Avainsana-arkisto: Saari

Tongyeong – monipuolinen “maaseutukaupunki” Korean etelärannikolla

Kuten jo aiemmin mainitsimme, kun korealaisen päästää lomalle, ei ohjelmassa suinkaan ole rentoa oleilua ja ajatonta altaalla makoilua vaan tehokkaan ajankäytön ansiosta lyhyeenkin lomaan saadaan ympättyä useita aktiviteetteja ja nähtävyyksiä. Näin siis mekin hyppäsimme ystäviemme auton takapenkille aamuneljältä ja suuntasimme kohti Etelä-Korean etelärannikkoa, tarkemmin ottaen Tongyeong-nimistä kaupunkia, joka sijaitsee neljän tunnin ajomatkan päässä Soulista. Korelaisen mittapuun mukaan tulimme siis maaseudulle, olihan tuossa kaupungissa vain 150 000 asukasta. Kansallisen lomapäivän takia samaan suuntaan oli tulossa moni muukin ja halusimme välttää kovat ruuhkat aikaisella lähdöllä. Kun luimme Lonely Planetin tietoja kohteesta, olimme kovin kiitollisia, että olimme liikkeellä alkuasukkaiden kanssa. Paikallisessa turisti-infossa kun ei kuulemma olisi sanaakaan englantia ja tämän kyllä huomasimmekin myöhemmin. Tongyeong on nimenomaan korealaisten itsensä suosima lomakohde mutta sehän sopi meille varsin hyvin.

Kaava meni suunnilleen näin: meiltä kysyttiin tykkäisittekö tästä justusta – oli se sitten ruoka tai nähtävyys – ja vastattuamme Alex ja Hyoyoung selvittivät erittäin näppärästi korealaisesta blogimaailmasta, missä tarjottiin kaupungin parhaat kyseiset ruoka-annokset, tai mistä sai otettua parhaat kuvat puistosta. Sitten napsittiin kuvia, paljon kuvia ja siirryttiin seuraavaan kohteeseen. Me torkahtelimme auton takapenkillä lähes joka siirtymällä ja ihmettelimme, miten kuskiemme silmät pysyivät auki. Selvästi harjoituksen puutetta.

Parin päivän aikana vierailimme Tongyeongin ja sen naapurisaaren Geojen suosituimmissa kohteissa: Mount Mireuksanin huipulla, jonne pääsi Etelä-Korean pisimmällä, lähes 2 km, gondolihissillä. Huipulta oli upeat näkymät kaupunkiin, joka on tunnettu äyriäisiin ja muihin mereneläviin keskittyneestä ravintolakulttuurista. Näitä paikallisia herkkuja mekin pääsimme maistelemaan mutta ihan ensi kerralla niitä ei vielä voinut henkilökohtaisiksi suosikeiksi sanoa. Lisäksi vierailimme muun muassa Hakdong Mongdol -rannalla, jossa pyöreät kivet muodostivat kovan äänen aaltojen liikuttaessa niitä sekä muutamassa puistossa, joista toisessa ihastelimme tuulimyllyä (?) ja toisessa amiraali Yi Sun-Sinin patsasta. Toisen päivän ehdoton huippujuttu oli retki Somaemuldon saarelle, joka sijaitsi puolentoista tunnin lauttamatkan päässä. Suositun saaresta tekee sen upeat maisemat sekä viereinen pieni majakkasaari, jonne pääsee kävellen vain kaksi kertaa päivässä, laskuveden aikaan, kun kapea maakaistale paljastuu veden alta.

Alex ja Hyoyoung, road trippimme väsymättömät kuskit ja kartturit ensimmäisellä etapilla matkalla kohti etelää.

Hallyeosudo -gondolihissi on 1 975 m pitkä ja samalla Etelä-Korean pisin matkailukäyttöön tarkoitettu gondolihissi. Vaunuja on 47 ja matka Mireuksan-vuoren huipulle kestää noin 9 min.

Hissin päätepisteeltä johtaa pitkät portaat Mireuksanin huipulle, josta on upeat näköalat joka suuntaan, hyvällä kelillä jopa Japanin saarille saakka. Ympärillä on myös vuonna 1592 käydyn Hansanin suuren taistelun tapahtumapaikkoja.

Etelä-korealainen käsitys maaseudun rauhasta eroaa suomalaisesta, yksin ei tarvi olla.

Tongyeong Jungang -tori on suosittu niin paikallisten kuin matkailijoidenkin keskuudessa ja tunnettu erityisesti laajasta tuoreiden ja kuivattujen merenelävien valikoimasta.

