Avainsana-arkisto: Kaukana kotoa

1000 päivää tien päällä – Sukellus Asiaan TV avattu Instagramissa!

!000 päivää tien päällä

Sukellus Asiaan-kaksikko saavutti yhden henkilökohtaisen elämänsä hienoimmista rajapyykeista 30.7.2016 – 1000 päivää tien päällä! Sen kunniaksi avasimme Instagram-tilillemme Sukellus Asiaan TV-kanavan hashtagillä SukellusAsiaanTV. Tulemme julkaisemaan elämäämme koskettavia videoita matkamme varrelta 30.7.2016 eteenpäin. Tirkistelijät ja muut aiheeseen vihkiytyneet – rakkaita fanejamme unohtamatta – nyt taajuuksille!

Matkan toinen vuosipäivä

Palmuja

Tällä päivämäärällä, 4.11. kaksi vuotta sitten kaikki sai alkunsa. Lento lähti Helsinki-Vantaalta kohti tuntematonta. On vuosipäivä juhlien aika, mutta sitä ennen on aika listata muutamia faktoja matkan varrelta.

Takana on 33 lentoa, kymmeniätuhansia kilometrejä ja satoja lusittuja tunteja erilaisissa kulkuneuvoissa. Laiva, vene, mopo, fillari, tuktuk, taksi, tricycle, jeeppi – you name it. Vastaan on tullut vähintäänkin yhtä monta monenkirjavaa majoitusta Parapatin sataman kummitustalosta kattohuoneistoon Kuala Lumpurin keskustassa.

On ollut kivaa, hauskaa, mukavaa, mutta myös ahdistanut tuskastuttanut, itkettänyt ja pelottanut mutta ennen kaikkea varpaita ja sormia kutkuttavalla tavalla nautinnon aalto mennyt läpi kropan. Vastoinkäymisiltä ei ole vältytty. Dengue-kuumeen takia vietimme yhteensä 10 yötä Samui Bangkok Hospitalissa Thaimaassa ja Indonesiassa kärsimme rajusta vatsataudista. Se on vain elämää.

Olemme sukeltaneet matkallamme kuudessa eri maassa yhteensä noin 500 kertaa. Kaiken tämän keskellä olemme uineet kuudessa eri meressä. Kuin huomaamatta teimme maailmanympärimatkan, jonka aikana olemme matkanneet 14 eri maassa ja seikkailleet 60 eri kaupungissa kolmella eri mantereella. Tulimme hankkineeksi matkan varrella myös uuden ammatin sekä lukemattoman määrän muita mieleenpainuvia kokemuksia.

Tämän hetkinen sijaintimme on Dive Point Alcoy, Cebu, Filippiinit. Tarina jatkuu! Pysy kuulolla!

Matkan ensimmäinen päivä ja ensimmäinen etappi, välillä Helsinki-Bangkok

Matkan ensimmäinen päivä ja ensimmäinen etappi, välillä Helsinki-Bangkok

Ruokaa ja uusia ystäviä

Ruokaa ja uusia ystäviä

Matkaa on tehty monella tavalla. Tämä auringonlasku on kuvattu autolautalta matkalla Kambodzasta Vietnamiin.

Matkaa on tehty monella tavalla. Tämä auringonlasku on kuvattu autolautalta matkalla Kambodzasta Vietnamiin.

Vuosipäivä

Yksi suosikkirannoistamme löytyi Vietnamin Muineesta. Ranta muodostui simpukankuorista.

Yksi suosikkirannoistamme löytyi Vietnamin Muineesta. Ranta muodostui simpukankuorista.

New Yorkin Times Square oli ehdoton vierailukohde kaupunkivierailullamme.

New Yorkin Times Square oli ehdoton vierailukohde kaupunkivierailullamme.

Kotimme Nha Trangissa Vietnamissa, jossa asuimme viisi kuukautta opiskellessamme sukelluskouluttajiksi.

Kotimme Nha Trangissa Vietnamissa, jossa asuimme viisi kuukautta opiskellessamme sukelluskouluttajiksi.

