Avainsana-arkisto: Luonto

Lago de Atitlán ja Chichicastenango yhdessä viikonlopussa

Lago de Atitlán

Noin 50 km päässä – eli kolmen tunnin ajomatkan – Antiguasta sijaitsee Lago de Atitlán, maailman kauneimmaksi tituleerattu järvi, jolla on syvyyttä jopa 300 metriä. Tarkemmin sanottuna kyseessä on noin 85 000 vuotta sitten tapahtuneen jättimäisen tulivuoren purkauksen seurauksena syntynyt kraateri, joka on täyttynyt vedellä. Ympärille on tämän jälkeen muodostunut alkuperäistä pienempiä tulivuoria, jotka ovatkin muokanneet järven maiseman ja ympäristön ainutlaatuiseksi. Järven ympärillä sijaitsevissa monissa kylissä on asunut useampi maya-kansa, joiden perimä näkyy edelleen väestössä ja kulttuurissa ja jokaisessa kylässä onkin oma tunnelmansa ja omat tapansa. Kätevin tapa päästä tutustumaan kyliin on kulkea niihin veneellä, sillä järveä kiertävää tietä ei ole. Suurin kylistä on Panajachel, joka on saanut myös nimen “Gringostenango”, sillä suurin osa niin guatemalalaisista kuin ulkomaalaisistakin matkaajista saapuvat sinne aloittaakseen tutustumisen Lago de Atitlániin.

Näin teimme mekin viikonlopun pituisella vierailullamme Antiguasta. Panajacheliin pääsee Antiguasta busseilla, joita pitää vaihtaa pariin kertaan matkalla tai sitten helposti ja kätevästi pikkubussilla, joka noukkii kotiovelta. Osallistuimme Lago de Atitlánilla veneretkelle, joka kiersi muutaman järveä ympäröivistä kylistä: San Juan la Laguna, San Pedro la Laguna ja Santiago de Atitlán. Kierroksen aikana oli mahdollista osallistua oppaan järjestämälle kierrokselle tai tutustua kyliin itsenäisesti, kuten me teimme. Kylät oli rakennettu järveä ympäröiville jyrkille rinteille, joten jo pienen kävelyn jälkeen oli järvelle hienot näkymät. Maya-kansojen perintö näkyi katukuvassa vahvasti erityisesti naisten pukeutumisessa. Venematkojen aikana oli mahdollisuus ihailla tulivuorien luomaa jylhää maisemaa. Päivän aikana kuulimme myös järven pinnan alle jääneestä maya-kaupungista mutta valitettavasti järven levät kukkivat tuolloin erittäin voimakkaasti, minkä takia sukellukset tuohon kaupunkiin olivat väliaikaisesti kielletty. Kohde olisi ollut erittäin mielenkiintoinen.

Lago de Atitlánin vierailun jälkeisenä päivänä suuntasimme vielä ostosretkelle Chichicastenangon markkinoille, jotka järjestetään torstaisin ja sunnuntaisin. Käsityöläiset ja myyjät kerääntyvät kauppaamaan omia tuotteitaan kaupunkiin, joka on pitkään ollut kaukana kaikesta. Tänä päivänä Guatemalan valtio valitsee kaupunkiin muun muassa papit ja kaupungin virkamiehet mutta alkuperäiskansat valitsevat omat uskonnolliset ja hallinnolliset johtajansa päättämään asioista, jotka koskevat vain paikallisia alkuperäiskansoja. Lago de Atitlánin kierroksen jälkeen odotimme markkinoilta runsasta valikoimaa ja hyviä ostosmahdollisuuksia, sillä tarjonta oli ollut runsasta jo vierailemissamme kylissä. Tämän suhteen odotuksemme olivat siis ehkä hieman liian korkealla, mutta tyhjin käsin näiltäkään markkinoilta ei tarvinut lähteä.

Järvimaisemat avautuivat eteemme bussin ikkunasta.

Järvimaisemat avautuivat eteemme bussin ikkunasta.

Lago de Atitlán

Lago de Atitlán

Veneretkemme alkoi aikaisin aamulla upeassa kelissä.

Veneretkemme alkoi aikaisin aamulla upeassa kelissä.

Järven ympärillä kohosi useita tulivuoria.

Järven ympärillä kohosi useita tulivuoria.

