Aihearkisto: Honduras

Joulukalenteri – luukku 3: Roatán, Honduras

Roatan

Mantereelta toiselle, syksyllä 2015 teimme muutaman kuukauden mittaisen kierroksen Väli-Amerikassa, mikä oli meille molemmille täysin uutta aluetta. Olemme muistelleet tuota reissua monta kertaa jälkeen päin ja halu palata takaisin latinalaiseen Amerikkaan on kova. Roatán oli Väli-Amerikan osion ensimmäinen varsinainen ranta- ja saarikohteemme ja nautimme hiljaisen kauden rauhallisesta tunnelmasta kovasti. Vierailumme tavoitteena oli ottaa rennosti ja lukea mahdollisimman monta kirjaa riippumatossa löhöillen. Roatán oli myös yksi harvoista kohteista, joissa teimme itse ruokaa, sillä saaren hintataso oli meidän budjetillemme kohtuullisen korkea. Joulukalenterin tämän luukun kuva on otettu saaren länsipäästä, West Endin rannasta. Lisää Roatánista voit lukea aiemmasta postauksestamme.

San Pedro Sula – maailman murhapääkaupunki

San Pedro Sula

San Pedro Sula on Hondurasin toiseksi suurin kaupunki, jossa ei varsinaisesti ole mitään tekemistä. Hyvien kulkuyhteyksiensä vuoksi se oli monien muiden matkalaisten tavoin meillekin pakollinen stoppi. Maailman murhapääkaupungiksikin tituleerattu, teollisuuden ympärille rakentunut suurkaupunki herätti monenlaisia tunteita. Erityisesti auringon laskun jälkeen kaduilla ja kujilla tapahtuva jengien hallussa oleva huumekauppa ja salakuljetus tuo mukanaan jatkuvan väkivallan uhan.

San Pedro Sulan katuja hallitsevien jengien aseellisten välienselvittelyjen seurauksena tapahtuu luonnollisesti valtava määrä murhia ja tappoja. Matkalaisen onkin siis syytä olla varuillaan varsinkin öiseen aikaan kujilla hortoillessaan. Epäonninen kujailija voi joutua pahimmassa tapauksessa keskelle tulitaistelua aseellisesta ryöstöstä puhumattakaan.

Harvassa ovat olleet ne tilanteet, kun päiväsaikaan kaupungilla kulkeminen on kuumottanut, mutta nyt kuumotti. Mielikuvituksen juoksua ei suinkaan helpottanut katukuva, missä keskiluokkaiset perheet ovat joutuneet rakentamaan itselleeen oman vankilan. Muureilla ja piikkilangoilla vuoratut asuinalueet käänsivät ajatukset väkisinkin jälleen kerran koti-Suomessa meneillään oleviin hyvinvointiyhteiskunnan purkutalkoisiin ja skenaarioon, mitä siitä voi pahimmillaan seurata.

Vainotuksista huolimatta kaikki meni lopulta kuitenkin hyvin. Majoituimme laitakaupungille pieneen, mukavaan La Hamaca-hostelliin, jossa vietimme yömme muurien ja piikkilankojen ympäröimänä, luonnollisesti. Aamun koitteessa taksikuskin saapuessa noutamaan meitä hostellin henkilökunta selvitti videovalvonnan ja erilaisten kysymysten perusteella, että kyseessä oli varmasti meidän kuljettajamme. Vasta tämän jälkeen metalliportit avattiin ja meidät päästettiin matkaan.

San Pedro Sulan linja-autoasemalla oli runsaasti aseistettuja vartijoita. Vaikea sanoa, lisäsikö se varsinaisesti  turvallisuuden tunnetta.

San Pedro Sulan linja-autoasemalla oli runsaasti aseistettuja vartijoita. Vaikea sanoa, lisäsikö se varsinaisesti turvallisuuden tunnetta.

Taloja kiertävien betonimuurien päällä kulki piikkilankaa ja sähkölankaa viestin varmistamiseksi.

