Avainsana-arkisto: Matkalla

United Airlines + Western Union = omatoimimatkaaja hermoromahduksen partaalla

United Airlines ei hyväksynyt suomalaista luottokorttia, mikä johti melkoiseen rumbaan. Pääsimme kuitenkin nousemaan koneeseen Belize Citystä Los Angelesiin.

United Airlines ei hyväksynyt suomalaista luottokorttia, mikä johti melkoiseen rumbaan. Pääsimme kuitenkin nousemaan koneeseen Belize Citystä Los Angelesiin.

Seuraa pitkähkö tilitys ja avautuminen, kuinka monimutkaiseksi lentolippujen ostaminen voikaan mennä ja kuinka yksinkertainen ratkaisu ongelmaan lopulta löytyi.

Tämä kaikki tapahtui siis ollessamme vielä Antiguassa, Guatemalassa. Olimme löytäneet aiemmin hyvän lentoyhteyden Los Angelesista määränpäähämme Manilaan Filippiineille, joten meidän piti enää löytää hyvät lennot jostain päin Väli-Amerikkaa Los Angelesiin. Hakukoneena käytimme skyscanner.com-sivustoa, minkä kautta pitkien etsintöjen jälkeen löysimmekin sopivat United Airlines -yhtiön lennot Belizestä, Belize Citystä Los Angelesiin. Belize City sopi täydellisesti meidän reittisuunnitelmiin, joten helppo homma, niinhän me luultiin. Ongelmat alkoivat, kun United Airlinesin sivuilla varausta tehdessämme huomasimme, ettei yhtiö hyväksykään suomalaista luottokorttia. Lähestulkoon kaikki muut maat heidän listoiltaan löytyi, mutta Suomi loisti poissaolollaan. Ratkaisuksi tähän lentoyhtiön sivuilta löytyi mahdollisuus maksaa Western Unionin kautta. Tarkistimme, että Antiguasta löytyi useampikin Western Unionin toimipiste ja varasimme liput. Meillä oli nyt pari päivää aikaa hoitaa maksu.

Siitähän se hauskuus sitten alkoikin. Ensimmäisellä kerralla pankin ovella se oli jo kiinni. Uusi yritys seuraavana päivänä, jolloin pääsimme jo tiskille saakka, mutta kysyttyämme Western Union -palvelua meille kerrottiin, että tarvitsemme passin asiointia varten. Onneksi asuimme lähellä, joten pian yritimme uudestaan passien kanssa, mutta nyt saimmekin kuulla, että tässä pankissa ei voikaan maksaa Western Unionin kautta vaan ainoastaan ottaa rahalähetyksiä vastaan. No, onneksi näitä toimipisteitä oli useita, ajattelimme ja seuraavaa kohti. Edellisestä viisastuneina opettelimme lauseen “Yo quiero pagar” – “Haluan maksaa”, jotta pääsisimme suoraan asiaan. Valitettavasti saimme saman vastauksen myös kolmessa seuraavassa pankissa. “No es possible”, argh! Lopulta, pankissa numero viisi, ystävällinen ja kärsivällinen virkailija suostui auttamaan meitä. Heillä siis pystyi myös maksamaan Western Unionin kautta, mutta sitä varten meillä olisi pitänyt olla tili pankissa mutta poikkeuksellisesti virkailija suostui rekisteröimään meidät Western Unionin järjestelmään ilman tiliä ja tätä varten tarvittiin jälleen lisää tietoja, muun muassa oman guatemalalaisen puhelinnumeron lisäksi kahden guatemalalaisen ystävämme puhelinnumero sekä sähkölasku siitä osoitteesta, jossa majoituimme. Tällä siis oli tarkoitus todentaa, että todella oleskelemme Guatemalassa sillä hetkellä. Oli muuten espanjan taidot koetuksella tässä vaiheessa. Onneksemme olimme kotimajoituksessa ja mamamme ymmärsi mistä oli kyse, joten pikaisen kotona käymisen jälkeen olimme jälleen pankin tiskillä sähkölaskun ja puhelinnumerojen kanssa. Virkailija muun muassa kopioi meidän molempien passit, kokonaan, kahtena kopiona.

Lopulta paperit oli allekirjoitettu ja oli maksun aika. Virkailija kysyi, kelle haluamme maksaa, mutta yllättäen United Airlines ei olekaan heidän vastaanottajien listalla eli emme voineet maksaa. Tässä vaiheessa taisi meidän molempien ilmeet valahtaa mutta virkailija alkoikin itkemään(!!), sillä hän ei pystynytkään auttamaan meitä tässä ongelmassa. Koitimme rauhoitella virkailijaa ja kerroimme, ettei vika ollut hänen ja kuinka hän oli ollut todella isoksi avuksi meille ja tehnyt kaikkensa. Emme siis saaneet maksettua lentoja ja lippujen varausaikakin taisi mennä jo umpeen. Soitimme vielä United Airlinesin asiakaspalveluun, jossa 45 min puhelun jälkeen asiakaspalvelija totesi minulle saman kuin minä hänelle jo puhelun alussa. Suomalainen luottokortti ei kelpaa.