Jo lyhyen kävelyn jälkeen San Juan la Lagunan jyrkillä kaduilla avautui järvelle hienot maisemat.

Jo lyhyen kävelyn jälkeen San Juan la Lagunan jyrkillä kaduilla avautui järvelle hienot maisemat.

San Pedro la Laguna järveltä päin kuvattuna.

San Pedro la Laguna järveltä päin kuvattuna.

Santiago de Atitlánin kirkko

Santiago de Atitlánin kirkko

Torimyyjiä Santiago de Atitlánissa iltapäivän ensimmäisen sadekuuron jälkeen.

Torimyyjiä Santiago de Atitlánissa iltapäivän ensimmäisen sadekuuron jälkeen.

Sunnuntaina matkalla Chichicastenangoon katujen varsilla oli paljon väkeä matkalla äänestämään presidentinvaaleissa.

Sunnuntaina matkalla Chichicastenangoon katujen varsilla oli paljon väkeä matkalla äänestämään presidentinvaaleissa.

Lihakauppias

Toritunnelmaa Chichicastenangossa

Toritunnelmaa Chichicastenangossa

Ja jälleen löytyi tortillojen "taputtelija"

Ja jälleen löytyi tortillojen “taputtelija”

Chichicastenangon haustausmaalla ei ole värejä säästelty.

Chichicastenangon haustausmaalla ei ole värejä säästelty.

Chichicastenango

Chichicastetnangon kirkon rappuset olivat toripäivänä täynnä kukkakauppiaita.

Chichicastetnangon kirkon rappuset olivat toripäivänä täynnä kukkakauppiaita.

Alkuperäiskansojen asujen värikkyyttä

Alkuperäiskansojen asujen värikkyyttä

Ämpärikauppias

Norsuja, krokotiilejä ja iguaaneja – safari Kumana National Parkissa

Kumana National Park

Norsut, nuo suurimmat maan päällä elävät nisäkkäät, olivat odotuttaneet itseään jo pitkään matkamme aikana. Muutaman kerran olimme vierailleet seuduilla, joissa olisimme päässeet niitä näkemään, mutta tähän saakka olimme jättäneet sen väliin. Sigiriyassa vieraillessamme norsu sananmukaisesti käveli tiellä meitä vastaan mutta emme itse halunneet osallistua tuohon aktiviteettiin, sillä se ei tuntunut oikealta. Aktiviteetti olisi sisältänyt siis norsulla ratsastamista sekä joessa uiskentelua. Sri Lankassa tavoitteenamme oli kuitenkin oikea safari!

Sri Lanka on tunnettu monista luonnonpuistoistaan sekä niiden monipuolisesta eläinkannasta. Luonnonpuiston valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota jälleen niihin sadekausiin, mitä eläimiä niissä voi nähdä sekä kuinka todennäköistä se on. Osa puistoista on esimerkiksi erikoistunut lintulajeihin. Itse valitsimme Kumana National Parkin, joka tunnetaan myös nimellä Yala East, sillä sinne pääsimme helposti Arugam Baysta, joka oli sen hetkinen tukikohtamme. Se ei myöskään ole siinä määrin muiden turistien kansoittama, kuin varsinainen Yala National Park. Palveluntarjoajia on Arugam Bayssa monia ja jokaisella majoituspaikalla on omat kontaktinsa. Me ilmoittauduimme yhteisen jeeppiin, jonka siis jaoimme kolmen muun matkustajan kanssa. Hinnaksi tuli 4500 rupiaa/hlö, mikä oli varsin edullinen hinta.

Valitsimme lähtöajaksemme iltapäivän, sillä kuulimme, että silloin näkee enemmän eri lajeja. Lähtö oli yhden aikoihin ja saavuimme takaisin auringonlaskun jälkeen. Safari täyttikin odotuksemme upeasti. Meitä oli viisi matkustajaa, oma kuski ja luonnonpuiston puolesta oma opas autossa, joka bongaili meille erilaisia eläimiä ja kyllä, me näimme norsuja! Emme laumoittain mutta yksittäisiä useampaan kertaa ja ihan riittävän läheltä, kun yksi olisi halunnut juosta jeeppiämme päin! Näimme myös vesipuhveleita, erilaisia peuroja, krokotiilejä, huulikarhun, pelikaaneja, iguaaneja, maakilpikonnan, villisikoja, sambarhirviä, runsaasti erilaisia haikaroita sekä muita lintuja. Kuski pysähteli toiveidemme mukaan, jotta saimme rauhassa ottaa haluamamme kuvat. Joidenkin lajien kohdalla kunnon zoomi olisi ollut paikallaan! Puistossa elää myös leopardeja mutta tällä kertaa niitä ei osunut meidän reitillemme. Jäipähän jotain seuraavallekin kerralle.