Taloja kiertävien betonimuurien päällä kulki piikkilankaa ja sähkölankaa viestin varmistamiseksi.

Kaduilla ei juuri jalankulkijoita näkynyt, päivälläkään.

Kaduilla ei juuri jalankulkijoita näkynyt, päivälläkään.

Hostellin ohjeet, kuinka toimia taksia odotettaessa.

Hostellin ohjeet, kuinka toimia taksia odotettaessa.

Roatán – chillailua Karibianmerellä

Roatán

Hondurasin pohjoisrannikolla, Karibianmerellä, sijaitsee Islas de la Bahían departementti, jonka tunnetuimmat saaret ovat lähellä rannikkoa sijaitsevat Roatán ja Utila. Saaret kuuluvat hyvin usein myös Väli-Amerikan kiertomatkalla olevien reissaajien suosikkikohteisiin. Saaret ovat luonteiltaan erilaisia mutta päädyimme lopulta valitsemaan Roatánin, vaikka se onkin saarista se kalliimpi. Sukellukset olisivat siellä kuitenkin käsityksemme mukaan parempia ja saari olisi rauhallisempi kaikkien nuorten reppureissaajien suunnatessa enemmän hippityyliseen Utilaniin. La Ceibasta pääsee lautalla molempiin ja terminaalit sijaitsevat aivan vierekkäin. Saarten välillä ei ole säännöllistä suoraa yhteyttä, vaan reitti kulkisi uudelleen La Ceiban kautta. Tämä ohjasi meidätkin valitsemaan vain toisen saarista eikä vierailemaan molemmilla.

Tunnelma saarilla on hyvin erilainen myös verrattuna manner-Hondurasiin. Pääkielenä toimii englanti, vaikka espanjan asema vahvistuu jatkuvasti mantereelta muuttavien lisääntyvän määrän myötä. Englanti on jäänne Britannien siirtomaa-ajoilta. Roatán on monien Kariabianmeren risteilyalusten pysähdyspaikka ja palvelut ovat muokkautuneet sen mukaisesti. Joidenkin mielestä aidompaa hondurasilaista kulttuuria löytyykin Utilanilta. Roatán on toiminut merirosvojen tukikohtana 1640-luvulla, mutta espanjalaiset saivat tuhottua tukikohdan ja toivat loput alkuperäisasukkaat Guatemalaan. Seuraavat vakituiset asukkaat saarella olivat englantilaisten vuonna 1797 tuomat garifunakapinalliset, joiden perimä näkyy ja kuuluu edelleen saaren väestössä.

Edellisistä kerroista valkoisella hiekkarannalla kävelystä ja riippumattoloikoiluista oli jo vähän aikaa, joten hetki saarielämää oli tervetullutta. Matkamme Copan Ruinasista Roatánille kesti koko päivän, mutta erittäin aikaisen lähdön ja etukäteen selvitettyjen lautta-aikataulujen ansiosta onnistuimme siinä yhdessä päivässä. Halusimme löytää edullisen majoituksen, minkä tiesimme olevan haasteellista, mutta löysimme lopulta West Endin alueelta illan pimeydessä erittäin viihtyisän ja siistin Mariposa Lodgen, josta saimme low seasonin ansiosta jälleen hyvän tarjouksen. Etuna oli oma keittiö, jossa voisimme tehdä myös itse ruokaa pysyäksemme budjetissa.

Roatán oli juuri sitä, mitä odotimme. Majoitus, ravintolat, ruokakauppa, sukelluskeskus ja hiekkaranta sijaitsivat kaikki kymmenen minuutin kävelymatkan sisällä. Väkeä oli vähän, joten saimme nauttia pitkistä hiekkarannoista ihan yksinämme, jos rantakärpäsiä ei lasketa. Löysimme rantatieltä pienen kojun, joka ilmestyi iltaisin valmistamaan maistuvia baleadoja ja kojusta tulikin kantapaikkamme. Mariposa Lodgen omistajat olivat erittäin ystävällisiä ja heiltä löytyi laaja kirja- ja elokuvavalikoima, joista saimme riippumatossa löhöillen nauttia. Saari on noin 77 km pitkä ja leveimmältä kohdaltaan noin 8 km. Saarella on julkinen liikenne mutta se ei ole kovin kattava, joten meille riitti tutustuminen lähialueeseen jalkaisin. Teimme muutaman sukelluksen Splash Inn Dive Resortin kanssa, joiden palveluihin olimme erittäin tyytyväisiä. Heillä oli rento mutta ammattimainen ja turvallinen ote toiminnassaan.