Noh, miten tämä farssiksi kääntynyt episodi lopulta päättyi? Löysimme Supersaverin sivuilta saman lentoyhteyden, jonka saimme maksettua suomalaisen nettipankin kautta muutaman kympin kalliimmalla. Eipähän tullut ensimmäisenä mieleen kääntyä kyseisen palvelun puoleen, vaikka sitä mannerten välisiä lentoja varatessa hyvin usein käytämmekin. Samalla tuli jälleen kerran todistettua, että matkatoimistojen olemassaoloon on syynsä. Välillä itsenäisen matkaajankin on täysin sallittua kääntyä heidän palveluidensa puoleen. Näin säästät aikaa ja hermoja, kiitos Supersaver!

1000 päivää tien päällä – Sukellus Asiaan TV avattu Instagramissa!

!000 päivää tien päällä

Sukellus Asiaan-kaksikko saavutti yhden henkilökohtaisen elämänsä hienoimmista rajapyykeista 30.7.2016 – 1000 päivää tien päällä! Sen kunniaksi avasimme Instagram-tilillemme Sukellus Asiaan TV-kanavan hashtagillä SukellusAsiaanTV. Tulemme julkaisemaan elämäämme koskettavia videoita matkamme varrelta 30.7.2016 eteenpäin. Tirkistelijät ja muut aiheeseen vihkiytyneet – rakkaita fanejamme unohtamatta – nyt taajuuksille!

Bussilla Väli-Amerikan halki – käytännön kokemuksia

San Salvador

Kuten jo aiemmin olemme maininneet, Guatemalaan saapumisen jälkeen seuraava lentomme oli vasta Belizestä, kun palasimme Väli-Amerikasta takaisin Yhdysvaltoihin. Kuljimme Guatemalan, El Salvadorin, Hondurasin ja Belizen halki busseilla, takseilla ja lautoilla. Tässä postauksessa listaamme, mikä oli reittimme Väli-Amerikan halki ja hieman käytännön esimerkkejä hinnoista ja etäisyyksistä. Kaikki hinnat ovat yhdeltä hengeltä. Voit tarkastella reittiä myös kartalla täällä.

Guatemala City – Antigua: shuttle bus (noin tunti, 8$/hlö)
Antigua – San Salvador: shuttle bus Guatemala Cityyn, josta Buses del Sol-yhtiön luxusbussilla San Salvadoriin El Salvadorin pääkaupunkiin, yhteensä noin kuusi tuntia. Hintaan kuului myös tyyny, peitto sekä hampurilaisateria matkan aikana. Bussissa mukana ollut matkaemäntä avusti rajanylityksessä eikä bussista tarvinnut poistua sen yhteydessä.

San Salvador – Playa El Tunco: Terminal de Occidentelta bussi nro 102A La Libertadiin (noin tunti, 0,6$/hlö), josta vaihto bussiin nro 80 (noin 15 min, 0,25$).

El Tunco – Copan Ruinas: El Tuncosta seuraava kohteemme oli Copan Ruinas Hondurasin puolella. Lähdimme liikkeelle aikaisin aamulla ja päätimme mennä niin pitkälle, kuin vain yhden päivän aikana pääsisimme. Playa el Tuncosta tulimme takaisin San Salvadoriin samalla yhteydellä kuin sinne mennessä (bussit nro 80 ja 102A), mutta ilmastoinnin takia hinta oli 3$. San Salvadorissa vaihdoimme toiselle linja-autoasemalle bussilla nro 7C (30 min, 0,35$). Bussi nro 119 vei meidät El Poyhin (reilu 3 tuntia, 3$), kunhan ensin odotimme jonkun aikaa, koska itsenäisyyspäivän johdosta vuoroja oli normaalia vähemmän. El Poyssa ylitimme rajan kävellen ja otimme kimppataksin Nueva Ocotepequeen (15 min, 14L ~ 0,75$), josta pääsimme jatkamaan matkaa kohti La Entradaa (reilu 3 tuntia, 120L ~ 6$), jonne saavuimme hieman sen jälkeen, kun viimeinen bussi Copan Ruinasiin oli jo mennyt. Jäimme siis La Entradaan yhdeksi yöksi ja jatkoimme seuraavana aamuna Copan Ruinasiin (2,5 tuntia, 70L ~ 3,5$).

Copan Ruinas – Roatan: Myös seuraava siirtymämme oli pitkä, kohteena Roatanin saari Hondurasin rannikolla. Lähdimme Copan Ruinasista ensimmäisellä mahdollisella bussilla, noin aamuviideltä, kohti San Pedro Sulaa (4 tuntia, 140L ~ 7$), jossa vaihdoimme La Ceiban bussiin (reilu 4 tuntia, 200L ~ 10$, meno-paluulippu). Lyhyen taksimatkan jälkeen olimme satamassa odottelemassa lauttaa Roatanille (1,5 tuntia, 734L ~ 37$). Perillä olimme pimeän aikaan, mutta ehdimme silti hyvin.