Tongyeong Jungang

Vuorossa raa’an, marinoidun mustekalan maistelu

Ravintolassa oisi mennyt sormi suuhun, ellei Alex ja Hyoyoung olisi auttaneet tämänkin keiton tilaamisessa.

Tongyeongin keskustassa sijaitseva Dongpirang -kylä on kuuluisa seinämaalauksistaan, joita taiteilijat eri puolilta Etelä-Koreaa loihtivat alueen saatua purkutuomion, joka tämän ansiosta peruttiin.

Näkymä Dongpirang -kylästä Tongyeongin keskustaan

Yi Sun-Sin on tärkeä historiallinen merkkihenkilö, jonka mukaan tämä kaunis ja suosittu puistoalue on nimetty.

Yi Sun-Sinin patsas[/caption]

Tongyeongin keskustassa on esillä vanhojen sota-alusten mallinnoksia.

Hakdong Mongdol -rannan erikoisuus on pyöreät kivet, joita aallot liikuttaa mukanaan iskeytyessään rantaan aiheuttaen erikoisen kumean äänen.

Windy Hillillä ihastelimme tuulimyllyä, vaikkei meille auennutkaan, miksi sellainen oli rakennettu Etelä-Koreassa.

Täälläkään ei tarvinut olla yksin.

Etelä-Koreassa kenkiä ei pidetä jalassa sisätiloissa ja sama päti myös laivamatkalla Someamuldon saarelle. Kengät hyllyyn ja lattialle istumaan.

Somaemuldo -saaren ohjetaulu oli hyvin vahvasti suunnattu kotimaan matkailijoille.

Somaemuldo on tunnettu sen vieressä sijaitsevasta pienestä majakkasaaresta, jonne pääsee kapeaa kaistaletta pitkin vain laskuveden aikaan.

Saareen voi toki ottaa tuntumaa myös hieman rennommin.

Caye Caulker – Belizen helmi Karibianmerellä

Caye Caulker

Väli-Amerikan kierroksemme viimeinen kohteemme oli Belize, jossa halusimme ensimmäisenä suunnata Caye Caulker – nimiselle saarelle, joka on käytännössä 8 km pitkä ja leveimmältä kohdaltaan 1,5 km leveä hiekkakerrostuma kalkkikivikuoren päällä. Saari sijaitsee 32 km päässä Belize Citystä ja sinne pääsee kätevästi monta kertaa päivässä kulkevilla, nopeilla vesitakseilla. Belize Cityyn tulimme Guatemalan puolelta Floresista suoralla shuttle bus-yhteydellä. Saarelle voi ostaa meno-paluulipun, mikä on suositeltavaa vesitaksin ollessa todennäköisin vaihtoehto mantereelle palaamiseen, vaikka saarelle onkin rakennettu myös pieni lentokenttä.

Caye Caulkerin uskotaan olleen asumaton vuoteen 1847 saakka, jolloin saarelle asettui pakolaisia Jukatanilla olleen sodan seurauksena. Kuningas Victoria antoi saaren Luciano Reyesille vuoden 1870 ja hän myi saaren tontit seitsemälle eri perheelle, joiden vaikutus näkyy saarella edelleen. 1960-luvulla reppureissaajat löysivät saaren ja siitä lähtien matkailu on kasvanut saaren tärkeimmäksi elinkeinoksi. Saaren keskellä kulkee kapea vesiväylä, the Split, jonka hurrikaani Hattie vuonna 1961 on myytin mukaan muodostunut. Sen syvyys oli aluksi vain noin 30 cm mutta virtausten ja ihmisen oman työn myötä se syventyi noin kuuteen metriin ja toimii tällä hetkellä tärkeänä venereittinä. The Split on myös yksi saaren suosituimmista ajanviettopaikoista baareineen, rantoineen ja vesiaktiviteetteineen.

Tunnelma saarella on ehdottoman rento. Hiljaisen sesongin vuoksi osa majoitusliikkeistä oli sulkeneet ovensa, mutta tarjontaa riitti silti runsaasti. Rannalla sijaitsevat gueshouset ovat luonnollisesti kalliimpia kuin saaren keskellä olevat. Matkaa rantaan ei kuitenkaan koskaan ole muutamaa sataa metriä enempää. Kadut ovat hiekkateitä, joilla kuljetaan joko paljain jaloin tai polkupyörillä. Autoja ei oikeastaan ole, mutta muutama sähkökäyttöinen golfauto saattaa välillä kulkea ohi. Saarella on hyvin vahva Karibianmeren tunnelma, johon oman osansa tuo pitkät rastansa isojen pipojen alle piilottaneet miehet, jotka myivät taidetta tai muuten vaan hengasivat katujen kulmilla. Reggae soi ja palmut huojuivat valkoisilla hiekkarannoilla, kyllä kelpasi.

