Aihearkisto: Väli-Amerikka

Joulukalenteri – luukku 20: El Tunco, El Salvador

El Tunco

El Tunco on El Salvadorin lahja surffareille, jossa kävimme vierailemassa syksyllä 2015. El Salvadorilla on maan kokoon nähden pitkä rantaviiva mutta ainakaan El Tuncossa se ei soveltunut uimiseen tai snorklailuun. Ranta oli kivikkoinen ja aallot löi siihen kovalla voimalla, mikä teki liukkailla rantakivillä kävelemisestä haastavaa. Surffareille olosuhteet sen sijaan olivat erinomaiset. Heille löytyi myls kaikki muut mahdolliset palvelut välinevuokrasta majoitukseen. Tämän päivän kalenterikuva on sarjan ainoa, jossa ei näy itse aurinkoa mutta sen kauniiksi värittämä taivas. Lisää El Salvadorin kokemuksistamme voit käydä lukemassa täältä.

Joulukalenteri – luukku 15: Flores, Guatemala

Flores

Tikalin rauniokaupunki on ehdottomasti yksi suosituimmista vierailukohteista Guatemalasta ja mekin kävimme siellä Väli-Amerikan kierroksellamme syksyllä 2015. Flores on verrattain pieni kaupunki temppeleiden läheisyydessä mutta sillä on merkittävä rooli monen matkalla Tikaliin. Sieltä löytyy kaikki palvelut, mitä reissaajat tarvitsevat, oli budjetti sitten isompi tai pienempi. Tämän päivän kuva on otettu tuon pienen niemen keskeltä olevalta mäeltä sitä ympäröivälle Peten Itza-järvelle päin. Floresin kävelee ympäri noin puolessa tunnissa. Jos haluaa enemmän kierrettävää, voi mennä niemeltä uuden kaupungin puolelle, mutta siellä on täysin erilainen tunnelma ja liikennettä huomattavasti enemmän. Floresissa viehätti sen idyllinen ja rauhallinen tunnelma. Lisää näistä tunnelmista ja vierailustamme Tikalin rauniokaupungissa voit lukea aiemmasta postauksestamme.

Joulukalenteri – luukku 5: Acatenango -tulivuori, Guatemala

Acatenango

Luukusta numero viisi löytyy heti perään toinen harvoista auringonnousuista, joita olemme olleet todistamassa mutta joka menee ehdottomasti koko matkamme huippukokemuksien joukkoon. Kyseessä on siis Acatenango -tulivuoren trekki ja auringonnousu, jota katselimme 3 700 metrin korkeudessa sijaitsevasta basecampista, jonne olimme kiivenneet noin kuusi tuntia. Huikean maiseman muodostivat sammuneen tulivuoren silhuetti, heräilevien kaupunkien valot ja horisontissa kajastava aurinko. Näissä tunnelmissa heräsimme aamuneljältä, jotta ehdimme tulivuoren huipulle katsomaan vielä varsinaisen auringonnousun. Kuten aiemmassa postauksessa kerroimmekin, oli trekki meille fyysisesti melko rankka mutta ehdottomasti jokaisen raskaan askeleen arvoinen.

Joulukalenteri – luukku 3: Roatán, Honduras

Roatan

Mantereelta toiselle, syksyllä 2015 teimme muutaman kuukauden mittaisen kierroksen Väli-Amerikassa, mikä oli meille molemmille täysin uutta aluetta. Olemme muistelleet tuota reissua monta kertaa jälkeen päin ja halu palata takaisin latinalaiseen Amerikkaan on kova. Roatán oli Väli-Amerikan osion ensimmäinen varsinainen ranta- ja saarikohteemme ja nautimme hiljaisen kauden rauhallisesta tunnelmasta kovasti. Vierailumme tavoitteena oli ottaa rennosti ja lukea mahdollisimman monta kirjaa riippumatossa löhöillen. Roatán oli myös yksi harvoista kohteista, joissa teimme itse ruokaa, sillä saaren hintataso oli meidän budjetillemme kohtuullisen korkea. Joulukalenterin tämän luukun kuva on otettu saaren länsipäästä, West Endin rannasta. Lisää Roatánista voit lukea aiemmasta postauksestamme.

