensa ja saatavilla olevien tarvikkeiden mukaisesti.

Ei muuta kuin kokeilemaan!

Pa’piong is a traditional Torajan dish, served both in weddings and funerals. This delicacy, which demands a little time and effort, is one of our all time culinary favourites, and we don’t think it’s that difficult to prepare. Without banana stems the dish is typically prepared of pork, chicken and buffalo, according to your preferences. We can only praise and warmly recommend this dish!

500 g chopped chicken
500 g banana stems*
3 spring onions
2 big red chilies
3 garlic cloves
3 shallots
2 lemon grass stems
5-7 cm ginger
Half a coconut in flakes
Salt and pepper
2 bamboo tubes*
2 banana leaves*

1. Chop the onions and garlic. Remove seeds from chilies and chop chili, ginger and lemon grass.
2. Make a small cut into the banana stems and sprinkle salt on top. Soften with your hands and rinse the salt away. Peel until you find the soft content. Chop.*
3. Mix the chicken with banana, onions, garlic, chili, ginger and lemon grass and add pepper according to your taste. Leave the mixture to season for one hour.
4. Add coconut flakes.
5. Wash out the bamboo tubes and place the mixture evenly into them.*
6. Seal the ends of the tubes with banana leaves and set on fire for 30-40 minutes, turning every 5 minutes to make sure that the mixture cooks evenly.*
7. Let the tubes cool down for approx. 20 minutes.
8. Peel the tubes open like a banana and enjoy.*

* Feel free to alter the recipe according to circumstances. Pa’piong can be prepared without banana stems. Bamboo can be replaced with foil and the rolls can be cooked in oven or barbecue.

Our recipes are planned so that every cook at home can make food for family and friends according to skills and available ingredients.

Try it out!

Suuntana Sulawesi – Makassar

Iloinen kalakauppias Makassarin torilla

Iloinen kalakauppias Makassarin torilla

Sukellus Asiaan on siis vaihtanut vapaalle. Lensimme Kuala Lumpurin kautta Makassariin ja sieltä dösällä Tana Torajaan, missä kaikki pyörii hautajaisrituaalien ympärillä. Ensivaikutelmaltaan Sulawesi on pysäyttävä. Makassar ruuhkaisena ja likaisena suurkaupunkina ei todellakaan ollut kutsuva. Rähjäiset julkisivut ja pimeillä kujilla juoksentelevat kissan kokoiset rotat eivät houkutelleet. Katukuvaan tarkemmin tutustuessa tunnelma on vähintäänkin mielenkiintoinen. Ihmisten aito kiinnostus ja ylitsevuotava ystävällisyys voitti ainakin meidät puolelleen ja vietimmekin mahtavia hetkiä turuilla ja toreilla mielenkiintoisessa seurassa.

Pidit sitten Makassarista tai et, se on yksi helpoimmin saavutettavista kaupungeista, mihin eteläisellä Sulawesillä voi lentää. Vierailusi pituudesta riippumatta suosittelemme majoituspaikaksi uudenkarheaa Hotel Agungia. Vastikään valmistunut hotelli tarjoaa helpon sijainnin lisäksi varustelutasoon nähden huokean hinnan. Kaiken tämän kruunaa ystävällinen henkilökunta.

Matkareittimme on siis tarkoitus kulkeman halki Sulawesin Makassarista Manadoon sopivissa kohden pysähdellen. Tämän hetkinen sijaintimme on Rantepao Tana Torajassa, missä elämä tuntuu pyörivän vain yhden asian ympärillä. Hautajaisten! Torajalaisten hämmentävistä, yhä edelleen voimakkaina elävistä perinteistä lisää tuonnempana. Niitä odotellessa voit seurata meitä Facebookissa ja Instagramissa , mistä löydät aina tuoreimmat kuulumiset!

Sukellus Asiaan is on holiday. We flew to Makassar via Kuala Lumpur and continued to Tana Toraja by bus. In Tana Toraja, everything circles around funerals. At first sight, Sulawesi is impressive. Makassar, a dirty city with heavy traffic was not appealing at all – not to mention shabby facades and cat sized rats running on the alleys. But once you get to know the street view a bit better, the atmosphere is interesting, to say the least. The genuine interest and overwhelming kindness of people did win us over and we spent some amazing moments in interesting company on the streets and markets.

Whether you like Makassar or not, it is one of the most easily accessible cities where you can fly in Southern Sulawesi. Regardless of the duration of your visit, we recommend you to stay at the brand new Hotel Agung. In addition to an easy location, the newly built hotel offers you a welcoming price, taking the facilities into account. On top of this, there is a friendly staff.

Our planned route will go through Sulawesi from Makassar to Manado, stopping in some interesting spots. Our current location is Rantepao in Tana Toraja, where life seems to circle around one thing only. Funerals! We’ll tell you more about the confusing but still strongly alive traditions of the Torajans later on. Meanwhile, you can follow us on href=”http://www.facebook.com/sukellusasiaan/” target=”_blank_”>Facebook and Instagram , from which you’ll always find the most recent news!

Makassarin katukuva ei ollut kovin kutsuva.

Makassarin katukuva ei ollut kovin kutsuva.

Muslimitytöt matkalla kouluun

Muslimitytöt matkalla kouluun

Rannalta

Kanakauppias

Tulipalon sattuessa Makassar Mall-ostoskeskuksessa

Tulipalon sattuessa Makassar Mall-ostoskeskuksessa

Ensitunnelmia Tana Torajalta

Ensitunnelmia Tana Torajalta