Avainsana-arkisto: Pohdintoja

Matkan toinen vuosipäivä

Palmuja

Tällä päivämäärällä, 4.11. kaksi vuotta sitten kaikki sai alkunsa. Lento lähti Helsinki-Vantaalta kohti tuntematonta. On vuosipäivä juhlien aika, mutta sitä ennen on aika listata muutamia faktoja matkan varrelta.

Takana on 33 lentoa, kymmeniätuhansia kilometrejä ja satoja lusittuja tunteja erilaisissa kulkuneuvoissa. Laiva, vene, mopo, fillari, tuktuk, taksi, tricycle, jeeppi – you name it. Vastaan on tullut vähintäänkin yhtä monta monenkirjavaa majoitusta Parapatin sataman kummitustalosta kattohuoneistoon Kuala Lumpurin keskustassa.

On ollut kivaa, hauskaa, mukavaa, mutta myös ahdistanut tuskastuttanut, itkettänyt ja pelottanut mutta ennen kaikkea varpaita ja sormia kutkuttavalla tavalla nautinnon aalto mennyt läpi kropan. Vastoinkäymisiltä ei ole vältytty. Dengue-kuumeen takia vietimme yhteensä 10 yötä Samui Bangkok Hospitalissa Thaimaassa ja Indonesiassa kärsimme rajusta vatsataudista. Se on vain elämää.

Olemme sukeltaneet matkallamme kuudessa eri maassa yhteensä noin 500 kertaa. Kaiken tämän keskellä olemme uineet kuudessa eri meressä. Kuin huomaamatta teimme maailmanympärimatkan, jonka aikana olemme matkanneet 14 eri maassa ja seikkailleet 60 eri kaupungissa kolmella eri mantereella. Tulimme hankkineeksi matkan varrella myös uuden ammatin sekä lukemattoman määrän muita mieleenpainuvia kokemuksia.

Tämän hetkinen sijaintimme on Dive Point Alcoy, Cebu, Filippiinit. Tarina jatkuu! Pysy kuulolla!

Matkan ensimmäinen päivä ja ensimmäinen etappi, välillä Helsinki-Bangkok

Matkan ensimmäinen päivä ja ensimmäinen etappi, välillä Helsinki-Bangkok

Ruokaa ja uusia ystäviä

Ruokaa ja uusia ystäviä

Matkaa on tehty monella tavalla. Tämä auringonlasku on kuvattu autolautalta matkalla Kambodzasta Vietnamiin.

Matkaa on tehty monella tavalla. Tämä auringonlasku on kuvattu autolautalta matkalla Kambodzasta Vietnamiin.

Vuosipäivä

Yksi suosikkirannoistamme löytyi Vietnamin Muineesta. Ranta muodostui simpukankuorista.

Yksi suosikkirannoistamme löytyi Vietnamin Muineesta. Ranta muodostui simpukankuorista.

New Yorkin Times Square oli ehdoton vierailukohde kaupunkivierailullamme.

New Yorkin Times Square oli ehdoton vierailukohde kaupunkivierailullamme.

Kotimme Nha Trangissa Vietnamissa, jossa asuimme viisi kuukautta opiskellessamme sukelluskouluttajiksi.

Kotimme Nha Trangissa Vietnamissa, jossa asuimme viisi kuukautta opiskellessamme sukelluskouluttajiksi.

Mopoilua Vietnamissa

Inspiraatiota matkan suunnitteluun

Pilvet

Sukellus Asiaan-blogi on ollut olemassa reilut kaksi vuotta. Kuluneiden vuosien varrella olemme oppineet yhtä ja toista niin blogimaailmasta, matkustamisesta Kaakkois-Aasiassa kuin itsestämmekin. Vietimme kuluneen kesän Suomessa ja sitä seurasi uusi seikkailu, sillä tulimme siihen lopputulokseen, että seikkailun on jatkuttava. Päätös ei ollut helppo ja kilometrit painoivat takana. Suomeen olisi ollut vaarallisen helppo jumahtaa ja palata totuttuihin kuvioihin. Ymmärsimme kuitenkin pian, että kaipaamamme asiat ovat historiaa ja vain mielikuvia ja rakkaita muistoja. Oikeasti ei ole paluuta menneeseen. Asiat ovat muuttuneet. Ihmiset kasvavat, uusia syntyy ja kuolee. Oli katsottava eteenpäin ja tehtävä sitä, mitä rakastaa. Siinä oli meille inspiraatiota matkan suunnitteluun.

Yksi sykli oli käyty loppuun ja uusi oli alkamassa.

Kysymys kuuluikin, että kuinka muuttaa haaveet unelmamatkasta todeksi?

Matkamme varrella tapaamiemme seikkailijoiden haastattelut toimivat mielenkiintoisena inspiraation lähteenä omien hullutusten kanssa painiessa. Nämä tarinat osoittavat mielestämme sen, että kaikki on mahdollista, kun olet valmis tekemään kovasti töitä unelmiesi saavuttamiseksi.

Mistä sitten aloittaisimme? Kohteen valinnassa on parasta luottaa omaan intuitioon. Vastaus löytyy usein omista mielenkiinnon kohteista tai silloin ainakin tulee valinneeksi itselleen mieluisan ympäristön. Sukellusmatka tuskin löytyy Nepalista. 27 talvea Kanarialla samassa hotellissa sopii yllättävän monelle. Aika-ajoin on kuitenkin suositeltavaa tehdä jotain aivan muuta, kuin mihin on tottunut. Meidän tavoitteenamme on tehdä joka päivä jotain ensimmäistä kertaa.

Kun ei ihan oikeasti tiedä mistä aloittaa, Kerran elämässä-sivustolta löytyy seikkailuja jokaiseen makuun – viidakoista vuorille ja erämaasta sukellussafareille. On mietittävä, oletko kiinnostunut ruoasta, vanhoista intiaaniperinteistä, viidakkovaelluksesta, rantamaisemista vai lumihuippuisista vuorista. Tämän jälkeen karttakirja kouraan, on valittava omia haaveita parhaiten vastaava maanosa.