Mopoilua Vietnamissa

700 päivää tien päällä

Auringonlasku

Viimeaikoina olemme niin matkalla kuin blogimme parissa palanneet juurillemme ja pohtineet kuluneita vuosia. 4.10.2015 tulee kuluneeksi tasan 700 päivää tien päällä, joten pohtikaamme tapahtumaketjua vielä kertaalleen. Suuruudenhullu seikkailumme sen kuitenkin mielestämme ansaitsee.

4.11.2013 nousimme koneeseen Helsinki-Vantaan lentokentällä edessämme suuri seikkailu. Ennen tätä kyseistä hetkeä olimme tehneet kovasti töitä säästääksemme rahaa ja tyhjentäneet asuntomme, joiden irtaimistolla rakensimme kolme uutta ensiasuntoa nuorille Lahden seudulla. Olimme luopuneet myös työpaikoistamme. Kevein askelin ja autuaan tietämättöminä tulevasta heittäydyimme seikkailuun.

Olemme tähän mennessä matkanneet 15 maassa, jotka ovat Thaimaa, Indonesia, Laos, Vietnam, Kambodza, Malesia, Singapore, Filippiinit, Sri Lanka, Suomi, USA, Guatemala, El Salvador, Honduras ja Belize.

Alkuperäisenä tarkoituksena oli viipyä matkalla seitsemän kuukautta, mutta seikkailunhalumme kasvoi matkan edetessä sekä uusi ammatti SSI sukelluskouluttajana mahdollisti elämän ulkomailla. Kun Saimme ensimmäisen työpaikkamme Thaimaasta, oli selvää, että kotiinpaluumme viivästyisi. Kausi Filippiineillä ja kulunut kesä 2015 Suomessa vahvistivat sen, että matkaa jatkettaisiin. Kuluneena kesänä teimme road tripin Suomessa, jonka aikana kertyi lähes 6000 kilometriä.

Pitkä matka ei ole sama asia kuin loma, niin kuin teistä moni sen varmasti hyvin tietää. Se on heittäytymistä elämän pyörteisiin ja uskomista ja luottamista omiin kykyihin. Kauniita auringonlaskuja uusia, mahtavia ihmisiä ja päivän paistetta, mutta myös loputtoman pitkiä bussimatkoja, keskellä yötä suurkaupunkeihin saapumisia vailla tietoa siitä, missä ollaan ja mitä seuraavaksi tapahtuu, kuin myös vatsataudissa vietettyjä kuumeisiä öitä vailla tuuletusta ikkunattomassa kopissa, jota hostellihuoneeksikin kutsutaan. Matkallamme olemme kohdanneet myös taifuuneja, tulivuorenpurkauksia kuin maanjäristyksiäkin. Tämä kaikki kuuluu reissaajan arkeen. Mitään pysyvää ei juurikaan ole ja sitä vapaudeksikin kutsutaan. Epävarmuutta on opittava sietämään, mikäli haluaa olla vamis muuttamaan suunnitelmiaan lyhyellä aikavälillä fiiliksen mukaan. Juuri se matkustamisessa koukuttaakin.

Matkustaminen on parasta koulua. Se tarjoaa mahdollisuuden oppia ymmärtämään maailman erilaisia tapoja ja kulttuureja. Ensimmäisellä matkallani kauan sitten eräs viisas mies sanoi minulle, että mikäli tuntee historiaa, on mahdollista ymmärtää tämän päivän tapahtumia ja saattaa kyetä näkemään hieman myös, mitä tuleman pitää. Ei voi olla ihmettelemättä tämän päivän uutisointia koti-Suomesta täynnä vieraan pelkoa ja vihaa, somemaailman sekoiluista puhumattakaan. Sen enempää kantaa ottamatta, mikä on kenellekin hyväksi, on todettava, että oma maailmankatsomus on muuttunut kuluneiden 700 päivän aikana eteemme tulleiden ihmisten ansiosta. Ennen kaikkea on oppinut arvostamaan suomalaisuutta. On mahtavaa olla osa maailman pohjoisimmissa kolkissa asuvaa heimoa, joka pitää kiinni perinteistään. On uskomatonta, että Suomen kaltainen pieni metsien ja järvien maa on onnistunut luomaan itselleen sellaisen määrän hyvinvointia. Sotien jälkeisellä solidaarisuudella ja periksiantamattomuudella on kirjaimellisesti noustu suosta. Hyvinvointiyhteiskuntamme purkutalkoita sivusta seuratessa tulee surkea olo. Joskus on matkustettava kauas nähdäkseen lähelle ja suosittelemme sitä myös teille!