Suosittelemme jokaista Sri Lankan kävijää osallistumaan jollekin safarille. Luonnonpuistoja on ympäri maata ja parhaimmat kohteet vaihtelevat omien kiinnostusten sekä sadekausien mukaan. Safarijärjestäjän valinnassa kannattaa käyttää hieman aikaa. Joissain puistoissa kyseessä on enemmän ajojahti jeeppikuskien välillä kuin luonnon tutkiminen rauhassa. Safari on kuitenkin yksi kestävimmistä tavoista tutustua eläimiin niiden omassa, luonnollisessa ympäristössään.

Safari kulki puistoon tehtyä tietä pitkin, joka oli paikoittain hyvinkin töyssyinen.

Safari kulki puistoon tehtyä tietä pitkin, joka oli paikoittain hyvinkin töyssyinen.

Joki

Siellä se on, norsu!

Siellä se on, norsu!

Villisika ruokailemassa kaikessa rauhassa

Villisika ruokailemassa kaikessa rauhassa

ja lauma juoksemassa tien yli uhkaa karkuun

ja lauma juoksemassa tien yli uhkaa karkuun

Vesipuhveleita näki usein myös puiston ulkopuolella.

Vesipuhveleita näki usein myös puiston ulkopuolella.

Iguaani paistattelemassa päivää.

Iguaani paistattelemassa päivää.

Norsu

Puistossa oli runsaasti myös erilaisia lintuja.

Puistossa oli runsaasti myös erilaisia lintuja.

Krokotiilejäkin näimme useamman.

Krokotiilejäkin näimme useamman.

Jeepissä oli nousevat istuimet, joten kaikilla oli hyvät näkymät.

Jeepissä oli nousevat istuimet, joten kaikilla oli hyvät näkymät.

Iguaanista sai kuvan, jos oli hyvä zoomi.

Iguaanista sai kuvan, jos oli hyvä zoomi.

Safarin päätähti

Safarin päätähti

Älä tyri näitä – Apinat maailmalla

Apinat

Useammin kuin kerran on Sukellus Asiaan törmännyt matkoillaan varasteleviin ja väkivaltaisiin apinoihin. Toki pitäisi olla sanomattakin selvää, että eläimet kuuluvat luontoon ja voivat olla uhattuina agressiivisia. Apinoita ja muita villieläimiä voi tulla vastaan luonnossa tai kadulla, mutta varmempi vaihtoehto nähdä niitä on vierailla jossain eläintarhassa tai puistossa. Suosittelemme ottamaan asioista etukäteen selvää, sillä eettisestikin siedettäviä paikkoja kohdata villieläimiä vielä löytyy, esimerkiksi Bukit Lawang Indonesiassa Sumatralla, missä voit vielä tavata luonnonvaraisia orankeja. Jokainen voi vaikuttaa asioiden kulkuun omilla valinnoillaan. Toki on jälleen kerran muistettava se, että monissa matalamman elintason maissa ihmisoikeuksissakin on vielä valtavasti parantamisen varaa, joten eläinten oikeuksista ei usein välitetä pätkääkään. Yhtenä graaveimmista esimerkeistä mainittakoon kilarituristien harrastama eläinten ammuskelu Kambodzassa. Phnom Penhissä meille tarjottiin päiväretkeä vuorille, jossa olisi ollut mahdollista ampua lehmä singolla. Tätä ei voi kuitenkaan suositella kenellekkään. Phnom Penhin kokemuksista voit lukea täältä.