Kaksi vuotta asuttuamme ja matkattuamme ympäri Kaakkois-Aasian päätimme tehdä jotain aivan muuta, kuin mihin olimme tottuneet. Yksi suurimmista tekijöistä, joka vaikutti valintoihimme oli se, että olimme molemmat kiinnostuneet espanjan opiskelusta. Olisimmehan toki voineet matkustaa Espanjaan, mutta halusimme molemmat pois Euroopasta. Päätimme siis suunnata Latinalaiseen Amerikkaan.

Täytyy muistaa, että kaiken epävarmuuden keskellä vaikeinta on kuitenkin lähteminen, ovesta ulos pääseminen ja vanhasta elämäntavasta uuteen astuminen. Tien päällä elämä on helpompaa kuin monesti luullaan. Kun kohteen saa valittua ja päätöksen lähtemisestä tehtyä, asiat alkavat hoitua kuin itsestään. Tämän prosessin toteuttamista varten olemme olemassa. Tulemme jakamaan omakohtaiset kokemuksemme suunnittelun jokaisesta vaiheesta ja tarjoamaan hyödyllisiksi katsomiamme vinkkejä, jotta jokainen voisi astua uuteen mahtavaan inspiroivaan unelmiensa elämäntyyliin, josta olemme nauttineet jo vuosia.

Onko sinulla joku osa-alue matkasuunnitelmien tekemisessä, josta haluaisit meidän kirjoittavan? Laita meille kommenttia!

Kiinnostaako erikoiset eläimet? Filippiinien Boholilla elävät kummituseläimet ovat varteenotettava vaihtoehto.

Kiinnostaako erikoiset eläimet? Filippiinien Boholilla elävät kummituseläimet ovat varteenotettava vaihtoehto.

Vedenalainen maailma tulee tutuksi sukellusmatkoilla ja kohteita löytyy ympäri palloa, erityisesti lämpimistä maista.

Vedenalainen maailma tulee tutuksi sukellusmatkoilla ja kohteita löytyy ympäri palloa, erityisesti lämpimistä maista.

Inspiraatiota matkan suunnitteluun

Indonesian Sumatralla pääsee tutustumaan orankeihin lähietäisyydeltä.  Kalimantanilla riehuvat suuret metsäpalot uhakaavat heidän veljiään.

Indonesian Sumatralla pääsee tutustumaan orankeihin lähietäisyydeltä. Kalimantanilla riehuvat suuret metsäpalot uhakaavat heidän veljiään.

Trekkailua ja kiipeilyä voi myös harrastaa kaikkialla. Palkintona on upeat näkymät.

Trekkailua ja kiipeilyä voi myös harrastaa kaikkialla. Palkintona on upeat näkymät.

Jokainen askel Acatenango-tulivuoren huipulle Guatemalassa oli tämän näkymän arvoinen.

Jokainen askel Acatenango-tulivuoren huipulle Guatemalassa oli tämän näkymän arvoinen.

Inspiroiva New York, tuo kaupunkikohteiden klassikko tarjoaa varmasti jokaiselle jotain.

Inspiroiva New York, tuo kaupunkikohteiden klassikko tarjoaa varmasti jokaiselle jotain.

700 päivää tien päällä

Auringonlasku

Viimeaikoina olemme niin matkalla kuin blogimme parissa palanneet juurillemme ja pohtineet kuluneita vuosia. 4.10.2015 tulee kuluneeksi tasan 700 päivää tien päällä, joten pohtikaamme tapahtumaketjua vielä kertaalleen. Suuruudenhullu seikkailumme sen kuitenkin mielestämme ansaitsee.

4.11.2013 nousimme koneeseen Helsinki-Vantaan lentokentällä edessämme suuri seikkailu. Ennen tätä kyseistä hetkeä olimme tehneet kovasti töitä säästääksemme rahaa ja tyhjentäneet asuntomme, joiden irtaimistolla rakensimme kolme uutta ensiasuntoa nuorille Lahden seudulla. Olimme luopuneet myös työpaikoistamme. Kevein askelin ja autuaan tietämättöminä tulevasta heittäydyimme seikkailuun.

Olemme tähän mennessä matkanneet 15 maassa, jotka ovat Thaimaa, Indonesia, Laos, Vietnam, Kambodza, Malesia, Singapore, Filippiinit, Sri Lanka, Suomi, USA, Guatemala, El Salvador, Honduras ja Belize.

Alkuperäisenä tarkoituksena oli viipyä matkalla seitsemän kuukautta, mutta seikkailunhalumme kasvoi matkan edetessä sekä uusi ammatti SSI sukelluskouluttajana mahdollisti elämän ulkomailla. Kun Saimme ensimmäisen työpaikkamme Thaimaasta, oli selvää, että kotiinpaluumme viivästyisi. Kausi Filippiineillä ja kulunut kesä 2015 Suomessa vahvistivat sen, että matkaa jatkettaisiin. Kuluneena kesänä teimme road tripin Suomessa, jonka aikana kertyi lähes 6000 kilometriä.

Pitkä matka ei ole sama asia kuin loma, niin kuin teistä moni sen varmasti hyvin tietää. Se on heittäytymistä elämän pyörteisiin ja uskomista ja luottamista omiin kykyihin. Kauniita auringonlaskuja uusia, mahtavia ihmisiä ja päivän paistetta, mutta myös loputtoman pitkiä bussimatkoja, keskellä yötä suurkaupunkeihin saapumisia vailla tietoa siitä, missä ollaan ja mitä seuraavaksi tapahtuu, kuin myös vatsataudissa vietettyjä kuumeisiä öitä vailla tuuletusta ikkunattomassa kopissa, jota hostellihuoneeksikin kutsutaan. Matkallamme olemme kohdanneet myös taifuuneja, tulivuorenpurkauksia kuin maanjäristyksiäkin. Tämä kaikki kuuluu reissaajan arkeen. Mitään pysyvää ei juurikaan ole ja sitä vapaudeksikin kutsutaan. Epävarmuutta on opittava sietämään, mikäli haluaa olla vamis muuttamaan suunnitelmiaan lyhyellä aikavälillä fiiliksen mukaan. Juuri se matkustamisessa koukuttaakin.

