Aihearkisto: Sulawesi

Joulukalenteri – luukku 19: Bunaken, Indonesia

Bunaken

Bunaken on pieni saari, joka sijaitsee Indonesiassa, Sulawesin saaren pohjoispäässä, kolmen kilometrin päässä Manadon kaupungista. Saari on osa Bunakenin kansallipuistoa, mikä on erityisen tunnettu rikkaasta ja värikkäästä koralliriutastaan, mikä tekeekin saaresta erittäin tunnetun ja suositun sukeltajien keskuudessa. Juuri muuta tekemistä saarella ei kyllä olekaan. Kansallipuiston, jonka pinta-alasta 97% on vettä, alueelta sanotaan löytyvän jopa 70% Indo-Länsi-Tyynenmeren lajistosta. Sukellus Asiaan vieraili tällä saarella syksyllä 2014 ja tottakai mekin kävimme sukeltamassa todetaksemme, mistä alueen maine on saanut alkunsa. Upean vedenalaisen maailman lisäksi saimme ihailla muun muassa tämän päivän kalenterikuvan kaunista maisemaa, joka aukesi omalta terassiltamme. Bunakenilla sijaitsee myös suomalainen sukelluskoulu Living Colors. Käy lukemassa lisää aiemmista postauksistamme.

Joulukalenteri – luukku 16: Manado, Indonesia

Manado

Manado sijaitsee Indonesiassa, Sulawesin saaren koilliskulmalla eikä ole varsinaisesti matkailun kärkikohteita mutta enemmänkin pakollinen pysähdys, jos Sulawesin tähän päähän haluaa tutustua siellä sijaitsevan kansainvälisen lentokentän johdosta. Me päädyimme Manadoon Sulawesin reissullamme, jonka aloitimme saaren toisesta päästä Makassarista. Jos ihan rehellisiä ollaan, emme vielä ole löytäneet viihtyisää indonesialaista suurkaupunkia mutta jatkamme edelleen etsintöjä ja otamme vinkkejä vastaan. Vaikka Manado ei muuten kovin viehättävä kohde ollutkaan, saimme silti napattua sieltä varsin hienon auringonlaskukuvan. Koko Sulawesi on edelleen melko tuntematon kohde matkailijoiden keskuudessa mutta ehdottoman mielenkiintoinen. Matkaan kannattaa varata aikaa, sillä siirtymiset saarelle ja saarella ovat pitkiä, ellei aio kulkea joka väliä lentäen. Meidän kokemuksiimme Sulawesistä pääset tutustumaan täältä. Sukellus Asiaan suosittelee!

Suomalaiset sukelluskoulut Kaakkois-Aasiassa TOP 3

Eletään taas sitä aikaa vuodesta kun Suomessa illat pitenee ja alkaa olla viimeiset hetket muuttaa matkasuunnitelmat käytäntöön. Mietit, uskallanko? Uskallat. Onko varaa? On. Miten se tulee käytännössä järjestymään? Kyllä, kaikki järjestyy. Et tule katumaan. Nyt vaan ne lennot varaukseen ja kaikki muu järjestyy kuin itsestään. Varautuminen ja asioista selvää ottaminen on hyve, mutta pelot eivät saa estää elämästä!

Suomalainen sukelluskoulu ei ole yleinen näky Kaakkois-Aasiassa. Helpottaaksemme etsintääsi esittelemme oman ”Suomalaiset sukelluskoulut Kaakkois-Aasiassa TOP 3”-listamme. Niitä on varmasti muitakin ja toivommekin teidän, rakkaat lukijamme, ilmiantavan sukelluskoulut, joissa mielestänne saa ammattitaitoista sukelluskoulutusta suomeksi miellyttävässä ympäristössä.

Siis, jos suuntana on tänä talvena Kaakkois-Aasia, näistä saattaa olla apua!