Halusimme saarelle päästäksemme rentoutumaan ja siihen tarkoitukseen saari soveltuikin täydellisesti. Yhtenä haaveena oli käydä sukeltamassa Blue Holessa, jonne Caye Caulkerilta järjestetään usein retkiä, mutta kuultuamme, ettei takuuta vasarahaiden ja härkähaiden näkemisestä ole ollut enää vuosiin, päätimme tehdä muutaman sukelluksen lähiriutoilla. Kohokohtana olivat useat näkemämme nurse sharkit. Näimme myös muutaman hummerin, joiden kalastaminen on ollut yksi alueen pääelinkeinoista. Kävimmekin yhtenä iltana nauttimassa hummeri-illallisen ja kyllähän se maistui, vaikka olikin aika sotkuista.

Tykkäsimme Caye Caulkerista niin paljon, että päätimme jättää Belizen muut kohteet seuraavaan kertaan ja viivyimme saarella noin viikon. Palasimme Belize Cityyn muutamaa päivää ennen lentoamme Los Angelesiin ja tutustuimme pikaisesti samalla kaupunkiin, joka ei kylläkään meille mitään kummempia tarjonnut. Caye Caulker ja sen tunnelma vei sydämemme sen verran vahvasti, että toivomme joku päivä pääsevämme nauttimaan Karibianmerestä vielä uudestaankin!

Palmuja

Tämä rentouttava näkymä toivottaa tervetulleeksi Caye Caulkerille saavuttaessa

Tämä rentouttava näkymä toivottaa tervetulleeksi Caye Caulkerille saavuttaessa

Ranta

Caye Caulkerin katukuva on varsin rauhallinen ja leppoisa.

Caye Caulkerin katukuva on varsin rauhallinen ja leppoisa.

Reggae

Let's go slow

Let’s go slow

Sukeltamassa nurseshark'ien kanssa

Sukeltamassa nurseshark’ien kanssa

Nurseshark

Katu

Pihatuolin alta löytyi tällainen veijari

Pihatuolin alta löytyi tällainen veijari

Ensimmäinen hummeriateriamme tuloillaan, oli kyllä hyvää!

Ensimmäinen hummeriateriamme tuloillaan, oli kyllä hyvää!

The Split ja Lazy Lizard-ravintola olivat saaren suosituimpia ajanviettokohteita

The Split ja Lazy Lizard-ravintola olivat saaren suosituimpia ajanviettokohteita

Flipflopzone

Katu

Roatán – chillailua Karibianmerellä

Roatán

Hondurasin pohjoisrannikolla, Karibianmerellä, sijaitsee Islas de la Bahían departementti, jonka tunnetuimmat saaret ovat lähellä rannikkoa sijaitsevat Roatán ja Utila. Saaret kuuluvat hyvin usein myös Väli-Amerikan kiertomatkalla olevien reissaajien suosikkikohteisiin. Saaret ovat luonteiltaan erilaisia mutta päädyimme lopulta valitsemaan Roatánin, vaikka se onkin saarista se kalliimpi. Sukellukset olisivat siellä kuitenkin käsityksemme mukaan parempia ja saari olisi rauhallisempi kaikkien nuorten reppureissaajien suunnatessa enemmän hippityyliseen Utilaniin. La Ceibasta pääsee lautalla molempiin ja terminaalit sijaitsevat aivan vierekkäin. Saarten välillä ei ole säännöllistä suoraa yhteyttä, vaan reitti kulkisi uudelleen La Ceiban kautta. Tämä ohjasi meidätkin valitsemaan vain toisen saarista eikä vierailemaan molemmilla.

Tunnelma saarilla on hyvin erilainen myös verrattuna manner-Hondurasiin. Pääkielenä toimii englanti, vaikka espanjan asema vahvistuu jatkuvasti mantereelta muuttavien lisääntyvän määrän myötä. Englanti on jäänne Britannien siirtomaa-ajoilta. Roatán on monien Kariabianmeren risteilyalusten pysähdyspaikka ja palvelut ovat muokkautuneet sen mukaisesti. Joidenkin mielestä aidompaa hondurasilaista kulttuuria löytyykin Utilanilta. Roatán on toiminut merirosvojen tukikohtana 1640-luvulla, mutta espanjalaiset saivat tuhottua tukikohdan ja toivat loput alkuperäisasukkaat Guatemalaan. Seuraavat vakituiset asukkaat saarella olivat englantilaisten vuonna 1797 tuomat garifunakapinalliset, joiden perimä näkyy ja kuuluu edelleen saaren väestössä.

