Avainsana-arkisto: Elämä on matka

Uusi sukelluskausi aluillaan Filippiineillä

Turtle

Sukellus Asiaan on palannut jälleen Filippiineille, jossa uusi sukelluskausi on aluillaan ja sää mitä mainioin. Päivästä riippuen vedenalaiset näkyvyydet ovat 15-25 metrin luokkaa ja vesi on paikoin jopa 30-asteista. Sukelluskohteet ovat pääosin yhdensuuntaisia seinämäsukelluksia, joissa virtaukset ovat olemattomia. Paikalliset kohteet sijaitsevat 1-10 minuutin laivamatkan päässä ja päiväretkikohteilla teemme päivässä yleensä kolme sukellusta. Jos on hyvä tuuri, voi matkalla bongailla delfiinejä tai pilottivalaita.

Dive Point Alcoy sijaitsee sivussa turistimassoista, mutta kaikki seudun päänähtävyydet ovat käden ulottuvilla: Boholin suklaakukkulat ja kummituseläimet, Siquijorin “voodoo-saari” sekä Siargaon surffaukset. Sukelluskohteena Boholin kolmio on maailman mittakaavassa huippuluokkaa, Oslobin valashaita unohtamatta. Alcoyn lähiseudulta löytyy myös sukelluksen ulkopuolella aktiviteetteja monenlaiseen makuun canyoning-seikkailusta trekkailuun, vesiputouksiin ja toreilla hortoiluun. Mikäli Dive Point Alcoy kuulostaa sinulle sopivalta lomailukohteelta, ota rohkeasti meihin yhteyttä.

Tämän postauksen kuvissa esittelemme viime kauden eli talven 15-16 vedenalaisen valokuvauksen parhaimmistoamme. Vedenalainen valokuvaus on antoisaa ja haastavaa välineurheilua. Kuvauskaluston päivittämisessä taivas on rajana ja siihen saa upotettua halutessaan henkilöauton verran rahaa. Itse emme ole kuitenkaan siihen ryhtyneet. Käytössämme on Canon G16-kamera ja Sea&Sea YS-D1 -salama. Tämä yhdistelmä on kooltaan vielä kohtuullisen pieni, mikä mahdollistaa myös reppureissaamisen valokuvakaluston kanssa.

Lionfish

Crocodile snake eel

Orangutang crab

Mandarinfish

Seahorse

Frogfish

Uusi sukelluskausi, uudet kujeet mutta valashait säilyttävät varmasti ykkösvetonaulan asemansa

Uusi sukelluskausi, uudet kujeet mutta valashait säilyttävät varmasti ykkösvetonaulan asemansa

Nudibranch

Moray eel

Candy crab

Scorpion fish

Matkan toinen vuosipäivä

Palmuja

Tällä päivämäärällä, 4.11. kaksi vuotta sitten kaikki sai alkunsa. Lento lähti Helsinki-Vantaalta kohti tuntematonta. On vuosipäivä juhlien aika, mutta sitä ennen on aika listata muutamia faktoja matkan varrelta.

Takana on 33 lentoa, kymmeniätuhansia kilometrejä ja satoja lusittuja tunteja erilaisissa kulkuneuvoissa. Laiva, vene, mopo, fillari, tuktuk, taksi, tricycle, jeeppi – you name it. Vastaan on tullut vähintäänkin yhtä monta monenkirjavaa majoitusta Parapatin sataman kummitustalosta kattohuoneistoon Kuala Lumpurin keskustassa.

On ollut kivaa, hauskaa, mukavaa, mutta myös ahdistanut tuskastuttanut, itkettänyt ja pelottanut mutta ennen kaikkea varpaita ja sormia kutkuttavalla tavalla nautinnon aalto mennyt läpi kropan. Vastoinkäymisiltä ei ole vältytty. Dengue-kuumeen takia vietimme yhteensä 10 yötä Samui Bangkok Hospitalissa Thaimaassa ja Indonesiassa kärsimme rajusta vatsataudista. Se on vain elämää.

Olemme sukeltaneet matkallamme kuudessa eri maassa yhteensä noin 500 kertaa. Kaiken tämän keskellä olemme uineet kuudessa eri meressä. Kuin huomaamatta teimme maailmanympärimatkan, jonka aikana olemme matkanneet 14 eri maassa ja seikkailleet 60 eri kaupungissa kolmella eri mantereella. Tulimme hankkineeksi matkan varrella myös uuden ammatin sekä lukemattoman määrän muita mieleenpainuvia kokemuksia.

Tämän hetkinen sijaintimme on Dive Point Alcoy, Cebu, Filippiinit. Tarina jatkuu! Pysy kuulolla!