Caye Caulker – Belizen helmi Karibianmerellä

Caye Caulker

Väli-Amerikan kierroksemme viimeinen kohteemme oli Belize, jossa halusimme ensimmäisenä suunnata Caye Caulker – nimiselle saarelle, joka on käytännössä 8 km pitkä ja leveimmältä kohdaltaan 1,5 km leveä hiekkakerrostuma kalkkikivikuoren päällä. Saari sijaitsee 32 km päässä Belize Citystä ja sinne pääsee kätevästi monta kertaa päivässä kulkevilla, nopeilla vesitakseilla. Belize Cityyn tulimme Guatemalan puolelta Floresista suoralla shuttle bus-yhteydellä. Saarelle voi ostaa meno-paluulipun, mikä on suositeltavaa vesitaksin ollessa todennäköisin vaihtoehto mantereelle palaamiseen, vaikka saarelle onkin rakennettu myös pieni lentokenttä.

Caye Caulkerin uskotaan olleen asumaton vuoteen 1847 saakka, jolloin saarelle asettui pakolaisia Jukatanilla olleen sodan seurauksena. Kuningas Victoria antoi saaren Luciano Reyesille vuoden 1870 ja hän myi saaren tontit seitsemälle eri perheelle, joiden vaikutus näkyy saarella edelleen. 1960-luvulla reppureissaajat löysivät saaren ja siitä lähtien matkailu on kasvanut saaren tärkeimmäksi elinkeinoksi. Saaren keskellä kulkee kapea vesiväylä, the Split, jonka hurrikaani Hattie vuonna 1961 on myytin mukaan muodostunut. Sen syvyys oli aluksi vain noin 30 cm mutta virtausten ja ihmisen oman työn myötä se syventyi noin kuuteen metriin ja toimii tällä hetkellä tärkeänä venereittinä. The Split on myös yksi saaren suosituimmista ajanviettopaikoista baareineen, rantoineen ja vesiaktiviteetteineen.

Tunnelma saarella on ehdottoman rento. Hiljaisen sesongin vuoksi osa majoitusliikkeistä oli sulkeneet ovensa, mutta tarjontaa riitti silti runsaasti. Rannalla sijaitsevat gueshouset ovat luonnollisesti kalliimpia kuin saaren keskellä olevat. Matkaa rantaan ei kuitenkaan koskaan ole muutamaa sataa metriä enempää. Kadut ovat hiekkateitä, joilla kuljetaan joko paljain jaloin tai polkupyörillä. Autoja ei oikeastaan ole, mutta muutama sähkökäyttöinen golfauto saattaa välillä kulkea ohi. Saarella on hyvin vahva Karibianmeren tunnelma, johon oman osansa tuo pitkät rastansa isojen pipojen alle piilottaneet miehet, jotka myivät taidetta tai muuten vaan hengasivat katujen kulmilla. Reggae soi ja palmut huojuivat valkoisilla hiekkarannoilla, kyllä kelpasi.

Halusimme saarelle päästäksemme rentoutumaan ja siihen tarkoitukseen saari soveltuikin täydellisesti. Yhtenä haaveena oli käydä sukeltamassa Blue Holessa, jonne Caye Caulkerilta järjestetään usein retkiä, mutta kuultuamme, ettei takuuta vasarahaiden ja härkähaiden näkemisestä ole ollut enää vuosiin, päätimme tehdä muutaman sukelluksen lähiriutoilla. Kohokohtana olivat useat näkemämme nurse sharkit. Näimme myös muutaman hummerin, joiden kalastaminen on ollut yksi alueen pääelinkeinoista. Kävimmekin yhtenä iltana nauttimassa hummeri-illallisen ja kyllähän se maistui, vaikka olikin aika sotkuista.

Tykkäsimme Caye Caulkerista niin paljon, että päätimme jättää Belizen muut kohteet seuraavaan kertaan ja viivyimme saarella noin viikon. Palasimme Belize Cityyn muutamaa päivää ennen lentoamme Los Angelesiin ja tutustuimme pikaisesti samalla kaupunkiin, joka ei kylläkään meille mitään kummempia tarjonnut. Caye Caulker ja sen tunnelma vei sydämemme sen verran vahvasti, että toivomme joku päivä pääsevämme nauttimaan Karibianmerestä vielä uudestaankin!

Palmuja

Tämä rentouttava näkymä toivottaa tervetulleeksi Caye Caulkerille saavuttaessa

Tämä rentouttava näkymä toivottaa tervetulleeksi Caye Caulkerille saavuttaessa

Ranta

Caye Caulkerin katukuva on varsin rauhallinen ja leppoisa.

Caye Caulkerin katukuva on varsin rauhallinen ja leppoisa.