Edellisistä kerroista valkoisella hiekkarannalla kävelystä ja riippumattoloikoiluista oli jo vähän aikaa, joten hetki saarielämää oli tervetullutta. Matkamme Copan Ruinasista Roatánille kesti koko päivän, mutta erittäin aikaisen lähdön ja etukäteen selvitettyjen lautta-aikataulujen ansiosta onnistuimme siinä yhdessä päivässä. Halusimme löytää edullisen majoituksen, minkä tiesimme olevan haasteellista, mutta löysimme lopulta West Endin alueelta illan pimeydessä erittäin viihtyisän ja siistin Mariposa Lodgen, josta saimme low seasonin ansiosta jälleen hyvän tarjouksen. Etuna oli oma keittiö, jossa voisimme tehdä myös itse ruokaa pysyäksemme budjetissa.

Roatán oli juuri sitä, mitä odotimme. Majoitus, ravintolat, ruokakauppa, sukelluskeskus ja hiekkaranta sijaitsivat kaikki kymmenen minuutin kävelymatkan sisällä. Väkeä oli vähän, joten saimme nauttia pitkistä hiekkarannoista ihan yksinämme, jos rantakärpäsiä ei lasketa. Löysimme rantatieltä pienen kojun, joka ilmestyi iltaisin valmistamaan maistuvia baleadoja ja kojusta tulikin kantapaikkamme. Mariposa Lodgen omistajat olivat erittäin ystävällisiä ja heiltä löytyi laaja kirja- ja elokuvavalikoima, joista saimme riippumatossa löhöillen nauttia. Saari on noin 77 km pitkä ja leveimmältä kohdaltaan noin 8 km. Saarella on julkinen liikenne mutta se ei ole kovin kattava, joten meille riitti tutustuminen lähialueeseen jalkaisin. Teimme muutaman sukelluksen Splash Inn Dive Resortin kanssa, joiden palveluihin olimme erittäin tyytyväisiä. Heillä oli rento mutta ammattimainen ja turvallinen ote toiminnassaan.

West Endin pääkatu kulkee aivan rannan vieressä, joten maisemista on helppo nauttia.

West Endin pääkatu kulkee aivan rannan vieressä, joten maisemista on helppo nauttia.

Majoituspaikkamme Mariposa Lodge tarjosi laadukkaan vaihtoehdon rauhallisella mutta keskeisellä sijainnilla.

Majoituspaikkamme Mariposa Lodge tarjosi laadukkaan vaihtoehdon rauhallisella mutta keskeisellä sijainnilla.

Terassimme ja ne riippumatot.

Terassimme ja ne riippumatot.

Huoneessa riitti tilaa ja keittiö oli hyvin varusteltu.

Huoneessa riitti tilaa ja keittiö oli hyvin varusteltu.

Oman keittiön tuotoksia :)

Oman keittiön tuotoksia 🙂

Vain lyhyen kävelymatkan päässä pääkatu muuttui hiljaiseksi hiekkatieksi.

Vain lyhyen kävelymatkan päässä pääkatu muuttui hiljaiseksi hiekkatieksi.

Rantakävelyllä

Rantakävelyllä

Laituri

Roatánin meripuiston partiointialus osui kohdalle kierroksellaan. He pitävät huolen, että  vedenalainen luonto pysyy elinvoimaisena myös tulevaisuudessa. Hienoa, että kerrankin näkee jotain näin konkreettista tehtävän niillä rahoilla, joita sukeltajat usein maksavat.

Roatánin meripuiston partiointialus osui kohdalle kierroksellaan. He pitävät huolen, että vedenalainen luonto pysyy elinvoimaisena myös tulevaisuudessa. Hienoa, että kerrankin näkee jotain näin konkreettista tehtävän niillä rahoilla, joita sukeltajat usein maksavat.

Grouper

El Aguilan hylky oli hieno sukelluskohde, joka on maannut nykyisessä paikassaan reilun 30 metrin syvyydessä vuodesta 1997 lähtien. Vuonna 1998 hurrikaani MItch hajoitti sen kolmeen osaan.

El Aguilan hylky oli hieno sukelluskohde, joka on maannut nykyisessä paikassaan reilun 30 metrin syvyydessä vuodesta 1997 lähtien. Vuonna 1998 hurrikaani MItch hajoitti sen kolmeen osaan.

Tämä koju ilmestyi rannalle joka ilta myymään herkullisia ja edullisia baleadoja.