West Endin pääkatu kulkee aivan rannan vieressä, joten maisemista on helppo nauttia.

West Endin pääkatu kulkee aivan rannan vieressä, joten maisemista on helppo nauttia.

Majoituspaikkamme Mariposa Lodge tarjosi laadukkaan vaihtoehdon rauhallisella mutta keskeisellä sijainnilla.

Majoituspaikkamme Mariposa Lodge tarjosi laadukkaan vaihtoehdon rauhallisella mutta keskeisellä sijainnilla.

Terassimme ja ne riippumatot.

Terassimme ja ne riippumatot.

Huoneessa riitti tilaa ja keittiö oli hyvin varusteltu.

Huoneessa riitti tilaa ja keittiö oli hyvin varusteltu.

Oman keittiön tuotoksia :)

Oman keittiön tuotoksia 🙂

Vain lyhyen kävelymatkan päässä pääkatu muuttui hiljaiseksi hiekkatieksi.

Vain lyhyen kävelymatkan päässä pääkatu muuttui hiljaiseksi hiekkatieksi.

Rantakävelyllä

Rantakävelyllä

Laituri

Roatánin meripuiston partiointialus osui kohdalle kierroksellaan. He pitävät huolen, että  vedenalainen luonto pysyy elinvoimaisena myös tulevaisuudessa. Hienoa, että kerrankin näkee jotain näin konkreettista tehtävän niillä rahoilla, joita sukeltajat usein maksavat.

Roatánin meripuiston partiointialus osui kohdalle kierroksellaan. He pitävät huolen, että vedenalainen luonto pysyy elinvoimaisena myös tulevaisuudessa. Hienoa, että kerrankin näkee jotain näin konkreettista tehtävän niillä rahoilla, joita sukeltajat usein maksavat.

Grouper

El Aguilan hylky oli hieno sukelluskohde, joka on maannut nykyisessä paikassaan reilun 30 metrin syvyydessä vuodesta 1997 lähtien. Vuonna 1998 hurrikaani MItch hajoitti sen kolmeen osaan.

El Aguilan hylky oli hieno sukelluskohde, joka on maannut nykyisessä paikassaan reilun 30 metrin syvyydessä vuodesta 1997 lähtien. Vuonna 1998 hurrikaani MItch hajoitti sen kolmeen osaan.

Tämä koju ilmestyi rannalle joka ilta myymään herkullisia ja edullisia baleadoja.

Tämä koju ilmestyi rannalle joka ilta myymään herkullisia ja edullisia baleadoja.

Siinä se valmistuu, kaikilla täytteillä.

Siinä se valmistuu, kaikilla täytteillä.

Complaint department

Rantakärpäset saavat huomaamattasi aikaan ilkeää jälkeä.

Rantakärpäset saavat huomaamattasi aikaan ilkeää jälkeä.

Auringonlasku

Copán – Mahtavat maya-rauniot

Copán

Ympäri Väli-Amerikkaa löytyy useita maya-intiaanien ajoista kertovia temppeleitä ja raunioita. Mayat hallitsivat aluetta jo 1000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Hondurasissa meidän oli määrä tutustua yhteen tunnetuimmista raunioista, Copán, jotka sijaitsevat Hondurasin länsisosassa, aivan Guatemalan rajalla. Copán on myös yksi UNESCOn maailmanperintökohteista.