Mutta siis nuo laumoissa liikkuvat ja puoliksi kesyyntyneet kaupunkiapinat eivät pelkää, eivätkä kunnioita ihmistä. Mieti siis kahdesti, ennen kuin menet niihin koskemaan. Kukkapuskat ja eväät ovat lähteneet käsistä useammin kuin kerran. Apinat ovat oppineet ihmisten kantavan kaikkea syötäväksi kelpaavaa repuissa, laukuissa tai taskuissa. Pidä siis varasi, sillä voit joutua tahtomattasi apinan puremaksi ja raapimaksi. Mikäli matkustat alueella missä apinoita esiintyy runsaasti, lukitse huoneesi ovet ja ikkunat yöksi ja varsinkin silloin, kun et ole paikalla. On hyvin tavallista, että varomattoman turistin huone joutuu apinoiden hyökkäyksen kohteeksi. Kaikki syötäväksi kelpaava häviää jäljettöniin muutamassa sekunnissa. Check outin koittaessa on kiusallista joutua selittämään respassa jonkun apinan tyhjentäneen minibaarisi, mistä voi koitua pahimmassa tapauksessa satojen eurojen lasku.

Muista nämä varotoimet liikkuessasi alueilla, jossa esiintyy runsaasti apinoita:
-Pidä reppusi ja laukkusi suljettuna.
-Eväät viedään käsistä, jos et ole tarkkana.
-Hyökkäykset tapahtuvat yleensä takaapäin.
-Sulje huoneesi ovet ja ikkunat, kun olet poissa.
-Apinat voivat raapia ja purra, joten älä koske.

Apinat ovat tottuneet ihmisiin ja etsivät syötävää taskuista ja repuista.

Apinat ovat tottuneet ihmisiin ja etsivät syötävää taskuista ja repuista.

Dambulla

Apinat

Matkalla temppeliin

Sigiriya – tämä on pakko nähdä Sri Lankassa!

Sigiriya

Sigiriyaa – yli 400 metriä korkeaa magmakiveä keskellä tasaista metsikköä – pidetään yhtenä Sri Lankan kulttuurihistorian arvokkaimmista monumenteista. Sri lankalaiset itse pitävät Sigiriyaa maailman kahdeksantena ihmeenä. Arkeologisesti merkittävä kohde houkuttelee paikalle myös tuhansia turisteja. Maan suosituimpiin nähtävyyksiin – eikä suotta – kuuluva järjetön monumentti sijoittuu Dambullan ja Habaranan väliin Sri Lankan saaren keskiosiin.

Sukellus Asiaan lähestyi tuota massiivista tasannetta Dambullasta käsin. Julkinen linja-autoliikenne on jatkuvaa ja siksi dösää voikin suositella kulkuvälineeksi, eikä matkakaan kestä edes tuntia. Pysähdys portille, vesipulloja mukaan ja sitten kiipeämään. Aamusta sää on viileämpi, mikä helpottaa nousua tasanteelle. Varjopaikat ovat vähissä, joten nuppi kannattaa suojata keskipäivän auringolta, mikäli haluaa välttyä auringonpistoksen aiheuttamalta flipahtamiselta. Sigiriyan visiitti on mahdollista toteuttaa vaivatta puolessa päivässä omatoimisesti Dambullasta käsin ja sisäänpääsymaksu oli 30 dollaria/ 3 900 rupiaa.

Lähes koko historian, aina 300-luvulta 1400-luvulle asti, Sigiriya on toiminut Buddhalaisena luostarina. Väliin mahtuu kuitenkin kuningas Kassapan valtakausi, jolloin hän päätti rakentaa palatsinsa Sigiriyan huipulle noin 500-luvun puolivälissä. Linnaketta on varmasti ollut helppo puolustaa sillä seinämät nousevat lähes pystysuorasti ylöspäin. Voimme todella suositella vierailua tällä monumentilla, joka on todellakin maineensa veroinen ja jälleen kerran yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista mitä matkamme varrelle on sattunut. Sigiriya kuuluu myös UNESCOn maailmanperintökohdelistalle. Sukellus Asiaan suosittelee!

Sigiriya on vaikuttava näky, jota voi ihailla jo kaukaa.

Sigiriya on vaikuttava näky, jota voi ihailla jo kaukaa.

Tässä ollaan jo melkein perillä.

Tässä ollaan jo melkein perillä. Viimeinen rutistus alkoi “Leijonan tassujen” välistä.

Matkalla ylös voi ihastella muinaisia nymfejä esittäviä frescoja, joiden värit ovat upeasti säilyneet.

Matkalla ylös voi ihastella muinaisia nymfejä esittäviä frescoja, joiden värit ovat upeasti säilyneet.