Koh Tao Divers, Koh Tao, Thaimaa
Yhdeksi maailman parhaimmaksi saareksi tituleeratulla Koh Taolla Thaimaassa on lukematon määrä sukelluskeskuksia. Saaren vanhimmasta sukelluskoulusta saa ammattitaitoista sukelluskoulutusta helpoissa olosuhteissa, joissa aloittaminen on vaivatonta ja Open Water-peruskurssin hinta pyörii 250 euron tuntumassa. Hupidyykki irtoaa 25 eurolla. Mikä parasta KTD tarjoaa koulutusta myös tekniikkasukelluksen puolella ja sen pariin halajavalle Koh Tao Tec Divers onkin ehdoton valinta. Mikko Paasi, joka tunnetaan yhtenä suomalaisen sukellusmatkailubisneksen pioneerina, on luonut esimerkillisen menestystarinan, joka tulee laajentumaan Euroopan vesille. Taolle pääsee joko Bangkokista bussi-lautta-yhdistelmällä tai lentämällä Thai Airwaysilla Koh Samuille ja sieltä lautalla Taolle. Koh Taolta löytyy majoitusta jokaiseen hintaluokkaan ja makuun. Earth Housesta löytyy majoitusta edullisimmasta päästä sekä saaren laajin bissevalikoima, Salmari- ja Fisu-shotteja. Kerryn huomassa tuli istuttua useampikin ilta.

Normipäivä Koh Taolla

Koh Tao Divers

Koh Tao Tec Divers

Kerran Elämässä Thaimaa-opas

Sidemount 2

Kettinki

Living Colours, Bunaken, Sulawesi, Indonesia

Bunaken on pieni saari Sulawesin pohjoispäässä, joka on tunnettu kirkkaista vesistä ja kauniista riutoista. Sijainti on hieman syrjäinen, mutta suorilla lennoilla pääsee Singaporeen ja sieltä eteenpäin Manadoon, josta lautalla saarelle. Kohteena Bunaken on ehdottomasti kaiken säätämisen arvoinen. Living Coloursin upeat bungalowit, rento ilmapiiri ja henkeäsalpaavat sukellukset tekevät kokemuksesta varmasti elämyksen. Hupidyykki maksaa 35€ ja Open Water-peruskurssi 420€. Majoitus maksaa 50-60 €/yö ja on varmasti hintansa väärti.

Heini Härsilän tarina Living Coloursilta

Living Colours

Bunaken

Balicasag

Dive Point Alcoy, Alcoy, Cebu, Filippiinit
Sukellus Asiaan tulee parkkeeraamaan itsensä tulevaksi talveksi jälleen Dive Pointille, josta meidät voi halutessaan löytää. Kurssitarjontaa löytyy peuskurssista Dive master-tutkintoon asti suomen kielellä. Myös vapaasukelluksesta kiinnostuneille löytyy omat mahdollisuutensa. Meiltä löytyy Filippiinien keskitasoon verrattaessa edullista, mutta laadukasta majoitusta sekä maailmanluokan sukelluskohteita Boholin kolmion alueelta. Olemme kaukana turistimassoista, mutta palvelut ovat lähellä. Meille pääsee helposti Suomesta lentämällä Singaporen tai Hong kongin kautta Cebu Cityyn. Singapore Airlines sallii matkustajilleen 30 kilon matkatavarat, minkä dyykkikamoja mukanaan rehaava täyttää helposti. Open Water-peruskurssin hinta 299€ ja hupisukellus maksaa 30€. Majoituksen hintahaitari 30-60 euron välillä ja takuuvarmasti sen väärti

Normipäivä Dive Point Alcoylla

Dive Point Alcoy

Kerran Elämässä Filippiinit-opas

Tankit

Ow2

Kehotamme ottamaan yhteyttä ja kysymään pakettitarjouksia, joita on varmasti saatavilla!

Hyvää matkaa!

400 päivää tien päällä highlights – 8/10 Bunaken

Bunaken

“400 päivää tien päällä” esittelee kymmenen unohtumatonta matkakohdetta, jotka ovat osuneet reitillemme matkamme edetessä. Kulunut vuosi lähenee loppuaan, joten on aika kaivella hieman arkistoja. Kohde 8/10, Bunaken, on yksi laajaan tunnetuista sukellusparatiiseista riuttoineen ja rikkaine eliöstöineen. Mikäli sukellus kiinnostaa, suosittelemme olemaan yhteydessä suomalaiseen sukelluskouluun Living colours. Laadukkaat majoituspalvelut, lungi meno ja rennot pitkät sukellukset olivat ainakin meidän mieleemme. Lue kokemuksistamme täältä.