Copán on mayakaupunki, joka kukoisti 400-luvulta 800-luvun alkuosaan, mutta sen historia alkaa jo 100-luvulta. Pian vuoden 900 jälkeen kaupunki hylättiin, ilmeisesti ylikansoituksen takia. Kaupungissa asui sen huippuvuosina jopa yli 20 000 asukasta. Kaupungin laidalla kulki joki, joka oli aikojen saatossa saanut osan rakennuksista sortumaan, joten myöhemmin joenuoman paikkaa siirrettiin raunioiden suojelemiseksi. Copán sai olla piilossa vuoteen 1570 saakka, jolloin Diego Garcia de Palacio osui paikalle, mutta silloin löytö ei varsinaisesti kiinnostanut ketään, kunnes Lloyd Stephens tuli tekemään alueelle tutkimuksia vuonna 1839.

Copánin temppelit koostuvat kahdesta pääalueesta, joihin voi halutessaan käyttää jopa pari päivää mutta me tutustuimme niihin puolessa päivässä. Aloitimme siis niin sanotusta “pääryhmästä” (grupo principal), jonka jälkeen teimme myös pikaisen vierailun Las Sepulturasin raunioihin. Yksityiskohdat ovat parhaiten nähtävillä museossa mutta varsinaisten raunioiden alueella saa käsityksen alueen koosta ja siellä asuneiden ihmisten lukumäärästä. Copán onkin tunnettu nimenomaan yksityiskohtaisista patsaista ja kaiverruksista, ei niinkään koosta, kuten muut lähialueen rauniot, joista voimme mainita esimerkkinä Guatemalan Tikalin, jota ei missään nimessä kannata jättää väliin.

El Salvadorista lähtiessämme suuntanamme oli siis Copán Ruinas, joka on aivan Copánin raunioiden vieressä sijaitseva kylä toimien oivallisena tukikohtana raunioihin tutustuttaessa. Copán Ruinas on melko pieni, viihtyisä ja rauhallisen oloinen kylä, jonka kapeilla ja jyrkillä mukulakivikaduilla on mukava kuljeskella ympäriinsä. Katukuva oli rauhallinen ja reissaajille suunnattuja palveluita oli tarjolla joka nurkalla, mutta turisteja oli syyskuussa melko vähän. Saavuimme Copán Ruinasiin aamupäivällä ja päätimme jättää rauniovierailun seuraavalle päivälle, jolloin meillä oli hyvää aikaa tutustua kaupunkiin. Kylän kaupungintalolta löytyi valokuvanäyttely, jossa oli kerätty kuvia ajalta, kun rauniot oli löydetty. Näyttely tosin tuntui olevan yhtä hyvin piilossa kuin rauniot aikoinaan.

Seuraavana päivänä aikaisin otimme suunnaksi Copánin rauniot, sillä myöhemmin päivällä aurinko olisi vienyt voimat laajalla alueella hyvin nopeasti. Rauniot ovat noin kilometrin päässä kylästä, joten matkan voi kulkea joko kävellen tai helposti saatavilla olevilla tuktukilla. Raunioiden lisäksi alueelta löytyy laaja museo sekä raunioiden alle kaivetut tunnelit, joihin molempiin myydään lippuja erikseen. Museo oli erittäin mielenkiintoinen ja sinne oli tuotu myös joitain alkuperäisiä patsaita ja veistoksia. Museon sisälle oli rakennettu alkuperäisen kokoinen malli upeasta Rosalila-temppelistä, jota ei varsinaisella alueella näe, koska sen päälle on rakennettu jo uusia temppeleitä. Tunneleihin emme ostaneet lippuja. Niitä pitkin olisi päässyt näkemään juuri näitä hautautuneita osia, mutta saamamme tiedon mukaan ne eivät olleet pääsylippujensa arvoisia.