Matkustaminen on parasta koulua. Se tarjoaa mahdollisuuden oppia ymmärtämään maailman erilaisia tapoja ja kulttuureja. Ensimmäisellä matkallani kauan sitten eräs viisas mies sanoi minulle, että mikäli tuntee historiaa, on mahdollista ymmärtää tämän päivän tapahtumia ja saattaa kyetä näkemään hieman myös, mitä tuleman pitää. Ei voi olla ihmettelemättä tämän päivän uutisointia koti-Suomesta täynnä vieraan pelkoa ja vihaa, somemaailman sekoiluista puhumattakaan. Sen enempää kantaa ottamatta, mikä on kenellekin hyväksi, on todettava, että oma maailmankatsomus on muuttunut kuluneiden 700 päivän aikana eteemme tulleiden ihmisten ansiosta. Ennen kaikkea on oppinut arvostamaan suomalaisuutta. On mahtavaa olla osa maailman pohjoisimmissa kolkissa asuvaa heimoa, joka pitää kiinni perinteistään. On uskomatonta, että Suomen kaltainen pieni metsien ja järvien maa on onnistunut luomaan itselleen sellaisen määrän hyvinvointia. Sotien jälkeisellä solidaarisuudella ja periksiantamattomuudella on kirjaimellisesti noustu suosta. Hyvinvointiyhteiskuntamme purkutalkoita sivusta seuratessa tulee surkea olo. Joskus on matkustettava kauas nähdäkseen lähelle ja suosittelemme sitä myös teille!

700 päivää tien päällä - road trip Suomessa

700 päivää tien päällä – road trip Suomessa

700 päivää tien päällä, joista monena pinnan alla

700 päivää tien päällä, joista monena pinnan alla

Princess-tee

Usko omiin unelmiisi

Usko omiin unelmiisi

Vesiputous

Auringonlasku

Kaunis kotimaa 570 päivää myöhemmin

Mökkiranta ja villasukat, kotimaa näyttää parhaita puoliaan

Mökkiranta ja villasukat, kotimaa näyttää parhaita puoliaan

Suomi Finland, tuo kaunis kotimaa oli väistämättä edessä 27.5 eli kaksi viikkoa on nyt takana. Vaikka kotiinpaluushokki oli odotettavissa, 570 päivän matkan jälkeen suu oli auki monta päivää. Tunne oli ristiriitainen. Kaikki niin tuttu ja kodikas näyttäytyi hämmentävän vieraalta ja erilaiselta. Yksi kotiinpaluun ahdistavimpia hienouksia on mahdollisuus nähdä nykyinen ja entinen elämänsä uudessa valossa. Etäisyys koti-Suomeen antaa mahdollisuuden nähdä muutos itsessä ja suhteissa muihin ihmisiin ja ympäristöön. Toisaalta etäisyys matkaan kertoo sen, mitä taakse jäänyt kokemus on opettanut. Näet asioita, joita tien päällä jatkuvassa muutoksessa on vaikea nähdä.

Suomeen paluun myötä läheisemme asettavat meitä kohtaan odotuksia ja toiveita. Reissussa olimme saaneet olla ja elää juuri niin kuin me kaksi itse halusimme. Ajatuksissa pyörii monta kertaa lähipiirin suhtautuminen omiin haaveisiin ja suunnitelmiin. On päivänselvää, että pyrimme tekemään omat valintamme itse ja elämään siten kuin hyvältä tuntuu. Se ei ole kuitenkaan aina helppoa ja yksinkertaista. Se, että verkostoista saa tukea ja kannustusta unelmiensa toteuttamiseen, auttaa sietämään koti-ikävää ja jaksamaan vaikeimpien hetkien yli. Jokainen on kuitenkin vastuussa omista valinnoistaan ja elämästään. Koska Itse joudut kestämään myös valintojesi seuraukset, on viisainta seurata omaa fiilistä. Elämästä saa ja pitää nauttia. Jos et ole tyytyväinen tilanteeseesi, vain sinä itse voit muuttaa elämäsi suunnan. Sukellus Asiaan määrääkin teidät pohtimaan omaa tulevaisuuttanne ja omia valintojanne. Olkaamme tyytyväisiä siihen mitä meillä on ja työskennelkäämme unelmiemme eteen. Toiveet toteutuu!

Rauha, hiljaisuus ja yöttömät yöt ihastuttavat todenteolla. Lämpötilan putoaminen oli odotettavissa ja siihen totutellaan tällä hetkellä villasukat jalassa. Yksityiskohtien puuttuminen katukuvasta sai aikaan rauhallisen tunnelman, mutta toisaalta alkuun ympäristö tuntui pelottavan autiolta. Mihin tarvitaan liikennesääntöjä teillä, joilla ei liiku juuri ketään? Ilta-auringon paistaessa ja vehreän maalaismaiseman halki ajaessa näyttää siltä, että pellon laidoilla seisoskelevat kotieläimetkin seisovat suorissa riveissään. Järjestelmällisyys on hiottu huippuunsa. Alkuun nauratti, sen jälkeen ahdisti, sitten taas nauratti. Uusi perspektiivi kuitenkin putoaa pois valitettavan nopeasti. Mahdollisuus nähdä oma elämänsä ulkopuolisen silmin on vain ohikiitävä hetki ja siitä kannattaa nauttia. Kotiinpaluushokki on ollut meille monin verroin rajumpi kuin lähtiessä. Omalla suhtautumisella on kuitenkin valtavasti merkitystä. Itsestä riippuu miten asiat haluaa ottaa vastaan. Kesä on kuitenkin tulossa ja Sukellus Asiaan aikoo ottaa ilon irti sukulaisten ja ystävien seurasta matkallaan halki Suomen.