Laelle päästyään kannattaa varata aikaa maisemien ihasteluun ja raunioiden kiertämiseen.

Laelle päästyään kannattaa varata aikaa maisemien ihasteluun ja raunioiden kiertämiseen.

Maisemia

Raunioita

Huipulla

Hyppy

Lounaalla Sigiriyan kylässä ohi tallusteli norsu. On ne isoja!

Lounaalla Sigiriyan kylässä ohi tallusteli norsu. On ne isoja!

Toteutimme Sigiriyan visiittimme siis Dambullasta käsin, jossa sijaitsee myös itsessään suositut Dambullan luolatemppelit. Lähellä kaupungin keskustaa, kukkulan kylkeen hakattuna, sijaitsee viisi luolaa, joihin on sijoitettu noin 150 Buddhan patsasta. Ensimmäiset patsaat on tuotu paikalle jo yli 2000 vuotta sitten, jonka jälkeen kukin hallitsijoista on laajentanut kokoelmaa. Vierailu vaatii jälleen kiipeämistä ja matkalla jaloissa pyörivät niin kaupustelijat kuin apinatkin, mutta perillä on rauhallisen seesteinen tunnelma. Lippuja myytiin rappusten alapäässä, 1 500 rupiaa/hlö. Lipunmyyntiä vartioi valtava, kultainen Buddha, joka myös kuuluu UNESCOn listalle.

Sisäänkäynti luoliin

Sisäänkäynti luoliin

Buddha makaa

Kaksi

Rivistö

Aidalla

Buddha nukkuu

Buddha

Valtavan kokoinen kultainen Buddha tervehtii tulijaa.

Valtavan kokoinen kultainen Buddha tervehtii tulijaa.

Sukellus Asiaan aloittaa tänä syksynä matkan maailman ympäri. Tempausta “Kenen housuissa seisot?” voit seurata Facebook-sivultamme ja Instgramissa! #kenenhousuissaseisot

Kenen housuissa seisot?

Kenen housuissa seisot?

Kukkotappelu – uhka vai mahdollisuus?

Kukko

Sitä, onko kukkotappelu uhka vai mahdollisuus paikallisille kotitalouksille, on vaikea sanoa. Joka tapauksessa se on hyvin yleistä ja siihen liittyy erottamattomana osana vedonlyönti. Summat, joita kukkoihin pelataan, ovat valtavia. Jos itse ajattelisin sijoittavani kahden viikon palkkani yhteen otteluun, joka kestää joka tapauksessa vain sekunteja, päätäni huimaisi. Toki voiton sattuessa kohdalle se helpottaisi elämää. Kyseinen, hyvin raakana ja brutaalina pidetty perinne on mitä se on, ja pahoittelemme, mikäli se järkyttää herkimpiä.

Lähes jokaisesta kotitaloudesta ainakin Alcoyn seudulla löytyy tappelukukko. Niitä treenataan ja doupataan huolella. Kukot elävät verrattaen hyvän elämän ennen kunniakasta kuolemaansa varsinkin, jos verrataan vaikkapa Suomen oloissa kasvatettavia broilereita, mitä ahnaasti työnnämme suuhumme vailla minkäänlaisia omantunnontuskia. Televisiot pursuavat mainoksia tappelukukoille tarkoitetuista ravintolisistä ja muista kasvatukseen ja treenaamiseen tarvittavista tarvikkeista.

Myös me otimme osaa kyseiseen perinteiseen. Halusimme nähdä, mistä tässä kaikessa hypetyksessä oikein on kyse. Saavuimme kukkotappeluareenalle eräänä aurinkoisena sunnuntaina, jolloin ne tapojen mukaan järjestetään. Paikalla oli karnevaalin tuntua. Areenan ulkopuolella oli tarjolla virvokkeita ja sapuskaa, tottahan toki myös grillattuja kukon jalkoja. Väkeä valui paikalle vähän kerrallaan ja osallistujat olivat aina pienistä pojannulikoista vanhoihin vaareihin. Selvää oli kuitenkin se, että kyseessä oli äijien laji.

