Aihearkisto: Tana Toraja

400 päivää tien päällä highlights – 7/10 Tana Toraja

Puhveli

“400 päivää tien päällä” esittelee kymmenen unohtumatonta matkakohdetta, jotka ovat osuneet reitillemme matkamme edetessä. Kulunut vuosi lähenee loppuaan, joten on aika kaivella hieman arkistoja. Kohde 7/10 Tana toraja, josta löytyy yksi meidän maailmamme hämmentävimmistä hautajaiskulttuureista ruumiin balsamointeineen, avoimine hautakammioineen sekä päiviä kestävine festivaaleineen, joissa kirjaimellisesti virtaa veri!

Lue juttusarjamme Tana torajasta!
Tana Toraja 1/3 – Bolu-market
Tana Toraja 2/3 – erikoiset hautajaiset
Tana Toraja 3/3 – haudan lepoon

Sulawesi overland

Sulawesi

Sulawesi on siis jäänyt taakse, mutta mielistä se ei ole jäänyt. Saarella on paljon monipuolista tarjottavaa: rantoja, kiinnostavia perinteitä, hyvää ruokaa, ystävällisiä ja iloisia ihmisiä sekä paljon koettavaa. Tärkein asia saarella matkustaessa on varata siihen aikaa. Kuten Indonesiassa muuallakin, matkoihin menee pitkä tovi, ellei aio kulkea jokaista siirtymää lentäen. Paikasta toiseen ryntäily ei palvele matkan tarkoitusta, rentoutumista ja taukoa jatkuvasta sykkimisestä. Välillä on hyvä laskea suorittamispaineita, napata hyvä kirja ja viettää koko päivä riippumatossa. Kuulostaa helpolta mutta vaatii hieman harjoittelua tehdä ei-mitään ja ottaa iisisti.

Sukellus Asiaan suosittelee Sulawesiä sukeltajille, trekkaajille, uusista kulttuureista kiinnostuneille ja elämästä nautiskeleville. Matkan suunnittelua helpottamiseksi tässä tiivis katsaus, miten me kuljimme Sulawesin päästä päähän.

Lento Kuala Lumpurista Makassariin
Makassar – Rantepao (Tana Toraja) 9 h, yöbussi, 150 000 IDR/hlö
Rantepao – Tentena 13 h, paikallisbussi, 150 000 IDR/hlö
Tentena – Ampana 6 h, charter pikkubussi, 800 000 IDR, 5 matkustajaa
Ampana – Wakai (Togean) 4 h, laiva, 50 000 IDR/hlö makuupaikalla
Wakai – Gorontalo 16 h, laiva, 500 000 IDR/ 4 hh hytti
Gorontalo – Manado 9 h, pikkubussi, 150 000 IDR/hlö takapenkillä
Manado – Bunaken / Bunaken – Manado 1 h, laiva, 50 000 IDR/hlö
Lento Manadosta Yogyakartaan

Hyväksi havaittuja majoituspaikkoja, kaikki 2hh omalla kylpyhuoneella

Makassar: Hotel Agung, 195 000 IDR/huone
Rantepao: Wisma Monton, 200 000 IDR/huone, lämmin vesi, sis. aamupalan
Togean/Kadidiri: Pondok Lestari, 175 000 IDR/hlö, sis. täysylläpito
Bunaken: Panorama Diving Resort, 175 000 IDR/hlö, sis. täysylläpito

We have now left Sulawesi behind us, but we haven’t forgotten it. The island has a lot to offer: beaches, interesting traditions, delicious food, friendly and happy people and lots to experience. The main thing when travelling on the island is to have enough time. As all over Indonesia, moving from one place to another takes a long time, if you don’t intend to take a plane each time. Rushing from place to place takes the meaning out of the trip, as you’re supposed to relax and take a break from the continuous beat. Sometimes it’s good to give up all the pressure, grab a good book and spend the whole day in a hammock. Sounds easy, but it actually takes some practice to not do anything and just chill.