Suomen maisemia lentokoneesta katseltuna

Suomen maisemia lentokoneesta katseltuna

Valoisat yöt hämmentävät, kun niihin ei ole tottunut.

Valoisat yöt hämmentävät, kun niihin ei ole tottunut.

Normipäivä Dive Point Alcoylla

Ryhmä

Kuuden kuukauden aikana Filippiineillä teimme töitä, töitä ja töitä. Käytännössä söimme nukuimme ja sukelsimme. Periaatteessa meillä oli yksi vapaapäivä viikossa, mutta käytännössä se ei aina ollut mahdollista, mikä on sesonkityössä varsin yleistä ja ymmärrettävää. Kun on paljon asiakkaita, työt on tehtävä ja rennommin otetaan sitten, kun on hiljaisempaa. Sukellukset rytmittivät päiviämme ja tässä tuleekin kuvaus, mikä oli meidän “normipäivä”

Yleisesti ottaen rytmejä oli kaksi, päiväretki tai paikallisia sukelluksia.

Päiväretki

6:00 Päivä alkoi aamiaisella yhdessä asiakkaiden kanssa
7:00 Laiva lähti liikkeelle. Tätä ennen laivahenkilökunta oli tehnyt omat valmistelunsa (muun muassa kantanut tankit ja tehnyt ostokset lounasta varten) ja me teimme omamme.
Noin 9:00 Saavuimme ensimmäiselle sukelluskohteelle jota seurasi ensimmäinen sukellus, 60 min
Noin 11:00 Tunnin pinta-ajan jälkeen toinen sukellus, 60 min
12:00 Lounas ja 1,5 tunnin tauko
Noin 13:30 Kolmas sukellus, 60 min ja matka takaisin shopille.
Noin 16:00 – 17:00 Saavuimme takaisin Dive Pointille, kelistä riippuen ennemmin tai myöhemmin. Kamojen roudaus takaisin laivalta ja varusteiden pesu
Tämän jälkeen meillä pieni tauko, suihku, lepoa tai vaihtoehtoisesti seuraavien päivien ja kurssien valmistelua ja toimistohommia
19:00 Illallinen yhdessä asiakkaiden kanssa. Toisinaan löysimme itsemme myös baaritiskin takaa hommista. Illan pituus riippui asiakkaista, päivän rasittavuudesta ja seuraavan aamun aikataulusta. Nukkumaan pääsi yleensä klo 22 ja 24 välillä, toisinaan vasta kello 04.

Jos emme lähteneet päiväretkelle, aikataulu oli seuraava:

Klo 8:00 alkaen aamupala
9:30 Tapaaminen sukelluskeskuksella ja valmistautuminen sukellukselle
10:00 Laiva lähti liikkeelle ja ensimmäinen sukellus 60 min
Ennen klo 12:00 Paluu sukellukselta ja varusteiden valmistelu seuraavaa sukellusta varten
12:00 – 13:00 Lounastauko, lepoa ja juoksevien asioiden hoitamista
13:30 Tapaaminen sukelluskeskuksella
14:00 Laiva lähti, päivän toinen sukellus
Ennen klo 16:00 Paluu sukellukselta, varusteiden pesu ja huolto

Päiväretkiä teimme siis neljään kohteeseen, jotka olivat saaria Boholin kolmion alueella, noin 1-2 tunnin laivamatkan päässä. Matkan kestoon vaikutti sääolosuhteet, jotka puolen vuoden aikana vaihtelivat melko paljon. Toki liian kovaan tuuleen ja aallokkoon ei kapteeni tietenkään lähtenyt ja hänellä olikin viimeinen sana asioiden etenemisestä jo pelkästään turvallisuussyistä. Pääsääntöisesti päiväretkiä ei tehty joka päivä, jotta aamut eivät olisi aina niin aikaisia mutta tästäkin joustettiin melko usein asiakkaiden toiveista riippuen. Päiväretkikohteiden lisäksi meillä oli omat paikalliset sukellussaitit, joille matka kesti 1-10 minuuttia. Olimme onnekkaita, sillä filippiiniläinen henkilökunta oli meitä kohtaan todella ystävällisiä ja meidän yhteistyömme sujui todella hyvin, mikä helpotti myös omaa työtämme huomattavasti.

Meidän vastuullamme ei ollut juuri fyysistä työtä mutta aika ajoin työ tuntui silti raskaalta. Päivät olivat pitkiä ja kehon tottuminen sukeltamiseen ja sen väsyttävyyteen vei toki aikansa. Raskainta oli silti asiakaspalvelu. Toki olimme molemmat sitä tehneet aikaisemminkin mutta emme näin kokonaisvaltaisesti. Aina, kun poistuimme huoneestamme, olimme töissä. Asiakkaat eivät nähneet eroa, vietimmekö omaa aikaa vai emme, sillä meidän olohuoneensa oli heidän lomakohteensa.

Rehellisesti sanottuna olimme välillä suu auki asiakkaidemme käytöksestä johtuen. Lomalla olevien ihmisten käsitys itsestään suhteessa heitä palveleviin ihmisiin ja kanssamatkustajiin tyrmistytti. Asiaksas on aina oikeassa – joo joo – mutta silti ei voinut kuin nauraa, kun näkee keski-ikäisten hyvätuloisten yksilöiden taantuvan lapsen tasolle. Pahimpia olivat he, jotka olivat tottuneet hännystelijöihin ja muihin polvella istuviin sikariensytyttelijöihin työelämässään tai muualla sosiaalisessa kentässään. Valta tuntuu tekevän ihmiset sokeiksi ja heidän käytöksensa irrotettuna heidän normaalista kontekstistaan sai heidät näyttämään irvokkailta. Onneksi heitä oli kuitenkin verrattaen harvassa. Tämä oli kuitenkin työmme luonne ja päätimme nauttia siitä joka hetki.

