Aihearkisto: Sukellus Asiaan

Sukeltaja-lehti 2/2016 – Kilpikonnia ja valashaita Cebun seudulla

Sukeltaja-lehti on Sukeltajaliiton julkaisema, viisi kertaa vuodessa ilmestyvä sukellusaiheinen lehti ja samalla Suomen suurin lajissaan. Sukeltajaliiton jäsenet saavat lehden koteihinsa jäsenetuna, mutta myös ei-jäsenet voivat halutessaa tilata tai ostaa irtonumeroita. Lehden kokonaislevikki on noin 12 000. Sukeltajaliiton edesottamuksiin voit tutustua täältä.

Sukeltaja-lehden uusin numero 2/2016 julkaistiin 20.4. ja sieltä löytyy myös meidän ensimmäinen sukellusaiheinen artikkelimme, josta olemme hyvin ylpeitä. Kuvituksessa meitä auttoi ammattitaidollaan myös ystävämme Ville Vaajakallio. Käy tutustumassa Villen kuviin täältä.

Sukeltaja-lehti 2/2016

Sukeltaja-lehti 2/2016

Sukeltaja-lehti 2/2016

Sukeltaja-lehti 2/2016

1st anniversary of Sukellus Asiaan

Synttärikynttilä

Ylpeinä voikaamme todeta, että ensimmäinen vuosi Sukellus Asiaan-blogia on nyt taputeltu. Kyseessä oli siis niin sanottu “perse edellä puuhun”-projekti, jota rupesimme rakentamaan vailla minkäänlaista kokemusta blogimaailmasta ja tähän on tultu. Uskaltanemme todeta onnistuneemme projektimme ensimmäisessä vaiheessa, sillä näyttää siltä, että jokunen on sitä ollut myös mukana seuraamassa ja ehkä juuri siksi jatkoa seuraa.

Ensinnäkin matka, jonka oli alunperin määrä päättyä toukokuun alkuun 2014, jatkuu edelleen uusin haastein. Matkamme sukellusammattilaisiksi on nyt täytetty ja olemme juuri päättäneet ensimmäisen pestimme sukelluksen opettajina. Teemme siis matkaamme jatkoajalla, jota emme osanneet alunalkaen edes aavistaa. Se, mitä huominen tuo tullessaan, jääköön nähtäväksi, sillä sitä ei kukaan tiedä. Onneksemme myöskin blogin puolella on luvassa uusia kuvioita. Niistä avautukaamme lisää myöhemmin, kun saadaan mustaa valkoiselle. Joka tapauksessa me otamme huomenna lennon Sulawedelle, Makassariin ja heittäydymme uuteen seikkailuun! Nöyrin kiitos vielä kaikille, jotka olette seuranneet seikkailujamme. Stay tuned!

We are proud to announce that the first year of our blog Sukellus Asiaan has been completed. The whole project was a bit like “climbing into a tree arse first”, as we started to built this project without any experience on the world of blogs, but here we are. We dare to say that we have successfully completed the first part of the project, as it seems that some people have actually read our blog regularly and perhaps that is the reason to keep writing.

First of all, out trip, which was supposed to end at the beginning of May 2014, continues with new challenges. Our way to professional divers has been completed and we have just ended our first job as diving instructors. Therefore, out trip continues with overtime, which we didn’t expect. It remains to be seen what tomorrow brings. Nobody knows. We’re happy to say that there will be something new with this blog very soon, but we’ll tell more about it when we have black on white. Anyways, tomorrow we’ll take a flight to Makassar, Sulawesi and throw ourselves into new adventures! Our most humble thank you to all of you who have followed our adventures. Stay tuned!

Ne pienet asiat

Kalastajan hattu

Arki on arkea, oltiin sitten missä päin maailmaa tahansa. Se ei kuitenkaan ole samanlaista, vaan pienet yksityiskohdat tekevät siitä erityisen. Tässä muutamia pieniä asioita, jotka tekevät arjestamme täällä Vietnamissa erilaisen kuin Suomessa. Jos pidät näitä itsestäänselvyyksinä, olet ehkä oleillut Kaakkois-Aasiassa tarpeeksi pitkään.

Ruokavalion perusraaka-aine on riisi, aina, joka päivä, ehkä hieman eri muodoissa mutta joka päivä. Riisi syödään puikoilla.

Jos luulit, että sataman laiturissa ei ole enää tilaa yhdellekään laivalle, olit väärässä. Kyllä siihen aina nyt ainakin yksi mahtuu. Sama koskee muita kulkuvälineitä.