700 päivää tien päällä - road trip Suomessa

700 päivää tien päällä – road trip Suomessa

700 päivää tien päällä, joista monena pinnan alla

700 päivää tien päällä, joista monena pinnan alla

Princess-tee

Usko omiin unelmiisi

Usko omiin unelmiisi

Vesiputous

Auringonlasku

Kulttuurishokin vaiheet ja ilmenemismuodot matkalla

Skorpioni

Matkoilla tutustuu monenlaisiin uusiin ympäristöihin ja tilanteisiin. Laittamalla itsensä likoon ja heittäytymällä seikkailun vietäväksi avautuu mahdollisuus oppia uutta omasta itsestään. Tässä pieni referaatti siitä kuinka meidän kävikään, joten pohtikaamme vielä hetken matkamme aikana läpi käymiämme kulttuurishokin vaiheita. Lähtökohtaisesti meillä ei ollut minkäänlaisia pitkän tähtäimen suunnitelmia, mikä nähdäkseni suojasi meitä kulttuurishokilta. Teimme odotettavissa olevan kuttuurishokin suhteen tietoisen valinnan olemalla valmiita palaamaan kotiin milloin vain, mikäli olosuhteet alkaisivat tuntua liian haasteellisilta.

Yleisesti määritellyt kulttuurishokin vaiheet:

Kuherruskuukausi
Turistivaihe, jolloin suhtaudut asioihin uteliaisuudella.

Shokkivaihe
Pikkuhiljaa surullisuus, alakulo ja huoli nousevat pintaan.

Reaktiovaihe
Kohdemaa ei enää miellytä. Paikalliset ärsyttävät ja kielteisyys uutta kulttuuria kohtaan kasvaa.

Tasaantumisvaihe
Hyväksyt elämäntilanteesi ja alat nähdä uudessa kulttuurissasi positiivisia puolia.

Lähestulkoon koko matkamme ensimmäisen vaiheen ajan, 4.11.2013-27.5.2015, elimme kuherrusvaihetta. Elimme hetkessä ja siirryimme haasteesta ja unelmasta toiseen. Otimme päivän kerrallaan. Heille, jotka eivät tunne tarinaamme, selvennettäköön, että matkasimme halki Kaakkois-Aasian tarkoituksenamme opiskella sukellusta Vietnamissa ja 7kk matkan jälkeen palata kotiin. Toisin kuitenkin kävi. Päädyimme sukelluskouluttajakurssille ja sitä myöden töihin Koh Tao Diversille, sieltä Malesian ja Indonesian kautta Dive Pointille Filippiineille, jonne olemme nyt siis palaamassa tuota pikaa Suomessa viettämämme kesän jälkeen.

Elämä vieraassa kulttuurissa ei tietenkään aina ole pelkkää ruusuilla tanssimista varsinkaan kun yrität ajaa itseäsi sisään uuteen ympäristöön ja ammattiin. Säännöt ja tavat täytyy oppia ja omaksua eikä niitä ole taltioitu mihinkään. Lähestulkoon ainoa tapa tässä kohtaa on mennä yrityksen ja erehdyksen kautta. Avoimuus uudelle ja herkkyys havainnoinnissa toki lieventävät törmäyksiä, mutta niiltä on mahdotonta välttyä kokonaan. Huumori auttaa jaksamaan tapaviidakossa kompuroidessa. Toisinaan tulee törmänneeksi myös asioihin, joiden kanssa omat moraalikäsitykset ovat koetuksella.