400 päivää tien päällä highlights – 7/10 Tana Toraja

Puhveli

“400 päivää tien päällä” esittelee kymmenen unohtumatonta matkakohdetta, jotka ovat osuneet reitillemme matkamme edetessä. Kulunut vuosi lähenee loppuaan, joten on aika kaivella hieman arkistoja. Kohde 7/10 Tana toraja, josta löytyy yksi meidän maailmamme hämmentävimmistä hautajaiskulttuureista ruumiin balsamointeineen, avoimine hautakammioineen sekä päiviä kestävine festivaaleineen, joissa kirjaimellisesti virtaa veri!

Lue juttusarjamme Tana torajasta!
Tana Toraja 1/3 – Bolu-market
Tana Toraja 2/3 – erikoiset hautajaiset
Tana Toraja 3/3 – haudan lepoon

Sulawesi overland

Sulawesi

Sulawesi on siis jäänyt taakse, mutta mielistä se ei ole jäänyt. Saarella on paljon monipuolista tarjottavaa: rantoja, kiinnostavia perinteitä, hyvää ruokaa, ystävällisiä ja iloisia ihmisiä sekä paljon koettavaa. Tärkein asia saarella matkustaessa on varata siihen aikaa. Kuten Indonesiassa muuallakin, matkoihin menee pitkä tovi, ellei aio kulkea jokaista siirtymää lentäen. Paikasta toiseen ryntäily ei palvele matkan tarkoitusta, rentoutumista ja taukoa jatkuvasta sykkimisestä. Välillä on hyvä laskea suorittamispaineita, napata hyvä kirja ja viettää koko päivä riippumatossa. Kuulostaa helpolta mutta vaatii hieman harjoittelua tehdä ei-mitään ja ottaa iisisti.

Sukellus Asiaan suosittelee Sulawesiä sukeltajille, trekkaajille, uusista kulttuureista kiinnostuneille ja elämästä nautiskeleville. Matkan suunnittelua helpottamiseksi tässä tiivis katsaus, miten me kuljimme Sulawesin päästä päähän.

Lento Kuala Lumpurista Makassariin
Makassar – Rantepao (Tana Toraja) 9 h, yöbussi, 150 000 IDR/hlö
Rantepao – Tentena 13 h, paikallisbussi, 150 000 IDR/hlö
Tentena – Ampana 6 h, charter pikkubussi, 800 000 IDR, 5 matkustajaa
Ampana – Wakai (Togean) 4 h, laiva, 50 000 IDR/hlö makuupaikalla
Wakai – Gorontalo 16 h, laiva, 500 000 IDR/ 4 hh hytti
Gorontalo – Manado 9 h, pikkubussi, 150 000 IDR/hlö takapenkillä
Manado – Bunaken / Bunaken – Manado 1 h, laiva, 50 000 IDR/hlö
Lento Manadosta Yogyakartaan

Hyväksi havaittuja majoituspaikkoja, kaikki 2hh omalla kylpyhuoneella

Makassar: Hotel Agung, 195 000 IDR/huone
Rantepao: Wisma Monton, 200 000 IDR/huone, lämmin vesi, sis. aamupalan
Togean/Kadidiri: Pondok Lestari, 175 000 IDR/hlö, sis. täysylläpito
Bunaken: Panorama Diving Resort, 175 000 IDR/hlö, sis. täysylläpito

We have now left Sulawesi behind us, but we haven’t forgotten it. The island has a lot to offer: beaches, interesting traditions, delicious food, friendly and happy people and lots to experience. The main thing when travelling on the island is to have enough time. As all over Indonesia, moving from one place to another takes a long time, if you don’t intend to take a plane each time. Rushing from place to place takes the meaning out of the trip, as you’re supposed to relax and take a break from the continuous beat. Sometimes it’s good to give up all the pressure, grab a good book and spend the whole day in a hammock. Sounds easy, but it actually takes some practice to not do anything and just chill.

Sukellus Asiaan recommends Sulawesi for friends of diving and trekking, for those interested in new cultures and for those who just want to enjoy life. To make your trip easier, here’s a short insight into how we travelled through Sulawesi.