Matkan ensimmäinen päivä ja ensimmäinen etappi, välillä Helsinki-Bangkok

Matkan ensimmäinen päivä ja ensimmäinen etappi, välillä Helsinki-Bangkok

Ruokaa ja uusia ystäviä

Ruokaa ja uusia ystäviä

Matkaa on tehty monella tavalla. Tämä auringonlasku on kuvattu autolautalta matkalla Kambodzasta Vietnamiin.

Matkaa on tehty monella tavalla. Tämä auringonlasku on kuvattu autolautalta matkalla Kambodzasta Vietnamiin.

Vuosipäivä

Yksi suosikkirannoistamme löytyi Vietnamin Muineesta. Ranta muodostui simpukankuorista.

Yksi suosikkirannoistamme löytyi Vietnamin Muineesta. Ranta muodostui simpukankuorista.

New Yorkin Times Square oli ehdoton vierailukohde kaupunkivierailullamme.

New Yorkin Times Square oli ehdoton vierailukohde kaupunkivierailullamme.

Kotimme Nha Trangissa Vietnamissa, jossa asuimme viisi kuukautta opiskellessamme sukelluskouluttajiksi.

Kotimme Nha Trangissa Vietnamissa, jossa asuimme viisi kuukautta opiskellessamme sukelluskouluttajiksi.

Mopoilua Vietnamissa

Inspiraatiota matkan suunnitteluun

Pilvet

Sukellus Asiaan-blogi on ollut olemassa reilut kaksi vuotta. Kuluneiden vuosien varrella olemme oppineet yhtä ja toista niin blogimaailmasta, matkustamisesta Kaakkois-Aasiassa kuin itsestämmekin. Vietimme kuluneen kesän Suomessa ja sitä seurasi uusi seikkailu, sillä tulimme siihen lopputulokseen, että seikkailun on jatkuttava. Päätös ei ollut helppo ja kilometrit painoivat takana. Suomeen olisi ollut vaarallisen helppo jumahtaa ja palata totuttuihin kuvioihin. Ymmärsimme kuitenkin pian, että kaipaamamme asiat ovat historiaa ja vain mielikuvia ja rakkaita muistoja. Oikeasti ei ole paluuta menneeseen. Asiat ovat muuttuneet. Ihmiset kasvavat, uusia syntyy ja kuolee. Oli katsottava eteenpäin ja tehtävä sitä, mitä rakastaa. Siinä oli meille inspiraatiota matkan suunnitteluun.

Yksi sykli oli käyty loppuun ja uusi oli alkamassa.

Kysymys kuuluikin, että kuinka muuttaa haaveet unelmamatkasta todeksi?

Matkamme varrella tapaamiemme seikkailijoiden haastattelut toimivat mielenkiintoisena inspiraation lähteenä omien hullutusten kanssa painiessa. Nämä tarinat osoittavat mielestämme sen, että kaikki on mahdollista, kun olet valmis tekemään kovasti töitä unelmiesi saavuttamiseksi.

Mistä sitten aloittaisimme? Kohteen valinnassa on parasta luottaa omaan intuitioon. Vastaus löytyy usein omista mielenkiinnon kohteista tai silloin ainakin tulee valinneeksi itselleen mieluisan ympäristön. Sukellusmatka tuskin löytyy Nepalista. 27 talvea Kanarialla samassa hotellissa sopii yllättävän monelle. Aika-ajoin on kuitenkin suositeltavaa tehdä jotain aivan muuta, kuin mihin on tottunut. Meidän tavoitteenamme on tehdä joka päivä jotain ensimmäistä kertaa.

Kun ei ihan oikeasti tiedä mistä aloittaa, Kerran elämässä-sivustolta löytyy seikkailuja jokaiseen makuun – viidakoista vuorille ja erämaasta sukellussafareille. On mietittävä, oletko kiinnostunut ruoasta, vanhoista intiaaniperinteistä, viidakkovaelluksesta, rantamaisemista vai lumihuippuisista vuorista. Tämän jälkeen karttakirja kouraan, on valittava omia haaveita parhaiten vastaava maanosa.

Kaksi vuotta asuttuamme ja matkattuamme ympäri Kaakkois-Aasian päätimme tehdä jotain aivan muuta, kuin mihin olimme tottuneet. Yksi suurimmista tekijöistä, joka vaikutti valintoihimme oli se, että olimme molemmat kiinnostuneet espanjan opiskelusta. Olisimmehan toki voineet matkustaa Espanjaan, mutta halusimme molemmat pois Euroopasta. Päätimme siis suunnata Latinalaiseen Amerikkaan.