Reggae

Let's go slow

Let’s go slow

Sukeltamassa nurseshark'ien kanssa

Sukeltamassa nurseshark’ien kanssa

Nurseshark

Katu

Pihatuolin alta löytyi tällainen veijari

Pihatuolin alta löytyi tällainen veijari

Ensimmäinen hummeriateriamme tuloillaan, oli kyllä hyvää!

Ensimmäinen hummeriateriamme tuloillaan, oli kyllä hyvää!

The Split ja Lazy Lizard-ravintola olivat saaren suosituimpia ajanviettokohteita

The Split ja Lazy Lizard-ravintola olivat saaren suosituimpia ajanviettokohteita

Flipflopzone

Katu

Tikal – mayahistorian suurin kaupunki

Tikal

Hondurasista palasimme hetkeksi takaisin Guatemalan puolelle vieraillaksemme Tikalin mayarauniokaupungissa. San Pedro Sulan pysähdyksen jälkeen suuntasimme siis kohti Floresia, mikä on lähin nykyaikainen kaupunki noin 60 km päässä Tikalista. Flores koostuu varsinaisesti kolmesta eri kaupungista ja sen keskusta sijaitsee pienellä ja viihtyisällä saarella, jonka kävelee ympäri noin 15 minuutissa. Flores toimii hyvänä etappina Tikaliin matkustavalle ja sieltä löytyy kaikki tarvittavat palvelut. Erityisesti on mainittava mahtava, edullinen ja herkullinen ruokakoju, jonka löysimme rantakadulta. Tikaliin tutustujien on mahdollista majoittua myös Tikalin kansallispuiston alueella.

Tikal on siis raunioitunut mayakaupunki ja se on hyväksytty UNESCOn maailmanperintökohteeksi vuonna 1979. Kaupunki koostuu yli 3000 rakennuksesta, jotka sijaitsevat nykyisen Tikalin luonnonpuiston alueella, joka on pinta-alaltaan 570km². Ensimmäisten asukkaiden uskotaan asettuneen alueelle jo noin 900 vuotta ennen ajanlaskua ja sen kukoistus ajoittuu vuosille 200-900, jolloin Tikal oli kaikista suurin mayakaupunki. Asukkaita oli huippuvuosina jopa 100 000- 200 000. Tikal oli vuosistatojen ajan merkittävä rituaalinen, kaupallinen ja seremoniallinen mayakulttuurin keskus. Kaupungin hylkäämisen syy on edelleen mysteeri, mutta sotien, nälänhädän ylikansoituksen ja raaka-aineiden loppumisen uskotaan vaikuttaneen asiaan. Viidakko otti vallan Tikalin rauniosta, jotka löytyivät uudelleen 1800-luvulla, jolloin useammat retkikunnat tekivät tutkimuksiaan alueella.

Tikalin temppelikaupunki on edelleen maisemaltaan hyvin metsämäinen. Temppeli IV huipulle, 65 metrin korkeuteen kiivettyään voi nähdä maiseman alueen yli, jossa näkyy kahta temppelin kärkeä lukuunottamatta vain puiden latvoja. Ei siis ihme, että kaupunki on pysynyt piilossa. Osa temppeleistä on edelleen maamassojen peitossa ja täysin uusien temppeleiden uskotaan edelleen löytyvän. Alue on laaja ja vierailua varten suositellaan hyviä kenkiä. Temppeleitä ympäröivällä alueella voi nähdä myös laajan kirjon erilaisia eläimiä ja lintuja, mihin on paremmat mahdollisuudet, jos majoittuu kansallispuiston alueella. Silloin voi ostaa puistoon kahden päivän lipun, jolloin on mahdollista nähdä Tikal niin auringonlaskun kuin auringonnousunkin aikaan. Meitäkin vastaan tuli muutama apina sekä koateja eli nenäkarhuja.

Itse varasimme kuljetuksen Floresista Tikaliin ja takaisin ilman opasta (70 quetzalia/meno-paluu/hlö). Matka kestää reilun tunnin suuntaansa. Innokkaimmat voivat varata erittäin aikaisen lähdön, jolloin he saavat lisämaksusta katsella auringonnousua temppelin huipulta. Lähtö oli joka tapauksessa aikaisin, mutta onneksi aamupalaa tarjottiin myös puiston portilla. Yhden päivän lipun hinta oli 150 quetzalia. Päivän aikana tuli käveltyä paljon mutta varjopaikkoja on matkan varrella runsaasti ympäröivän metsän ansiosta. Portilta sai myös hyödyllisen ja informatiivisen kartan. Suurimman vaikutuksen meihin teki Gran Plazan alue, jossa on temppelit I ja II sekä Acropolis Norte ja Acropolis Central, jotka ovat kaikki hyvin näkyvissä ja erittäin hyvässä kunnossa. Alue on todella laaja eikä suuresta väentungoksesta voi puhua, vaikka välillä opastettuja ryhmiä tulikin vastaan. Aiemmin vierailemaamme Copániin verrattuna temppelialue oli laajempi ja isot rakennukset paremmassa kunnossa, mutta Copánissa yksityiskohtien määrä oli runsaampaa. Suosittelemme siis tutustumaan molempiin!