Sukellus Asiaan recommends Sulawesi for friends of diving and trekking, for those interested in new cultures and for those who just want to enjoy life. To make your trip easier, here’s a short insight into how we travelled through Sulawesi.

Flight from Kuala Lumpur to Makassar

Makassar – Rantepao (Tana Toraja) 9 hours, night bus, 150 000 IDR/person
Rantepao – Tentena 13 h, local bus, 150 000 IDR/person
Tentena – Ampana 6 h, charter minibus, 800 000 IDR, 5 passengers
Ampana – Wakai (Togean) 4 h, ship, 50 000 IDR/person including bed
Wakai – Gorontalo 16 h, ship, 500 000 IDR/ 4 pers. cabin
Gorontalo – Manado 9 h, minibus, 150 000 IDR/person, back seat
Manado – Bunaken / Bunaken – Manado 1 h, ship, 50 000 IDR/person

Flight from Manado to Yogyakarta

Recommended accommodation, all rooms for 2 persons including bathroom

Makassar: Hotel Agung, 195 000 IDR/room
Rantepao: Wisma Monton, 200 000 IDR/room, hot shower, incl. breakfast
Togean/Kadidiri: Pondok Lestari, 175 000 IDR/person, all inclusive
Bunaken: Panorama Diving Resort, 175 000 IDR/person, all inclusive

Tana Toraja 3/3 – haudan lepoon

Puinen patsas, tau tau, kuvaa omistajaansa ja rukoilee jälkeläistensä puolesta.

Puinen patsas, tau tau, kuvaa omistajaansa ja rukoilee jälkeläistensä puolesta.

Hautajaisten viimeinen osuus on vainajan kuljettaminen hautaansa. Tätä varten on rakennettu oma, perinteinen bola bola, joka on kuin pieni, perinteinen talo. Läheiset kantavat bola bolan hautausmaalle, joka sekin on varsin erikoinen. Hautana voi toimia kiveen tai kallioon hakattu kammio, luonnon muovaama luola tai korkealle kallionseinämään hakatut lankut, joiden päälle arkku nostetaan. Vainajan mukana haudataan hänen omaisuutensa, jota hänen ajatellaan tarvitsevan paratiisissa. Mitä enemmän uhrattuja eläimiä on hautajaisissa ja mitä enemmän omaisuutta hänen mukanaan haudataan, sitä paremman aseman hänen ajatellaan paratiisissa saavan.

Hautoja voi nähdä joka puolella Tana Torajaa. Luoliin pääsee katsomaan vanhoja hautoja, joissa arkut ovat jo osin lahonneet, mutta kasa luita ja pääkalloja on kuitenkin vielä jäljellä. Koko suku haudataan pääsääntöisesti samaan paikkaan. Haudan ulkopuolella voi olla vainajaa esittävä, puusta veistetty patsas, tau tau, joka kuvaa vainajan sosiaalista statusta.

Kuten sanottua, elämä Tana Torajassa tuntuu pyörivän hautajaisten ympärillä. Puunveistäjät saavat rahansa arkuista, patsaista ja perinteisten talojen koristelemisesta. Kivenhakkaajat tekevät uusia hautakammioita. Maanviljelijät kasvattavat puhvelinsa ja sikansa mahdollisimman suuriksi hyvien kauppojen toivossa. Hautajaiset ovat alueen matkailullinen valttikortti. Kaiken tämän näkeminen ja kokeminen muutamassa päivässä on jokseenkin hämmentävää ja sen sisäistämiseen menee hetki. Mitä juuri äsken näinkään ja kuulinkaan? On hienoa nähdä, että perinteet elävät vahvoina edelleen, eikä alue ole museoitumassa. Yhteisön, jossa tunnutaan elävän hautajaisia ja tuonpuoleista varten, välillä kovin uskomattomilta tuntuvat tavat pistävät miettimään, kuinka erilaisia kulttuureja maa päällään kantaakaan. Yhteisön merkitys on vahva ja lienee sanomattakin selvää, että torajalaiset pitävät huolta toisistaan maanpäällisen elämän alusta loppuun saakka.