Täytyy muistaa, että kaiken epävarmuuden keskellä vaikeinta on kuitenkin lähteminen, ovesta ulos pääseminen ja vanhasta elämäntavasta uuteen astuminen. Tien päällä elämä on helpompaa kuin monesti luullaan. Kun kohteen saa valittua ja päätöksen lähtemisestä tehtyä, asiat alkavat hoitua kuin itsestään. Tämän prosessin toteuttamista varten olemme olemassa. Tulemme jakamaan omakohtaiset kokemuksemme suunnittelun jokaisesta vaiheesta ja tarjoamaan hyödyllisiksi katsomiamme vinkkejä, jotta jokainen voisi astua uuteen mahtavaan inspiroivaan unelmiensa elämäntyyliin, josta olemme nauttineet jo vuosia.

Onko sinulla joku osa-alue matkasuunnitelmien tekemisessä, josta haluaisit meidän kirjoittavan? Laita meille kommenttia!

Kiinnostaako erikoiset eläimet? Filippiinien Boholilla elävät kummituseläimet ovat varteenotettava vaihtoehto.

Kiinnostaako erikoiset eläimet? Filippiinien Boholilla elävät kummituseläimet ovat varteenotettava vaihtoehto.

Vedenalainen maailma tulee tutuksi sukellusmatkoilla ja kohteita löytyy ympäri palloa, erityisesti lämpimistä maista.

Vedenalainen maailma tulee tutuksi sukellusmatkoilla ja kohteita löytyy ympäri palloa, erityisesti lämpimistä maista.

Inspiraatiota matkan suunnitteluun

Indonesian Sumatralla pääsee tutustumaan orankeihin lähietäisyydeltä.  Kalimantanilla riehuvat suuret metsäpalot uhakaavat heidän veljiään.

Indonesian Sumatralla pääsee tutustumaan orankeihin lähietäisyydeltä. Kalimantanilla riehuvat suuret metsäpalot uhakaavat heidän veljiään.

Trekkailua ja kiipeilyä voi myös harrastaa kaikkialla. Palkintona on upeat näkymät.

Trekkailua ja kiipeilyä voi myös harrastaa kaikkialla. Palkintona on upeat näkymät.

Jokainen askel Acatenango-tulivuoren huipulle Guatemalassa oli tämän näkymän arvoinen.

Jokainen askel Acatenango-tulivuoren huipulle Guatemalassa oli tämän näkymän arvoinen.

Inspiroiva New York, tuo kaupunkikohteiden klassikko tarjoaa varmasti jokaiselle jotain.

Inspiroiva New York, tuo kaupunkikohteiden klassikko tarjoaa varmasti jokaiselle jotain.

700 päivää tien päällä

Auringonlasku

Viimeaikoina olemme niin matkalla kuin blogimme parissa palanneet juurillemme ja pohtineet kuluneita vuosia. 4.10.2015 tulee kuluneeksi tasan 700 päivää tien päällä, joten pohtikaamme tapahtumaketjua vielä kertaalleen. Suuruudenhullu seikkailumme sen kuitenkin mielestämme ansaitsee.

4.11.2013 nousimme koneeseen Helsinki-Vantaan lentokentällä edessämme suuri seikkailu. Ennen tätä kyseistä hetkeä olimme tehneet kovasti töitä säästääksemme rahaa ja tyhjentäneet asuntomme, joiden irtaimistolla rakensimme kolme uutta ensiasuntoa nuorille Lahden seudulla. Olimme luopuneet myös työpaikoistamme. Kevein askelin ja autuaan tietämättöminä tulevasta heittäydyimme seikkailuun.

Olemme tähän mennessä matkanneet 15 maassa, jotka ovat Thaimaa, Indonesia, Laos, Vietnam, Kambodza, Malesia, Singapore, Filippiinit, Sri Lanka, Suomi, USA, Guatemala, El Salvador, Honduras ja Belize.

Alkuperäisenä tarkoituksena oli viipyä matkalla seitsemän kuukautta, mutta seikkailunhalumme kasvoi matkan edetessä sekä uusi ammatti SSI sukelluskouluttajana mahdollisti elämän ulkomailla. Kun Saimme ensimmäisen työpaikkamme Thaimaasta, oli selvää, että kotiinpaluumme viivästyisi. Kausi Filippiineillä ja kulunut kesä 2015 Suomessa vahvistivat sen, että matkaa jatkettaisiin. Kuluneena kesänä teimme road tripin Suomessa, jonka aikana kertyi lähes 6000 kilometriä.