Floresin värikkäitä katuja

Floresin värikkäitä katuja

Lähes jokaiselta Floresin terassilta on näkymä sitä ympäröivälle järvelle.

Lähes jokaiselta Floresin terassilta on näkymä sitä ympäröivälle järvelle.

Kerrassaan vastustamaton ruokakoju Floresin rantakadulla. Herkullista ja edullista!

Kerrassaan vastustamaton ruokakoju Floresin rantakadulla. Herkullista ja edullista!

Auringonlaskun tunnelmointia

Auringonlaskun tunnelmointia

Nacholautanen, simppeliä mutta sitäkin maistuvampaa!

Nacholautanen, simppeliä mutta sitäkin maistuvampaa!

Matkalla Tikaliin

Matkalla Tikaliin

Kansallispuiston alueella oli paljon erilaisia temppeleitä ja rakennuksia. Tässä ensimmäiset

Kansallispuiston alueella oli paljon erilaisia temppeleitä ja rakennuksia. Tässä ensimmäiset

Temppeli

Metsä oli piilottanut rakennukset uskomattoman hyvin.

Metsä oli piilottanut rakennukset uskomattoman hyvin.

Miten kaupunki voi kadota? Tämä kuva kertoo vastauksen.

Miten kaupunki voi kadota? Tämä kuva kertoo vastauksen.

Hyppykuva kertomaan mittasuhteista

Hyppykuva kertomaan mittasuhteista

Heijastus

Keskusaukio

Keskusaukio

Temppeli

Tikal

San Pedro Sula – maailman murhapääkaupunki

San Pedro Sula

San Pedro Sula on Hondurasin toiseksi suurin kaupunki, jossa ei varsinaisesti ole mitään tekemistä. Hyvien kulkuyhteyksiensä vuoksi se oli monien muiden matkalaisten tavoin meillekin pakollinen stoppi. Maailman murhapääkaupungiksikin tituleerattu, teollisuuden ympärille rakentunut suurkaupunki herätti monenlaisia tunteita. Erityisesti auringon laskun jälkeen kaduilla ja kujilla tapahtuva jengien hallussa oleva huumekauppa ja salakuljetus tuo mukanaan jatkuvan väkivallan uhan.

San Pedro Sulan katuja hallitsevien jengien aseellisten välienselvittelyjen seurauksena tapahtuu luonnollisesti valtava määrä murhia ja tappoja. Matkalaisen onkin siis syytä olla varuillaan varsinkin öiseen aikaan kujilla hortoillessaan. Epäonninen kujailija voi joutua pahimmassa tapauksessa keskelle tulitaistelua aseellisesta ryöstöstä puhumattakaan.

Harvassa ovat olleet ne tilanteet, kun päiväsaikaan kaupungilla kulkeminen on kuumottanut, mutta nyt kuumotti. Mielikuvituksen juoksua ei suinkaan helpottanut katukuva, missä keskiluokkaiset perheet ovat joutuneet rakentamaan itselleeen oman vankilan. Muureilla ja piikkilangoilla vuoratut asuinalueet käänsivät ajatukset väkisinkin jälleen kerran koti-Suomessa meneillään oleviin hyvinvointiyhteiskunnan purkutalkoisiin ja skenaarioon, mitä siitä voi pahimmillaan seurata.

Vainotuksista huolimatta kaikki meni lopulta kuitenkin hyvin. Majoituimme laitakaupungille pieneen, mukavaan La Hamaca-hostelliin, jossa vietimme yömme muurien ja piikkilankojen ympäröimänä, luonnollisesti. Aamun koitteessa taksikuskin saapuessa noutamaan meitä hostellin henkilökunta selvitti videovalvonnan ja erilaisten kysymysten perusteella, että kyseessä oli varmasti meidän kuljettajamme. Vasta tämän jälkeen metalliportit avattiin ja meidät päästettiin matkaan.