Flight from Kuala Lumpur to Makassar

Makassar – Rantepao (Tana Toraja) 9 hours, night bus, 150 000 IDR/person
Rantepao – Tentena 13 h, local bus, 150 000 IDR/person
Tentena – Ampana 6 h, charter minibus, 800 000 IDR, 5 passengers
Ampana – Wakai (Togean) 4 h, ship, 50 000 IDR/person including bed
Wakai – Gorontalo 16 h, ship, 500 000 IDR/ 4 pers. cabin
Gorontalo – Manado 9 h, minibus, 150 000 IDR/person, back seat
Manado – Bunaken / Bunaken – Manado 1 h, ship, 50 000 IDR/person

Flight from Manado to Yogyakarta

Recommended accommodation, all rooms for 2 persons including bathroom

Makassar: Hotel Agung, 195 000 IDR/room
Rantepao: Wisma Monton, 200 000 IDR/room, hot shower, incl. breakfast
Togean/Kadidiri: Pondok Lestari, 175 000 IDR/person, all inclusive
Bunaken: Panorama Diving Resort, 175 000 IDR/person, all inclusive

Sulawesi – Sukellusparatiisi?

Iso kamera

Viimeksi kuluneen vuoden aikana sukeltaminen on kuulunut niin arkeen kuin juhlaankin. Näin ollen se kuului myös osaksi kesälomasuunnitelmiamme. Haaveenamme oli päästä sukeltamaan maailmankuuluinakin tunnettuihin sukelluskohteisiin. Yhtenä mieleenpainuvimmista sukelluskeskuksista mainittakoon suomalaisvetoinen Living Colours Bunakenilla, jossa toiminta oli erittäin ammattimaista, fasiliteetit viimeisteltyjä ja jengi leppoisaa. Ei voi kuin suositella.

Bunakenille kannattaa tulla nopeasti. Jatkuva skeidan mereen dumppaaminen ekoturismilla itseään markkinoivasta Manadosta ei voi olla vaikuttamatta ekosysteemiin. Toivon mukaan ongelmiin Manadossa puututaan nopeasti tai Bunakenin maine trooppisena paratiisina elävine riuttoineen on pian historiaa. Toki tämä massiivinen jäteongelma, joka käsittää pääosin muovia ja muuta hajoamatonta materiaalia, koskettaa Kaakkois-Aasiaa kautta linjan. Tämä lienee mitä todennäköisimmin seurausta paikallisen väestön koulutuksen puutteesta ja kyvyttömyydestä nähdä asioiden kauaskantoisia seurauksia juuri huomista pidemmälle. Toivon mukaan on olemassa joku taho, joka olisi kiinnostunut tekemään asialle jotakin. Sukellus Asiaan aikoo olla mukana tukemassa muutosta parempaan.

Kaikesta epäsuotuisasta kehityksestä huolimatta takaisin positiivisempiin asioihin eli sukellukseen. On vaikea edes muistaa aikaa, milloin joku on pitänyt meistä huolta sukelluksilla, eikä päinvastoin. Oli rentouttavaa saada keskittyä vain itseensä ja ympäristön havainnointiin. Piipahdimme myös 40 metrin syvyydessä ihailemassa riuttahaita kaikkien muiden hienouksien ohella. Suurimpia suosikkejamme olivat kuitenkin lukuisat kilpikonnat, jotka ihastuttivat meitä läsnäolollaan. Sukellus Asiaan määrää teidät matkoillanne sijoittamaan rahanne sukellukseen edes sen yhden kokeilun verran. Ei vähiten siksi, että avarratte omaa maailmankuvaanne, mutta myös siksi, että näin kannustatte paikallisia yhteisöjä pitämään huolta aarteistaan syanidi- ja dynamiittikalastuksen sijaan.

During the passed year, diving has been a part of our everyday life. Therefore, it was also a part of our summer holiday plans. We dreamt of diving in some world famous diving destinations. One of the most memorable diving centres was a Finnish place called Living Colours in Bunaken, where things worked very professionally, the facilities were perfect and people nice and chill. We can only recommend!