Pitkä matka ei ole sama asia kuin loma, niin kuin teistä moni sen varmasti hyvin tietää. Se on heittäytymistä elämän pyörteisiin ja uskomista ja luottamista omiin kykyihin. Kauniita auringonlaskuja uusia, mahtavia ihmisiä ja päivän paistetta, mutta myös loputtoman pitkiä bussimatkoja, keskellä yötä suurkaupunkeihin saapumisia vailla tietoa siitä, missä ollaan ja mitä seuraavaksi tapahtuu, kuin myös vatsataudissa vietettyjä kuumeisiä öitä vailla tuuletusta ikkunattomassa kopissa, jota hostellihuoneeksikin kutsutaan. Matkallamme olemme kohdanneet myös taifuuneja, tulivuorenpurkauksia kuin maanjäristyksiäkin. Tämä kaikki kuuluu reissaajan arkeen. Mitään pysyvää ei juurikaan ole ja sitä vapaudeksikin kutsutaan. Epävarmuutta on opittava sietämään, mikäli haluaa olla vamis muuttamaan suunnitelmiaan lyhyellä aikavälillä fiiliksen mukaan. Juuri se matkustamisessa koukuttaakin.

Matkustaminen on parasta koulua. Se tarjoaa mahdollisuuden oppia ymmärtämään maailman erilaisia tapoja ja kulttuureja. Ensimmäisellä matkallani kauan sitten eräs viisas mies sanoi minulle, että mikäli tuntee historiaa, on mahdollista ymmärtää tämän päivän tapahtumia ja saattaa kyetä näkemään hieman myös, mitä tuleman pitää. Ei voi olla ihmettelemättä tämän päivän uutisointia koti-Suomesta täynnä vieraan pelkoa ja vihaa, somemaailman sekoiluista puhumattakaan. Sen enempää kantaa ottamatta, mikä on kenellekin hyväksi, on todettava, että oma maailmankatsomus on muuttunut kuluneiden 700 päivän aikana eteemme tulleiden ihmisten ansiosta. Ennen kaikkea on oppinut arvostamaan suomalaisuutta. On mahtavaa olla osa maailman pohjoisimmissa kolkissa asuvaa heimoa, joka pitää kiinni perinteistään. On uskomatonta, että Suomen kaltainen pieni metsien ja järvien maa on onnistunut luomaan itselleen sellaisen määrän hyvinvointia. Sotien jälkeisellä solidaarisuudella ja periksiantamattomuudella on kirjaimellisesti noustu suosta. Hyvinvointiyhteiskuntamme purkutalkoita sivusta seuratessa tulee surkea olo. Joskus on matkustettava kauas nähdäkseen lähelle ja suosittelemme sitä myös teille!

700 päivää tien päällä - road trip Suomessa

700 päivää tien päällä – road trip Suomessa

700 päivää tien päällä, joista monena pinnan alla

700 päivää tien päällä, joista monena pinnan alla

Princess-tee

Usko omiin unelmiisi

Usko omiin unelmiisi

Vesiputous

Auringonlasku

Kulttuurishokin vaiheet ja ilmenemismuodot matkalla

Skorpioni

Matkoilla tutustuu monenlaisiin uusiin ympäristöihin ja tilanteisiin. Laittamalla itsensä likoon ja heittäytymällä seikkailun vietäväksi avautuu mahdollisuus oppia uutta omasta itsestään. Tässä pieni referaatti siitä kuinka meidän kävikään, joten pohtikaamme vielä hetken matkamme aikana läpi käymiämme kulttuurishokin vaiheita. Lähtökohtaisesti meillä ei ollut minkäänlaisia pitkän tähtäimen suunnitelmia, mikä nähdäkseni suojasi meitä kulttuurishokilta. Teimme odotettavissa olevan kuttuurishokin suhteen tietoisen valinnan olemalla valmiita palaamaan kotiin milloin vain, mikäli olosuhteet alkaisivat tuntua liian haasteellisilta.

Yleisesti määritellyt kulttuurishokin vaiheet:

Kuherruskuukausi
Turistivaihe, jolloin suhtaudut asioihin uteliaisuudella.

Shokkivaihe
Pikkuhiljaa surullisuus, alakulo ja huoli nousevat pintaan.

Reaktiovaihe
Kohdemaa ei enää miellytä. Paikalliset ärsyttävät ja kielteisyys uutta kulttuuria kohtaan kasvaa.

Tasaantumisvaihe
Hyväksyt elämäntilanteesi ja alat nähdä uudessa kulttuurissasi positiivisia puolia.