San Pedro Sulan linja-autoasemalla oli runsaasti aseistettuja vartijoita. Vaikea sanoa, lisäsikö se varsinaisesti  turvallisuuden tunnetta.

San Pedro Sulan linja-autoasemalla oli runsaasti aseistettuja vartijoita. Vaikea sanoa, lisäsikö se varsinaisesti turvallisuuden tunnetta.

Taloja kiertävien betonimuurien päällä kulki piikkilankaa ja sähkölankaa viestin varmistamiseksi.

Taloja kiertävien betonimuurien päällä kulki piikkilankaa ja sähkölankaa viestin varmistamiseksi.

Kaduilla ei juuri jalankulkijoita näkynyt, päivälläkään.

Kaduilla ei juuri jalankulkijoita näkynyt, päivälläkään.

Hostellin ohjeet, kuinka toimia taksia odotettaessa.

Hostellin ohjeet, kuinka toimia taksia odotettaessa.

Roatán – chillailua Karibianmerellä

Roatán

Hondurasin pohjoisrannikolla, Karibianmerellä, sijaitsee Islas de la Bahían departementti, jonka tunnetuimmat saaret ovat lähellä rannikkoa sijaitsevat Roatán ja Utila. Saaret kuuluvat hyvin usein myös Väli-Amerikan kiertomatkalla olevien reissaajien suosikkikohteisiin. Saaret ovat luonteiltaan erilaisia mutta päädyimme lopulta valitsemaan Roatánin, vaikka se onkin saarista se kalliimpi. Sukellukset olisivat siellä kuitenkin käsityksemme mukaan parempia ja saari olisi rauhallisempi kaikkien nuorten reppureissaajien suunnatessa enemmän hippityyliseen Utilaniin. La Ceibasta pääsee lautalla molempiin ja terminaalit sijaitsevat aivan vierekkäin. Saarten välillä ei ole säännöllistä suoraa yhteyttä, vaan reitti kulkisi uudelleen La Ceiban kautta. Tämä ohjasi meidätkin valitsemaan vain toisen saarista eikä vierailemaan molemmilla.

Tunnelma saarilla on hyvin erilainen myös verrattuna manner-Hondurasiin. Pääkielenä toimii englanti, vaikka espanjan asema vahvistuu jatkuvasti mantereelta muuttavien lisääntyvän määrän myötä. Englanti on jäänne Britannien siirtomaa-ajoilta. Roatán on monien Kariabianmeren risteilyalusten pysähdyspaikka ja palvelut ovat muokkautuneet sen mukaisesti. Joidenkin mielestä aidompaa hondurasilaista kulttuuria löytyykin Utilanilta. Roatán on toiminut merirosvojen tukikohtana 1640-luvulla, mutta espanjalaiset saivat tuhottua tukikohdan ja toivat loput alkuperäisasukkaat Guatemalaan. Seuraavat vakituiset asukkaat saarella olivat englantilaisten vuonna 1797 tuomat garifunakapinalliset, joiden perimä näkyy ja kuuluu edelleen saaren väestössä.

Edellisistä kerroista valkoisella hiekkarannalla kävelystä ja riippumattoloikoiluista oli jo vähän aikaa, joten hetki saarielämää oli tervetullutta. Matkamme Copan Ruinasista Roatánille kesti koko päivän, mutta erittäin aikaisen lähdön ja etukäteen selvitettyjen lautta-aikataulujen ansiosta onnistuimme siinä yhdessä päivässä. Halusimme löytää edullisen majoituksen, minkä tiesimme olevan haasteellista, mutta löysimme lopulta West Endin alueelta illan pimeydessä erittäin viihtyisän ja siistin Mariposa Lodgen, josta saimme low seasonin ansiosta jälleen hyvän tarjouksen. Etuna oli oma keittiö, jossa voisimme tehdä myös itse ruokaa pysyäksemme budjetissa.