Roatan – Flores: Roatanilta jatkoimme kohti Guatemalaa ja Floresia, mutta tiesimme jo lähtiessämme, ettei tämä siirtymä onnistuisi yhdessä päivässä. Tulimme lautalla takaisin La Ceibaan ja sieltä bussilla edelleen San Pedro Sulaan, jonne jäimme yhdeksi yöksi jatkaaksemme matkaa jälleen todella aikaisin aamulle kohti Moralesia (4,5 tuntia, 300L), jossa vaihdoimme Floresiin vievään bussiin (5 tuntia, 80Q). Rajanylitys sisältyi näihin matka-aikoihin ja sujui melko vaivattomasti.

Flores – Belize City: Floresista käsin vierailimme Tikalin raunioilla, jonne meno-paluulippu shuttlebussilla maksoi 80Q ja kesti 1,5 tuntia suuntaansa. Floresin jälkeen kohteena oli vielä Belizen saari Caye Caulker, jonne pääsimme ottamalla ensin bussin Belize Cityyn (4 tuntia, 160Q) ja sieltä lautalla saarelle (1 tunti, 45B$ menopaluu). Tämän jälkeen olikin jäljellä enää paluu saarelta, ja taksimatka lentokentälle.

Kaiken kaikkiaan bussilla liikkuminen Väli-Amerikassa on melko sujuvaa. Välimatkat saattavat kilometreissä olla lyhyitä, mutta aikaa niihin on hyvä varata hyvin. Lyhyemmillä matkoilla emme tarkistaneet aikatauluja sen kummemmin, vaan menimme vain pysäkille tai asemalle odottamaan mutta toki kannattaa tarkistaa etukäteen, kuinka usein haluamallasi välillä kulkee yhteyksiä. Esimerkiksi San Pedro Sulasta meni yhteys Floresiin saakka vain kerran päivässä ja lähtö oli aamuviiden aikoihin. Auttavastakin kielitaidosta oli moneen kertaan hyötyä, kun halusimme varmistaa, että olemme jäämässä oikeassa paikassa tai hyppäämässä oikeaan bussiin. Vaihtoehtona buseeille olisi ollut toki lentojakin, mutta kovin edullisia Väli-Amerikasta ei helposti löydy. Kallein matka oli lautta Roatanin saarelle ja takaisin ja hintataso saarella oli muutenkin reittimme kalleimmasta päästä. Onneksi olimme liikkeellä low seasonin aikaan.

Suurimpaan osaan busseja ostimme liput bussista joko kuljettajalta tai lipunmyyjältä. Antigua-San Salvador ja Flores-Belize-väleillä käyttämämme bussit eivät olleet varsinaisia linjavuoroja vaan enemmänkin turisteille tarkoitettuja. Näiden lisäksi myös San Pedro Sula-Flores-välin bussilipun ostimme jo edellisenä päivänä varmistaaksemme paikkamme aikaisella lähdöllä. Tällä välillä bussi myös yhden kerran tarkistettiin, ettei kyydissä olevilla ole hedelmiä mukana, sillä saavuimme alueelle, jossa oli herkkä luonto eikä sinne haluttu mitään sinne kuulumattomia lajeja. Rajanylityksen yhteydessä taas miehiä pyydettiin poistumaan bussista ja naiset jäivät bussiin passin tarkastusta varten. Matkalla saimme tutustua moniin uusiin ihmisiin, jotka innoissaan kyselivät, minne olimme matkalla ja mitä tekemässä.

Buses del Sol-yhtiön luxusbussi lähti Guatemala Citystä hienostohotellin edestä.

Buses del Sol-yhtiön luxusbussi lähti Guatemala Citystä hienostohotellin edestä.

Buses del Sol, paljon tilaa ja ehjät penkit

Buses del Sol, paljon tilaa ja ehjät penkit

El Salvadorin bussi nro 205

El Salvadorin bussi nro 205

San Salvadorin bussiasema Terminal de Oriente

San Salvadorin bussiasema Terminal de Oriente

Kimppataksin kyydissä El Salvadorin ja Hondurasin rajalla

Kimppataksin kyydissä El Salvadorin ja Hondurasin rajalla

Kun rinkat pakataan auton katolle, voi vain toivoa, ettei matkalle osu sadekuuroa.

Kun rinkat pakataan auton katolle, voi vain toivoa, ettei matkalle osu sadekuuroa.

Matkalla Roatanin saarelle Hondurasissa

Matkalla Roatanin saarelle Hondurasissa

La Ceibassa odoteltiin matkatavaroita lautasta. Jokainen laukku oli merkitty omalla vuoronumerolla.

La Ceibassa odoteltiin matkatavaroita lautasta. Jokainen laukku oli merkitty omalla vuoronumerolla.

Bussien pysähtyessä ei välttämättä tarvitse poistua bussista ostaakseen pientä evästä, sillä myyjät toimittavat tuotteensa ikkunan kautta.

Bussien pysähtyessä ei välttämättä tarvitse poistua bussista ostaakseen pientä evästä, sillä myyjät toimittavat tuotteensa ikkunan kautta.

San Pedro Sulassa jonotimme aikaisin aamulla bussiin Guatemalaan.

