Yhdysvaltojen kaksi suurinta kaupunkia, New York ja Los Angeles, päätyivät molemmet matkareitillemme oikeastaan enemmän kauttakulkupaikkoina kuin varsinaisina kohteina. Niiden kautta löytyi edullisimmat ja järkevimmät lentoyhteydet haluamiimme suuntiin. Tyynen valtameren ylitys lentäen on yllättävän hintavaa mutta Los Angelesista löytyi hyvä yhteys Manilaan Filippiineille. Tämä seikka ei kuitenkaan vähentänyt sitä innostusta, mikä meillä oli, kun “jouduimme” vierailemaan näissä metropoleissa.
Los Angelesissa on noin 3,9 miljoonaa asukasta, jotka edustavat yhteensä yli 140 kansallisuutta. Lähes puolella asukkaista on latinalaisamerikkalainen tai espanjalainen alkuperä ja tämän kyllä huomaa katukuvassa. Wikipedian tietojen mukaan “Kaupungissa on armenialaisia, filippiiniläisiä, guatemalalaisia, israelilaisia, kambodžalaisia, korealaisia, meksikolaisia, thaimaalaisia, elsalvadorilaisia ja unkarilaisia heidän kotimaitaan lukuun ottamatta enemmän kuin missään muualla.” Losista löytyykin muun muassa Chinatown, Koreatown, Little Armenia ja Little Ethiopia. 1920-luvulta lähtien kaupungista on kehittynyt hyvin vahva elokuva-, peli- ja musiikkiteollisuuden keskittymä, mikä on vaikuttanut niin kaupungin taloudelliseen kuin väestön määränkin kehittymiseen.
Olimme varanneet Los Angelesiin tutustumiseen kolme kokonaista päivää. Tiesimme jo valmiiksi, ettemme mitenkään tuossa ajassa ehtisi kiertämään kaikkia mielenkiintoisia kohteita, mutta budjetissa pysymisen kannalta se oli meille sopiva aika. Ehdottomat kohteet olivat Hollywood, Walk of Fame, Venice Beach sekä Santa Monica, joista tulemme kirjoittamaan lisää seuraavissa postauksissa.
Budjetissa pysymistä auttoi myös Couchsurfingin kautta löytämämme majoitus. Jos aiotte toimia samoin, kannattaa olla majoituspyyntöjen kanssa hyvissä ajoin liikkeellä, sillä monet majoittajat varataan jo kauan ennakkoon. Me löysimme itsellemme yösijan, mutta yhteyshenkilö lopetti yhteydenpidon päivää ennen saapumistamme, mutta onneksi CS Los Angeles last minute/emergency couch search-ryhmän kautta löysimme itsellemme uuden paikan viime hetkellä. David ei asunut lähellä keskustaa, mutta läheltä kulki busseja, jolla pääsimme muun muassa suoraan Hollywoodiin. Yleisin liikkumismuoto Losissa on oma auto ja kaupunkia halkoo lukuisat moottoritiet, mutta olisimme halunneet muutenkin kulkea julkisilla, joilla olikin hyvä kattavuus kaupungin alueella. Koska LA on hyvin laajalle levittäytynyt, matkoihin tuli varata aikaa. Esimerkiksi Davidin luota Venice Beachille meni kahdella bussilla liki kaksi tuntia. Metroasemilla on aina kuukauden alussa jaossa karttoja, joihin on selkeästi merkattu kaikki reitit. Kertamaksu oli 1,75$.

Bussipysäkit ei välttämättä ole merkattu kovin isosti. Tämä numerokyltti tolpassa kertoo mikä bussilinja tästä kulkee.

Julkinen liikenne toimi hyvin. Käteisellä maksettaessa kannattaa olla tasaraha, sillä vaihtorahaa ei saa.