The last part of the funeral is taking the deceased to the grave. For this purpose, the close ones build an own traditional bola bola, which is like a small traditional house. The close ones carry the bola bola to grave yard, which is also quite peculiar. The grave may be a chamber built inside a rock, a natural cave or planks attached high on the side of a rock, on which the coffin is lifted. The deceased is accompanied by some possessions, which are considered necessary in the paradise. The more there are sacrificed animals in the funeral and the more possessions is buried with the deceased, the better status they are expected to have in the paradise.

You can see graves everywhere in Tana Toraja. You can also access caves to see graves in which the coffins have already partly decayed, but there’s still a pile of bones and sculls. Normally, the whole family is buried in the same place. Outside the grave there may be a wooden statue representing the deceased and their social status.

As already mentioned, life in Tana Toraja seems to circle around funerals. Carpenters earn their living by building coffins, statues and by decorating traditional houses. Stonemasons build new graves. Farmers raise their buffaloes and pigs as big as possible in order to sell them with good price. Funerals are the most important thing for tourism in the area. Experiencing all this in a few days time is quite confusing and it takes a while to understand it all. What did I actually just see and hear? It’s great to see that traditions live strong and the area is not about to become a museum. Thinking that there is a community which seems to live for funerals and afterlife and whose habits seem so peculiar to us makes us wonder the diversity of different cultures on the Earth. The significance of community is strong and it goes without saying that the Torajans take care of each other from the first day of their earthly life to the very last.

Bola bola, jonka alla vainaja kuljetettiin haudalle.

Bola bola, jonka alla vainaja kuljetettiin haudalle.

Hauta saatettiin hakata isoon kiveen.

Hauta saatettiin hakata isoon kiveen.

Hauta

Osa arkuista oli asetettu korkealle kallion seinämään hakattujen lautojen päälle.

Osa arkuista oli asetettu korkealle kallion seinämään hakattujen lautojen päälle.

Pääkalloja

Osa arkuista oli lahonnut ja arkun sisältö ol näkyvissä.

Osa arkuista oli lahonnut ja arkun sisältö ol näkyvissä.

Lautanen

Tana Toraja 2/3 – erikoiset hautajaiset

Seremonia-alueelle kannettiin uhrattavia sikoja.

Seremonia-alueelle kannettiin uhrattavia sikoja.

Markkinoilla myytävät puhvelit ja siat ovat hyvin tärkeässä roolissa torajalaisten hautajaisissa, joiden ympärillä koko elo tuntuu pyörivän. Torajalaisille on tärkeää järjestää mahdollisimman suuret hautajaiset ja niihin valmistaudutaan pitkään. Kun läheinen kuolee, hänet balsamoidaan ja asetetaan arkkuun, jota pidetään omassa pihapiirissä sijaitsevassa perinteisessä talossa, tongkonan. Läheisten puheissa hän ei ole vielä kuollut vaan sairas. Yhdessä suvun kanssa päätetään, kuinka suuret hautajaset halutaan järjestää. Jos tarvitaan aikaa rahan keräämiseen, vainajaa voidaan säilyttää tongkonanissa jopa kymmeniä vuosia. Tänä aikana hänen luonaan vieraillaan ja tarjotaan ruokaa. Jos suvusta kuolee muita jäseniä tuona aikana, heille voidaan pitää yhteiset hautajaiset.

Suurin ja tärkein menoerä hautajaisissa on uhrattavat eläimet. Eläinten uskotaan auttavan vainajaa pääsemään paratiisiin ja on suuri häpeä, jos uhrauksia ei tehdä. Puhveleiden määrä voi suurimmilla suvuilla lähennellä jopa sataa, siihen lisättynä vielä muut eläimet. Lisäksi hautajaisvieraille rakennetaan väliaikaisia taloja omaan pihapiiriin, jotta kaikki mahtuvat syömään ja yöpymään.