San Pedro Sulassa jonotimme aikaisin aamulla bussiin Guatemalaan.

Passintarkastus Hondurasin ja Guatemalan rajalla, miehet ulkona turvatarkastuksessa ja naiset bussissa.

Passintarkastus Hondurasin ja Guatemalan rajalla, miehet ulkona turvatarkastuksessa ja naiset bussissa.

Lautta lähdössä Caye Caulkerilta Belizessä.

Lautta lähdössä Caye Caulkerilta Belizessä.

Matkan toinen vuosipäivä

Palmuja

Tällä päivämäärällä, 4.11. kaksi vuotta sitten kaikki sai alkunsa. Lento lähti Helsinki-Vantaalta kohti tuntematonta. On vuosipäivä juhlien aika, mutta sitä ennen on aika listata muutamia faktoja matkan varrelta.

Takana on 33 lentoa, kymmeniätuhansia kilometrejä ja satoja lusittuja tunteja erilaisissa kulkuneuvoissa. Laiva, vene, mopo, fillari, tuktuk, taksi, tricycle, jeeppi – you name it. Vastaan on tullut vähintäänkin yhtä monta monenkirjavaa majoitusta Parapatin sataman kummitustalosta kattohuoneistoon Kuala Lumpurin keskustassa.

On ollut kivaa, hauskaa, mukavaa, mutta myös ahdistanut tuskastuttanut, itkettänyt ja pelottanut mutta ennen kaikkea varpaita ja sormia kutkuttavalla tavalla nautinnon aalto mennyt läpi kropan. Vastoinkäymisiltä ei ole vältytty. Dengue-kuumeen takia vietimme yhteensä 10 yötä Samui Bangkok Hospitalissa Thaimaassa ja Indonesiassa kärsimme rajusta vatsataudista. Se on vain elämää.

Olemme sukeltaneet matkallamme kuudessa eri maassa yhteensä noin 500 kertaa. Kaiken tämän keskellä olemme uineet kuudessa eri meressä. Kuin huomaamatta teimme maailmanympärimatkan, jonka aikana olemme matkanneet 14 eri maassa ja seikkailleet 60 eri kaupungissa kolmella eri mantereella. Tulimme hankkineeksi matkan varrella myös uuden ammatin sekä lukemattoman määrän muita mieleenpainuvia kokemuksia.

Tämän hetkinen sijaintimme on Dive Point Alcoy, Cebu, Filippiinit. Tarina jatkuu! Pysy kuulolla!

Matkan ensimmäinen päivä ja ensimmäinen etappi, välillä Helsinki-Bangkok

Matkan ensimmäinen päivä ja ensimmäinen etappi, välillä Helsinki-Bangkok

Ruokaa ja uusia ystäviä

Ruokaa ja uusia ystäviä

Matkaa on tehty monella tavalla. Tämä auringonlasku on kuvattu autolautalta matkalla Kambodzasta Vietnamiin.

Matkaa on tehty monella tavalla. Tämä auringonlasku on kuvattu autolautalta matkalla Kambodzasta Vietnamiin.

Vuosipäivä

Yksi suosikkirannoistamme löytyi Vietnamin Muineesta. Ranta muodostui simpukankuorista.

Yksi suosikkirannoistamme löytyi Vietnamin Muineesta. Ranta muodostui simpukankuorista.

New Yorkin Times Square oli ehdoton vierailukohde kaupunkivierailullamme.

New Yorkin Times Square oli ehdoton vierailukohde kaupunkivierailullamme.

Kotimme Nha Trangissa Vietnamissa, jossa asuimme viisi kuukautta opiskellessamme sukelluskouluttajiksi.

Kotimme Nha Trangissa Vietnamissa, jossa asuimme viisi kuukautta opiskellessamme sukelluskouluttajiksi.

Mopoilua Vietnamissa

700 päivää tien päällä

Auringonlasku

Viimeaikoina olemme niin matkalla kuin blogimme parissa palanneet juurillemme ja pohtineet kuluneita vuosia. 4.10.2015 tulee kuluneeksi tasan 700 päivää tien päällä, joten pohtikaamme tapahtumaketjua vielä kertaalleen. Suuruudenhullu seikkailumme sen kuitenkin mielestämme ansaitsee.

4.11.2013 nousimme koneeseen Helsinki-Vantaan lentokentällä edessämme suuri seikkailu. Ennen tätä kyseistä hetkeä olimme tehneet kovasti töitä säästääksemme rahaa ja tyhjentäneet asuntomme, joiden irtaimistolla rakensimme kolme uutta ensiasuntoa nuorille Lahden seudulla. Olimme luopuneet myös työpaikoistamme. Kevein askelin ja autuaan tietämättöminä tulevasta heittäydyimme seikkailuun.

Olemme tähän mennessä matkanneet 15 maassa, jotka ovat Thaimaa, Indonesia, Laos, Vietnam, Kambodza, Malesia, Singapore, Filippiinit, Sri Lanka, Suomi, USA, Guatemala, El Salvador, Honduras ja Belize.