Tämä koju ilmestyi rannalle joka ilta myymään herkullisia ja edullisia baleadoja.

Siinä se valmistuu, kaikilla täytteillä.

Siinä se valmistuu, kaikilla täytteillä.

Complaint department

Rantakärpäset saavat huomaamattasi aikaan ilkeää jälkeä.

Rantakärpäset saavat huomaamattasi aikaan ilkeää jälkeä.

Auringonlasku

Sri Lanka – ristiriitojen maa

Negombo

On tullut aika palata aikaan Sri Lankassa, mikä sijoittuu toukokuulle 2015, ennen Suomen kiertomatkaamme, josta lisää myöhemmin. Sri Lanka, tuo ristiriitojen maa, ei totisesti jättänyt meitä kylmiksi. Tässä siitä ensimmäiset fiilikset.

Matkakohteena Sri Lanka oli meille entuudestaan varsin tuntematon. Sisällissota oli repinyt maata ja alistanut kansan elämään pelossa. Maan pohjoisosissa kapinalliset olivat käyneet yli 25 vuotta sotaa, joka oli pikkuhiljaa levinnyt myös eteläisiin asutuskeskuksiin. Tuhannet ihmiset saivat surmansa sodassa, jonka loppumisesta on nyt kuusi vuotta. Sodan runtelema maa yritti epätoivoisesti pysyä kasassa sodan aikana, kun heitä kohtasi toinen katastrofi, vuoden 2004 Tapaninpäivän tsunami, joka pyyhkäisi itärännikolta kaiken mennessään. Aalto vei mennessään yli 30 000 ihmistä ja kodin sadoiltatuhansilta.

Maan pohjoisosien turvallisuustilanne huolestutti meitä hieman edelleen, mutta päätimme matkustaa sinne kaikesta huolimatta. Olihan turismi maassa lisääntynyt räjähdysmäisesti ja kertomukset Sri Lankassa matkustaneilta saivat meidät lopullisesti vakuuttumaan aikeistamme. En kuitenkaan saanut mielestäni kokemusta vuosien takaa. Kouluaikanani olin työharjoittelussa Kouvolan Maahanmuuttotoimistossa. Sain tehtäväkseni noutaa sri lankalaisen tamiliperheen Helsinki-Vantaan lentokentältä. Perhe saapui maahan pakolaisina UNHCR:n ja Punaisen ristin yhteistyönä järjestämällä lennolla vuonna 2008. Tapahtumaketju on jättänyt taustaani lähtemättömän jäljen.

Olen miettinyt monesti miltä heistä mahtoi tuntua. Miltä Suomi mahtoi näyttää vuosia pakolaisleirillä viettäneiden perheenjäsenten silmin? Toppatakeissaan, laukku toisessa kädessä, vailla sukkia he seisoivat edessäni Punaisen Ristin työntekijän hoitaessa muodollisuudet rajaviranomaisten kanssa. Minun tulisi auttaa heitä hankkimaan suomalainen sosiaaliturvatunnus, pankkitili, asunto, huonekalut, työvoimapoliittinen koulutus ja toimeentulotuki, jotta kotoutuminen voisi alkaa. Kaikki tuo meille niin itsestään selvä arki onkin jollekin toiselle täysin käsittämätöntä ja ennenkokematonta.

Havahdun ajatuksistani Colombon linja-autoasemalla täydellisessä kaaoksessa. Olimme saaneet itsemme lentokentältä linja-autoon ja sitämyöten siis asemalle. Vailla majapaikkaa uuvuttavan lennon jälkeen seisoimme tavaroinemme keskellä epätodellista kaaosta. Yksityiskohtien määrä löi jälleen kerran vasten kasvoja. Linja-autoja, laumoittain tuktuk-kuskeja, jotka kaikki repivät meitä eri suuntiin, kerjäläisiä, kulkukauppiaita. Kaikki sekoittui hyvän ruoan tuoksuun ja mätänevien jätteiden löyhkään.

Filippiineillä viettämiemme seesteisten kuukausien jälkeen olimme suu auki. Kontrasti oli valtava. Emme tienneet mitä tehdä! Selvää oli kuitenkin se, että kaaoksesta oli päästävä. Nousimme ensimmäiseen Negombon rantakohteeseen vievään linja-autoon. Se oli lähin kaupunki pohjoisessa, jossa pitäisi olla hieman rauhallisempaa. Ehkäpä siellä voisimme hetken rentoutua ja suunnitella tulevien viikkojemme ohjelmaa.