Hautajaiset alkavat rituaalilla, jossa vainaja julistetaan kuolleeksi. Torajalaiset hautajaiset kestävät muutamasta päivästä viikkoon riippuen vieraiden lukumäärästä. Jokaiseen päivään kuuluu erilaisia rituaaleja ja traditioita. Osa niistä on muuttunut kristinuskon saapumisen myötä ja osa jäänyt kokonaan pois, muun muassa tapa uhrata myös ihmisiä. Illan hämärissä käytiin naapurikylässä uhraamassa ihminen, jonka pää tuotiin juhlapaikalle. Torajalaiset ovat kristittyjä, joten omien rituaaliensa jälkeen myös pappi käy paikalla ja vieraat rukoilevat yhdessä.

Kutsua ei tarvitse ja niinpä mekin pääsimme tutustumaan näihin perinteisiin. Kaikki vieraat tuovat tullessaan lahjan, esimerkiksi kukkia, tupakkkaa tai puhvelin. Kaikki lahjat ja niiden antajat kuulutetaan ja kirjataan, jotta tiedetään kuka on tuonut mitäkin, sillä lahjojen – erityisesti uhrattavien eläinten – määrä huomioidaan perinnön jaossa. Suku päättää, mitkä lahjaksi saaduista eläimistä uhrataan ja mitkä säästetään. Uhraukset tapahtuvat pihapiirissä seremonioille varatulla alueella. Omaiset ottavat vieraat vastaan ja tarjoavat kiitokseksi miehille savukkeita, naisille beteliä ja lapsille karkkia. Vieraita voi olla parhaimmillaan tuhansia.

Vieraiden vastaanoton jälkeen nautitaan yhdessä lounas, jonka tarjoilee vainajan naapuruston naiset. Juhlaväen poistuessa jokaiselle annetaan mukaan muutama pala uhrattua lihaa. Yhteisö pitää huolta omistaan. Koska vainajan kuolemasta on yleensä kulunut pitkään, tunnelma on surullisen ja hartaan sijaan festivaalinomainen. Torajaan tulevat matkailijat tulevat paikalle päästäkseen näkemään osan tästä erityisestä seremoniasta. On silti hyvä muistaa, että kyseessä ei ole mikään näytelmä vaan osa ihmisten oikeaa arkipäivää. Matkalaisen tulee kunnioittaa heidän tapojaan ja kulttuuriaan.

Oppaaksi hautajaisiin voimme lämpimästi suositella Ismaa, jonka tavoittaa numerosta 081 343 808 561.

The buffaloes and pigs sold on the market play a very important role in Torajan funerals, which seems to be the central point of the Torajans whole existence. It’s important to organise as big funerals as possible and preparations take long. When a loved one dies, the body is embalmed and placed in a coffin which is kept in tongkonan, a traditional house within the garden. The close ones talk of the deceased as a sick person, not yet dead. The size of the funeral is decided together with relatives. If time is needed in order to collect money for the funeral, the deceased may be kept in tongkonan for as long as dozens of years. During this time, regular visits are paid to the deceased and food is brought to them. If other relatives die during that time, they may have a common funeral.

The biggest and most important expense in the funeral is animals to be sacrificed. It is believed that the animals help the deceased to access paradise and therefore it is a great shame if sacrifices are not done. When it comes to a funeral of a rich family, the amount of buffaloes may reach close to hundred and on top of this there is other animals. Additionally, temporary houses are built for guest within the garden to make sure there’s enough room for everybody for eating and sleeping.

The funeral starts with a ritual in which the deceased is announced dead. Torajan funerals take from a couple of days to a week, depending on the number of guests. Each day includes different rituals and traditions. After the arrival of Christianity, a part of those has changed or stopped completely, such as the tradition of sacrificing people too. At nightfall, people used to go to the next village to sacrifice a person, whose head was brought to the ceremonial area. Torajans are Christians and therefore after their own rituals also a priest comes to the funeral and the guests pray together.