Alkuperäisenä tarkoituksena oli viipyä matkalla seitsemän kuukautta, mutta seikkailunhalumme kasvoi matkan edetessä sekä uusi ammatti SSI sukelluskouluttajana mahdollisti elämän ulkomailla. Kun Saimme ensimmäisen työpaikkamme Thaimaasta, oli selvää, että kotiinpaluumme viivästyisi. Kausi Filippiineillä ja kulunut kesä 2015 Suomessa vahvistivat sen, että matkaa jatkettaisiin. Kuluneena kesänä teimme road tripin Suomessa, jonka aikana kertyi lähes 6000 kilometriä.

Pitkä matka ei ole sama asia kuin loma, niin kuin teistä moni sen varmasti hyvin tietää. Se on heittäytymistä elämän pyörteisiin ja uskomista ja luottamista omiin kykyihin. Kauniita auringonlaskuja uusia, mahtavia ihmisiä ja päivän paistetta, mutta myös loputtoman pitkiä bussimatkoja, keskellä yötä suurkaupunkeihin saapumisia vailla tietoa siitä, missä ollaan ja mitä seuraavaksi tapahtuu, kuin myös vatsataudissa vietettyjä kuumeisiä öitä vailla tuuletusta ikkunattomassa kopissa, jota hostellihuoneeksikin kutsutaan. Matkallamme olemme kohdanneet myös taifuuneja, tulivuorenpurkauksia kuin maanjäristyksiäkin. Tämä kaikki kuuluu reissaajan arkeen. Mitään pysyvää ei juurikaan ole ja sitä vapaudeksikin kutsutaan. Epävarmuutta on opittava sietämään, mikäli haluaa olla vamis muuttamaan suunnitelmiaan lyhyellä aikavälillä fiiliksen mukaan. Juuri se matkustamisessa koukuttaakin.

Matkustaminen on parasta koulua. Se tarjoaa mahdollisuuden oppia ymmärtämään maailman erilaisia tapoja ja kulttuureja. Ensimmäisellä matkallani kauan sitten eräs viisas mies sanoi minulle, että mikäli tuntee historiaa, on mahdollista ymmärtää tämän päivän tapahtumia ja saattaa kyetä näkemään hieman myös, mitä tuleman pitää. Ei voi olla ihmettelemättä tämän päivän uutisointia koti-Suomesta täynnä vieraan pelkoa ja vihaa, somemaailman sekoiluista puhumattakaan. Sen enempää kantaa ottamatta, mikä on kenellekin hyväksi, on todettava, että oma maailmankatsomus on muuttunut kuluneiden 700 päivän aikana eteemme tulleiden ihmisten ansiosta. Ennen kaikkea on oppinut arvostamaan suomalaisuutta. On mahtavaa olla osa maailman pohjoisimmissa kolkissa asuvaa heimoa, joka pitää kiinni perinteistään. On uskomatonta, että Suomen kaltainen pieni metsien ja järvien maa on onnistunut luomaan itselleen sellaisen määrän hyvinvointia. Sotien jälkeisellä solidaarisuudella ja periksiantamattomuudella on kirjaimellisesti noustu suosta. Hyvinvointiyhteiskuntamme purkutalkoita sivusta seuratessa tulee surkea olo. Joskus on matkustettava kauas nähdäkseen lähelle ja suosittelemme sitä myös teille!

700 päivää tien päällä - road trip Suomessa

700 päivää tien päällä – road trip Suomessa

700 päivää tien päällä, joista monena pinnan alla

700 päivää tien päällä, joista monena pinnan alla

Princess-tee

Usko omiin unelmiisi

Usko omiin unelmiisi

Vesiputous

Auringonlasku

Älä tyri näitä – turistiripuli

Ensiaputarvikkeet turistiripuliin

Ensiaputarvikkeet turistiripuliin

Turistiripuli aka ribbendrop, tuo tauti, jonka jokainen tulee matkallaan joskus sairastaneeksi, halusi tai ei. Kädet tulee pestyä huonosti ja nautittua varomattomasti mitä parhaimmista katukeittiöistä suussasulavia herkkuja. Ei hätää! Muutamalla huomionarvoisella seikalla pääsee pitkälle eikä tarvitse turhia kuumotella.

-Pese kätesi vessareissujen jälkeen huolellisesti
-Lotraa antibacia
-Älä kaiva nenää aläkä syö kynsiä
-Syö kypsennettyä ja kuorittua
-Unohda auringossa lojuneet majoneesit
-Suosi täysiä ravintoloita
-Mitä lyhyempi menu, todennäköisesti tuoreempi ruoka
-Toiset suosivat maitohappobakteereja

Kun kaikista varotoimista huolimatta sairastut

-Ole kokonaan syömättä päivä tai kaksi, sokerit ruokkivat bakteereja vatsassasi
-Nauti paljon nestettä
-Suosi helposti sulavaa
-Vältä salaatteja ja maitotuotteita

-Imodiumia vain, jos matkustat eikä vessaa ole saatavilla
-Ainakin Malesiasta löytyvä Hurix’s Sto-Mach 8-luontaistuote on ehdoton
-Kuumetapauksissa denguekuumeen riskialueilla parasetamolia
-Vältä antibiotteja
-Jos muu ei auta, meillä mukana Ciprofloxacin (laajakirjoinen antibiotti vakaviin tilanteisiin)
-Voit olla varma, että vessapaperia ei ole saatavilla, kun sitä eniten kaipaat! Lue vessakokemuksista täältä

Ei muuta kuin nauttimaan eksoottisista pöydän antimista!

