Aihearkisto: Nha Trang

Nha Trang – mainettaan parempi

Torni

Ensimmäinen silmäys katukuvaan ja se pistää väistämättä silmään – venäläiset. Ravintoloiden nimet on venäjäksi, samoin menut ja monet työntekijät sekä muut matkaajat ovat venäläisiä. Jostain syystä tämä ei saa moneltakaan kanssakulkijalta lämmintä vastaanottoa. Mutta Nha Trang on paljon muutakin. Vastaavia yhden maan kansalaisia palvelemaan kohdistettuja kohteita on muitakin, mietitäänpä vaikka Kanariaa.

Kun jaksat poiketa turistikeskittymästä edes muutaman korttelin, löydät ehtaa Vietnamia. Katukeittiöistä saa milloin mitäkin paikallisia herkkuja ja hinnat soveltuvat tiukemmallekin budjetille. Katukuva on vilkas ja äänekäs

Myös tekemistä riittää. Lienee päivänselvää, että Sukellus Asiaan suosittelee kokeilemaan sukeltamista. Jos se ei jostain syystä onnistu, paikallisen vesistön elämään voi käydä tutustumassa Oceanographic Museumissa. Thab Ba tarjoaa rentouttavan huokeaan hintaan mutakylvyn, joka rentouttaa kehoa ja mieltä. Kun otat mopon alle, voit yhdistää reissuun samalla Po Nagar-tornit ja Long Son Pagodan istuvan Buddhan. Ehdoton ykköskohde on kuitenkin hiekkaranta, joka on aivan kaupungin keskustassa. Pituutta riittää, mutta reippaimmat juoksulenkit kannattaa tehdä vähän ennen auringonlaskua, ettei kuumuus vie kaikkia mehuja. Aurinkotuolin palmunlehvistä tehdyn auringonvarjon alla saa vuokrattua kohtuuhintaan, mutta jos haluaa luksustella, voi suunnata Sailing Clubille , joka on mielestämme rannan tyylikkäin ravintola. Mikäli BBQ-and-beer-fun vietnamilaiseen tyyliin kiinnostaa, niin kannattaa tarkistaa kansankapakka nimeltään Lac Canh.

Nha Trangin saa halutessaan koluttua parissa päivässä, mutta tuntuma jää silloin hyvin pintapuoliseksi. Kun sille antaa mahdollisuuden, voit huomata viettäneesi siellä jo pidemmänkin tovin. Focus-blogin Katri kertoo varmasti mielellään, miltä tuntuu jumahtaa sinne.

Already at first sight to the street view you can’t miss it – the Russians. The names of the restaurants are written in Russian as well as menus, many employees and other travellers are Russians. For whatever reason, this isn’t a welcome thought for many. However, Nha Trang is much more. There are also elsewhere corresponding destinations, aimed to serve citizens of one nation, for example the Canary Islands.

As soon as you venture a few blocks out of the tourist centres, you can find genuine Vietnam. There are all sorts of local delicacies in the street kitchens at a more affordable price. The street view is busy and noisy.

There is also plenty to do. It goes without saying that SukellusAsiaan recommends diving. If it’s not for you for whatever reason, you can familiarise yourself with the local underwater life in the Oceanographic Museum. Thab Ba offers relaxing mud baths at an affordable price. Relaxing for body and mind. If you travel by motorbike, you can visit both Po Nagar towers and the sitting Buddha of Long Son Pagoda. A must see number one, however, is the beach located in the city centre. The beach is long, but it’s best to save the faster runs for sunset to avoid dehydration due to the heat. There are deck chairs with a palm leaf umbrella for rent at affordable price, but if you want some luxury, head for the Sailing Club, which we think is the most stylish restaurant on the beach. If you’re into Vietnamese style BBQ-beer-fun, do check out the everyman’s bar Lac Canh.

It’s possible visit Nha Trang in a couple of days, but in that case you’ll only scratch the surface. If you give it a chance, you’ll soon notice that you have spent quite a few days there. Katri from Focus-blog will surely be happy to tell you how it feels to get stuck in Nha Trang.

Lionfish

Po Nagar

Istuva Buddha

Katukuva

Lac Canh

Uimavartiotorni

Sailing Club

Kyltti

Palmumaisema

Instructoreita viimeinkin!