You don’t need an invitation to participate and therefore we got the chance to explore these traditions. All the guests bring a present, such as flowers, cigarettes or a buffalo. All the presents and their donators are announced and written down so that you know what everyone has given, because the amount of presents – especially animals to be sacrificed – is taken into account when distributing the estate. The relatives decide which animals will be sacrificed and which saved. The sacrifices are done in the ceremonial area in the garden. The close ones welcome the guests and thank them by offering cigarettes to men, betel to women and sweets to children. There may be as much as thousands of guests.

After welcoming the guests, the whole party has lunch, served by the women of the deceased person’s neighbourhood. As the guests leave, each takes a few pieces of sacrificed meat with them. The community takes care of its own. Usually a long time has passed since the death of the deceased and therefore the atmosphere is rather festive than sad. Travellers come to Toraja to see a part of this special ceremony. It’s good to remember, though, that it is not a play but a part of everyday life of locals. Travellers should respect their habits and culture.

We warmly recommend Isma as a guide for the funerals. Isma can be reached at 081343808561.

Piha oli täynnä väliaikaisia rakennuksia vieraiden käyttöön ja tunnelma oli kuin festivaaleilla.

Piha oli täynnä väliaikaisia rakennuksia vieraiden käyttöön ja tunnelma oli kuin festivaaleilla.

Vieraat otettiin seremoniallisesti vastaan ja johdatettiin kahville.

Vieraat otettiin seremoniallisesti vastaan ja johdatettiin kahville.

Naisille tarjottiin beteliä.

Naisille tarjottiin beteliä.

Puhveli

Vieraat kuljettivat saamansa lihan kotiin kuka milläkin tavalla.

Vieraat kuljettivat saamansa lihan kotiin kuka milläkin tavalla.

Tana Toraja 1/3 – Bolu-market

Puhvelit ovat Bolu-marketin tärkein myyntiartikkeli.

Puhvelit ovat Bolu-marketin tärkein myyntiartikkeli.

Yöbussimme saapuessa Tana Torajan ylängölle Rantepaoon ennen auringonnousua ensimmäinen tunne oli kylmyys. Oli siis selvää, että olimme reilusti merenpinnan tason yläpuolella. Tana Torajan alueen korkein huippu sijaitsee 2500 metrin paikkeilla ja alue onkin mitä otollisinta trekkailun ystäville. Trekit voi oman maun mukaan suunnitella puolesta päivästä useampaan päivään.

Aamuhämärissä asetuimme asumaan Wisma Monton-guesthouseen , josta irtosi siisti huone parvekkeella ja eteen aukeni Torajan ylänkö. Huoneiden hinnat pyörivät 10-15 euron tienoilla suihkuveden lämpötilasta riippuen. Torajan alueen kulttuuri ja vanhat uskomukset elävät voimakkaina perheiden arjessa. Maatalous on pääelinkeino ja mitä enemmän on lapsia, sitä parempi. Ennen lähetyssaarnaajien tuloa ja kristinuskon leviämistä torajalaiset olivat anemisteja eli uskoivat moniin luonnon jumaliin.

Kristinuskon sekoituttua vanhoihin perinteisiin on syntynyt hämmentävä kulttuuri, mistä ainakin torajalaiset itse ovat hyvin ylpeitä. Perinteitä vaalitaan arjessa ja niiden halutaan avoimesti säilyvän voimakkaina myös tulevaisuudessa. Perinteistä haluaisimme nostaa ehkä hämmentävimpänä esimerkkinä hautajaisseremonian, joka on hyvin keskeinen osa tätä kaikkea.