Olimme haltioituneita kaikesta hullunmyllystä, mitä toiminnan ympärille oli kehittynyt. Eettiset kysymykset kuitenkin askarruttivat mieltä. Olihan kyseessä varsin raaka ja väkivaltaiselta tuntuva perinne. Lihaksikkaiden tappelukukkojen jalkoihin oli teipattu pitkät veitsimäiset terät, joilla heidän olisi tarkoitus riistää henki toisiltaan. Kukkoja kannustettiin ja vetoja lyötiin. Meteli oli korviahuumaava. Omistajat kukkoineen pitivät yllä omaa showtaan. Kun ottelu viimein alkoi, se kesti arviomme mukaan paristakymmenestä sekuntista minuuttiin ja kaikki oli ohi. Näin jatkui ottelusta toiseen. Kyseisen päivän aikana läpi käytiin 12 ottelua.

Kukoista lahjakkaimmat todellakin elättivät kasvattajansa. Kuten jo aiemmin on todettu, kukoille tarjotaan hyvä elämä ennen sitä tappion hetkeä ja kunniakasta kuolemaa tai voittokulku, josta saivat nauttia kukoista sinnikkäimmät. Voittajia varten paikalla oli tietenkin lääkäri, joka paikkasi loukkaantuneet. Haavat ommeltiin ja hoidettiin. Voittajina selvinneet pääsivat toipumaan ja valmistautumaan seuraavaan otteluunsa omistajien kerätessä voittorahat taskuihinsa.

Kyltti

Ennen ottelua

Omistaja

yleisö

Pari

Alku

Valmiina

Taistelu

Lento

Chocolate Hills ja zip linet – lisää Boholin helmiä

Chocolate Hills

Boholilta löytyy aktiviteetteja myös hieman vauhdikkaampaankin makuun. Vuokrasimme yhdeksi päiväksi oman kuskin ja auton, joten pääsimme kiertämään saaren nähtävyydet helposti päivässä. Mistään bungie hyppelystä ei kuitenkaan ole kyse, mutta Bike zip ja Superman-tyylinen suislide tarjosivat mielenkiintoisen perspektiivin Chocolate Hills‘eihin, jotka ovat Boholin suosituin nähtävyys. Kyseessä on arviolta yli 1200 kukkulaa, jotka kohoavat korkeimmillaan 120 metriin. Nimensä ne ovat saaneet suklaapisaroita muistuttavasta muodostaan sekä kuivan kauden aikana saamasta ruskeasta väristä. Niiden syntytavasta ei olla päästy yksimielisyyteen. Chocolate Hills’it herättivät kummastusta jo itsessäänkin erikoisen muotonsa ansiosta. Näitä jättiläisen kyyneliksikin kutsuttuja kukkuloita voi ihailla sitä varten rakennetulta näköalatasanteelta, joka tosin vaurioitui pahoin vuoden 2013 maanjäristyksessä, joka koetteli Boholin saariryhmää yli 7 richterin voimakkuudella saaden aikaan melkoista tuhoa. Rauniot ovat edelleen näkyvissä ja uusi tasanne on toiminnassa.

Bike zip on vaijerirata, joka polkupyöräillään laakson yli kukkulalta toiselle molempiin suuntiin. Tuulen ujeltaessa korvissa poljeskellessa edestakaisin vatkaavaa vaijeria pitkin extreme-Ekeilyyn tottumattoman tunnelma oli henkeäsalpaava. Korkeita paikkoja kammoksuvan puntit tutisivat, kun tuli aika irroittaa ote tasanteesta ja antaa mennä. Itsensä voittaminen ja tavoite tehdä joka päivä jotain ensimmäistä kertaa ovat olleet ohjenuoramme ja kyseinen aktiviteetti sopi siihen oikein hyvin. Bike zip on yhteensä 550 metriä pitkä ja se kulkee 45 metrin korkeudessa. Chocolate Hills’eille avautuva näkymä oli upea. Pyörärata sijaitsee Chocolate Hills Adventure Park‘issa, jota voimme suositella lämpimästi. Vastaanotto oli ystävällinen ja turvallisuuspuolikin tuntui olevan kunnossa.