Kuten edellä jo todettiin, turha vainoilu voi pahimmassa tapauksessa pilata koko reissun. Maalaisjärki käteen ja vakuutukset kuntoon. Mikäli edellä mainituista toimista huolimatta mikään ei auta, niin ei muuta kuin lääkäriin. Näin toimii myös allekirjoittanut, mikäli olo ei tästä ala pikkuhiljaa helpottumaan.

Matkabloggarin kotona – koti maailmalla

Puutarha

Filippiinien ajat ovat jo jääneet taakse mutta palaamme niihin vielä parin postauksen verran. Vietimmehän siellä koko matkamme pituuteen suhteutettuna varsin merkittävän ajan, puoli vuotta. Tuona aikana Dive Point Alcoy oli meidän kotimme ja nyt esittelemmekin teille, miltä siellä näytti. Idea postaukseen syntyi luettuamme Archie gone Lebanonin Inkan vastaus Auringon alla-blogin Matkabloggarin kotona-haasteeseen. Seuraavassa esittely-yritys kodistamme, vaikka se ei juuri tehtävänantoa vastaakaan.

Dive Point Alcoy on siis sukellusresortti, joka tarjosi asiakkailleen sukelluksen lisäksi majoitusta sekä ravintolapalveluita. Meidän kotimme – yksi huone ja kylpyhuone – sijaitsi ravintolan yläkerrassa. Tarvittaessa olimme siis työpaikallamme puolessa minuutissa. Ravintola toimi samalla myös olohuoneenamme, josta avautui näkymä altaalle ja bungaloweille eli puutarhaamme. Puutarhan takakulmasta kulki tie, jota pitkin pääsi viidessä minuutissa sukelluskeskuksellemme, jonka vieressä sijaitsevassa rantatalossa oli puolet majoitustiloista. Tällä matkalla tien varressa kasvoi muun muassa kookospalmuja, banaanipuita ja chilipensaita. Sukellusshoppi ja beach house sijaitsivat siis aivan meren rannassa josta lähdimme päivittäin sukeltamaan joko paikallisille riutoille tai kauempana sijaitsevien saarten ympäristöön. Laskuveden aikaan rantahiekkaa pitkin pääsi kulkemaan Tingko Beach’ille, joka oli viikonloppuisin paikallisten kansoittama yleinen ranta.

Dive Point Alcoy sijaitsee aivan Cebu Citystä lähtevän päätien varressa, joten tieltä oli helppo napata bussi tai tricycle Alcoyhin tai kauemmaksi Dalagueteen ja Carcariin. Liikenteen meluun tottui muutamassa yössä, samoin kuin kukkoihin, koiriin ja silloin tällöin raikuvaan karaokeenkin. Kaiken kaikkiaan, vaikka asuimmekin työpaikallamme, se tuntui oikeasti kodilta ja sitähän se olikin, yksi pitkäaikaisimmista asuinpaikoistamme matkan varrella. Fasiliteettien lisäksi tunnelma oli muutenkin läheinen ja lämmin. Koimme olevamme yhtä suurta perhettä muun henkilökunnan kanssa. Toinen toistamme tukien selvisimme ehjin nahoin kuluneesta kaudesta valmiina uusiin seikkailuihin.

Allas

Tässä on meidän koti

Tässä on meidän koti

Ravintolan takapiha, josta johti rappuset meidän kämppään.

Ravintolan takapiha, josta johti rappuset meidän kämppään.

Shopille johtava tie

Shopille johtava tie

Meidän sukelluskeskus

Meidän sukelluskeskus

Sukellus Asiaan Iltalehden Matkalla tapahtuu-juttusarjassa

Iltalehti

Sukellus Asiaan on noteerattu iltapäivälehtiä myöten. Tältä tuntuu denguekuume-artikkeli julkaistiin Iltalehden Matkalla tapahtuu-sarjassa ja päätyi sitä myötä Iltalehden etusivulle asti. Kyseinen artikkeli on yksi korkeimmalle noteeratuista kirjoituksista blogimme historiassa. Joko olet lukenut? Löydät sen täältä.

Sukellus Asiaan has been noticed by the Finnish press. Our article on dengue fever was published in Iltalehti and it ended up on the very front page! The article in question is one of the most highly noticed writings in the history of our blog. Have you read it? If not, please find it here.