You should hurry if you plan to come to Bunaken. Manado, advertising itself with eco tourism, dumps all its shit to the sea and this will sooner or later alter the ecosystem. Hopefully the problems in Manado will quickly be solved, or Bunaken and its reputation as a tropical paradise with living reefs will soon be history. This massive waste problem, including mostly plastic and other problematic material, applies the whole South-East Asia. This is very likely due to lack of education and the incapability of the locals to see far reaching consequences further than the following day. We hope there is some organisation or group who is interested in doing something to this problem. Sukellus Asiaan wants to contribute to a cleaner tomorrow.

Let’s move from this undesired development back to more positive things, ie diving. We can’t really remember the time when someone else looked after us during diving, and not vice versa. It was really relaxing to focus only on oneself and the surrounding nature. Among other fantastic things, we paid a visit to a reef shark in 40 metres. The best thing, however, were the numerous turtles who we got to admire. Sukellus Asiaan orders you to invest your money on diving at least one time during your next trip. Not only because you’ll broaden your own perspective, but also because by so doing you’ll encourage the local communities to take care of their treasures instead of cyanide and dynamite fishing.

Opas

Pikkukaloja

Rausku

B24:n ohjaamo

B24:n ohjaamo

Propelli

Orangutang grab

Orangutang grab

Nudibranc

Nudibranc

Kaverit

Pufferfish

Pufferfish

Sukeltaja

Kilppari

Kilppari

Clownfish

Saaria, palmuja ja biitsejä

Barracuda beach

Ajasta aikaa eletään lokakuun alkupäiviä ja syksy tekee vauhdilla tuloaan. Katsoessamme taaksepäin näemme Torajan kummallisten rituaalien jälkeen saaria, palmuja, biitsejä, rantabungaloweja sekä turkoosinsinistä vettä. Olemme siis kirjaimellisesti olleet lomalla ja jättäneet kiireen, mutta tämän lisäksi vapautimme itsemme myös sosiaalisesta mediasta, internetistä ja jopa puheliverkko oli sijaintimme ulottumattomissa. Olimme siis saarilla Sulawesin ympäristössä vailla kontaktia ulkomaailmaan, informaatiotulvan ulkopuolella.

Kyllä ajatus yhteyksien katkeamisesta ulkomaailmaan kauhistutti. Emmehän nykymaailmassa ole tottuneet moiseen. Toisin, kuin joku voisi kuvitella, emme suinkaan erakoituneet, me vain palasimme perusasioiden äärelle. Ihmisillä oli viimeinkin aikaa toisilleen ja itselleen. Riippumattoelämää, sukelluksia, harppuunakalastusta ja pitkiä keskusteluja rantabaarissa tai rantanuotiolla aina aamuyön pikkutunneille. Maistoimme sellaista elämää, mitä löytää tänä päivänä enää valitettavan harvoista paikoista ja toivottakoon paratiisiemme säilyvän sellaisina, kuin ne nyt ovat, vielä mahdollisimman pitkään.

Time flies, it’s already October and the autumn is arriving fast. Looking back in time, since leaving Toraja and its peculiar rituals, we have seen islands, palm trees, beaches, bungalows and turquoise waters. We have put all the rush behind us and literally been on a holiday, as we freed ourselves from the social media, Internet and even the telephone connections have been out of our reach. We have spent some quality time on islands around Sulawesi, out of the information flow and without any contact to the world outside.

We do admit that the thought of not having any connection to the world outside was terrifying, because we are not used to such thing in today’s world. Unlike some people might think, we didn’t isolate ourselves but went back to the basics. People finally had time for each other and for themselves. Hammock life, diving, harpoon fishing and long discussion in a beach bar or at a bonfire until early morning hours. We got to taste such life that you can only find in regrettably few places nowadays and we do hope that our paradises will stay as such for as long as possible.

Saarten väliä kuljettiin kalastaja-aluksilla.

Saarten väliä kuljettiin kalastaja-aluksilla.

Näkymä naapurilaiturilta resorttiimme ja bungalowillemme.

Näkymä naapurilaiturilta resorttiimme ja bungalowillemme.

Paradise

Saariston suurin kylä

Saariston suurin kylä

Rannan kovin taistelurapu sakset valmiina puolustautumaan.

Rannan kovin taistelurapu sakset valmiina puolustautumaan.

Viidakkopolulla vastaan tuli kilpensä suojiin vetäytynyt maakilpikonna.