Enoy ja James roudaamassa sukelluskamoja takaisin shopille kätevällä kolmipyörällä.

Enoy ja James roudaamassa sukelluskamoja takaisin shopille kätevällä kolmipyörällä.

Laivastoomme kuului isoin Seahorse, pieni Seaworm ja vasemmassa laidassa pienin Pygmy Seahorse omassa rannassamme.

Laivastoomme kuului isoin Seahorse, pieni Seaworm ja vasemmassa laidassa pienin Pygmy Seahorse omassa rannassamme.

Sukelluskurssin teoriaosuus menossa

Sukelluskurssin teoriaosuus menossa

Peruskurssin ensimmäinen allasosuus

Peruskurssin ensimmäinen allasosuus

Viikon aikataulu hahmoteltiin yhdessä asiakkaiden toiveiden mukaan.

Viikon aikataulu hahmoteltiin yhdessä asiakkaiden toiveiden mukaan.

Normipäivä ja normimaisemat

Normipäivä ja normimaisemat

Meidän sukellustiimi

Meidän sukellustiimi

Hyppy

Jälleen sarja viimeisiä

Viimeisiä kertoja näissä maisemissa

Viimeisiä kertoja näissä maisemissa

Sukellus Asiaan on matkallaan jälleen siinä vaiheessa, että on aika lähteä liikkeelle. Kolmatta kertaa matkamme aikana olemme pysähtyneet pidemmäksi aikaa paikoillemme, joten on myös kolmas kerta, kun jätämme tutuiksi käyneet ympyrät ja ihmiset taaksemme. Edessä on jälleen sarja viimeisiä.

Viimeinen päiväretki Balicasagille. Viimeinen sukellus valashaiden kanssa. Viimeinen kerta lempiruokiamme. Viimeiset sunnuntaiaamun sämpylät. Pienet, yksinkertaiset ja osin myös hassunkuuloiset asiat, joihin olemme ehtineet tottua, ovat pian vain muistoja menneestä. Nämä pienet asiat ovat muodostaneet arkemme täällä. Työmatkamme on kulkenut tyynillä, lämpimillä vesillä, auringonpaisteessa delfiinejä katsellen. Palmut ja valkoiset hiekkarannat ovat olleet jokapäiväinen näky. Nyt tämä kaikki on jäämässä taakse.

Sarja viimeisiä on kuin sarja jäähyväisiä. Sanomme viimeistä kertaa heipat eri paikoille mutta ennen kaikkea ihmisille. Dive Point Alcoyn työntekijät ja asiakkaat ovat muodostaneet perheemme viimeisten kuuden kuukauden aikana. Meidät on otettu lämpimästi vastaan ja olemme löytäneet paikkamme tässä suuressa kansainvälisessä perheessä. Arkeen on muodostunut selkeät rutiinit ja olemme kutsuneet tätä paikkaa kodiksi. Toisaalta pyrimme koko ajan ajattelemaan, ettei tämä ole välttämättä viimeinen kerta vaan saatamme palata vielä takaisin ensi kaudeksi. On kuitenkin helpompi liikkua eteenpäin, kun taakse jäävien asioiden kanssa on ikään kuin tehnyt tilit selviksi.

Samanlainen tilanne on ollut aiemmin siis Nha Trangista ja Koh Taolta lähtiessämme sekä toki lähtiessämme matkaan Suomesta. Niissäkin kävimme viimeisinä päivinä vielä viimeisen kerran lempipaikoissamme ja syömässä lempiruokiamme. Taaksepäin ajateltuna aika tuntuu aina lentäneen siivillä. Sarja viimeisiä on eräänlainen eroprosessi, joka helpottaa siirtymistä matkan seuraavaan vaiheeseen, jossa usein ensimmäinen kerta on samalla viimeinen, sillä yhdessä paikassa vietetään huomattavasti lyhyempi aika. Jos ajatus viimeisen lopullisuudesta tuntuu raskaalta, aina voi ajatella “until the next time”.

Seahorse-aluksemme kuljetti meitä monta kertaa huikeille sukelluksille.

Seahorse-aluksemme kuljetti meitä monta kertaa huikeille sukelluksille.

Saimme nauttia monta kertaa hetkullisesta ruoasta. Kuvassa perinteinen filippiiniläinen lechon eli kokonainen grillattu sika.

Saimme nauttia monta kertaa hetkullisesta ruoasta. Kuvassa perinteinen filippiiniläinen lechon eli kokonainen grillattu sika.

Viimeisiä kertoja "kylillä" eli Dalaguetessa, joka on lähin isompi kaupunki.

Viimeisiä kertoja “kylillä” eli Dalaguetessa, joka on lähin isompi kaupunki.

Sumilon

Hei kuule Suomi

Hei kuule Suomi, mitä kautta kannattaisi tulla?

Hei kuule Suomi, mitä kautta kannattaisi tulla?

Tyypillinen keskustelunkulku reissun päällä:

Uusi tuttavuus: Kauanko olette olleet reissussa?
Me: Nyt reilut 15 kuukautta
Uusi tuttavuus: Milloin olette palaamassa Suomeen?
Me: No, alunperin piti mennä toukokuun lopussa, viime vuonna (naurua), mutta tässä ollaan edelleen.