Polkupyöräilystä innostuneina suuntasimme kohti Danao Adventure Park‘ia, jossa oli mahdollista tehdä 550 metriä pitkä Superman-slide laakson yli, jonka pohjalla virtasi vuolas joki. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoituksenamme oli vain käydä katsomassa, mistä oli kyse, mutta paikalle päästyämme emme voineet ohittaa tilaisuutta, vaikka taas hirvitti. Jälkeenpäin oli onnellinen olo, sillä kokemus oli mitä mahtavin. Näkymät olivat jälleen huikeat eikä vauhtikaan tuntunut hurjalta. Pyöräilyn hinta oli 400 pesoa (noin 8€) ja Superman slide 350 pesoa (noin 7€) eli sopivat mainiosti tiukempaankin budjettiin. Huippusesongin ulkopuolella ruuhkista ei ollut tietoakaan, joten jonottaa ei tarvinnut. Sukellus Asiaan suosittelee!

Chocolate Hills luo mielenkiintoisen maiseman.

Chocolate Hills luo mielenkiintoisen maiseman.

Vuoden 2013 maanjäristyksen jälkiä näköalatasanteella

Vuoden 2013 maanjäristyksen jälkiä näköalatasanteella

Pyöräilytornin huipulla oli vielä mahdollisuus kääntyä ympäri.

Pyöräilytornin huipulla oli vielä mahdollisuus kääntyä ympäri.

Tornissa

Matkalla

Matkalla sai ihailla upeita maisemia, jos uskalsi kääntää päätä.

Matkalla sai ihailla upeita maisemia, jos uskalsi kääntää päätä.

Voittajafiilis!

Voittajafiilis!

Matkan varrella pysähdyimme  Man made forestissa, joka on alunperin partiolaisten istuttama.

Matkan varrella pysähdyimme Man made forestissa, joka on alunperin partiolaisten istuttama.

Superman sliden alkumetreillä

Superman sliden alkumetreillä

Myöhemmin jo hieman hymyilytti

Myöhemmin jo hieman hymyilytti

Zip linen alla virtasi upea joki

Zip linen alla virtasi upea joki

Pian omien liukujen jälkeen alkoi sataa kaatamalla, mutta maisemat oli edelleen upeat.

Pian omien liukujen jälkeen alkoi sataa kaatamalla, mutta maisemat oli edelleen upeat.

Tricycle on kätevä kulkuneuvo myös Boholilla.

Tricycle on kätevä kulkuneuvo myös Boholilla.

Myrsky vei sillan!

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla
Sukellus Asiaan nyt myös Bloglovinissa! Käy lisäämässä listallesi!

On vihdoinkin tullut aika lähteä ihmisten ilmoille. Joulu ja uusi vuosi menivät sukelluksen ja iloisten ihmisten parissa. Astumme ulos Divepointin portista ja nousemme ensimmäiseen Cebu Cityyn vievään bussiin. On fiestan aika. Parin tunnin leppoisan matkanteon jälkeen se kuitenkin katkeaa ja meidät ohjataan ulos bussista.

Senyang-myrsky on tuhonnut sillan Sibongan kylässä. Miten se ylipäänsä on edes mahdollista? Luvassa oli vain matalapaine, jonka piti tuoda tullessaan hieman sadetta ja tuulta. Hetki tuo mieleeni illan parin viikon takaa, jolloin taivas repesi. En muista nähneeni moista rankkasadetta elämäni aikana. Sitten alkoi tuuli, joka repi kattoja ja kaatoi puita. Sähköt pimenivät. Vailla huolen häivää juoksin halki sateen huoneeseeni nukkumaan. Kello oli kolme aamuyöllC, kun ravintolamme hiljeni viimeisten asiakkaiden mentyä nukkumaan.

Ensimmäinen viesti aamiaispöydässä oli, että Alcoysta Cebuun vievän ainoan päätien silta oli sortunut ja tilalla oli 18-metrinen aukko. Emme voineet uskoa sitä todeksi. Silta oli tiessään ja mikä pahinta, myös useita kymmeniä ihmisiä oli kateissa. Heidän arveltiin huuhtoutuneen tulvaveden ja maanvyöryjen mukana. Osa asiakkaista oli myös suunnitellut jatkavansa matkaa mutta turhaan. Tie lentokentälle oli poikki ja lauttaliikenne pysäytetty. Jälleen kerran saamme olla onnellisia asuessamme niinkin suojaisassa ja turvallisessa paikassa kuin Alcoy. Filippiineille saapuu noin 20 taifuunia vuosittain, joista tilastollisesti vain rippeet osuvat meille. Elimme Hagupitin aikaan itsekin jännittäviä hetkiä, josta kuitenkin selvisimme säikähdyksellä.