Peruutusvaroitusääni on lähes joka autossa, ja yleensä ne soittaa fur eliseä, lambadaa tai muuta mukavan rasittavaa renkutusta. Myös vilkut on usein varustettu äänimerkillä.

Torven toitotus kuuluu myös liikenteen perusääniin. Sitä voi soittaa liikenteen sujuvuuden lisäämiseksi sekä ihan vaan tunnelman vuoksi. Myös torvissa on erilaisia soittoääniä.

Vessapaperia ei laiteta pönttöön, vaan sen vieressä olevaan roskikseen, jos vessassa nyt ylipäänsä on pönttöä tai vessapaperia.

Oluttuoppiin lisätään iso jääpala. Olut juodaan ilmeisesti mieluummin vetisenä kuin lämpimänä.

Vietnamilainen kalastajanhattu on normaali näky katukuvassa.

On täysin normaalia oikaista mopolla vastaantulijoiden kaistan, huoltoaseman pihan tai jalkakäytävän kautta. On siis myös täysin normaalia, että liikenteessä mopoja tulee vastaan molemmin puolin.

Sandaalien kanssa käytetään usein sukkia, niitä sellaisia, joissa isovarpaalle on oma kolonsa.

Kaupan takaosasta löytyy usein myyjän ja hänen perheensä koti. Näin ollen, kun illan tullen mopot otetaan sisälle suojaan, ne työnnetään kauppaan sisälle.

Mopon päällä voi kuljettaa mitä vaan. Viisihenkisen perheen, polkupyörän, pari sikaa, korkean pinon raakoja kananmunia tai yksiön huonekalut.

Everyday life is everyday life no matter where on the globe you are. However, it is not similar everywhere because the small details make it special. Here are some little things that make our everyday life here in Vietnam different from the Finnish one. If you consider these self-evident, you may have spent quite enough time in South-East Asia.

The basic ingredient of your diet is rice, always, every day, maybe in slightly different forms but still, every day. Rice is eaten with chop sticks.

If you thought that in the quay there is no room for one single boat, you are mistaken. There is always room for one more. The same applies for other means of transportation.

Almost every car is equipped with a warning signal for backing and normally they play Fur elise, Lambada or similar irritating song. Also indicators are often equipped with sound.

Honking horns are one of the basic sounds in the traffic. You can honk the horn to make the traffic run smoother, or just because. Horns come also with all sorts of different sounds.

Toilet paper should not be put in the toilet bowl but in the bin next to it, considering that there is a bowl let along toilet paper in the toilet.

A huge ice cube is added to the beer pint. Watery beer is apparently better than warm beer.

The Vietnamese fisher man’s hat is a common sight on the street.

When driving a motorbike, it is completely normal to take the first possible short cut, may it be the opposing lane, a gas station or a sidewalk. Therefore, it is also completely normal that motorbikes come across on both sides of the street.

Socks are often worn with sandals. This means socks with a separate space for big toe.

Shopkeepers often live in the backroom of their shop. Therefore, when at nightfall motorbikes are taken in, they are taken inside the shops.

Anything travels on motorbikes. A family of five, a bike, a couple of pigs, a high pile of raw eggs or the furniture of a studio.

Jääpala

Liikenne

WC

Sandaalisukat

Mopolasti

DCS Graduation!

Juokse

Viimeiseen kolmeen kuukauteen emme ole juuri muuta tehneet kuin nukkuneet, syöneet tai sukeltaneet. Tilanne on kuitenkin nyt se, että Dive control specialist-tutkinto, ja sitä myöten uusi ammatti, ovat vihdoin ja viimein plakkarissa. Raataminen palkittiin ja edessä oli valmistujaisjuhlat, joissa suoritettiin ”snorkkelitesti”. Testiin kuuluu ruokaa, juomaa sekä erilaisia tehtäviä sukellusvarusteissa kaupungin sykkeessä. Kyseisen seremonian myötä meidät siis toivotettiin tervetulleeksi ammattisukeltajien joukkoon. Rehellisyyden nimissä voinen todeta, että maailma kääntyi ympäri yön aikana, mikä lienee osa sisäistä kasvua.

Mitä tästä kaikesta sitten seuraa tulevaisuudessa? Sitä ei kukaan voi ennalta sanoa. Päädyimme kuin huomaamattame ilmoittautumaan Open Water Instructor-kurssille, minkä suoritettuamme meistä tulee sukellusopettajia. Siihen tuntuu kuitenkin olevan vielä kovasti matkaa. Sillä välin keskitymme hetkeksi aivan muihin juttuihin, ja ennen kaikkea nauttimaan tähän astisista saavutuksistamme. Nha Trang ja Angel Dive saavat nyt jäädä taakse muutamaksi päiväksi, kun Sukellus Asiaan pakenee vuorille. Suuntana Dalat ja ansaitut lomapäivät ennen seuraavia haasteita.