Tottakai shokkivaiheeseen rinnastettava ikävä ystäviä ja läheisiä vaivaa ajoittain, erityisesti silloin kun sairastat. Sukellus Asiaan-kaksikon maatessa kumpikin vuorollaan denguekuumeessa taju kankaalla ei alkuun ollut itku kaukana. Epätietoisuus ja pelko omasta ja toisen hyvinvoinnista valtasi mielen. Lähtökohtaisesti pidämme kuitenkin ystävien kaipuuta tärkeänä ja opettavaisena tunteena, sillä se kertoo omaa tarinaansa merkityksellisistä ihmissuhteista. Juuri tämä kyseinen tunne ajoi meidät takaisin Suomeen ja kirjaimellisesti ajatti reilut 4000 kilometriä ristiinrastiin kesäistä Suomen maata. Näkemyksemme mukaan tasaantumisvaihe jäi osaltamme rekisteröimättä, johtuen ehkä siitä, että olimme koko ajan liikkeessä. Oikeasti uuden kultturin omaksuminen vie vuosia. Sen sijaan reaktiovaiheen vaikutukset tulivat meille hyvinkin selväksi

Matkamme viimeiset puolitoista kuukautta olivat raskaimmat johtuen henkilökohtaisista menetyksistä sekä kuusi kuukautta kellon ympäri jatkuneesta katkeamattomasta työrupeamasta Filippiineillä. Olimme totaalisen uupuneita. Sosiaalinen ähky oli valtava. Emme ehkä koskaan eläessämme ole tunteneet itseämme niin epäsosiaalisiksi kuin noina viimeisinä viikkoina ennen Suomeen paluuta, jotka vietimme Sri Lankassa. Kiinnostus uusien asioiden oppimiseen oli tiessään. Paikalliset ihmiset ja heidän tapansa ärsyttivät suunnattomasti. Tiesimme, että kyse oli kultturishokin reaktiovaiheesta mutta se ei juuri oloa helpottanut. Oli pakko levätä. Otimme etäisyyttä ihmisiin ja hakeuduimme omaan rauhaan. Tiesimme, että lepo auttaisi. Samalla annoimme tajuamattamme itsellemme luvan valmistautua kotiinpaluuseen. Läheiset ihmiset ja asiat kotimaassa pyörivät entistä enemmän mielessä. Reilu puolitoista vuotta tien päällä oli takana ja erikoista kyllä hyydyimme vasta aivan viimeisillä metreillä. Olimme matkalla kotiin.

Oli tullut aika aloittaa road trip halki Suomen. Meillä oli allamme Audi 100 edessämme tyhjä baana ja yöttömät yöt…

Tankit

Omena

Sukeltaja

Haulikko

Matkabloggarin kotona – koti maailmalla

Puutarha

Filippiinien ajat ovat jo jääneet taakse mutta palaamme niihin vielä parin postauksen verran. Vietimmehän siellä koko matkamme pituuteen suhteutettuna varsin merkittävän ajan, puoli vuotta. Tuona aikana Dive Point Alcoy oli meidän kotimme ja nyt esittelemmekin teille, miltä siellä näytti. Idea postaukseen syntyi luettuamme Archie gone Lebanonin Inkan vastaus Auringon alla-blogin Matkabloggarin kotona-haasteeseen. Seuraavassa esittely-yritys kodistamme, vaikka se ei juuri tehtävänantoa vastaakaan.

Dive Point Alcoy on siis sukellusresortti, joka tarjosi asiakkailleen sukelluksen lisäksi majoitusta sekä ravintolapalveluita. Meidän kotimme – yksi huone ja kylpyhuone – sijaitsi ravintolan yläkerrassa. Tarvittaessa olimme siis työpaikallamme puolessa minuutissa. Ravintola toimi samalla myös olohuoneenamme, josta avautui näkymä altaalle ja bungaloweille eli puutarhaamme. Puutarhan takakulmasta kulki tie, jota pitkin pääsi viidessä minuutissa sukelluskeskuksellemme, jonka vieressä sijaitsevassa rantatalossa oli puolet majoitustiloista. Tällä matkalla tien varressa kasvoi muun muassa kookospalmuja, banaanipuita ja chilipensaita. Sukellusshoppi ja beach house sijaitsivat siis aivan meren rannassa josta lähdimme päivittäin sukeltamaan joko paikallisille riutoille tai kauempana sijaitsevien saarten ympäristöön. Laskuveden aikaan rantahiekkaa pitkin pääsi kulkemaan Tingko Beach’ille, joka oli viikonloppuisin paikallisten kansoittama yleinen ranta.