Copánin vierailumme oli erittäin vaikuttava ja rauhallinen. Alue on melko laaja mutta saimme olla omassa rauhassa, muita vierailijoita ei juuri näkynyt. Mitään esitettä emme portilta löytäneet, joten kiersimme aluetta lähinnä Lonely Planetin tietojen avulla. Oman oppaan palkkaamista myös suositeltiin ja sellainen olisi varmasti osannutkin kertoa mielenkiintoisia tarinoita. Ilman mitään tietoa alue olisi saattanut jäädä vain kasaksi muinaisia kiviä, sillä rakennusten, patsaiden ja aukioiden tarkoitus ei aukea vain niitä katselemalla.

Matkalla kohti Copan Ruinasia

Matkalla kohti Copan Ruinasia

Copan Ruinasin katuja

Copan Ruinasin katuja

Niin Copan Ruinas kuin Copánin rauniotkin sijaitsevat vehreässä ja hedelmällisessä laaksossa.

Niin Copan Ruinas kuin Copánin rauniotkin sijaitsevat vehreässä ja hedelmällisessä laaksossa.

Papuja, papuja, perusruokaa Väli-Amerikassa

Papuja, papuja, perusruokaa Väli-Amerikassa

Kartta kertoo Grupo Principalin ja Las Sepulturasin raunioiden sijainnin

Kartta kertoo Grupo Principalin ja Las Sepulturasin raunioiden sijainnin

Kartta antaa hieman käsitystä siitä, millaiselta alue on näyttänyt kukoistuksen aikana.

Kartta antaa hieman käsitystä siitä, millaiselta alue on näyttänyt kukoistuksen aikana.

Pienoismalli samaisesta alueesta löytyi lipunmyynnin vierestä.

Pienoismalli samaisesta alueesta löytyi lipunmyynnin vierestä.

Museon sisäänkäynti muistutti käärmeen suuta.

Museon sisäänkäynti muistutti käärmeen suuta.

Museoon kerätyt veistokset olivat todella yksityiskohtaisia.

Museoon kerätyt veistokset olivat todella yksityiskohtaisia.

Museossa pääsi ihailemaan alkuperäisen kokoista mallia Rosalila-temppelistä. Alkuperäisen päälle on rakennettu uusia rakennuksia.

Museossa pääsi ihailemaan alkuperäisen kokoista mallia Rosalila-temppelistä. Alkuperäisen päälle on rakennettu uusia rakennuksia.

Museoon oli tuotu osa alkuperäisistä patsaista, jotta ne säilyisivät paremmin.

Museoon oli tuotu osa alkuperäisistä patsaista, jotta ne säilyisivät paremmin.

Yksityiskohta

Puu

Tämä portaikko oli täynnä hieroglyfistä kirjoitusta, jota ei ole saatu vielä kokonaan selvitettyä.

Tämä portaikko oli täynnä hieroglyfistä kirjoitusta, jota ei ole saatu vielä kokonaan selvitettyä.

Maisema

Luonto on ottanut alueen vahvasti haltuunsa.

Luonto on ottanut alueen vahvasti haltuunsa.

Rinne

Maisema

Kuvassa näkyy mayjojen jalkapallokenttä. Pallona toimi kolmekiloinen raakakumista tehty pallo, jota ei tosi saanut potkia eikä koskea käsillä. Tavoitteena oli saada pallo vastustajan puolelle tai tehdä kori sivuittain olevaan renkaaseen. Hävinneen joukkueen kapteeni teloitettiin ottelun lopuksi.

Kuvassa näkyy mayjojen jalkapallokenttä. Pallona toimi kolmekiloinen raakakumista tehty pallo, jota ei tosi saanut potkia eikä koskea käsillä. Tavoitteena oli saada pallo vastustajan puolelle tai tehdä kori sivuittain olevaan renkaaseen. Hävinneen joukkueen kapteeni teloitettiin ottelun lopuksi.

Ikkuna

Bussilla Väli-Amerikan halki – käytännön kokemuksia

San Salvador

Kuten jo aiemmin olemme maininneet, Guatemalaan saapumisen jälkeen seuraava lentomme oli vasta Belizestä, kun palasimme Väli-Amerikasta takaisin Yhdysvaltoihin. Kuljimme Guatemalan, El Salvadorin, Hondurasin ja Belizen halki busseilla, takseilla ja lautoilla. Tässä postauksessa listaamme, mikä oli reittimme Väli-Amerikan halki ja hieman käytännön esimerkkejä hinnoista ja etäisyyksistä. Kaikki hinnat ovat yhdeltä hengeltä. Voit tarkastella reittiä myös kartalla täällä.