Matkaajan näkökulmasta nähdäksemme paras tapa kokonaisuuden hahmottamiseen on aloittaa ihmettely Bolu-marketilta, joka on avoinna jokaisena arkipäivänä – siis lukuunottamatta sunnuntaita, jolloin koko kansa on mukana kirkonmenoissa. Bolu-market on suurimmillaan kuuden päivän välein, jolloin paikalle tuodaan kaikki saatavilla olevat antimet puhveleista tuakkiin ja siri pinangiin.

Vanhojen herrojen vertaillessa ja testaillessa kukkojensa tasoa, siat ja kanat vaihtavat omistajaa. Sillävälin perheen päät eli naiset ovat kerääntyneet valitsemaan itselleen beteleistä parhaimmat. Tunnelma on intensiivinen. Ihmisiä tulee ja menee tavaran vaihtaessa omistajaa. Välillä on hyvä istahtaa nauttimaan tuopillinen palmuviiniä aistien terästämiseksi. Kaiken huippuna koko kansan symbolinakin tunnettu puhveli on täällä kauppatavaraa sekä yksi keskeisimpiä tekijöitä, mitä tulee hautajaisseremoniaan. Perheiden ja sukujen vauraus mitataan puhveleiden määrässä ja rodussa. Arvokkaimpien puhveleiden kauppahinta voi nousta lähelle 10 000 dollaria.

As our night bus arrived to Tana Toraja upland in Rantepao before sunrise, the first feeling was coldness. It was clear that we were way above sea level. The highest peak of Tana Toraja is located at 2500 metres and the area is perfect for friends of trekking. You can plan the treks from half a day to several days, according to your preferences.

In the morning darkness we settled ourselves to Wisma Monton guesthouse into a clean room equipped with a balcony and facing the Toraja upland. The room prices are around 10-15 euros depending on the shower water temperature. The culture and old beliefs of Toraja area live strongly in the everyday life. Most people earn their living from agriculture and the more you have children the better. Before the arrival of missionaries and Christianity, Torajans were anemists, which meant that they believed in many gods of nature.

As Christianity has been mixed with old traditions, the result is a confusing culture of which the Torajans themselves are very proud. Traditions can be seen in everyday life and people openly want to preserve them strong in the future as well. One of the most confusing examples of these traditions is the funeral ceremony, which is a very central part of all this.

From the travellers point of view, we think that the best way to see the big picture is to start exploring this culture in the Bolu market, which is open every weekday – that is every day except for Sunday, when the whole nation goes to church. Every six days the Bolu market is at its largest, as all the possible merchandise from buffalo to tuak and siri pinang is brought there.

As the elder gentlemen compare the quality of their roosters, pigs and hens switch owners. Meanwhile, the head of every household, that is the women, have gathered to choose the best betels for themselves. The atmosphere is intense. People come and go as the merchandise change owners. At times people prefer to sit down to have a pint of palm wine to strengthen their senses. On top of all, buffalo, the symbol of the whole nation, is a merchandise on the market and one of the most central elements when it comes to the funeral ceremony. The wellness of families is measured with the amount and breed of buffaloes. The price of the most expensive ones amounts close to 10 000 dollars.

Wisma Montonin huoneiden parvekkeilta aukesi näkymä kauniiseen puutarhaan ja Torajan vuoristoon.

Wisma Montonin huoneiden parvekkeilta aukesi näkymä kauniiseen puutarhaan ja Torajan vuoristoon.

Tuak eli palmuviina nautitaan perinteisesti bambunvarsista.

Tuak eli palmuviina nautitaan perinteisesti bambunvarsista.

Betel

Nämä siat myytiin säkissä.

Nämä siat myytiin säkissä.

Kukko

Perinteinen torajalainen pa’piong

Pa'piong

Pa’piong on torajalainen perinneruoka, jota tarjoillaan niin häissä kuin hautajaisissakin. Tämä hieman aikaa ja kärsivällisyyttä vaativa herkku menee ehdottomasti kulinarististen elämyksiemme kärkikastiin, eikä sen valmistaminenkaan nyt niin vaikeaa ole. Ilman banaaninvarsia kyseistä kokonaisuutta tyypilliseti valmistetaan niin possusta, kanasta kuin puhvelistakin jokainen mielensä mukaan. Ei voi kuin ylistää ja suositella!