Dive Point Alcoy sijaitsee aivan Cebu Citystä lähtevän päätien varressa, joten tieltä oli helppo napata bussi tai tricycle Alcoyhin tai kauemmaksi Dalagueteen ja Carcariin. Liikenteen meluun tottui muutamassa yössä, samoin kuin kukkoihin, koiriin ja silloin tällöin raikuvaan karaokeenkin. Kaiken kaikkiaan, vaikka asuimmekin työpaikallamme, se tuntui oikeasti kodilta ja sitähän se olikin, yksi pitkäaikaisimmista asuinpaikoistamme matkan varrella. Fasiliteettien lisäksi tunnelma oli muutenkin läheinen ja lämmin. Koimme olevamme yhtä suurta perhettä muun henkilökunnan kanssa. Toinen toistamme tukien selvisimme ehjin nahoin kuluneesta kaudesta valmiina uusiin seikkailuihin.

Allas

Tässä on meidän koti

Tässä on meidän koti

Ravintolan takapiha, josta johti rappuset meidän kämppään.

Ravintolan takapiha, josta johti rappuset meidän kämppään.

Shopille johtava tie

Shopille johtava tie

Meidän sukelluskeskus

Meidän sukelluskeskus

Hei kuule Suomi

Hei kuule Suomi, mitä kautta kannattaisi tulla?

Hei kuule Suomi, mitä kautta kannattaisi tulla?

Tyypillinen keskustelunkulku reissun päällä:

Uusi tuttavuus: Kauanko olette olleet reissussa?
Me: Nyt reilut 15 kuukautta
Uusi tuttavuus: Milloin olette palaamassa Suomeen?
Me: No, alunperin piti mennä toukokuun lopussa, viime vuonna (naurua), mutta tässä ollaan edelleen.

Nyt ollaan tilanteessa , että pohdimme jälleen Suomeen paluuta toukokuun lopussa, tänä vuonna. Sukellussesonki päättynee huhtikuun loppupuolella, minkä jälkeen haluamme käydä vielä jossain uudessa paikassa ennen koto-Suomea. Tarkennukseksi tässä kohtaa, kuten aiemmassa postauksessa jo kerroimme, meidän suunnitelmilla on tapana muuttua eikä mitkään päivämäärät ole vielä tarkkoja. Myöskään emme ole päättäneet jäämmekö Suomeen vai jatkuuko matkamme vielä myöhemmin mutta siitä lisää ajallaan.

Nyt olisi siis hyvä hetki ostaa lennot, jotta niistä ei joutuisi pulittamaan huimia summia. Ensin pitäisi kuitenkin päättää, mistä olemme lentämässä eli mikä on reittimme? Tässä muutamia vaihtoehtoja, joita olemme pohtineet.

1. Kierrettäisiin vielä joku paikka Kaakkois-Aasiassa tarkemmin läpi ja Bangkokista paluulento, koska sieltä on edullisimmat yhteydet Suomeen. Olisi edullista ja lämmintä mutta Kaakkois-Aasia alkaa pikkuhiljaa riittää. Kyllähän täällä nähtävää riittää, mutta maailmassa on monta muutakin paikkaa vielä tutkimatta.

2. Kuukauden pyrähdys Australiaan. Sielläkin olisi lämpöä ja mielenkiintoisia kohteita varmasti riittävästi. Sukeltamaankin voisi halutessaan päästä. Budjetti vaan taitaa tulla vastaan, erityisesti tuossa sukeltamisessa. Toisaalta, Australiaan saattaa joskus vielä tehdä ihan oman matkan eli jos nyt ei mene, kyllä se siellä odottaa.