Guatemala City – Antigua: shuttle bus (noin tunti, 8$/hlö)
Antigua – San Salvador: shuttle bus Guatemala Cityyn, josta Buses del Sol-yhtiön luxusbussilla San Salvadoriin El Salvadorin pääkaupunkiin, yhteensä noin kuusi tuntia. Hintaan kuului myös tyyny, peitto sekä hampurilaisateria matkan aikana. Bussissa mukana ollut matkaemäntä avusti rajanylityksessä eikä bussista tarvinnut poistua sen yhteydessä.

San Salvador – Playa El Tunco: Terminal de Occidentelta bussi nro 102A La Libertadiin (noin tunti, 0,6$/hlö), josta vaihto bussiin nro 80 (noin 15 min, 0,25$).

El Tunco – Copan Ruinas: El Tuncosta seuraava kohteemme oli Copan Ruinas Hondurasin puolella. Lähdimme liikkeelle aikaisin aamulla ja päätimme mennä niin pitkälle, kuin vain yhden päivän aikana pääsisimme. Playa el Tuncosta tulimme takaisin San Salvadoriin samalla yhteydellä kuin sinne mennessä (bussit nro 80 ja 102A), mutta ilmastoinnin takia hinta oli 3$. San Salvadorissa vaihdoimme toiselle linja-autoasemalle bussilla nro 7C (30 min, 0,35$). Bussi nro 119 vei meidät El Poyhin (reilu 3 tuntia, 3$), kunhan ensin odotimme jonkun aikaa, koska itsenäisyyspäivän johdosta vuoroja oli normaalia vähemmän. El Poyssa ylitimme rajan kävellen ja otimme kimppataksin Nueva Ocotepequeen (15 min, 14L ~ 0,75$), josta pääsimme jatkamaan matkaa kohti La Entradaa (reilu 3 tuntia, 120L ~ 6$), jonne saavuimme hieman sen jälkeen, kun viimeinen bussi Copan Ruinasiin oli jo mennyt. Jäimme siis La Entradaan yhdeksi yöksi ja jatkoimme seuraavana aamuna Copan Ruinasiin (2,5 tuntia, 70L ~ 3,5$).

Copan Ruinas – Roatan: Myös seuraava siirtymämme oli pitkä, kohteena Roatanin saari Hondurasin rannikolla. Lähdimme Copan Ruinasista ensimmäisellä mahdollisella bussilla, noin aamuviideltä, kohti San Pedro Sulaa (4 tuntia, 140L ~ 7$), jossa vaihdoimme La Ceiban bussiin (reilu 4 tuntia, 200L ~ 10$, meno-paluulippu). Lyhyen taksimatkan jälkeen olimme satamassa odottelemassa lauttaa Roatanille (1,5 tuntia, 734L ~ 37$). Perillä olimme pimeän aikaan, mutta ehdimme silti hyvin.

Roatan – Flores: Roatanilta jatkoimme kohti Guatemalaa ja Floresia, mutta tiesimme jo lähtiessämme, ettei tämä siirtymä onnistuisi yhdessä päivässä. Tulimme lautalla takaisin La Ceibaan ja sieltä bussilla edelleen San Pedro Sulaan, jonne jäimme yhdeksi yöksi jatkaaksemme matkaa jälleen todella aikaisin aamulle kohti Moralesia (4,5 tuntia, 300L), jossa vaihdoimme Floresiin vievään bussiin (5 tuntia, 80Q). Rajanylitys sisältyi näihin matka-aikoihin ja sujui melko vaivattomasti.