Dive

Tähän on tultu. SSI Open Water Instructorin paperit on nyt plakkarissa ja työnhaku pistetty käyntiin. Työnhakualue on tässä tapauksessa tosin hieman laajempi kuin vaaditut 80 km tai kaksi tuntia. Hakemuksia on lähetetty niin Thaimaaseen, Malediiveille kuin Hawaijillekin. Palmupuita löytyy kaikista.

Mutta mitä tähän vaadittiin? Ensin tietenkin päätös jatkaa opintoja pidemmälle, kuin mitä alunperin oli suunniteltu. Hieman pyydettiin toki rahaakin. Ennen kaikkea vaadittiin kuitenkin sinnikkyyttä, uskoa itseensä ja hyviä perslihaksia lukea läpi kaikki se materiaali, joka kurssia varten vaadittiin. Kun luulit, että nyt on kaikki luettu, eteen tuotiin yllärinä taas muutama paperipinkka tehtävineen ja sanottiin, että nämä myös. Hieman päästiin tutustumaan myös paikalliseen “byrokratiaan”. Jos vastaukset oli kirjoitettu väärälle vastauslomakkeelle, se ei kelvannut, vaan teit koko homman uusiksi.

Open Water Instructor-kurssi on kaksiosainen. Ensin on reilun viikon mittainen Instructor Training Course eli ITC, jonka aikana opiskellaan, annetaan opetusnäytteitä niin luokassa kuin vedessäkin sekä valmistellaan kaikki tarvittava paperityö. Tavoitteena on valmistaa opiskelijat seuraavaan osaan, Instructor Evaluation eli IE, joka on kaksipäiväinen loppukoe, jonka aikana jälleen annetaan opetusnäytteitä, joiden perusteella ulkopuolinen arvioitsija päättää, läpäisetkö kurssin vai et. Tunnelmat ennen molempia osia olivat kuumottuneet, mutta hyvä etukäteisvalmistautuminen auttoi ITC:n aikana paljon. IE olikin sitten todella hermoja raastava, mutta kuinka ollakaan, se oli kaiken sen arvoista. Tiedättekö ammattia, jossa näkymät työpaikalla olisivat miellyttävämmät kuin sukelluskouluttajalla?

Sukellus Asiaan on siis jättänyt Nha Trangin taakseen ja seikkailu jatkuu. Ihan tarkkaa suuntaa ei vielä ole tiedossa, mutta meillä on hyvin aikaa selvittää sitä. Menneet lähes viisi kuukautta kuluivat suurimmaksi osaksi opiskelujen parissa, mutta olemme oppineet paljon muutakin kuin sukeltamista. Ennen kaikkea haluamme kiittää Angel Diven tiimiä perheenomaisesta vastaanotosta ja huolenpidosta. See you next time!

Here we are. The SSI Open Water Instructor certificates have been received and the job hunt has begun. In this case, the desired area is a bit larger that the required 80 km or two hours. We have sent applications to Thailand, Maldives and Hawaii. There are palm trees in each of those anyhow.

But what was required for all this? First, of course, the decision to study further than originally planned. Some money was spent too. But most we needed persistence, faith in ourselves and good ass muscles to study through all the material required for the course. As soon as you thought that you had read it all, a new surprise pile of papers and exercises was slammed in front of you. These too! We also familiarised ourselves a little with the local “bureaucracy”. If the answers were written on a wrong form, it was not acceptable and you had to do it all over again.

The Open Water Instructor course is divided into two parts. First, there is a week of Instructor Training Course, ITC, during which you study, give teaching demonstrations both in class and in water, and prepare all the necessary paper work. The aim is to prepare the students for the next part, Instructor Evaluation, IE, which is a two-day final exam, during which you once again give teaching demonstrations based on which an outside evaluator decides whether you pass the course of not. The atmosphere was tense before each part, but good preparation in advance helped a lot during the ITC. The IE, on the contrary, was really nerve wrecking, but turned out that it was all worth it. Do you know any profession in which the views on your workplace were better than in diving instructor’s job?

Conclusively, SukellusAsiaan has left Nha Trang behind us and the adventure continues. We’re not exactly sure of our next destination, but luckily we have a lot of time to find it out. The past almost five months were mainly spent studying, but we learned a lot more than diving. First and foremost we want to thank the Angel Dive team for family-like welcome and care. See you next time!