Viidakkopolulla vastaan tuli kilpensä suojiin vetäytynyt maakilpikonna.

Bintang

Auringonlasku bungalowin terassilta

Auringonlasku bungalowin terassilta

Harppuunakalastusta

Harppuunakalastusta

Snorklaamassa

Tana Toraja 3/3 – haudan lepoon

Puinen patsas, tau tau, kuvaa omistajaansa ja rukoilee jälkeläistensä puolesta.

Puinen patsas, tau tau, kuvaa omistajaansa ja rukoilee jälkeläistensä puolesta.

Hautajaisten viimeinen osuus on vainajan kuljettaminen hautaansa. Tätä varten on rakennettu oma, perinteinen bola bola, joka on kuin pieni, perinteinen talo. Läheiset kantavat bola bolan hautausmaalle, joka sekin on varsin erikoinen. Hautana voi toimia kiveen tai kallioon hakattu kammio, luonnon muovaama luola tai korkealle kallionseinämään hakatut lankut, joiden päälle arkku nostetaan. Vainajan mukana haudataan hänen omaisuutensa, jota hänen ajatellaan tarvitsevan paratiisissa. Mitä enemmän uhrattuja eläimiä on hautajaisissa ja mitä enemmän omaisuutta hänen mukanaan haudataan, sitä paremman aseman hänen ajatellaan paratiisissa saavan.

Hautoja voi nähdä joka puolella Tana Torajaa. Luoliin pääsee katsomaan vanhoja hautoja, joissa arkut ovat jo osin lahonneet, mutta kasa luita ja pääkalloja on kuitenkin vielä jäljellä. Koko suku haudataan pääsääntöisesti samaan paikkaan. Haudan ulkopuolella voi olla vainajaa esittävä, puusta veistetty patsas, tau tau, joka kuvaa vainajan sosiaalista statusta.

Kuten sanottua, elämä Tana Torajassa tuntuu pyörivän hautajaisten ympärillä. Puunveistäjät saavat rahansa arkuista, patsaista ja perinteisten talojen koristelemisesta. Kivenhakkaajat tekevät uusia hautakammioita. Maanviljelijät kasvattavat puhvelinsa ja sikansa mahdollisimman suuriksi hyvien kauppojen toivossa. Hautajaiset ovat alueen matkailullinen valttikortti. Kaiken tämän näkeminen ja kokeminen muutamassa päivässä on jokseenkin hämmentävää ja sen sisäistämiseen menee hetki. Mitä juuri äsken näinkään ja kuulinkaan? On hienoa nähdä, että perinteet elävät vahvoina edelleen, eikä alue ole museoitumassa. Yhteisön, jossa tunnutaan elävän hautajaisia ja tuonpuoleista varten, välillä kovin uskomattomilta tuntuvat tavat pistävät miettimään, kuinka erilaisia kulttuureja maa päällään kantaakaan. Yhteisön merkitys on vahva ja lienee sanomattakin selvää, että torajalaiset pitävät huolta toisistaan maanpäällisen elämän alusta loppuun saakka.

The last part of the funeral is taking the deceased to the grave. For this purpose, the close ones build an own traditional bola bola, which is like a small traditional house. The close ones carry the bola bola to grave yard, which is also quite peculiar. The grave may be a chamber built inside a rock, a natural cave or planks attached high on the side of a rock, on which the coffin is lifted. The deceased is accompanied by some possessions, which are considered necessary in the paradise. The more there are sacrificed animals in the funeral and the more possessions is buried with the deceased, the better status they are expected to have in the paradise.

You can see graves everywhere in Tana Toraja. You can also access caves to see graves in which the coffins have already partly decayed, but there’s still a pile of bones and sculls. Normally, the whole family is buried in the same place. Outside the grave there may be a wooden statue representing the deceased and their social status.

As already mentioned, life in Tana Toraja seems to circle around funerals. Carpenters earn their living by building coffins, statues and by decorating traditional houses. Stonemasons build new graves. Farmers raise their buffaloes and pigs as big as possible in order to sell them with good price. Funerals are the most important thing for tourism in the area. Experiencing all this in a few days time is quite confusing and it takes a while to understand it all. What did I actually just see and hear? It’s great to see that traditions live strong and the area is not about to become a museum. Thinking that there is a community which seems to live for funerals and afterlife and whose habits seem so peculiar to us makes us wonder the diversity of different cultures on the Earth. The significance of community is strong and it goes without saying that the Torajans take care of each other from the first day of their earthly life to the very last.