Nyt ollaan tilanteessa , että pohdimme jälleen Suomeen paluuta toukokuun lopussa, tänä vuonna. Sukellussesonki päättynee huhtikuun loppupuolella, minkä jälkeen haluamme käydä vielä jossain uudessa paikassa ennen koto-Suomea. Tarkennukseksi tässä kohtaa, kuten aiemmassa postauksessa jo kerroimme, meidän suunnitelmilla on tapana muuttua eikä mitkään päivämäärät ole vielä tarkkoja. Myöskään emme ole päättäneet jäämmekö Suomeen vai jatkuuko matkamme vielä myöhemmin mutta siitä lisää ajallaan.

Nyt olisi siis hyvä hetki ostaa lennot, jotta niistä ei joutuisi pulittamaan huimia summia. Ensin pitäisi kuitenkin päättää, mistä olemme lentämässä eli mikä on reittimme? Tässä muutamia vaihtoehtoja, joita olemme pohtineet.

1. Kierrettäisiin vielä joku paikka Kaakkois-Aasiassa tarkemmin läpi ja Bangkokista paluulento, koska sieltä on edullisimmat yhteydet Suomeen. Olisi edullista ja lämmintä mutta Kaakkois-Aasia alkaa pikkuhiljaa riittää. Kyllähän täällä nähtävää riittää, mutta maailmassa on monta muutakin paikkaa vielä tutkimatta.

2. Kuukauden pyrähdys Australiaan. Sielläkin olisi lämpöä ja mielenkiintoisia kohteita varmasti riittävästi. Sukeltamaankin voisi halutessaan päästä. Budjetti vaan taitaa tulla vastaan, erityisesti tuossa sukeltamisessa. Toisaalta, Australiaan saattaa joskus vielä tehdä ihan oman matkan eli jos nyt ei mene, kyllä se siellä odottaa.

3. Nepal, Intia, Sri Lanka, Bangladesh. Täysin uutta aluetta meille. Hintatasokin pitäisi olla edullinen. Pitkät housut pitäisi varmaan hankkia, jos vaikka trekkaamaan meinaa lähteä. Koska kohteet ovat entuudestaan täysin tuntemattomia, reissu vaatisi aika paljon muun muassa kulttuuriin, ympäristöön ja liikenneyhteyksiin tutustumista etukäteen.

4. Istanien kautta kotiin, mitä noita nyt Uzbekistan, Tadzikistan, Turkmenistan. Tietämys alueesta täysi nolla mutta olisi ainakin uutta ja jännää.

6. Siperian halki junalla. Tämähän on monien pitkäaikainen unelma. Uusia kulttuureja, ajantajun kadottavaa junamatkailua ja pari pysähdystä isoimmissa kaupungeissa. Keväällä Siperiassakin voisi olla hieman lämpöisempää. Tähän pätee tosin sama kuin Australiaan eli on toteutettavissa kohtuuhelposti myös myöhemmin.

7. Haaveissa on siinnellyt myös totaalinen mantereen vaihtaminen ja tutustuminen Amerikkoihin tai Afrikkaan mutta taloudelliset resurssit taitaa tulla niissä vääjäämättä vastaan, joten ne jääköön seuraaviin suunnitelmiin.

Vaihtoehtoja on siis lukuisia eikä tässä suinkaan ole kaikki. Mikä olisi järkevin reitti? Ei liian kallis, jotain uutta, miellyttävä lämpötila, sopiva reissun päätös? Pitkällisen pohdinnan, useamman sähköpostin, lentojen metsästämisen, puntaroinnin ja suunnittelemisen jälkeen päädyimme ostamaan Norwegianin lennot Bangkokista Tukholman kautta Helsinki-Vantaalle. Palaamme siis toukokuun lopussa mutta vuosi on eri kuin alkuperäisissä suunnitelmissa! Tunnelmat lentoja varatessa olivat todella hämmentävät eikä sitä voi kuin kuvitella, miltä tuntuu astua Suomen maan kamaralle. No, sehän selviää yllättävänkin pian. Samalla varasimme loputkin lennot eli reittimme ennen Bangkokia on Cebu City, Kuala Lumpur ja Sri Lanka. Innolla odotamme tulevaa!

Lippujen ostamisen jälkeen soi päässä Ultra Bran “Hei kuule Suomi”. Kysymys kuuluukin, minkä reitin olisit itse valinnut sekä erityisesti, missä ja milloin nähdään?

Elektroniikka reissussa eli mitä kulkee mukana

Kamat

Tietotekniikka ja elektroniikka, nuo matkailuakin niin kätevästi helpottavat kaverukset. Miten sitä ennen kukaan pystyikään matkaamaan maailman ympäri ilman valuutanmuunninsovellusta, digikameraa ja uusinta älypuhelinta? Kaikkea ei kuitenkaan voi ottaa matkaan mukaan ja etukäteen onkin hyvä pohtia, mikä on paras väline omalle reissulle.

Sukellus Asiaan matkaa mukanaan Samsung Galaxy Tab 2 sekä kaksi Samsungin älypuhelinta, joilla on jo ikää. Tässä hieman vertailua ja pohdintaa, miten näihin päädyttiin.