Lähestulkoon koko matkamme ensimmäisen vaiheen ajan, 4.11.2013-27.5.2015, elimme kuherrusvaihetta. Elimme hetkessä ja siirryimme haasteesta ja unelmasta toiseen. Otimme päivän kerrallaan. Heille, jotka eivät tunne tarinaamme, selvennettäköön, että matkasimme halki Kaakkois-Aasian tarkoituksenamme opiskella sukellusta Vietnamissa ja 7kk matkan jälkeen palata kotiin. Toisin kuitenkin kävi. Päädyimme sukelluskouluttajakurssille ja sitä myöden töihin Koh Tao Diversille, sieltä Malesian ja Indonesian kautta Dive Pointille Filippiineille, jonne olemme nyt siis palaamassa tuota pikaa Suomessa viettämämme kesän jälkeen.

Elämä vieraassa kulttuurissa ei tietenkään aina ole pelkkää ruusuilla tanssimista varsinkaan kun yrität ajaa itseäsi sisään uuteen ympäristöön ja ammattiin. Säännöt ja tavat täytyy oppia ja omaksua eikä niitä ole taltioitu mihinkään. Lähestulkoon ainoa tapa tässä kohtaa on mennä yrityksen ja erehdyksen kautta. Avoimuus uudelle ja herkkyys havainnoinnissa toki lieventävät törmäyksiä, mutta niiltä on mahdotonta välttyä kokonaan. Huumori auttaa jaksamaan tapaviidakossa kompuroidessa. Toisinaan tulee törmänneeksi myös asioihin, joiden kanssa omat moraalikäsitykset ovat koetuksella.

Tottakai shokkivaiheeseen rinnastettava ikävä ystäviä ja läheisiä vaivaa ajoittain, erityisesti silloin kun sairastat. Sukellus Asiaan-kaksikon maatessa kumpikin vuorollaan denguekuumeessa taju kankaalla ei alkuun ollut itku kaukana. Epätietoisuus ja pelko omasta ja toisen hyvinvoinnista valtasi mielen. Lähtökohtaisesti pidämme kuitenkin ystävien kaipuuta tärkeänä ja opettavaisena tunteena, sillä se kertoo omaa tarinaansa merkityksellisistä ihmissuhteista. Juuri tämä kyseinen tunne ajoi meidät takaisin Suomeen ja kirjaimellisesti ajatti reilut 4000 kilometriä ristiinrastiin kesäistä Suomen maata. Näkemyksemme mukaan tasaantumisvaihe jäi osaltamme rekisteröimättä, johtuen ehkä siitä, että olimme koko ajan liikkeessä. Oikeasti uuden kultturin omaksuminen vie vuosia. Sen sijaan reaktiovaiheen vaikutukset tulivat meille hyvinkin selväksi

Matkamme viimeiset puolitoista kuukautta olivat raskaimmat johtuen henkilökohtaisista menetyksistä sekä kuusi kuukautta kellon ympäri jatkuneesta katkeamattomasta työrupeamasta Filippiineillä. Olimme totaalisen uupuneita. Sosiaalinen ähky oli valtava. Emme ehkä koskaan eläessämme ole tunteneet itseämme niin epäsosiaalisiksi kuin noina viimeisinä viikkoina ennen Suomeen paluuta, jotka vietimme Sri Lankassa. Kiinnostus uusien asioiden oppimiseen oli tiessään. Paikalliset ihmiset ja heidän tapansa ärsyttivät suunnattomasti. Tiesimme, että kyse oli kultturishokin reaktiovaiheesta mutta se ei juuri oloa helpottanut. Oli pakko levätä. Otimme etäisyyttä ihmisiin ja hakeuduimme omaan rauhaan. Tiesimme, että lepo auttaisi. Samalla annoimme tajuamattamme itsellemme luvan valmistautua kotiinpaluuseen. Läheiset ihmiset ja asiat kotimaassa pyörivät entistä enemmän mielessä. Reilu puolitoista vuotta tien päällä oli takana ja erikoista kyllä hyydyimme vasta aivan viimeisillä metreillä. Olimme matkalla kotiin.

Oli tullut aika aloittaa road trip halki Suomen. Meillä oli allamme Audi 100 edessämme tyhjä baana ja yöttömät yöt…

Tankit

Omena

Sukeltaja

Haulikko

Kaunis kotimaa 570 päivää myöhemmin

Mökkiranta ja villasukat, kotimaa näyttää parhaita puoliaan

Mökkiranta ja villasukat, kotimaa näyttää parhaita puoliaan

Suomi Finland, tuo kaunis kotimaa oli väistämättä edessä 27.5 eli kaksi viikkoa on nyt takana. Vaikka kotiinpaluushokki oli odotettavissa, 570 päivän matkan jälkeen suu oli auki monta päivää. Tunne oli ristiriitainen. Kaikki niin tuttu ja kodikas näyttäytyi hämmentävän vieraalta ja erilaiselta. Yksi kotiinpaluun ahdistavimpia hienouksia on mahdollisuus nähdä nykyinen ja entinen elämänsä uudessa valossa. Etäisyys koti-Suomeen antaa mahdollisuuden nähdä muutos itsessä ja suhteissa muihin ihmisiin ja ympäristöön. Toisaalta etäisyys matkaan kertoo sen, mitä taakse jäänyt kokemus on opettanut. Näet asioita, joita tien päällä jatkuvassa muutoksessa on vaikea nähdä.