3. Nepal, Intia, Sri Lanka, Bangladesh. Täysin uutta aluetta meille. Hintatasokin pitäisi olla edullinen. Pitkät housut pitäisi varmaan hankkia, jos vaikka trekkaamaan meinaa lähteä. Koska kohteet ovat entuudestaan täysin tuntemattomia, reissu vaatisi aika paljon muun muassa kulttuuriin, ympäristöön ja liikenneyhteyksiin tutustumista etukäteen.

4. Istanien kautta kotiin, mitä noita nyt Uzbekistan, Tadzikistan, Turkmenistan. Tietämys alueesta täysi nolla mutta olisi ainakin uutta ja jännää.

6. Siperian halki junalla. Tämähän on monien pitkäaikainen unelma. Uusia kulttuureja, ajantajun kadottavaa junamatkailua ja pari pysähdystä isoimmissa kaupungeissa. Keväällä Siperiassakin voisi olla hieman lämpöisempää. Tähän pätee tosin sama kuin Australiaan eli on toteutettavissa kohtuuhelposti myös myöhemmin.

7. Haaveissa on siinnellyt myös totaalinen mantereen vaihtaminen ja tutustuminen Amerikkoihin tai Afrikkaan mutta taloudelliset resurssit taitaa tulla niissä vääjäämättä vastaan, joten ne jääköön seuraaviin suunnitelmiin.

Vaihtoehtoja on siis lukuisia eikä tässä suinkaan ole kaikki. Mikä olisi järkevin reitti? Ei liian kallis, jotain uutta, miellyttävä lämpötila, sopiva reissun päätös? Pitkällisen pohdinnan, useamman sähköpostin, lentojen metsästämisen, puntaroinnin ja suunnittelemisen jälkeen päädyimme ostamaan Norwegianin lennot Bangkokista Tukholman kautta Helsinki-Vantaalle. Palaamme siis toukokuun lopussa mutta vuosi on eri kuin alkuperäisissä suunnitelmissa! Tunnelmat lentoja varatessa olivat todella hämmentävät eikä sitä voi kuin kuvitella, miltä tuntuu astua Suomen maan kamaralle. No, sehän selviää yllättävänkin pian. Samalla varasimme loputkin lennot eli reittimme ennen Bangkokia on Cebu City, Kuala Lumpur ja Sri Lanka. Innolla odotamme tulevaa!

Lippujen ostamisen jälkeen soi päässä Ultra Bran “Hei kuule Suomi”. Kysymys kuuluukin, minkä reitin olisit itse valinnut sekä erityisesti, missä ja milloin nähdään?

Tyyntä myrskyn edellä

Seahorse

Sukellus Asiaan valmistautuu rankkasateeseen ja myrskytuuleen tulevan viikonlopun aikana. Aamupäivällä vahvistettiin isomman veneemme kiinnitystä ja pienempi kannettiin rannalle turvaan aallokolta. Yksi lukuisista vuosittaisista taifuuneista tekee tuloaan ja täällä toivotaan parasta sillä välin, kun seuraamme tilanteen kehittymistä. Odetettu saapumisaika on perjantain ja lauantain välisenä yönä paikallista aikaa.

Sukellus Asiaan is preparing for windy rainstorm which is expected next weekend. In the morning, we strengthened the mooring of our bigger boat and carried the smaller one out of water to protect it from the waves. One of the yearly typhoons is on its way and we hope for the best while following the development of the situation. The arrival of the typhoon is expected during the night between Friday and Saturday, local time.

James

Trio

Seaworm

Seaworm

Mission completed

Elämäni nomadina – Päivi Kannisto

Elämäni nomadina

Päivi Kanniston “Elämäni nomadina”-kirja on ajatuksia herättävää luettavaa. Mikäli olet vailla päämäärää ja etsit elämällesi uutta suuntaa tai painiskelet yhteiskunnan ja ympäristön asettamien paineiden alla, on siihen tarjolla helpotusta. Ajatteletko olevasi yksin tunteidesi kanssa halutessasi luopua työstäsi omaisuudestasi ja pysyvästä osoitteestasi? “Elämäni nomadina” antaa vertaistukea. Elämästä saa ja pitää nauttia joka päivä. Kirja valoittaa mielenkiintoisella tavalla muunmuassa sitä, miten historia on vaikuttanut siihen, mitä meidän kuuluu haluta elämältämme. Olemme kuitenkin oikeutettuja toivomaan elämältämme, mitä itse haluamme ja ponnistelemaan unelmiemme eteen niin kauan, kun emme polje toisia jalkoihimme. Myös Sukellus Asiaan on päättänyt nauttia hetkestä ja pyrkiä elämään elämäänsä onnellisena harmoniassa ympäristönsä kanssa.