During the last three months we haven’t done much else than slept, eaten or dived. Now, however, we have finally completed the Dive control specialist degree and consequently got ourselves a new profession! All the hard work paid off and the last challenge was a graduation party including a “snorkel test”. The test included food, drinks and performing different tasks around the city while wearing diving equipment. The purpose of this ceremony was to welcome us to the group of professional divers. To be honest, I must admit that the world turned upside down during the night, but I guess it is a part of inner growth.

So what does this all mean for our future? Nobody knows. Before we even knew it, we had already signed ourselves to Open Water Instructor course after which we will be diving teachers. This, however, seems still very distant. Meanwhile, we will focus on completely different things for a while and especially enjoy our accomplishments. We will put Nha Trang and Angel Dive behind us for a few days and run away to the mountains. We head for Dalat and a well deserved holiday before the next challenges.

2_1.jpg

wpid-7.jpg

wpid-20140402_193846.jpg

wpid-20140402_193827_1.jpg

20140402_193545

Europe2020

Europe2020

Olen Anna Juusela, pidän blogia sivustolla yanca.fi/blogi ja sain hienon tilaisuuden olla vierailevana bloggaajana Sukellus Asiaan-blogissa. Haluan jakaa teidän kanssanne muutaman ajatuksen unelmista ja niiden totettamisesta.

Unelmat, ovat asioita jotka saavat ihmiset tavoittelemaan joskus niin suuria, että vierestä katsojat voivat vain pyöritellä päätään. Tällaisia ihmisiä tarvitaan rakentamaan tulevaa. Millaista olisikaan ilman Edisonin tai Bellin keksintöjä?

Matkustaminen on monelle unelma ja useimmiten siihen liittyy jollain tavalla irtiotto ja loma. Toiset matkustavat työkseen, eräät taas kiertävät maailmalla toteuttaakseen visiotaan, jotain joka on vain heidän unelmissaan, mutta jonka he ovat päättäneet toteuttaa. Ilkka Tiainen ja Olga Novikova ovat sellaisia. Heidän unelmansa ja visionsa on Europe2020 -projekti.

Vuodesta 2010 Ilkka ja hänen vaimonsa Olga ovat tehneet työtä, löytääkseen vastauksen siihen, miltä Euroopan tulevaisuus näyttää ja mikä on Y sukupolven rooli. He ovat kiertäneet ympäri maailmaa muun muassa Meksikossa ja Norjassa oppiakseen miten tehdään hyviä dokumenttielokuvia. Tämän jälkeen he kasasivat tiimin ja lähtivät kiertämään Eurooppaa haastattelemassa innovatiivisia Y-sukupolven edustajia. Tällä hetkellä heidän projektinsa on vaakalaudalla, koska rahat ovat loppu. Kickstarterissa voi antaa oman panoksensa, jotta heidän unelmastaan tulee vihdoin totta.

Tässä linkki muihin trailereihin.

Anna Juusela
yanca.fi/blogi

My name is Anna Juusela and I have a blog at yanca.fi/blogi. I got a great opportunity to be a guest blogger at SukellusAsiaan. I want to share with you some of my thoughts about dreams and how to realise them.

Dreams are something that make people aim for so high that others can only shake their heads. We need those people for building the future. How would the world be today without the inventions of Edison and Bell?

Travelling is a dream for many people and usually it includes somehow a break and a holiday. Some people travel for business, others travel because they want to live their vision, something that is only their dream but that they have decided to realise. Ilkka Tiainen and Olga Novikova are two of those people. Their dream and vision is Europe2020 project.

Since 2010, Ilkka and his wife Olga have been working to find out how the future seems for Europe and what is the role of the Y generation. They have travelled around the world for example in Mexico and Norway to learn how to make good documentary films. After this they put up a team and started to travel around Europe interviewing innovative representatives of the Y generation. Today, their project is endangered because money has run out. At the Kickstarter you can help them to finally realise their dream.

Here’s a link to their other trailers.