Tabletti
+ helppo ja nopea käynnistää
+ kulkee kokonsa puolesta näppärästi mukana
+ pystyy tekemään lähes kaikki toiminnot kuin tietokoneellakin
+ tietokoneeseen verrattuna edullisempi
+ ei vaadi isoa “käyttötilaa” vaan voit kaivaa esille myös täydessä bussissa, vrt tietokone
+ sovelluksia lataamalla saat tabletista varsin monipuolisen
– sovellukset on sovelluksia eli ei toimi aina yhtä monipuolisesti kuin tietokoneohjelmat
– hyvän tekstinkäsittelyohjelman puute
– vaatii välillä hieman hermoja ja soveltamista, että saat esim tekstitiedoston liitettyä sähköpostiviestiin, vika voi toki olla myös käyttäjässä

Älypuhelin
+ pieni, kulkee kaikkialla mukana
+ usein kannattaa hankkia paikallinen liittymä
+ sopii päivittäiseen nettisurffailuun ja viestittelyyn niin maailman ääriin kuin kotipuoleenkin
+ jos unohdit kameran, saat edes jonkun otoksen
+ et kuitenkaan ota herätyskelloa mukaan erikseen
+ sovelluksia löytyy joka lähtöön, niiden avulla saat puhelimesta monitoimityökalun
+ molemmille oma laite nettisurffailuun ja yhteydenpitoon, säästyy monelta kinalta
– lähes jatkuvasti saa olla lataamassa
– lentojen tai majoituksen varaaminen, nettisivujen päivittäminen, keskustelupalstalle osallistuminen ym voi olla hankalaa tai ainakin raastaa hermoja

Tietokone
+ vaihtoehdoista toimintavarmin ja työstää isoja tiedostomääriä nopeasti
+ pystyt tekemään kaiken juuri niin kuin haluat etkä tyytyä sovellusten takia kompromissiin, esim kuvan-, tekstin- ja videonkäsittelyssä blogin päivittämisestä puhumattakaan
+ USB-liitäntä ja DVD-soitin kuuluvat yleensä perusominaisuuksiin
– tablettiin verrattuna hitaampi käyttöönotto ja käynnistys
– isompi näyttö käytössä kiva mutta sen myötä myös isompi ja painavampi kantaa mukana
– kalliimpi hukattavaksi tai hajotettavaksi sekä matkatessa huolehdittavaksi
– jos säilytät kaikki tiedot ja tiedostot vain koneella (niin tapahtuu, vaikket aikoisikaan. Se on vaan niin helppoa tallentaa kaikki koneelle ja sitten ne jää), koneen hajotessa/varastattessa/hävitessä katoaa myös kaikki sen sisältö

Näiden pohdintojen perusteella päätimme siis jättää tietokoneen Suomeen. Kyllähän sitä välillä on asioita, jotka mieluummin tekisi tietokoneella, mutta onneksi sekin onnistuu nettikahviloissa, majapaikoissa tai muilta reissaajilta hetkeksi lainaten.

Lisäksi mukana:

2 vanhaa Nokialaista
+ saa pidettyä myös Suomen liittymän auki esim nettipankin vahvistusmaksuja varten
– koska vanhat mallit, vaativat oman laturinsa

Canon G16 – kamera + vedenalaiskotelo
+ toimii kotelon ansiosta veden alla ja päällä
+ vielä suhteellisen pienikokoinen mutta laadukas ja monipuolinen
+ hyvä makrokuvaukseen, plussa erityisesti pinnan alla
+ wifi-yhteydellä saa siirrettyä kuvat tabletille ilman piuhoja
– vedenalaiskotelo vähintään kameran hintainen ja kaksi kertaa sen kokoinen

Aurinkokenno, Get back-navigaattori ja matkakaiutin-powerbank-yhdistelmä
+ heräteostoksia ja pientä luksusta
– tarvitaanko näitä oikeesti vai viekö vain tilaa

SEKÄ

Näiden kaikkien laitteiden piuhat ja laturit!

Millä varusteilla ja välineillä te olette reissujanne tehneet?

Laturit

Lamppu

Elämäni nomadina – Päivi Kannisto

Elämäni nomadina

Päivi Kanniston “Elämäni nomadina”-kirja on ajatuksia herättävää luettavaa. Mikäli olet vailla päämäärää ja etsit elämällesi uutta suuntaa tai painiskelet yhteiskunnan ja ympäristön asettamien paineiden alla, on siihen tarjolla helpotusta. Ajatteletko olevasi yksin tunteidesi kanssa halutessasi luopua työstäsi omaisuudestasi ja pysyvästä osoitteestasi? “Elämäni nomadina” antaa vertaistukea. Elämästä saa ja pitää nauttia joka päivä. Kirja valoittaa mielenkiintoisella tavalla muunmuassa sitä, miten historia on vaikuttanut siihen, mitä meidän kuuluu haluta elämältämme. Olemme kuitenkin oikeutettuja toivomaan elämältämme, mitä itse haluamme ja ponnistelemaan unelmiemme eteen niin kauan, kun emme polje toisia jalkoihimme. Myös Sukellus Asiaan on päättänyt nauttia hetkestä ja pyrkiä elämään elämäänsä onnellisena harmoniassa ympäristönsä kanssa.

Sillä välin kun syvennyt pohtimaan oman elämäsi tarkoitusta, lue Päivi ja Santeri Kanniston inspiroiva tarina “10 vuoden häämatka” täältä.

The book ”Elämäni nomadina” (My life as a nomad) by Päivi Kannisto arises many thoughts. If your life is meaningless and you look for a new direction or struggle under the pressures of the society and the surroundings, there’s a choice for you. Do you think you’re the only one who wants to quit their job and give away their possessions and permanent address? Elämäni nomadina provides you with peer support. You may and should enjoy life every day. The book discusses interestingly for example how history has affected what we’re supposed to want from our life. However, we have the right to wish whatever we want from our life and to make an effort for our dreams as long as we don’t walk over others. Therefore, also Sukellus Asiaan has decided to enjoy the moment and to live happily in harmony with the surroundings.

While you concentrate on thinking the meaning of your own life, read the inspiring story ”10 vuoden häämatka” (10 years of honeymoon) by Päivi and Santeri Kannisto (in Finnish) here.

Monta kysymystä maailmalla

Auringonlasku

Varoitus! Tekstissä esiintyy monta kysymystä, mutta ei juurikaan vastauksia.