Bola bola, jonka alla vainaja kuljetettiin haudalle.

Bola bola, jonka alla vainaja kuljetettiin haudalle.

Hauta saatettiin hakata isoon kiveen.

Hauta saatettiin hakata isoon kiveen.

Hauta

Osa arkuista oli asetettu korkealle kallion seinämään hakattujen lautojen päälle.

Osa arkuista oli asetettu korkealle kallion seinämään hakattujen lautojen päälle.

Pääkalloja

Osa arkuista oli lahonnut ja arkun sisältö ol näkyvissä.

Osa arkuista oli lahonnut ja arkun sisältö ol näkyvissä.

Lautanen

Tana Toraja 2/3 – erikoiset hautajaiset

Seremonia-alueelle kannettiin uhrattavia sikoja.

Seremonia-alueelle kannettiin uhrattavia sikoja.

Markkinoilla myytävät puhvelit ja siat ovat hyvin tärkeässä roolissa torajalaisten hautajaisissa, joiden ympärillä koko elo tuntuu pyörivän. Torajalaisille on tärkeää järjestää mahdollisimman suuret hautajaiset ja niihin valmistaudutaan pitkään. Kun läheinen kuolee, hänet balsamoidaan ja asetetaan arkkuun, jota pidetään omassa pihapiirissä sijaitsevassa perinteisessä talossa, tongkonan. Läheisten puheissa hän ei ole vielä kuollut vaan sairas. Yhdessä suvun kanssa päätetään, kuinka suuret hautajaset halutaan järjestää. Jos tarvitaan aikaa rahan keräämiseen, vainajaa voidaan säilyttää tongkonanissa jopa kymmeniä vuosia. Tänä aikana hänen luonaan vieraillaan ja tarjotaan ruokaa. Jos suvusta kuolee muita jäseniä tuona aikana, heille voidaan pitää yhteiset hautajaiset.

Suurin ja tärkein menoerä hautajaisissa on uhrattavat eläimet. Eläinten uskotaan auttavan vainajaa pääsemään paratiisiin ja on suuri häpeä, jos uhrauksia ei tehdä. Puhveleiden määrä voi suurimmilla suvuilla lähennellä jopa sataa, siihen lisättynä vielä muut eläimet. Lisäksi hautajaisvieraille rakennetaan väliaikaisia taloja omaan pihapiiriin, jotta kaikki mahtuvat syömään ja yöpymään.

Hautajaiset alkavat rituaalilla, jossa vainaja julistetaan kuolleeksi. Torajalaiset hautajaiset kestävät muutamasta päivästä viikkoon riippuen vieraiden lukumäärästä. Jokaiseen päivään kuuluu erilaisia rituaaleja ja traditioita. Osa niistä on muuttunut kristinuskon saapumisen myötä ja osa jäänyt kokonaan pois, muun muassa tapa uhrata myös ihmisiä. Illan hämärissä käytiin naapurikylässä uhraamassa ihminen, jonka pää tuotiin juhlapaikalle. Torajalaiset ovat kristittyjä, joten omien rituaaliensa jälkeen myös pappi käy paikalla ja vieraat rukoilevat yhdessä.

Kutsua ei tarvitse ja niinpä mekin pääsimme tutustumaan näihin perinteisiin. Kaikki vieraat tuovat tullessaan lahjan, esimerkiksi kukkia, tupakkkaa tai puhvelin. Kaikki lahjat ja niiden antajat kuulutetaan ja kirjataan, jotta tiedetään kuka on tuonut mitäkin, sillä lahjojen – erityisesti uhrattavien eläinten – määrä huomioidaan perinnön jaossa. Suku päättää, mitkä lahjaksi saaduista eläimistä uhrataan ja mitkä säästetään. Uhraukset tapahtuvat pihapiirissä seremonioille varatulla alueella. Omaiset ottavat vieraat vastaan ja tarjoavat kiitokseksi miehille savukkeita, naisille beteliä ja lapsille karkkia. Vieraita voi olla parhaimmillaan tuhansia.