Sillä välin kun syvennyt pohtimaan oman elämäsi tarkoitusta, lue Päivi ja Santeri Kanniston inspiroiva tarina “10 vuoden häämatka” täältä.

The book ”Elämäni nomadina” (My life as a nomad) by Päivi Kannisto arises many thoughts. If your life is meaningless and you look for a new direction or struggle under the pressures of the society and the surroundings, there’s a choice for you. Do you think you’re the only one who wants to quit their job and give away their possessions and permanent address? Elämäni nomadina provides you with peer support. You may and should enjoy life every day. The book discusses interestingly for example how history has affected what we’re supposed to want from our life. However, we have the right to wish whatever we want from our life and to make an effort for our dreams as long as we don’t walk over others. Therefore, also Sukellus Asiaan has decided to enjoy the moment and to live happily in harmony with the surroundings.

While you concentrate on thinking the meaning of your own life, read the inspiring story ”10 vuoden häämatka” (10 years of honeymoon) by Päivi and Santeri Kannisto (in Finnish) here.

365

Valashai

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päättyi ensimmäinen vuosi reissussa, 365.

Tämänhetkinen osoite on Divepoint Alcoy, Cebu, Filippiinit. Jos liikut nurkilla, tule tervehtimään!

Our first year travelling is completed. The above photo captures the atmosphere of 365.

Our current address is Divepoint Alcoy, Cebu, Philippines. If you happen to be nearby, come stop by!

Monta kysymystä maailmalla

Auringonlasku

Varoitus! Tekstissä esiintyy monta kysymystä, mutta ei juurikaan vastauksia.

Maailmalla ihmettelee monia, pieniä, päivittäisiä asioita. Metrin korkuinen pino kananmunia kennoihinsa pakattuina mopon tarakalla kuoppaisella hiekkatiellä. Autot ajamassa tien vasemmalla puolella. Hakiessasi kahvia kuppilan myyjä kumartaa sinulle viisi kertaa. Olet tottunut huuhtelemaan vessan heittämällä kuupalla vettä perään. Koko ajan on hiki eikä pitkiä housuja ole kaipailtu moneen kuukauteen sukista puhumattakaan.

Entä kun tähän kaikkeen tottuu? Et enää pysähtele ottamaan kuvaa palmuista, koska niitä on kaikkialla koko ajan. Iltalenkki meren rannassa tuntuu tavalliselta. Ympärilläsi puhutaan koko ajan vieraita kieliä, joista et ymmärrä juuri sanaakaan. Välillä sitä pitää oikein käskeä itseään pysähtymään ja katsomaan ympärilleen. Olet juuri siinä, juuri nyt, joten nauti niin paljon kuin voit – käsky kuuluu. Myöhemmin kauniita maisemakuvia katsellessasi voit vain ihmetellä, miten hienoissa paikoissa sitä oletkaan aikasi viettänyt.

Käännetäänpä tilanne toisin päin. Jos kaikki edellä kuvattu on arkea, mitä sitten, kun edessä on paluu Suomeen? Huomaatko jääväsi ihmettelemään ennen niin tuttuja ja totuttuja asioita, koska olet ehtinyt tottua jo johonkin muuhun? Miltä se talvi ja kylmyys, pimeys ja räntäsade tuntuu, kun edellisestä kerrasta on jo niin pitkä aika? Neljä vuodenaikaa on hieno asia, mutta päihittävätkö ne ympärivuotisen kesän? Suomessa voit luottaa, että hommat toimii silloin, kun pitääkin, mutta moni asia on paljon säädellympää ja sääntöjä myös noudatetaan pilkuntarkasti. Ja ne hinnat, eihän niitä uskalla edes ajatella. Kuinka monta kertaa söisitkään vietnamilaisessa katukeittiössä vatsasi ääriään myöten täyteen yhden suomalaisen lounasravintolan annoksen hinnalla?