Roatán oli juuri sitä, mitä odotimme. Majoitus, ravintolat, ruokakauppa, sukelluskeskus ja hiekkaranta sijaitsivat kaikki kymmenen minuutin kävelymatkan sisällä. Väkeä oli vähän, joten saimme nauttia pitkistä hiekkarannoista ihan yksinämme, jos rantakärpäsiä ei lasketa. Löysimme rantatieltä pienen kojun, joka ilmestyi iltaisin valmistamaan maistuvia baleadoja ja kojusta tulikin kantapaikkamme. Mariposa Lodgen omistajat olivat erittäin ystävällisiä ja heiltä löytyi laaja kirja- ja elokuvavalikoima, joista saimme riippumatossa löhöillen nauttia. Saari on noin 77 km pitkä ja leveimmältä kohdaltaan noin 8 km. Saarella on julkinen liikenne mutta se ei ole kovin kattava, joten meille riitti tutustuminen lähialueeseen jalkaisin. Teimme muutaman sukelluksen Splash Inn Dive Resortin kanssa, joiden palveluihin olimme erittäin tyytyväisiä. Heillä oli rento mutta ammattimainen ja turvallinen ote toiminnassaan.

West Endin pääkatu kulkee aivan rannan vieressä, joten maisemista on helppo nauttia.

West Endin pääkatu kulkee aivan rannan vieressä, joten maisemista on helppo nauttia.

Majoituspaikkamme Mariposa Lodge tarjosi laadukkaan vaihtoehdon rauhallisella mutta keskeisellä sijainnilla.

Majoituspaikkamme Mariposa Lodge tarjosi laadukkaan vaihtoehdon rauhallisella mutta keskeisellä sijainnilla.

Terassimme ja ne riippumatot.

Terassimme ja ne riippumatot.

Huoneessa riitti tilaa ja keittiö oli hyvin varusteltu.

Huoneessa riitti tilaa ja keittiö oli hyvin varusteltu.

Oman keittiön tuotoksia :)

Oman keittiön tuotoksia 🙂

Vain lyhyen kävelymatkan päässä pääkatu muuttui hiljaiseksi hiekkatieksi.

Vain lyhyen kävelymatkan päässä pääkatu muuttui hiljaiseksi hiekkatieksi.

Rantakävelyllä

Rantakävelyllä

Laituri

Roatánin meripuiston partiointialus osui kohdalle kierroksellaan. He pitävät huolen, että  vedenalainen luonto pysyy elinvoimaisena myös tulevaisuudessa. Hienoa, että kerrankin näkee jotain näin konkreettista tehtävän niillä rahoilla, joita sukeltajat usein maksavat.

Roatánin meripuiston partiointialus osui kohdalle kierroksellaan. He pitävät huolen, että vedenalainen luonto pysyy elinvoimaisena myös tulevaisuudessa. Hienoa, että kerrankin näkee jotain näin konkreettista tehtävän niillä rahoilla, joita sukeltajat usein maksavat.

Grouper

El Aguilan hylky oli hieno sukelluskohde, joka on maannut nykyisessä paikassaan reilun 30 metrin syvyydessä vuodesta 1997 lähtien. Vuonna 1998 hurrikaani MItch hajoitti sen kolmeen osaan.

El Aguilan hylky oli hieno sukelluskohde, joka on maannut nykyisessä paikassaan reilun 30 metrin syvyydessä vuodesta 1997 lähtien. Vuonna 1998 hurrikaani MItch hajoitti sen kolmeen osaan.

Tämä koju ilmestyi rannalle joka ilta myymään herkullisia ja edullisia baleadoja.

Tämä koju ilmestyi rannalle joka ilta myymään herkullisia ja edullisia baleadoja.

Siinä se valmistuu, kaikilla täytteillä.

Siinä se valmistuu, kaikilla täytteillä.

Complaint department

Rantakärpäset saavat huomaamattasi aikaan ilkeää jälkeä.

Rantakärpäset saavat huomaamattasi aikaan ilkeää jälkeä.

Auringonlasku

Copán – Mahtavat maya-rauniot

Copán

Ympäri Väli-Amerikkaa löytyy useita maya-intiaanien ajoista kertovia temppeleitä ja raunioita. Mayat hallitsivat aluetta jo 1000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Hondurasissa meidän oli määrä tutustua yhteen tunnetuimmista raunioista, Copán, jotka sijaitsevat Hondurasin länsisosassa, aivan Guatemalan rajalla. Copán on myös yksi UNESCOn maailmanperintökohteista.

Copán on mayakaupunki, joka kukoisti 400-luvulta 800-luvun alkuosaan, mutta sen historia alkaa jo 100-luvulta. Pian vuoden 900 jälkeen kaupunki hylättiin, ilmeisesti ylikansoituksen takia. Kaupungissa asui sen huippuvuosina jopa yli 20 000 asukasta. Kaupungin laidalla kulki joki, joka oli aikojen saatossa saanut osan rakennuksista sortumaan, joten myöhemmin joenuoman paikkaa siirrettiin raunioiden suojelemiseksi. Copán sai olla piilossa vuoteen 1570 saakka, jolloin Diego Garcia de Palacio osui paikalle, mutta silloin löytö ei varsinaisesti kiinnostanut ketään, kunnes Lloyd Stephens tuli tekemään alueelle tutkimuksia vuonna 1839.