Olemme siis matkalla Cebuun, kun bussimme pysäytetään ja meidät ohjataan ulos. Silta on poikki tai siis, sitä ei ole enää olemassakaan. Viidakkoon on raivattu polku, jota pitkin pääsemme kiertämään tuhoalueen mutta autoilla ei ole sinne mitään asiaa. Seuraava bussi odottaa meitä toisella puolella, jotta matkamme voi jatkua. Alueella tehdään kovasti töitä, jotta uusi silta saataisiin valmiiksi mahdollisimman nopeasti ja päästään palaamaan normaaliin päiväjärjestykseen. Elämän on jatkuttava. Jälleen on tullut kirjaimellisesti kylmää vettä niskaan. Läheistensä menettäneiden suru on suunnaton. Kanveesista kuitenkin noustaan ja jatketaan eteenpäin uskoen parempaan huomiseen. Ei voi muuta, kuin kumartaa syvään ja nostaa hattua tälle sitkeälle kansalle, joka vastoinkäymisistään huolimatta jaksaa yllättää ystävällisyydellään päivästä toiseen. Nousemme hämmentyneinä toiseen bussiin, jotta matkamme Cebu Cityyn voi jatkua.

400 päivää tien päällä highlights – 10/10 Oslob

Valashai

“400 päivää tien päällä” esittelee kymmenen unohtumatonta matkakohdetta, jotka ovat osuneet reitillemme matkamme edetessä. Kulunut vuosi lähenee loppuaan, joten on aika kaivella hieman arkistoja. Kohde 10/10 Oslobin valashait. Nuo lempeät jättiläiset saavat hengityksen salpaantumaan. Pienen linja-auton kokoiset älykkäät nisäkkäät voit löytää Oslobin rannalta ja ihailla niitä voi joko snorklaten tai sukeltaen. Jokaisen tulisi kokea tämä vähintäänkin kerran elämässään.

Sukellus Asiaan toivottaa kaikille ihanaa ja rauhallista tulevaa vuotta! Kiitos kun olet ollut mukana!

400 päivää tien päällä highlights – 9/10 Bukit Lawang

Orankien näkeminen lähes kosketusetäisyydeltä viidakossa oli ainutlaatuinen elämys.

Orankien näkeminen lähes kosketusetäisyydeltä viidakossa oli ainutlaatuinen elämys.

“400 päivää tien päällä” esittelee kymmenen unohtumatonta matkakohdetta, jotka ovat osuneet reitillemme matkamme edetessä. Kulunut vuosi lähenee loppuaan, joten on aika kaivella hieman arkistoja. Kohde 9/10 Bukit Lawang. Bukit Lawang on yksi viimeisistä kohteista, missä voit tavata orankeja niiden luonnollisessa elinympäristössä. Kohde on muutenkin omiaan luontoa ja pientä viidakkoseikkailua janoavalle matkaajalle kaikessa vehreydessään.

400 päivää tien päällä highlights – 6/10 Koh Phangan

Koh Phangan ja Horizon tarjosivat täydellisen rennon ympäristön viimeisiin lomapäiviin ennen kesäsesongin työrupeamaa Koh Taolla.

Koh Phangan ja Horizon tarjosivat täydellisen rennon ympäristön viimeisiin lomapäiviin ennen kesäsesongin työrupeamaa Koh Taolla.

“400 päivää tien päällä” esittelee kymmenen unohtumatonta matkakohdetta, jotka ovat osuneet reitillemme matkamme edetessä. Kulunut vuosi lähenee loppuaan, joten on aika kaivella hieman arkistoja. Kohde 6/10 Koh Phangan. Nyt ei puhuta fullmoon partyista vaan kallion kupeeseen rakennetusta bambuhutista isolla verannalla ja riippumatosta. Lyhyen venematkan päästä “the bilebiitsiltä” löytyy poukama rauhaa rakastaville. Horizon-niminen bungalowikylä tarjoaa myös otolliset puitteet thaiboxingin treenaamiseen, kun taas hieman alempaa löytyy Sanctuary-niminen jumittelukeskus, jossa voit harrastaa joogaa, paastoja ja paljon muuta sielun ravintoa. Suosittelemme kuitenkin välttämään huippusesonkeja mikäli mahdollista. Lue lisää aiheesta täältä.