Vieraiden vastaanoton jälkeen nautitaan yhdessä lounas, jonka tarjoilee vainajan naapuruston naiset. Juhlaväen poistuessa jokaiselle annetaan mukaan muutama pala uhrattua lihaa. Yhteisö pitää huolta omistaan. Koska vainajan kuolemasta on yleensä kulunut pitkään, tunnelma on surullisen ja hartaan sijaan festivaalinomainen. Torajaan tulevat matkailijat tulevat paikalle päästäkseen näkemään osan tästä erityisestä seremoniasta. On silti hyvä muistaa, että kyseessä ei ole mikään näytelmä vaan osa ihmisten oikeaa arkipäivää. Matkalaisen tulee kunnioittaa heidän tapojaan ja kulttuuriaan.

Oppaaksi hautajaisiin voimme lämpimästi suositella Ismaa, jonka tavoittaa numerosta 081 343 808 561.

The buffaloes and pigs sold on the market play a very important role in Torajan funerals, which seems to be the central point of the Torajans whole existence. It’s important to organise as big funerals as possible and preparations take long. When a loved one dies, the body is embalmed and placed in a coffin which is kept in tongkonan, a traditional house within the garden. The close ones talk of the deceased as a sick person, not yet dead. The size of the funeral is decided together with relatives. If time is needed in order to collect money for the funeral, the deceased may be kept in tongkonan for as long as dozens of years. During this time, regular visits are paid to the deceased and food is brought to them. If other relatives die during that time, they may have a common funeral.

The biggest and most important expense in the funeral is animals to be sacrificed. It is believed that the animals help the deceased to access paradise and therefore it is a great shame if sacrifices are not done. When it comes to a funeral of a rich family, the amount of buffaloes may reach close to hundred and on top of this there is other animals. Additionally, temporary houses are built for guest within the garden to make sure there’s enough room for everybody for eating and sleeping.

The funeral starts with a ritual in which the deceased is announced dead. Torajan funerals take from a couple of days to a week, depending on the number of guests. Each day includes different rituals and traditions. After the arrival of Christianity, a part of those has changed or stopped completely, such as the tradition of sacrificing people too. At nightfall, people used to go to the next village to sacrifice a person, whose head was brought to the ceremonial area. Torajans are Christians and therefore after their own rituals also a priest comes to the funeral and the guests pray together.

You don’t need an invitation to participate and therefore we got the chance to explore these traditions. All the guests bring a present, such as flowers, cigarettes or a buffalo. All the presents and their donators are announced and written down so that you know what everyone has given, because the amount of presents – especially animals to be sacrificed – is taken into account when distributing the estate. The relatives decide which animals will be sacrificed and which saved. The sacrifices are done in the ceremonial area in the garden. The close ones welcome the guests and thank them by offering cigarettes to men, betel to women and sweets to children. There may be as much as thousands of guests.

After welcoming the guests, the whole party has lunch, served by the women of the deceased person’s neighbourhood. As the guests leave, each takes a few pieces of sacrificed meat with them. The community takes care of its own. Usually a long time has passed since the death of the deceased and therefore the atmosphere is rather festive than sad. Travellers come to Toraja to see a part of this special ceremony. It’s good to remember, though, that it is not a play but a part of everyday life of locals. Travellers should respect their habits and culture.

We warmly recommend Isma as a guide for the funerals. Isma can be reached at 081343808561.

Piha oli täynnä väliaikaisia rakennuksia vieraiden käyttöön ja tunnelma oli kuin festivaaleilla.

Piha oli täynnä väliaikaisia rakennuksia vieraiden käyttöön ja tunnelma oli kuin festivaaleilla.

Vieraat otettiin seremoniallisesti vastaan ja johdatettiin kahville.

Vieraat otettiin seremoniallisesti vastaan ja johdatettiin kahville.

Naisille tarjottiin beteliä.

Naisille tarjottiin beteliä.

Puhveli

Vieraat kuljettivat saamansa lihan kotiin kuka milläkin tavalla.

Vieraat kuljettivat saamansa lihan kotiin kuka milläkin tavalla.