Flores – Belize City: Floresista käsin vierailimme Tikalin raunioilla, jonne meno-paluulippu shuttlebussilla maksoi 80Q ja kesti 1,5 tuntia suuntaansa. Floresin jälkeen kohteena oli vielä Belizen saari Caye Caulker, jonne pääsimme ottamalla ensin bussin Belize Cityyn (4 tuntia, 160Q) ja sieltä lautalla saarelle (1 tunti, 45B$ menopaluu). Tämän jälkeen olikin jäljellä enää paluu saarelta, ja taksimatka lentokentälle.

Kaiken kaikkiaan bussilla liikkuminen Väli-Amerikassa on melko sujuvaa. Välimatkat saattavat kilometreissä olla lyhyitä, mutta aikaa niihin on hyvä varata hyvin. Lyhyemmillä matkoilla emme tarkistaneet aikatauluja sen kummemmin, vaan menimme vain pysäkille tai asemalle odottamaan mutta toki kannattaa tarkistaa etukäteen, kuinka usein haluamallasi välillä kulkee yhteyksiä. Esimerkiksi San Pedro Sulasta meni yhteys Floresiin saakka vain kerran päivässä ja lähtö oli aamuviiden aikoihin. Auttavastakin kielitaidosta oli moneen kertaan hyötyä, kun halusimme varmistaa, että olemme jäämässä oikeassa paikassa tai hyppäämässä oikeaan bussiin. Vaihtoehtona buseeille olisi ollut toki lentojakin, mutta kovin edullisia Väli-Amerikasta ei helposti löydy. Kallein matka oli lautta Roatanin saarelle ja takaisin ja hintataso saarella oli muutenkin reittimme kalleimmasta päästä. Onneksi olimme liikkeellä low seasonin aikaan.

Suurimpaan osaan busseja ostimme liput bussista joko kuljettajalta tai lipunmyyjältä. Antigua-San Salvador ja Flores-Belize-väleillä käyttämämme bussit eivät olleet varsinaisia linjavuoroja vaan enemmänkin turisteille tarkoitettuja. Näiden lisäksi myös San Pedro Sula-Flores-välin bussilipun ostimme jo edellisenä päivänä varmistaaksemme paikkamme aikaisella lähdöllä. Tällä välillä bussi myös yhden kerran tarkistettiin, ettei kyydissä olevilla ole hedelmiä mukana, sillä saavuimme alueelle, jossa oli herkkä luonto eikä sinne haluttu mitään sinne kuulumattomia lajeja. Rajanylityksen yhteydessä taas miehiä pyydettiin poistumaan bussista ja naiset jäivät bussiin passin tarkastusta varten. Matkalla saimme tutustua moniin uusiin ihmisiin, jotka innoissaan kyselivät, minne olimme matkalla ja mitä tekemässä.

Buses del Sol-yhtiön luxusbussi lähti Guatemala Citystä hienostohotellin edestä.

Buses del Sol-yhtiön luxusbussi lähti Guatemala Citystä hienostohotellin edestä.

Buses del Sol, paljon tilaa ja ehjät penkit

Buses del Sol, paljon tilaa ja ehjät penkit

El Salvadorin bussi nro 205

El Salvadorin bussi nro 205

San Salvadorin bussiasema Terminal de Oriente

San Salvadorin bussiasema Terminal de Oriente

Kimppataksin kyydissä El Salvadorin ja Hondurasin rajalla

Kimppataksin kyydissä El Salvadorin ja Hondurasin rajalla

Kun rinkat pakataan auton katolle, voi vain toivoa, ettei matkalle osu sadekuuroa.

Kun rinkat pakataan auton katolle, voi vain toivoa, ettei matkalle osu sadekuuroa.

Matkalla Roatanin saarelle Hondurasissa

Matkalla Roatanin saarelle Hondurasissa

La Ceibassa odoteltiin matkatavaroita lautasta. Jokainen laukku oli merkitty omalla vuoronumerolla.

La Ceibassa odoteltiin matkatavaroita lautasta. Jokainen laukku oli merkitty omalla vuoronumerolla.