Sukellus Asiaan ei alkuperäisistä suunnitelmistaa huolimatta ole vielä suuntaamassa takaisin Pohjolaan. Se ei tarkoita, etteikö välillä olisi kiva olla siellä. Varsinkin silloin, kun makaa dengue-kuumeen kourissa vuoteen omana. Ihmisiä syntyy, ihmisiä kuolee, vietetään häitä, synttäreitä ja muita juhlia, mutta näissä tapahtumissa ollaan tällä kertaa vain hengessä mukana – tai Skypen välityksellä, jos yhteydet pelaavat. Välillä haaveillaan salmiakista, uunilohesta ja juhannuksesta kesämökillä sekä tietenkin ystävien ja sukulaisten seurasta.

Matka on kuitenkin vielä kesken. Alkuperäisten suunnitelmien tilalle on tullut paljon uusia, jotka tosin muuttuvat monta kertaa matkan varrella, kirjaimellisesti. Maailmassa on vielä niin monta paikkaa, joita emme ole nähneet ja lukematon määrä niirä pieniä arjen asioita, joihin emme ole tottuneet. Pitäisi vain osata valita ne mieluisimmat. Miten se nyt sitten tehdään?

Warning! This text includes lots of questions but hardly any answers.

There are so many little everyday things you wonder when you travel in faraway countries. A one metre high pile of eggs packed in cartons on the rear carrier of a motorcycle on a bumpy road. Cars driving on the left side of the street. A coffee shop waiter bowing you five times when you pick up your coffee. You’re used to flush the toilet by throwing in some water with a scoop. You sweat all the time and haven’t missed long trousers for months, not to mention socks.

What happens when you get used to all that? You don’t stop anymore to take photos of palm trees, because they are everywhere. An evening walk on the beach feels normal. Foreign languages are spoken around you all the time and you don’t understand a word of them. Sometimes you need to tell yourself to stop and look around. You are right there right now, so enjoy as much as you can – they say. Later, as you look at the photos of beautiful landscapes, you can only be amazed of how wonderful places you have visited.

Let’s look at this from another perspective. If everything described above is everyday life, what happens when you return to Finland? Will you find yourself wondering some previously familiar things, because you have now got used to something entirely different? How will winter, coldness, darkness and winter rain feel like, as it has been such a long time since you last saw it? Four seasons is a wonderful thing, but will they beat year-round summer? In Finland, you can trust that things work when they are expected to, but many things are much more controlled and rules are followed precisely. And the prices, we don’t even dare to think of them. How many times can you eat as much as you like in a Vietnamese street kitchen with the price of one single lunch in Finland?

Regardless of the original plan, Sukellus Asiaan is not heading back to North just yet. This doesn’t mean that sometimes we wouldn’t love to be there. Especially, when you lie in bed with dengue fever. People are born, people die, weddings, birthdays and other parties are celebrated but this time we can only participate these events on a spiritual level – or via Skype, if there’s a connection. Sometimes we dream of salmiakki (salty, black Finnish sweets), oven made salmon, Midsummer at a summer cottage and of course the company of friends and relatives.

However, our journey is not finished yet. The original plans have been replaced with many new ones, which have also changed – literally – many times during our journey. There are still so many places in the world that we haven’t seen and countless amounts of little everyday things we haven’t got used to. We should just know how to pick the best ones. How is that done?

Sohvakalusto siirtyy näppärästi pyöräkyydillä.

Sohvakalusto siirtyy näppärästi pyöräkyydillä.

Ystävämme kilpikonna tuli tervehtimään.

Ystävämme kilpikonna tuli tervehtimään.

Riippumattoelämään voisi vaikka tottua ja jäädä koukkuun.

Riippumattoelämään voisi vaikka tottua ja jäädä koukkuun.

Palmuja merenrannalla, arkipäivää?

Palmuja merenrannalla, arkipäivää?