Anna Juusela
yanca.fi/blogi

Europe2020

Vaikean paikan edessä

Instructor

Dive Control Specialist-opintojen lähestyessä loppuaan Sukellus Asiaan on päätynyt risteykseen, josta tuskin ilman riskinottoa selvitään. Meille tarjoutui mahdollisuus osallistua Dive Instructor-koulutusohjelmaan, jonka toisesta päästä tupsahtaa pihalle sukellusopettajia. Ajatus on kutkuttava, mutta siihen liittyy riski. Sijoittaakko leijonan osa matkabudjetista ja toivoa parasta, että löytää itsensä kouluttamasta uusia oppilaita sinisten vetten ääreltä trooppiselta saarelta? Riskinoton kääntöpuolena on ennenaikainen kotiinpaluu loskaan ja räntäsateeseen marraskuun synkimpinä hetkinä, mikäli ura sukellusopettajana ei ota tuulta alleen. Alkuperäinen suunnitelma oli pelata varman päälle ja pysytellä tien päällä niin pitkään, kuin rahat riittävät ja palata kotiin taskut tyhjinä, mutta elämää nähneenä. Elämässä täytyy uskaltaa ottaa riskejä ja heittäytyä vapaapudotukseen toivoen, että joku näyttää meille tien. Saa nähdä kuinka meidän käy. Apua ja tukea otetaan vastaan mieluusti. Mikäli olette olleet vastaavassa tilanteessa, olisimme enemmän kuin iloisia mikäli jakaisitte kokemukset kanssamme. Emme todellakaan tiedä, mikä olisi viisainta tässä tilanteessa.

As the Dive Control Specialist studies are coming to an end, SukellusAsiaan has ended up to a crossroads, from which it’s unlikely possible to proceed without taking a risk. We were offered a possibility to participate a Dive Instructor training, which gives you the right to work as a diving instructor. The thought is tempting, but it includes a risk. Should we invest the majority of our budget for the training and hope for the best that we’ll find ourselves training new divers in bright blue waters on a tropical island? If we don’t succeed with this job we end up returning home earlier than we were supposed to in the month of November, which means darkness and rain. The original plan was to play safe and stay on the road as long as possible and finally return home with empty pockets but countless memories. Sometimes in life you do need to take risks and throw yourself to freefall hoping that someone shows you the way. We’ll see what we end up with. We would highly appreciate advice and support. If you have been in a similar situation, we would be more than happy if you shared your experience with us. We really don’t know what would be the wisest thing to do in this situation.

Go Pro – Live for diving, dive for living

Kalmari

Dive control specialist-opintoja on nyt takana reilut pari kuukautta ja viimeiset haasteet ovat edessä. Vaikka edellisestä vapaapäivästä on kulunut neljä viikkoa, veneeseen noustaan aamulla hymyssä suin. Elämäntapana sukeltaminen on vaiherikasta ja haastavaa, mutta silti parhaimmillaan myös äärimmäisen rentouttavaa. Ensimmäinen protaso oli sukellusopas, joka antoi oikeudet johtaa ja suunnitella sukelluksia sertifioiduille sukeltajille. Science of diving-kurssi tarjosi perustiedot niin sukellusfysiikasta, fysiologiasta, harrastukseen vaadittavista varusteista kuin ympäristössä vallitsevista olosuhteistakin. Kyseinen teos tuotti allekirjoittaneelle päänvaivaa useammaksi kuin yhdeksi illaksi, mutta tuloksekkaan ponnistelun jälkeen oikeutti Divemaster-ammattinimikkeeseen.

Edessä on vielä jo pidempään jatkuneita opetusnäytteitä Open Water-peruskurssin eri osista niin maalla kuin merelläkin. Opetustyö veden alla on tarjonnut aivan uudenlaisen haasteen, minkä edessä kumpikaan meistä ei ole vielä koskaan aikaisemmin ollut. Paras palkinto työstä ovat iloiset ja onnelliset itsensä ylittäjät, jotka ovat uskaltautuneet laittamaan itsensä likoon uudessa ympäristössä ja voineet todeta nauttivansa uudesta harrastuksestaan. Niin teemme myös me. Edessä on vielä uimataitotesti, joka pitää sisällään 700 metriä snorklausta, 400 metriä uintia, 50 metriä sukellusta sekä 15 minuuttia kelluntaa. Siihen päälle 100 kysymystä sisältävä loppukoe ja Dive control specialist-ammattinimike on enemmän kuin lähellä. Kyseessä on siis kevytsukeltajan tutkinto, joka oikeuttaa toimimaan sukellusoppaana sekä apukouluttajana jokaisessa maailman kolkassa, missä sukeltaminen vain on mahdollista.

After a couple of months of Dive control specialist studies we are now facing the final challenges. Even though our last day off was four weeks ago, we get into the boat every morning with a smile on our face. As a way of life diving is multi-stage and challenging, but as its best it can also be extremely relaxing. The first pro level was Diveguide, which gave us the right to guide and plan dives for certified divers. The Science of diving course offered us the basic knowledge on diving physics, physiology, necessary equipment and diving environment conditions. Studying the material in question was quite a challenge, but the trouble paid off and resulted in the title of Divemaster.