Suomeen paluun myötä läheisemme asettavat meitä kohtaan odotuksia ja toiveita. Reissussa olimme saaneet olla ja elää juuri niin kuin me kaksi itse halusimme. Ajatuksissa pyörii monta kertaa lähipiirin suhtautuminen omiin haaveisiin ja suunnitelmiin. On päivänselvää, että pyrimme tekemään omat valintamme itse ja elämään siten kuin hyvältä tuntuu. Se ei ole kuitenkaan aina helppoa ja yksinkertaista. Se, että verkostoista saa tukea ja kannustusta unelmiensa toteuttamiseen, auttaa sietämään koti-ikävää ja jaksamaan vaikeimpien hetkien yli. Jokainen on kuitenkin vastuussa omista valinnoistaan ja elämästään. Koska Itse joudut kestämään myös valintojesi seuraukset, on viisainta seurata omaa fiilistä. Elämästä saa ja pitää nauttia. Jos et ole tyytyväinen tilanteeseesi, vain sinä itse voit muuttaa elämäsi suunnan. Sukellus Asiaan määrääkin teidät pohtimaan omaa tulevaisuuttanne ja omia valintojanne. Olkaamme tyytyväisiä siihen mitä meillä on ja työskennelkäämme unelmiemme eteen. Toiveet toteutuu!

Rauha, hiljaisuus ja yöttömät yöt ihastuttavat todenteolla. Lämpötilan putoaminen oli odotettavissa ja siihen totutellaan tällä hetkellä villasukat jalassa. Yksityiskohtien puuttuminen katukuvasta sai aikaan rauhallisen tunnelman, mutta toisaalta alkuun ympäristö tuntui pelottavan autiolta. Mihin tarvitaan liikennesääntöjä teillä, joilla ei liiku juuri ketään? Ilta-auringon paistaessa ja vehreän maalaismaiseman halki ajaessa näyttää siltä, että pellon laidoilla seisoskelevat kotieläimetkin seisovat suorissa riveissään. Järjestelmällisyys on hiottu huippuunsa. Alkuun nauratti, sen jälkeen ahdisti, sitten taas nauratti. Uusi perspektiivi kuitenkin putoaa pois valitettavan nopeasti. Mahdollisuus nähdä oma elämänsä ulkopuolisen silmin on vain ohikiitävä hetki ja siitä kannattaa nauttia. Kotiinpaluushokki on ollut meille monin verroin rajumpi kuin lähtiessä. Omalla suhtautumisella on kuitenkin valtavasti merkitystä. Itsestä riippuu miten asiat haluaa ottaa vastaan. Kesä on kuitenkin tulossa ja Sukellus Asiaan aikoo ottaa ilon irti sukulaisten ja ystävien seurasta matkallaan halki Suomen.

Suomen maisemia lentokoneesta katseltuna

Suomen maisemia lentokoneesta katseltuna

Valoisat yöt hämmentävät, kun niihin ei ole tottunut.

Valoisat yöt hämmentävät, kun niihin ei ole tottunut.

Matkabloggarin kotona – koti maailmalla

Puutarha

Filippiinien ajat ovat jo jääneet taakse mutta palaamme niihin vielä parin postauksen verran. Vietimmehän siellä koko matkamme pituuteen suhteutettuna varsin merkittävän ajan, puoli vuotta. Tuona aikana Dive Point Alcoy oli meidän kotimme ja nyt esittelemmekin teille, miltä siellä näytti. Idea postaukseen syntyi luettuamme Archie gone Lebanonin Inkan vastaus Auringon alla-blogin Matkabloggarin kotona-haasteeseen. Seuraavassa esittely-yritys kodistamme, vaikka se ei juuri tehtävänantoa vastaakaan.