Colombo

Bussissa 1

Bussissa 2

Katukuvaa Negombosta

Katukuvaa Negombosta

Sri Lanka tarjoaa kävijälleen upeita rantoja.

Sri Lanka tarjoaa kävijälleen upeita rantoja.

Ranta 2

Ranta

Surffaus

Safarijeeppi

Teetä

Balicasag – Boholin lahja sukeltajille

Kilppari

Boholilta löytyy henkeäsalpaavia aktiviteettejä myös sieltä meille viime aikoina tutummasta ympäristöstä eli vedenalaisesta maailmasta. Balicasag – tuo kilpikonnien asuttama pieni saari Boholin kyljessä tarjoaa yhden parhaista sukelluskohteista, minne Sukellus Asiaan on päänsä pistänyt.

Kohde sopii erinomaisesti myös aloittelijoille ja meillä olikin tapana tehdä siellä Open Water Diver peruskurssin viimeiset sukellukset. Meriruohokenttä, josta voit löytää toinen toistaan kauniimpia kilpikonnia ruokailemasta, sijoittuu noin 5-12 metrin syvyyteen, jota kiertävä kaunis ja eloisa riutta värikkäine kalaparvineen ja vilkkaine pieneliöineen asettuu 10-25 metrin syvyyteen. Balicasagilta löytyy myös seinämiä, joissa pääsee halutessaan 30 metriin ja syvemmälle. Kohde sopii siis kaiken tasoisille sukeltajille ja tarjoaa haastetta myös vedenalaisesta valokuvauksesta kiinnostuneille niin makro- kuin laajakulmakuvauksessa. Parhaimmassa tapauksessa voit kohdata sukelluksellasi myös jackfish-parven, jossa on satoja ellei tuhansia yksilöitä.

Balicasag on yksi Boholin kolmion uloimmista saarista, mikä tarkoittaa sitä, että se on altis sääolosuhteille. Kelin ollessa raju sukeltaminen on mahdotonta ja ajoittain siellä on mahdollista tehdä myös vauhdikkaita virtasukelluksia niistä kiinnostuneille. Parhaina päivinä meren ollessa peilityyni ja näkyvyys 30+ metriä Balicasagin vertaista sukelluskohdetta saa hakemalla hakea. Vaikka sukeltaminen ei olisi käynyt edes mielessäsi ja satut liikkumaan näillä nurkilla, älä missaa sitä. Vaikka et haluaisi sukelluskurssia suorittaakaan, on sukelluskokeilu myös mahdollinen, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että perusasioiden läpikäynnin jälkeen pääset kouluttajasi johdolla tutustumaan vedenalaiseen maailmaan ja laitesukelluksen saloihin.

Onko sinulla omakohtaisia kokemuksia sukeltamisesta Balicasagilla? Kuulemme niistä mielellämme!

Balicasag on tunnettu kilpikonnistaan.

Balicasag on tunnettu kilpikonnistaan.

Jackfish

Nudi

orangutan crab

Sukeltaja

Langkawi – rentoa luksusta

Valtava kotkan patsas ja ilmassa liitelevät toverinsa ovat Langkawin saaren symboli.

Valtava kotkan patsas ja ilmassa liitelevät toverinsa ovat Langkawin saaren symboli.

Matkasuunnitelmien teko on mukavaa. Vielä mukavampaa on muuttaa niitä viime hetkellä ja ostaa seuraavalle päivälle lentoliput kohteeseen, joka ei varsinaisesti ollut edes suunnitelmissa. Kyseinen kaava on meille useammin sääntö kuin poikkeus. Vapaudeksi sitä kai kutsutaan, mutta viime hetken arpominen ottaa ajoittain pokan päälle. Näin se kaikesta huolimatta menee. Vapaus muuttaa suunnitelmia aina viime minuuteille tuo matkantekoon spontaanin säväyksen ja pääsääntöisesti johtaa myös mielenkiintoisiin lopputuloksiin. Näin Sukellus Asiaan siis päätyi Langkawin saarelle Malesiaan. Edulliset yhteydet Singaporesta ja lyhyt, vain tunnin lentoaika mahdollistivat osaltaan tämän kaiken. Heittäytyminen kannattaa