From zero to hero

Snorkkelitesti

Oletko koskaan sukeltanut? Haluaisitko? Haluaisitko sukeltaa niin paljon, että siitä tulisi sulle ammatti? Jotain tämän suuntaisia kysymyksiä käytiin läpi vajaa vuosi sitten, kun sähköpostiin tipahti viimein vastaus, jossa tarjottiin mahdollisuutta opiskella Dive Control Specialistiksi. Takana oli yksi sukelluskokeilu hotellin uima-altaassa. Kyllähän sen perusteella nyt on helppo tietää, tykkääkö lajista vai ei. Seurasi pitkiä keskusteluja, joiden perusteella tehtiin päätös lähteä kokeilemaan. Niinhän sitä sanotaan, että yrittänyttä ei laiteta. Avoimesti puhuttiin myös luvasta keskeyttää heti, jos siltä tuntuu, ettei ala olekaan oma.

Lähtötaso oli siis nollassa ja tavoite asetettu korkealle. Alusta alkaen vauhti oli hurjaa. Jo peruskurssilla opetus annettiin siitä näkökulmasta, että tässä tehdään nyt ammattilaista. Slowly, slowly! Niin sanottiin joka välissä, mutta silti tuntui, ettei edellistä asiaa ollut ehtinyt sisäistämään ja oppimaan, kun seuraavaa lisättiin jo päälle. Siinä koeteltiin kovasti omia henkisen ja fyysisen kestävyyden rajoja. Aikataulu oli tiivis. Aamut meni sukeltaessa ja kamoja roudatessa, iltapäivällä teoriaa ja illalla kenties vielä työvuoro. Lisäksi kasa kirjoja, tehtäviä ja tenttejä ja kaikki tämä vieraalla kielellä. Vaikka kieli muuten melko hyvin onkin hallussa, vastaan tuli erikoissanastoa ja tenttiin lukeminen sanakirjan kanssa oli hidasta.

Tähän kaikkeen lisättiin vielä kulttuurierot, niin vieraan maan, kuin koko sukellusbisneksen. Välillä tuli hakattua päätä seinään, mutta niin se on vaan uskottava, että joitain asioita ei pysty muuttamaan. Silloin on turha kuluttaa omaa energiaansa, vaan on parempi niellä ja sopeutua. Pidemmän päälle pääsee helpommalla.

Mihin tämä kaikki on sitten johtanut? Meillä molemmilla on uusi hieno titteli, Dive Control Specialist. Se ei kuitenkaan tainnut riittää. Kumpikaan ei oikein tiedä, miten siinä niin kävi, mutta nyt ollaan hankkimassa lisää koulutusta, jotta pian saadaan uusi hieno titteli, Open Water Instructor. Taas lisää kirjoja, tenttejä, harjoituksia mutta toivottavasti vähemmän pään seinään hakkaamista. Suunta on edelleen sama, from zero to hero, vaikka ei tässä lajissa koskaan täysin valmiiksi tulekaan.

Have you ever dived? Would you like to? Would you like to dive so much that if would finally become your profession? These were the questions we wondered about a year ago, when we finally received an e-mail offering a possibility to study for Dive Control Specialist degree. At the time, I had tried diving once in the hotel swimming pool. It should be easy to know whether you like it or not after that one single time! We had some long discussions the result of which was a decision to go for it. Nothing ventured, nothing gained, as they say. We also openly decided that we would allow ourselves to quit instantly, if diving finally wasn’t our cup of tea.

I started from zero and aimed high. Things progressed fast right from the start. Already on the basic course teaching was based on the view point that we would become professionals. Slowly, slowly! That’s what they said all the time, but still it felt like we hadn’t really assimilated and learned the previous thing before a new one was already added. Our mental and physical limits were tested big time. The timetable was tight. Mornings were spent diving and carrying stuff from one place to another, afternoons were spent studying theory and nights might include a work shift. Additionally, a pile of books, exercises and exams and all this in a foreign language. Even though our English skills are quite good, we faced special vocabulary and studying for an exam with a dictionary took time.

On top of all this, there are cultural differences of the foreign country and of the whole diving business. Sometimes it felt like you banged your heads against the wall, but you just have to understand that some things cannot be changed. Don’t waste your energy on it, it’s better to take it as it is and adjust. In the long run, everything is much easier that way.

So what’s the result of all this? We both have a new fine title: Dive Control Specialist. However, that was not quite enough. Neither of us really knows how it happened, but now we’re about to get some more training to achieve a new fine title: Open Water Instructor. Again, there will be more books, exams and exercises but hopefully less head banging against the wall. The aim is still the same, from zero to hero, even though you never really get completely hero in this sport.

Tauko

Kättely

Siideriä