Sulawesi overland

Sulawesi

Sulawesi on siis jäänyt taakse, mutta mielistä se ei ole jäänyt. Saarella on paljon monipuolista tarjottavaa: rantoja, kiinnostavia perinteitä, hyvää ruokaa, ystävällisiä ja iloisia ihmisiä sekä paljon koettavaa. Tärkein asia saarella matkustaessa on varata siihen aikaa. Kuten Indonesiassa muuallakin, matkoihin menee pitkä tovi, ellei aio kulkea jokaista siirtymää lentäen. Paikasta toiseen ryntäily ei palvele matkan tarkoitusta, rentoutumista ja taukoa jatkuvasta sykkimisestä. Välillä on hyvä laskea suorittamispaineita, napata hyvä kirja ja viettää koko päivä riippumatossa. Kuulostaa helpolta mutta vaatii hieman harjoittelua tehdä ei-mitään ja ottaa iisisti.

Sukellus Asiaan suosittelee Sulawesiä sukeltajille, trekkaajille, uusista kulttuureista kiinnostuneille ja elämästä nautiskeleville. Matkan suunnittelua helpottamiseksi tässä tiivis katsaus, miten me kuljimme Sulawesin päästä päähän.

Lento Kuala Lumpurista Makassariin
Makassar – Rantepao (Tana Toraja) 9 h, yöbussi, 150 000 IDR/hlö
Rantepao – Tentena 13 h, paikallisbussi, 150 000 IDR/hlö
Tentena – Ampana 6 h, charter pikkubussi, 800 000 IDR, 5 matkustajaa
Ampana – Wakai (Togean) 4 h, laiva, 50 000 IDR/hlö makuupaikalla
Wakai – Gorontalo 16 h, laiva, 500 000 IDR/ 4 hh hytti
Gorontalo – Manado 9 h, pikkubussi, 150 000 IDR/hlö takapenkillä
Manado – Bunaken / Bunaken – Manado 1 h, laiva, 50 000 IDR/hlö
Lento Manadosta Yogyakartaan

Hyväksi havaittuja majoituspaikkoja, kaikki 2hh omalla kylpyhuoneella

Makassar: Hotel Agung, 195 000 IDR/huone
Rantepao: Wisma Monton, 200 000 IDR/huone, lämmin vesi, sis. aamupalan
Togean/Kadidiri: Pondok Lestari, 175 000 IDR/hlö, sis. täysylläpito
Bunaken: Panorama Diving Resort, 175 000 IDR/hlö, sis. täysylläpito

We have now left Sulawesi behind us, but we haven’t forgotten it. The island has a lot to offer: beaches, interesting traditions, delicious food, friendly and happy people and lots to experience. The main thing when travelling on the island is to have enough time. As all over Indonesia, moving from one place to another takes a long time, if you don’t intend to take a plane each time. Rushing from place to place takes the meaning out of the trip, as you’re supposed to relax and take a break from the continuous beat. Sometimes it’s good to give up all the pressure, grab a good book and spend the whole day in a hammock. Sounds easy, but it actually takes some practice to not do anything and just chill.

Sukellus Asiaan recommends Sulawesi for friends of diving and trekking, for those interested in new cultures and for those who just want to enjoy life. To make your trip easier, here’s a short insight into how we travelled through Sulawesi.

Flight from Kuala Lumpur to Makassar

Makassar – Rantepao (Tana Toraja) 9 hours, night bus, 150 000 IDR/person
Rantepao – Tentena 13 h, local bus, 150 000 IDR/person
Tentena – Ampana 6 h, charter minibus, 800 000 IDR, 5 passengers
Ampana – Wakai (Togean) 4 h, ship, 50 000 IDR/person including bed
Wakai – Gorontalo 16 h, ship, 500 000 IDR/ 4 pers. cabin
Gorontalo – Manado 9 h, minibus, 150 000 IDR/person, back seat
Manado – Bunaken / Bunaken – Manado 1 h, ship, 50 000 IDR/person

Flight from Manado to Yogyakarta

Recommended accommodation, all rooms for 2 persons including bathroom

Makassar: Hotel Agung, 195 000 IDR/room
Rantepao: Wisma Monton, 200 000 IDR/room, hot shower, incl. breakfast
Togean/Kadidiri: Pondok Lestari, 175 000 IDR/person, all inclusive
Bunaken: Panorama Diving Resort, 175 000 IDR/person, all inclusive

Monta kysymystä maailmalla

Auringonlasku

Varoitus! Tekstissä esiintyy monta kysymystä, mutta ei juurikaan vastauksia.

Maailmalla ihmettelee monia, pieniä, päivittäisiä asioita. Metrin korkuinen pino kananmunia kennoihinsa pakattuina mopon tarakalla kuoppaisella hiekkatiellä. Autot ajamassa tien vasemmalla puolella. Hakiessasi kahvia kuppilan myyjä kumartaa sinulle viisi kertaa. Olet tottunut huuhtelemaan vessan heittämällä kuupalla vettä perään. Koko ajan on hiki eikä pitkiä housuja ole kaipailtu moneen kuukauteen sukista puhumattakaan.

Entä kun tähän kaikkeen tottuu? Et enää pysähtele ottamaan kuvaa palmuista, koska niitä on kaikkialla koko ajan. Iltalenkki meren rannassa tuntuu tavalliselta. Ympärilläsi puhutaan koko ajan vieraita kieliä, joista et ymmärrä juuri sanaakaan. Välillä sitä pitää oikein käskeä itseään pysähtymään ja katsomaan ympärilleen. Olet juuri siinä, juuri nyt, joten nauti niin paljon kuin voit – käsky kuuluu. Myöhemmin kauniita maisemakuvia katsellessasi voit vain ihmetellä, miten hienoissa paikoissa sitä oletkaan aikasi viettänyt.