Langkawi on suosittu lomakohde niin aasialaisten kuin länkkäreidenkin keskuudessa ja se sijaitsee Malesian länsirannikolla. Kyseinen saari ei normaaliolosuhteissa kuuluisi kiinnostuksemme kohteiden kärkipäähän, mutta päätimme antaa sille mahdollisuuden, eikä vähiten siksi, että seurueemme vierailevat tähdet kaipasivat hieman luksusta. Slögen aikaan majoitusliikkeet ammottavat tyhjyyttään, joten netistä varattaessa valtaosa tarjosi majoitusta puoleen walk in-hinnasta. Majoitusvaihtoehtoja saarelta toki löytyy moneen makuun ja budjettiin. Pakko kuitenkin todeta, että kyseessä on perhelomakohde. Neljän hengen seurueemme päätyi Dayang Bayn tarjoamaan huoneistoon ja ratkaisu oli paras mahdollinen. Huippusesongin ulkopuolella uudehkon resortin palvelut sai naurettavan edulliseen hintaan. Resortissa oli upea allasalue ja merinäköala omalta, isolta parvekkeelta. Koska saari elää matkailusta, sieltä löytyy myös kaikki tarvittavat palvelut ja aktiviteetit niitä halajaville. Langkawi on verovapaa alue, mikä itse asiassa selvisi meille vasta paikan päällä, joten ostosten tekeminen on siellä erityisen kannattavaa. Unohtamatta edullista olutta, josta muualla Malesiassa voi vain uneksia.

Suunnittelemamme kolme yötä saarella venähti viikoksi. Tutustuimme saareen vuokra-autolla, mikä osoittautuikin varsin järkeväksi ratkaisuksi, sillä julkinen liikenne on käytännössä olematonta ja iltapäivän trooppiset sadekuurot olisivat uittaneet mopoilijan taatusti. Malesiassa on vasemmanpuoleinen liikenne, joka toki tuo autoiluun hieman jännitystä mutta Langkawilla liikenne oli varsin rauhallista.

Aikamme kului rennoissa merkeissä hyvästä seurasta nauttien. Nautimmehan samalla viimeisistä lomapäivistämme ennen viimeistä siirtymää Kuala Lumpurin varikkopysähdyksen kautta Filippiineille, jossa Divepoint Alcoy ja kiireinen sukelluskausi jo odotti meitä.

Ilta- Sanomat listasi 10 syytä rakastua Langkawiin, käy tutustumassa!

Näkymä allasalueelle omalta parvekkeeltamme.

Näkymä allasalueelle omalta parvekkeeltamme.

Suihkulähde

Iso ja viihtyisä parveke toimi kesäkeittiönä.

Iso ja viihtyisä parveke toimi kesäkeittiönä.

Ratti oikealla, liikenne vasemmalla

Ratti oikealla, liikenne vasemmalla

Rankka iltapäiväsade saattoi pistää teitä poikki.

Rankka iltapäiväsade saattoi pistää teitä poikki.

Wat koh warararm - temppeli

Wat koh warararm – temppeli

Saarelta löytyy useita vesiputouksia.

Saarelta löytyy useita vesiputouksia.

Myrsky vei sillan!

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla
Sukellus Asiaan nyt myös Bloglovinissa! Käy lisäämässä listallesi!

On vihdoinkin tullut aika lähteä ihmisten ilmoille. Joulu ja uusi vuosi menivät sukelluksen ja iloisten ihmisten parissa. Astumme ulos Divepointin portista ja nousemme ensimmäiseen Cebu Cityyn vievään bussiin. On fiestan aika. Parin tunnin leppoisan matkanteon jälkeen se kuitenkin katkeaa ja meidät ohjataan ulos bussista.

Senyang-myrsky on tuhonnut sillan Sibongan kylässä. Miten se ylipäänsä on edes mahdollista? Luvassa oli vain matalapaine, jonka piti tuoda tullessaan hieman sadetta ja tuulta. Hetki tuo mieleeni illan parin viikon takaa, jolloin taivas repesi. En muista nähneeni moista rankkasadetta elämäni aikana. Sitten alkoi tuuli, joka repi kattoja ja kaatoi puita. Sähköt pimenivät. Vailla huolen häivää juoksin halki sateen huoneeseeni nukkumaan. Kello oli kolme aamuyöllC, kun ravintolamme hiljeni viimeisten asiakkaiden mentyä nukkumaan.

Ensimmäinen viesti aamiaispöydässä oli, että Alcoysta Cebuun vievän ainoan päätien silta oli sortunut ja tilalla oli 18-metrinen aukko. Emme voineet uskoa sitä todeksi. Silta oli tiessään ja mikä pahinta, myös useita kymmeniä ihmisiä oli kateissa. Heidän arveltiin huuhtoutuneen tulvaveden ja maanvyöryjen mukana. Osa asiakkaista oli myös suunnitellut jatkavansa matkaa mutta turhaan. Tie lentokentälle oli poikki ja lauttaliikenne pysäytetty. Jälleen kerran saamme olla onnellisia asuessamme niinkin suojaisassa ja turvallisessa paikassa kuin Alcoy. Filippiineille saapuu noin 20 taifuunia vuosittain, joista tilastollisesti vain rippeet osuvat meille. Elimme Hagupitin aikaan itsekin jännittäviä hetkiä, josta kuitenkin selvisimme säikähdyksellä.