Maailmalla ihmettelee monia, pieniä, päivittäisiä asioita. Metrin korkuinen pino kananmunia kennoihinsa pakattuina mopon tarakalla kuoppaisella hiekkatiellä. Autot ajamassa tien vasemmalla puolella. Hakiessasi kahvia kuppilan myyjä kumartaa sinulle viisi kertaa. Olet tottunut huuhtelemaan vessan heittämällä kuupalla vettä perään. Koko ajan on hiki eikä pitkiä housuja ole kaipailtu moneen kuukauteen sukista puhumattakaan.

Entä kun tähän kaikkeen tottuu? Et enää pysähtele ottamaan kuvaa palmuista, koska niitä on kaikkialla koko ajan. Iltalenkki meren rannassa tuntuu tavalliselta. Ympärilläsi puhutaan koko ajan vieraita kieliä, joista et ymmärrä juuri sanaakaan. Välillä sitä pitää oikein käskeä itseään pysähtymään ja katsomaan ympärilleen. Olet juuri siinä, juuri nyt, joten nauti niin paljon kuin voit – käsky kuuluu. Myöhemmin kauniita maisemakuvia katsellessasi voit vain ihmetellä, miten hienoissa paikoissa sitä oletkaan aikasi viettänyt.

Käännetäänpä tilanne toisin päin. Jos kaikki edellä kuvattu on arkea, mitä sitten, kun edessä on paluu Suomeen? Huomaatko jääväsi ihmettelemään ennen niin tuttuja ja totuttuja asioita, koska olet ehtinyt tottua jo johonkin muuhun? Miltä se talvi ja kylmyys, pimeys ja räntäsade tuntuu, kun edellisestä kerrasta on jo niin pitkä aika? Neljä vuodenaikaa on hieno asia, mutta päihittävätkö ne ympärivuotisen kesän? Suomessa voit luottaa, että hommat toimii silloin, kun pitääkin, mutta moni asia on paljon säädellympää ja sääntöjä myös noudatetaan pilkuntarkasti. Ja ne hinnat, eihän niitä uskalla edes ajatella. Kuinka monta kertaa söisitkään vietnamilaisessa katukeittiössä vatsasi ääriään myöten täyteen yhden suomalaisen lounasravintolan annoksen hinnalla?

Sukellus Asiaan ei alkuperäisistä suunnitelmistaa huolimatta ole vielä suuntaamassa takaisin Pohjolaan. Se ei tarkoita, etteikö välillä olisi kiva olla siellä. Varsinkin silloin, kun makaa dengue-kuumeen kourissa vuoteen omana. Ihmisiä syntyy, ihmisiä kuolee, vietetään häitä, synttäreitä ja muita juhlia, mutta näissä tapahtumissa ollaan tällä kertaa vain hengessä mukana – tai Skypen välityksellä, jos yhteydet pelaavat. Välillä haaveillaan salmiakista, uunilohesta ja juhannuksesta kesämökillä sekä tietenkin ystävien ja sukulaisten seurasta.

Matka on kuitenkin vielä kesken. Alkuperäisten suunnitelmien tilalle on tullut paljon uusia, jotka tosin muuttuvat monta kertaa matkan varrella, kirjaimellisesti. Maailmassa on vielä niin monta paikkaa, joita emme ole nähneet ja lukematon määrä niirä pieniä arjen asioita, joihin emme ole tottuneet. Pitäisi vain osata valita ne mieluisimmat. Miten se nyt sitten tehdään?

Warning! This text includes lots of questions but hardly any answers.

There are so many little everyday things you wonder when you travel in faraway countries. A one metre high pile of eggs packed in cartons on the rear carrier of a motorcycle on a bumpy road. Cars driving on the left side of the street. A coffee shop waiter bowing you five times when you pick up your coffee. You’re used to flush the toilet by throwing in some water with a scoop. You sweat all the time and haven’t missed long trousers for months, not to mention socks.

What happens when you get used to all that? You don’t stop anymore to take photos of palm trees, because they are everywhere. An evening walk on the beach feels normal. Foreign languages are spoken around you all the time and you don’t understand a word of them. Sometimes you need to tell yourself to stop and look around. You are right there right now, so enjoy as much as you can – they say. Later, as you look at the photos of beautiful landscapes, you can only be amazed of how wonderful places you have visited.

Let’s look at this from another perspective. If everything described above is everyday life, what happens when you return to Finland? Will you find yourself wondering some previously familiar things, because you have now got used to something entirely different? How will winter, coldness, darkness and winter rain feel like, as it has been such a long time since you last saw it? Four seasons is a wonderful thing, but will they beat year-round summer? In Finland, you can trust that things work when they are expected to, but many things are much more controlled and rules are followed precisely. And the prices, we don’t even dare to think of them. How many times can you eat as much as you like in a Vietnamese street kitchen with the price of one single lunch in Finland?

Regardless of the original plan, Sukellus Asiaan is not heading back to North just yet. This doesn’t mean that sometimes we wouldn’t love to be there. Especially, when you lie in bed with dengue fever. People are born, people die, weddings, birthdays and other parties are celebrated but this time we can only participate these events on a spiritual level – or via Skype, if there’s a connection. Sometimes we dream of salmiakki (salty, black Finnish sweets), oven made salmon, Midsummer at a summer cottage and of course the company of friends and relatives.

However, our journey is not finished yet. The original plans have been replaced with many new ones, which have also changed – literally – many times during our journey. There are still so many places in the world that we haven’t seen and countless amounts of little everyday things we haven’t got used to. We should just know how to pick the best ones. How is that done?

Sohvakalusto siirtyy näppärästi pyöräkyydillä.

Sohvakalusto siirtyy näppärästi pyöräkyydillä.

Ystävämme kilpikonna tuli tervehtimään.

Ystävämme kilpikonna tuli tervehtimään.

Riippumattoelämään voisi vaikka tottua ja jäädä koukkuun.

Riippumattoelämään voisi vaikka tottua ja jäädä koukkuun.

Palmuja merenrannalla, arkipäivää?

Palmuja merenrannalla, arkipäivää?