Copánin temppelit koostuvat kahdesta pääalueesta, joihin voi halutessaan käyttää jopa pari päivää mutta me tutustuimme niihin puolessa päivässä. Aloitimme siis niin sanotusta “pääryhmästä” (grupo principal), jonka jälkeen teimme myös pikaisen vierailun Las Sepulturasin raunioihin. Yksityiskohdat ovat parhaiten nähtävillä museossa mutta varsinaisten raunioiden alueella saa käsityksen alueen koosta ja siellä asuneiden ihmisten lukumäärästä. Copán onkin tunnettu nimenomaan yksityiskohtaisista patsaista ja kaiverruksista, ei niinkään koosta, kuten muut lähialueen rauniot, joista voimme mainita esimerkkinä Guatemalan Tikalin, jota ei missään nimessä kannata jättää väliin.

El Salvadorista lähtiessämme suuntanamme oli siis Copán Ruinas, joka on aivan Copánin raunioiden vieressä sijaitseva kylä toimien oivallisena tukikohtana raunioihin tutustuttaessa. Copán Ruinas on melko pieni, viihtyisä ja rauhallisen oloinen kylä, jonka kapeilla ja jyrkillä mukulakivikaduilla on mukava kuljeskella ympäriinsä. Katukuva oli rauhallinen ja reissaajille suunnattuja palveluita oli tarjolla joka nurkalla, mutta turisteja oli syyskuussa melko vähän. Saavuimme Copán Ruinasiin aamupäivällä ja päätimme jättää rauniovierailun seuraavalle päivälle, jolloin meillä oli hyvää aikaa tutustua kaupunkiin. Kylän kaupungintalolta löytyi valokuvanäyttely, jossa oli kerätty kuvia ajalta, kun rauniot oli löydetty. Näyttely tosin tuntui olevan yhtä hyvin piilossa kuin rauniot aikoinaan.

Seuraavana päivänä aikaisin otimme suunnaksi Copánin rauniot, sillä myöhemmin päivällä aurinko olisi vienyt voimat laajalla alueella hyvin nopeasti. Rauniot ovat noin kilometrin päässä kylästä, joten matkan voi kulkea joko kävellen tai helposti saatavilla olevilla tuktukilla. Raunioiden lisäksi alueelta löytyy laaja museo sekä raunioiden alle kaivetut tunnelit, joihin molempiin myydään lippuja erikseen. Museo oli erittäin mielenkiintoinen ja sinne oli tuotu myös joitain alkuperäisiä patsaita ja veistoksia. Museon sisälle oli rakennettu alkuperäisen kokoinen malli upeasta Rosalila-temppelistä, jota ei varsinaisella alueella näe, koska sen päälle on rakennettu jo uusia temppeleitä. Tunneleihin emme ostaneet lippuja. Niitä pitkin olisi päässyt näkemään juuri näitä hautautuneita osia, mutta saamamme tiedon mukaan ne eivät olleet pääsylippujensa arvoisia.

Copánin vierailumme oli erittäin vaikuttava ja rauhallinen. Alue on melko laaja mutta saimme olla omassa rauhassa, muita vierailijoita ei juuri näkynyt. Mitään esitettä emme portilta löytäneet, joten kiersimme aluetta lähinnä Lonely Planetin tietojen avulla. Oman oppaan palkkaamista myös suositeltiin ja sellainen olisi varmasti osannutkin kertoa mielenkiintoisia tarinoita. Ilman mitään tietoa alue olisi saattanut jäädä vain kasaksi muinaisia kiviä, sillä rakennusten, patsaiden ja aukioiden tarkoitus ei aukea vain niitä katselemalla.

Matkalla kohti Copan Ruinasia

Matkalla kohti Copan Ruinasia

Copan Ruinasin katuja

Copan Ruinasin katuja

Niin Copan Ruinas kuin Copánin rauniotkin sijaitsevat vehreässä ja hedelmällisessä laaksossa.

Niin Copan Ruinas kuin Copánin rauniotkin sijaitsevat vehreässä ja hedelmällisessä laaksossa.