Olemme siis matkalla Cebuun, kun bussimme pysäytetään ja meidät ohjataan ulos. Silta on poikki tai siis, sitä ei ole enää olemassakaan. Viidakkoon on raivattu polku, jota pitkin pääsemme kiertämään tuhoalueen mutta autoilla ei ole sinne mitään asiaa. Seuraava bussi odottaa meitä toisella puolella, jotta matkamme voi jatkua. Alueella tehdään kovasti töitä, jotta uusi silta saataisiin valmiiksi mahdollisimman nopeasti ja päästään palaamaan normaaliin päiväjärjestykseen. Elämän on jatkuttava. Jälleen on tullut kirjaimellisesti kylmää vettä niskaan. Läheistensä menettäneiden suru on suunnaton. Kanveesista kuitenkin noustaan ja jatketaan eteenpäin uskoen parempaan huomiseen. Ei voi muuta, kuin kumartaa syvään ja nostaa hattua tälle sitkeälle kansalle, joka vastoinkäymisistään huolimatta jaksaa yllättää ystävällisyydellään päivästä toiseen. Nousemme hämmentyneinä toiseen bussiin, jotta matkamme Cebu Cityyn voi jatkua.

400 päivää tien päällä highlights – 10/10 Oslob

Valashai

“400 päivää tien päällä” esittelee kymmenen unohtumatonta matkakohdetta, jotka ovat osuneet reitillemme matkamme edetessä. Kulunut vuosi lähenee loppuaan, joten on aika kaivella hieman arkistoja. Kohde 10/10 Oslobin valashait. Nuo lempeät jättiläiset saavat hengityksen salpaantumaan. Pienen linja-auton kokoiset älykkäät nisäkkäät voit löytää Oslobin rannalta ja ihailla niitä voi joko snorklaten tai sukeltaen. Jokaisen tulisi kokea tämä vähintäänkin kerran elämässään.

Sukellus Asiaan toivottaa kaikille ihanaa ja rauhallista tulevaa vuotta! Kiitos kun olet ollut mukana!

400 päivää tien päällä highlights – 8/10 Bunaken

Bunaken

“400 päivää tien päällä” esittelee kymmenen unohtumatonta matkakohdetta, jotka ovat osuneet reitillemme matkamme edetessä. Kulunut vuosi lähenee loppuaan, joten on aika kaivella hieman arkistoja. Kohde 8/10, Bunaken, on yksi laajaan tunnetuista sukellusparatiiseista riuttoineen ja rikkaine eliöstöineen. Mikäli sukellus kiinnostaa, suosittelemme olemaan yhteydessä suomalaiseen sukelluskouluun Living colours. Laadukkaat majoituspalvelut, lungi meno ja rennot pitkät sukellukset olivat ainakin meidän mieleemme. Lue kokemuksistamme täältä.

400 päivää tien päällä highlights – 6/10 Koh Phangan

Koh Phangan ja Horizon tarjosivat täydellisen rennon ympäristön viimeisiin lomapäiviin ennen kesäsesongin työrupeamaa Koh Taolla.

Koh Phangan ja Horizon tarjosivat täydellisen rennon ympäristön viimeisiin lomapäiviin ennen kesäsesongin työrupeamaa Koh Taolla.

“400 päivää tien päällä” esittelee kymmenen unohtumatonta matkakohdetta, jotka ovat osuneet reitillemme matkamme edetessä. Kulunut vuosi lähenee loppuaan, joten on aika kaivella hieman arkistoja. Kohde 6/10 Koh Phangan. Nyt ei puhuta fullmoon partyista vaan kallion kupeeseen rakennetusta bambuhutista isolla verannalla ja riippumatosta. Lyhyen venematkan päästä “the bilebiitsiltä” löytyy poukama rauhaa rakastaville. Horizon-niminen bungalowikylä tarjoaa myös otolliset puitteet thaiboxingin treenaamiseen, kun taas hieman alempaa löytyy Sanctuary-niminen jumittelukeskus, jossa voit harrastaa joogaa, paastoja ja paljon muuta sielun ravintoa. Suosittelemme kuitenkin välttämään huippusesonkeja mikäli mahdollista. Lue lisää aiheesta täältä.