Dive Point Alcoy on siis sukellusresortti, joka tarjosi asiakkailleen sukelluksen lisäksi majoitusta sekä ravintolapalveluita. Meidän kotimme – yksi huone ja kylpyhuone – sijaitsi ravintolan yläkerrassa. Tarvittaessa olimme siis työpaikallamme puolessa minuutissa. Ravintola toimi samalla myös olohuoneenamme, josta avautui näkymä altaalle ja bungaloweille eli puutarhaamme. Puutarhan takakulmasta kulki tie, jota pitkin pääsi viidessä minuutissa sukelluskeskuksellemme, jonka vieressä sijaitsevassa rantatalossa oli puolet majoitustiloista. Tällä matkalla tien varressa kasvoi muun muassa kookospalmuja, banaanipuita ja chilipensaita. Sukellusshoppi ja beach house sijaitsivat siis aivan meren rannassa josta lähdimme päivittäin sukeltamaan joko paikallisille riutoille tai kauempana sijaitsevien saarten ympäristöön. Laskuveden aikaan rantahiekkaa pitkin pääsi kulkemaan Tingko Beach’ille, joka oli viikonloppuisin paikallisten kansoittama yleinen ranta.

Dive Point Alcoy sijaitsee aivan Cebu Citystä lähtevän päätien varressa, joten tieltä oli helppo napata bussi tai tricycle Alcoyhin tai kauemmaksi Dalagueteen ja Carcariin. Liikenteen meluun tottui muutamassa yössä, samoin kuin kukkoihin, koiriin ja silloin tällöin raikuvaan karaokeenkin. Kaiken kaikkiaan, vaikka asuimmekin työpaikallamme, se tuntui oikeasti kodilta ja sitähän se olikin, yksi pitkäaikaisimmista asuinpaikoistamme matkan varrella. Fasiliteettien lisäksi tunnelma oli muutenkin läheinen ja lämmin. Koimme olevamme yhtä suurta perhettä muun henkilökunnan kanssa. Toinen toistamme tukien selvisimme ehjin nahoin kuluneesta kaudesta valmiina uusiin seikkailuihin.

Allas

Tässä on meidän koti

Tässä on meidän koti

Ravintolan takapiha, josta johti rappuset meidän kämppään.

Ravintolan takapiha, josta johti rappuset meidän kämppään.

Shopille johtava tie

Shopille johtava tie

Meidän sukelluskeskus

Meidän sukelluskeskus

Jälleen sarja viimeisiä

Viimeisiä kertoja näissä maisemissa

Viimeisiä kertoja näissä maisemissa

Sukellus Asiaan on matkallaan jälleen siinä vaiheessa, että on aika lähteä liikkeelle. Kolmatta kertaa matkamme aikana olemme pysähtyneet pidemmäksi aikaa paikoillemme, joten on myös kolmas kerta, kun jätämme tutuiksi käyneet ympyrät ja ihmiset taaksemme. Edessä on jälleen sarja viimeisiä.

Viimeinen päiväretki Balicasagille. Viimeinen sukellus valashaiden kanssa. Viimeinen kerta lempiruokiamme. Viimeiset sunnuntaiaamun sämpylät. Pienet, yksinkertaiset ja osin myös hassunkuuloiset asiat, joihin olemme ehtineet tottua, ovat pian vain muistoja menneestä. Nämä pienet asiat ovat muodostaneet arkemme täällä. Työmatkamme on kulkenut tyynillä, lämpimillä vesillä, auringonpaisteessa delfiinejä katsellen. Palmut ja valkoiset hiekkarannat ovat olleet jokapäiväinen näky. Nyt tämä kaikki on jäämässä taakse.

Sarja viimeisiä on kuin sarja jäähyväisiä. Sanomme viimeistä kertaa heipat eri paikoille mutta ennen kaikkea ihmisille. Dive Point Alcoyn työntekijät ja asiakkaat ovat muodostaneet perheemme viimeisten kuuden kuukauden aikana. Meidät on otettu lämpimästi vastaan ja olemme löytäneet paikkamme tässä suuressa kansainvälisessä perheessä. Arkeen on muodostunut selkeät rutiinit ja olemme kutsuneet tätä paikkaa kodiksi. Toisaalta pyrimme koko ajan ajattelemaan, ettei tämä ole välttämättä viimeinen kerta vaan saatamme palata vielä takaisin ensi kaudeksi. On kuitenkin helpompi liikkua eteenpäin, kun taakse jäävien asioiden kanssa on ikään kuin tehnyt tilit selviksi.

Samanlainen tilanne on ollut aiemmin siis Nha Trangista ja Koh Taolta lähtiessämme sekä toki lähtiessämme matkaan Suomesta. Niissäkin kävimme viimeisinä päivinä vielä viimeisen kerran lempipaikoissamme ja syömässä lempiruokiamme. Taaksepäin ajateltuna aika tuntuu aina lentäneen siivillä. Sarja viimeisiä on eräänlainen eroprosessi, joka helpottaa siirtymistä matkan seuraavaan vaiheeseen, jossa usein ensimmäinen kerta on samalla viimeinen, sillä yhdessä paikassa vietetään huomattavasti lyhyempi aika. Jos ajatus viimeisen lopullisuudesta tuntuu raskaalta, aina voi ajatella “until the next time”.