500 g kanasuikaleita
500 g banaanin varsia*
3 kevätsipulia
2 isoa punaista chiliä
3 valkosipulin kynttä
3 salottisipulia
2 sitruunaruohon vartta
5-7 cm inkivääriä
Puolikas kookos hiutaleina
Suolaa ja pippuria
2 pätkää bambunvartta*
2 banaaninlehteä*

1. Pilko sipulit ja valkosipulit. Poista chilistä siemenet ja suikaloi chilit, inkivääri ja sitruunaruoho.
2. Leikkaa banaaninvarsiin pieni viilto ja sirottele päälle suolaa. Pehmennä käsillä ja huuhtele suola pois. Kuori, kunnes löydät pehmeän sisuksen. Suikaloi.*
3. Sekoita kana, banaani, sipulit, valkosipuli, chili, inkivääri ja sitruunaruoho keskenään ja lisää pippuria maun mukaan. Anna seoksen maustua tunnin verran.
4. Lisää kookoshiutaleet seokseen.
5. Pese bambunvarret ja laita seos sisään tasaisesti. *
6. Sulje bambunvarsien päät banaaninlehdillä ja grillaa nuotion päällä 30-40 minuuttia käännellen noin 5 minuutin välein, jotta seos kypsyy tasaisesti. *
7. Anna putkien jäähtyä noin 20 min.
8. Avaa bambunvarret kuin kuorisit banaania ja nauti. *

* Tähdellä merkityissä kohdissa reseptiä tulee soveltaa olosuhteiden mukaan. Pa’piongin voi valmistaa ilman banaaninvarsia. Bambun sijaan seoksen voi kääriä tiiviiksi foliorullaksi ja paistaa uunissa tahi pyöritellä grillissä.

Reseptimme on suunniteltu siten, että jokainen kotikokki kykenee loihtimaan itselleen ja ystävilleen einehdittävää oman harrastuneisuutensa ja saatavilla olevien tarvikkeiden mukaisesti.

Ei muuta kuin kokeilemaan!

Pa’piong is a traditional Torajan dish, served both in weddings and funerals. This delicacy, which demands a little time and effort, is one of our all time culinary favourites, and we don’t think it’s that difficult to prepare. Without banana stems the dish is typically prepared of pork, chicken and buffalo, according to your preferences. We can only praise and warmly recommend this dish!

500 g chopped chicken
500 g banana stems*
3 spring onions
2 big red chilies
3 garlic cloves
3 shallots
2 lemon grass stems
5-7 cm ginger
Half a coconut in flakes
Salt and pepper
2 bamboo tubes*
2 banana leaves*

1. Chop the onions and garlic. Remove seeds from chilies and chop chili, ginger and lemon grass.
2. Make a small cut into the banana stems and sprinkle salt on top. Soften with your hands and rinse the salt away. Peel until you find the soft content. Chop.*
3. Mix the chicken with banana, onions, garlic, chili, ginger and lemon grass and add pepper according to your taste. Leave the mixture to season for one hour.
4. Add coconut flakes.
5. Wash out the bamboo tubes and place the mixture evenly into them.*
6. Seal the ends of the tubes with banana leaves and set on fire for 30-40 minutes, turning every 5 minutes to make sure that the mixture cooks evenly.*
7. Let the tubes cool down for approx. 20 minutes.
8. Peel the tubes open like a banana and enjoy.*

* Feel free to alter the recipe according to circumstances. Pa’piong can be prepared without banana stems. Bamboo can be replaced with foil and the rolls can be cooked in oven or barbecue.

Our recipes are planned so that every cook at home can make food for family and friends according to skills and available ingredients.

Try it out!