Papuja, papuja, perusruokaa Väli-Amerikassa

Papuja, papuja, perusruokaa Väli-Amerikassa

Kartta kertoo Grupo Principalin ja Las Sepulturasin raunioiden sijainnin

Kartta kertoo Grupo Principalin ja Las Sepulturasin raunioiden sijainnin

Kartta antaa hieman käsitystä siitä, millaiselta alue on näyttänyt kukoistuksen aikana.

Kartta antaa hieman käsitystä siitä, millaiselta alue on näyttänyt kukoistuksen aikana.

Pienoismalli samaisesta alueesta löytyi lipunmyynnin vierestä.

Pienoismalli samaisesta alueesta löytyi lipunmyynnin vierestä.

Museon sisäänkäynti muistutti käärmeen suuta.

Museon sisäänkäynti muistutti käärmeen suuta.

Museoon kerätyt veistokset olivat todella yksityiskohtaisia.

Museoon kerätyt veistokset olivat todella yksityiskohtaisia.

Museossa pääsi ihailemaan alkuperäisen kokoista mallia Rosalila-temppelistä. Alkuperäisen päälle on rakennettu uusia rakennuksia.

Museossa pääsi ihailemaan alkuperäisen kokoista mallia Rosalila-temppelistä. Alkuperäisen päälle on rakennettu uusia rakennuksia.

Museoon oli tuotu osa alkuperäisistä patsaista, jotta ne säilyisivät paremmin.

Museoon oli tuotu osa alkuperäisistä patsaista, jotta ne säilyisivät paremmin.

Yksityiskohta

Puu

Tämä portaikko oli täynnä hieroglyfistä kirjoitusta, jota ei ole saatu vielä kokonaan selvitettyä.

Tämä portaikko oli täynnä hieroglyfistä kirjoitusta, jota ei ole saatu vielä kokonaan selvitettyä.

Maisema

Luonto on ottanut alueen vahvasti haltuunsa.

Luonto on ottanut alueen vahvasti haltuunsa.

Rinne

Maisema

Kuvassa näkyy mayjojen jalkapallokenttä. Pallona toimi kolmekiloinen raakakumista tehty pallo, jota ei tosi saanut potkia eikä koskea käsillä. Tavoitteena oli saada pallo vastustajan puolelle tai tehdä kori sivuittain olevaan renkaaseen. Hävinneen joukkueen kapteeni teloitettiin ottelun lopuksi.

Kuvassa näkyy mayjojen jalkapallokenttä. Pallona toimi kolmekiloinen raakakumista tehty pallo, jota ei tosi saanut potkia eikä koskea käsillä. Tavoitteena oli saada pallo vastustajan puolelle tai tehdä kori sivuittain olevaan renkaaseen. Hävinneen joukkueen kapteeni teloitettiin ottelun lopuksi.

Ikkuna

El Tunco – surffareiden musta ranta

El Tunco

San Salvadorista suuntasimme El Salvadorin rannikolle, surffareiden suosimaan pieneen kylään nimeltä El Tunco. El Salvadorilla on 307 km rantaviivaa ja tämä oli meille molemmille ensimmäinen kerta Tyynenmeren tällä rannalla. Tavoitteenamme oli nauttia pitkästä aikaa rantatunnelmasta riippumatossa löhöillen muutaman päivän ajan. Surffaamisen päätimme jättää tällä kertaa väliin. El Tuncon ranta on mustaa hiekkaa ja isoja kiviä, mikä yhdistettynä isoihin aaltoihin soveltui nimenomaan surffareille mutta uimaan tuosta rannasta ei ilman mustelmia olisi päässyt. Olimme matkalla hiljaisella kaudella, joten saimme olla melko rauhassa ja se sopikin meille erittäin hyvin. Jos jotain varsinaisia aktiviteetteja kylästä olisi halunnut – surffaamisen lisäksi – aika olisi saattanut käydä pitkäksi, mutta lähistöllä on muitakin pieniä kyliä ja rantoja, joihin voi käydä tutustumassa. Me vierailimme lähimmässä pienessä kaupungissa La Libertadissa, josta lähtee myös bussiyhteydet kauemmas El Salvadorissa.

Matkalla Terminal de Occidentelle San Salvadorissa päästäksemme El Tuncon bussiin.

Matkalla Terminal de Occidentelle San Salvadorissa päästäksemme El Tuncon bussiin.

El Tunco

Rantabaari

El Tuncon aallot soveltuivat erinomaisesti surffareille.

El Tuncon aallot soveltuivat erinomaisesti surffareille.

Ranta