Käännetäänpä tilanne toisin päin. Jos kaikki edellä kuvattu on arkea, mitä sitten, kun edessä on paluu Suomeen? Huomaatko jääväsi ihmettelemään ennen niin tuttuja ja totuttuja asioita, koska olet ehtinyt tottua jo johonkin muuhun? Miltä se talvi ja kylmyys, pimeys ja räntäsade tuntuu, kun edellisestä kerrasta on jo niin pitkä aika? Neljä vuodenaikaa on hieno asia, mutta päihittävätkö ne ympärivuotisen kesän? Suomessa voit luottaa, että hommat toimii silloin, kun pitääkin, mutta moni asia on paljon säädellympää ja sääntöjä myös noudatetaan pilkuntarkasti. Ja ne hinnat, eihän niitä uskalla edes ajatella. Kuinka monta kertaa söisitkään vietnamilaisessa katukeittiössä vatsasi ääriään myöten täyteen yhden suomalaisen lounasravintolan annoksen hinnalla?

Sukellus Asiaan ei alkuperäisistä suunnitelmistaa huolimatta ole vielä suuntaamassa takaisin Pohjolaan. Se ei tarkoita, etteikö välillä olisi kiva olla siellä. Varsinkin silloin, kun makaa dengue-kuumeen kourissa vuoteen omana. Ihmisiä syntyy, ihmisiä kuolee, vietetään häitä, synttäreitä ja muita juhlia, mutta näissä tapahtumissa ollaan tällä kertaa vain hengessä mukana – tai Skypen välityksellä, jos yhteydet pelaavat. Välillä haaveillaan salmiakista, uunilohesta ja juhannuksesta kesämökillä sekä tietenkin ystävien ja sukulaisten seurasta.

Matka on kuitenkin vielä kesken. Alkuperäisten suunnitelmien tilalle on tullut paljon uusia, jotka tosin muuttuvat monta kertaa matkan varrella, kirjaimellisesti. Maailmassa on vielä niin monta paikkaa, joita emme ole nähneet ja lukematon määrä niirä pieniä arjen asioita, joihin emme ole tottuneet. Pitäisi vain osata valita ne mieluisimmat. Miten se nyt sitten tehdään?

Warning! This text includes lots of questions but hardly any answers.

There are so many little everyday things you wonder when you travel in faraway countries. A one metre high pile of eggs packed in cartons on the rear carrier of a motorcycle on a bumpy road. Cars driving on the left side of the street. A coffee shop waiter bowing you five times when you pick up your coffee. You’re used to flush the toilet by throwing in some water with a scoop. You sweat all the time and haven’t missed long trousers for months, not to mention socks.

What happens when you get used to all that? You don’t stop anymore to take photos of palm trees, because they are everywhere. An evening walk on the beach feels normal. Foreign languages are spoken around you all the time and you don’t understand a word of them. Sometimes you need to tell yourself to stop and look around. You are right there right now, so enjoy as much as you can – they say. Later, as you look at the photos of beautiful landscapes, you can only be amazed of how wonderful places you have visited.

Let’s look at this from another perspective. If everything described above is everyday life, what happens when you return to Finland? Will you find yourself wondering some previously familiar things, because you have now got used to something entirely different? How will winter, coldness, darkness and winter rain feel like, as it has been such a long time since you last saw it? Four seasons is a wonderful thing, but will they beat year-round summer? In Finland, you can trust that things work when they are expected to, but many things are much more controlled and rules are followed precisely. And the prices, we don’t even dare to think of them. How many times can you eat as much as you like in a Vietnamese street kitchen with the price of one single lunch in Finland?

Regardless of the original plan, Sukellus Asiaan is not heading back to North just yet. This doesn’t mean that sometimes we wouldn’t love to be there. Especially, when you lie in bed with dengue fever. People are born, people die, weddings, birthdays and other parties are celebrated but this time we can only participate these events on a spiritual level – or via Skype, if there’s a connection. Sometimes we dream of salmiakki (salty, black Finnish sweets), oven made salmon, Midsummer at a summer cottage and of course the company of friends and relatives.

However, our journey is not finished yet. The original plans have been replaced with many new ones, which have also changed – literally – many times during our journey. There are still so many places in the world that we haven’t seen and countless amounts of little everyday things we haven’t got used to. We should just know how to pick the best ones. How is that done?

Sohvakalusto siirtyy näppärästi pyöräkyydillä.

Sohvakalusto siirtyy näppärästi pyöräkyydillä.

Ystävämme kilpikonna tuli tervehtimään.

Ystävämme kilpikonna tuli tervehtimään.

Riippumattoelämään voisi vaikka tottua ja jäädä koukkuun.

Riippumattoelämään voisi vaikka tottua ja jäädä koukkuun.

Palmuja merenrannalla, arkipäivää?

Palmuja merenrannalla, arkipäivää?