We are still facing teaching demonstrations of different parts of the open water basic course both in and out of water. The demonstrations have already been going on for quite a while. Teaching under water has been a completely new challenge for both of us. The best prize of the job is the happy people who have ventured to challenge themselves in a new environment and who end up in enjoying their new hobby. So do we! We are still facing a swimming test including 700 metres snorkelling, 400 metres swimming, 50 metres diving and 15 minutes floating. After that, there is a final test including 100 questions after which the \Dive control specialist title is more than close! Dive control specialist is an diving degree, which gives you the right to work as a diving guide and assisting trainer everywhere in the world where diving is possible.

Sukeltaja

Sukeltaja

Rekku

BC

Sukeltajia

Kaloja

Drinking speciality diver

jelly

Reilun kolmen viikon yhtäjaksoisen työrupeaman jälkeen, joka jatkuu edelleen on, aika palata hetkeksi perusasioiden äärelle. Väsyneenä, mutta niin onnellisena, kulkiessaan valitsemallaan polulla kohti tuntematonta, on aika nostaa malja hyvällä elämälle ja valinnan vapaudelle, joka meillä kaikilla ihan oikeasti on. Olkaamme siis tyytyväisiä siihen mitä meillä on ja nauttikaamme siitä.

Lämmin suihku? Kylmä suihku? Suihku? Todistan sen nyt teille rakkaat ystävät. Jos arki tuntuu ankealta, kääntäkäämme lämmin vesi nollaan viikoksi, niin voimme huomata seuraavan viikon sunnuntaina, kuinka suurta nautintoa kuuma suihku voikaan pienessä ihmisessä saada aikaan. Sama koskee kaikkia niitä arkisia pieniä asioita, joille olemme silmämme sulkeneet sillävälin, kun keskitymme haaveilemaan siitä, mitä meillä ei ole sen sijaan, että olisimme tyytyväisiä siihen, mitä meillä nyt on.

After three weeks of continuous work, which still goes on, it is time to get back to the basics. Tired but so happy, walking on a path of our choice towards the unknown, it is time to raise our glasses for good life and to freedom of choice, which we all do have. Let’s be happy with what we have and enjoy it.

A hot shower? A cold shower? A shower? I will proof it to you now, dear friends. If the everyday life seems dull, turn off the hot water for a week. The following Sunday you’ll notice what a great pleasure a hot shower is for a tiny human being! The same applies to all those small everyday things which we don’t notice as we so hard concentrate on dreaming of what we don’t have instead of being happy with what we have.

H5N1 vaatinut uhreja Nha Trangissa

H5N1

Vahvistamattoman tiedon mukaan ainakin kolme ihmistä on kuollut lähiaikoina kotieläimistä tarttuneeseen H5N1 virukseen Nha Trangissa, mikä on aikaansaanut myös siipikarjan joukkoteurastuksen. Paikalliset pyrkivät välttämään lintujen syömistä, mutta muuten tilanne näyttäisi olevan entisellään. Mitään suurta numeroa asiasta ei haluta tehdä, koska sen pelätään karkoittavan turistit.

H5N1 eli Hong Kongin lintuinfluenssa on lintuinfluenssan ihmiseen tarttuva alalaji. Virusta pidetään erityisen vaarallisena, koska tartunnan saaneiden kuolleisuus on 20-50 prosenttia. Toistaiseksi on tiedossa vain yksittäisiä tapauksia, missä kyseinen virus olisi tarttunut ihmisestä toiseen.

Nyt on siis korkea aika lempata kanat ja muu siipikarja keittiöstä pihalle ja keskittyä kypsennettyyn kasvisruokaan toistaiseksi. Mitään sen suurempaa draamaa tästä on turha repiä – normaali varovaisuus ja huolellinen hygienia saavat nyt luvan riittää.

According to unconfirmed information, at least three people have been killed recently in Nha Trang by H5N1 virus which has been transmitted via domestic animals. This has resulted in extensive slaughter of poultry. Locals seem to avoid eating birds, but nothing else has changed. People don’t want to fuss about it, because they are afraid that the tourists will disappear.

The H5N1, also known as the Hong Kong bird flu is the bird flu subspecies which can be transmitted to human. The virus is considered especially dangerous, because the mortality rate of those who get the flu is 20-50 per cent. So far we are only aware of few distinct cases in which the virus has been transmitted from a person to another.

It is about time to throw chicken and other poultry out of the kitchen and concentrate on cooked vegetarian food for now. However, there is no need to make a drama out of this, normal carefulness and hand hygiene will suffice.