Bussien pysähtyessä ei välttämättä tarvitse poistua bussista ostaakseen pientä evästä, sillä myyjät toimittavat tuotteensa ikkunan kautta.

Bussien pysähtyessä ei välttämättä tarvitse poistua bussista ostaakseen pientä evästä, sillä myyjät toimittavat tuotteensa ikkunan kautta.

San Pedro Sulassa jonotimme aikaisin aamulla bussiin Guatemalaan.

San Pedro Sulassa jonotimme aikaisin aamulla bussiin Guatemalaan.

Passintarkastus Hondurasin ja Guatemalan rajalla, miehet ulkona turvatarkastuksessa ja naiset bussissa.

Passintarkastus Hondurasin ja Guatemalan rajalla, miehet ulkona turvatarkastuksessa ja naiset bussissa.

Lautta lähdössä Caye Caulkerilta Belizessä.

Lautta lähdössä Caye Caulkerilta Belizessä.

Reitti Väli-Amerikan halki

Guatemala

New Yorkin jälkeen matkamme jatkui Väli-Amerikkaan. Miten tähän päädyttiin? Olimme päättäneet, että haluaisimme oppia lisää espanjaa, sillä olimme molemmat opiskelleet sitä aiemmin. Näin matkasta jäisi käteen jälleen myös jotain konkreettista hyötyä myöhempää varten. Koko latinalainen Amerikka oli molemmille uutta seutua, mikä myös lisäsi alueen ja ajatuksen houkuttelevuutta. Tutkimme sadekausia, lentojen hintoja ja kiinnostavia kohteita ja näiden monien osien summana teimme alustavan reittisuunnitelman, miten meid halkin reitti kulkisi.

New Yorkista suuntasimme siis ensimmäiseksi Guatemalaan ja siellä Antiguaan. Tiesimme, että lokakuussa meidän tulisi olla takaisin Filippiineillä, mikä antoi matkallemme aikaraamit. Antiguasta jatkoimme El Salvadorin pääkaupunkiin San Salvadoriin ja rannikolle El Tuncoon, sieltä Hondurasiin Copan Ruinasin raunioille ja Roatanin saarelle. Roatanilta suuntasimme yhden yön pysähdyksen taktiikalla San Pedro Sulan – maailman murhapääkaupungin – kautta takaisin Guatemalan puolelle Tikaliin. Lopuksi vierailimme vielä Belizessä Caye Caulkerin saarella sekä Belize Cityssä, mistä lensimme Los Angelesiin, josta sai kohtuuhintaisia lentoja Kaakkois-Aasiaan. Tämän yhteyden löytäminen muutti myös alkuperäistä suunnitelmaamme palata takaisin New Yorkiin ja lentää sieltä Filippiineille. Samalla, ihan vahingossa, tulisimme tekemään maailmanympärysmatkan. Guatemalasta Belizeen saakka taitoimme matkamma maata pitkin eritasoisilla busseilla, takseilla ja lautoilla.

Tässä siis ennakkoon kulkemamme reitti, josta tulemme kertomaan pian tarkemmin lisää.

Väli-Amerikassa on hyvät yhteydet busseille joka puolelle, mutta matkaan on hyvä varata aikaa.

Väli-Amerikassa on hyvät yhteydet busseille joka puolelle, mutta matkaan on hyvä varata aikaa.

Rajanylitys El Salvadorista Hondurasiin

Rajanylitys El Salvadorista Hondurasiin

Copan Ruinas Hondurasissa

Copan Ruinas Hondurasissa

Tikalin rauniot Guatemalassa

Tikalin rauniot Guatemalassa

Katu

El Salvadorin rannikko El Tuncossa

El Salvadorin rannikko El Tuncossa

Valkoista hiekkaa ja palmuja Caey Caulkerilla Belizessä

Valkoista hiekkaa ja palmuja Caey Caulkerilla Belizessä

Meidän reitti Väli-Amerikan halki päättyi Belizeen

Meidän reitti Väli-Amerikan halki päättyi Belizeen