Seahorse-aluksemme kuljetti meitä monta kertaa huikeille sukelluksille.

Seahorse-aluksemme kuljetti meitä monta kertaa huikeille sukelluksille.

Saimme nauttia monta kertaa hetkullisesta ruoasta. Kuvassa perinteinen filippiiniläinen lechon eli kokonainen grillattu sika.

Saimme nauttia monta kertaa hetkullisesta ruoasta. Kuvassa perinteinen filippiiniläinen lechon eli kokonainen grillattu sika.

Viimeisiä kertoja "kylillä" eli Dalaguetessa, joka on lähin isompi kaupunki.

Viimeisiä kertoja “kylillä” eli Dalaguetessa, joka on lähin isompi kaupunki.

Sumilon

Sukellus Asiaan Rantapallo-sivuston haastateltavana

Mopoilumaisemia Toba-järveltä matkan alkuvaiheilla marraskuussa 2013.

Mopoilumaisemia Toba-järveltä matkan alkuvaiheilla marraskuussa 2013.

Rantapallo on julkaissut kattavan reportaasin Sukellus Asiaan-kaksikon matkasta. Käy tutustumassa!

Irtiotto toi työpaikan paratiisissa

Teija Nikkari ja Niko Torvinen ovat mainio esimerkki siitä, kuinka matkasuunnitelmien muuttuminen voi olla pelkästään hieno asia.

Vuonna 2013 matkaan lähteneen kaksikon oli aluksi tarkoitus matkustaa Kaakkois-Aasian halki ja opiskella samalla sukelluksen apukouluttajiksi, mutta seitsemän kuukauden mittainen matka on kestänyt jo 15 kuukautta ja apukouluttajan lisäksi Nikkarilla ja Torvisella on hallussaan myös sukelluskouluttajan pätevyys.

– Aloimme suunnitella irtiottoa joskus loppuvuodesta 2012 haaveenamme laittaa asunto pakettiin ja matkusta Kaakkois-Aasian halki. Omaisuudesta luopumisella oli tärkeä psykologinen merkitys, sillä haaveena oli tehdä matka maailman ääriin, mutta ennen kaikkea myös omaan itseen, kaksikko kertoo.

Lue koko haastattelu täältä.

Blogihistoriamme suurimmat saavutukset

Panorama

Näin vuoden lähestyessä loppuaan tulee summailleeksi niin kulunutta taivaltamme kuin blogimme historiaakin. Ensimmäisenä todettakoon, että kyseinen toiminta oli entuudestaan täysin tuntematonta, joten kaikki oli opeteltava juurta jaksaen alusta asti. Ilman jääräpäistä uskoa omaan tekemiseen olisi ollut helppo luovuttaa hetkittäin loputtoman raskaalta kivireeltä tuntuvan projektin eteenpäin vieminen. Pienet valonpilkahdukset ovat kuitenkin antaneet voimia jatkaa eteenpäin. Seuraavassa listaammekin blogihistoriamme merkittävimmät saavutukset.

Ensimmäisenä haluamme kiittää ensimmäisiä sponsoreitamme, jotka uskoivat unelmaamme sen ensimmäisistä sekunneista lähtien. Kiitos Timo Muttonen jo edesmenneestä Trekki-liikkeestä sekä Matlock.fi, jotka annoitte lopullisen sysäyksen projektimme alkuun saamiseksi.

Tämän lisäksi päädyimme vuoden 2014 viralliseksi Matkamessublogiksi sekä sijoituimme viiden parhaan joukkoon Super Saverin blogawards “Paras Aasiablogi”-sarjassa. Meistä on voinut lukea Rantapallon uutisista aina Iltalehden etusivulle saakka. Niin ja kiitos Jani Uljas! Ilman Pallontallaajia ja Rantapalloa emme olisi niin onnellisessa asemassa kuin nyt olemme

Tahdomme kiittää myös Krista ja Mikko Paasia jotka ottivat meidät mukaan Koh Tao Diverssin tiimiin ja potkaisivat urallamme alkuun sekä Divepoint Alcoyta, jossa nyt olemme. Unohtamatta Angel Dive Nha Trangia, missä saimme ensiluokkaisen Dive Control Specialist- ja Open Water Instructor-koulutuksen. Ilman teitä konkurssikypsä matkamme ei olisi saanut ansaitsemaansa jatkoa. Innolla odotamme mitä vuosi 2015 tuokaan tullessaan.

Divepoint Alcoy

Super Saver

MatkaBloggaaja

Matlock.fi