Avainsana-arkisto: Sukellus

Kerran elämässä ja Filippiinien parhaat sukelluskohteet

Meidän vuosien työ palkitsee viimeinkin. Vuodet sukelluksen parissa ovat olleet antoisia, mutta ajoittain myös työläitä kuten matkailualalla kausityötä tekevät varmasti hyvin tietävät. Dive Point Alcoy on alkuperältään saksalainen sukellusresortti, joka on vuosi vuodelta rakentunut pikkuhiljaa suomalaiseksi sukellusresortiksi. Asiakkaat tekevät työstämme tärkeää ja olemme onnellisia siitä, että suomalaiset ovat löytäneet meidät maailman toiselta laidalta.

Kerran elämässä-sivusto, joka on meidän matkailutoimittajan urallamme ollut suuri ihailun kohteemme, on valinnut meidät Filippiinien parhaat sukelluskohteet-sivulleen, mikä on meille suuri kunnia. Yleisesti ottaen Filippiinit on vedenalaiselta elämältään vielä maailmankin mittakaavassa huippuluokkaa yli 7000 saarensa ansiosta. Jos sukeltaminen kiinnostaa, kannattaa toimeen ryhtyä nyt, sillä maailmalla vallitsevien olosuhteiden takia riuttojen elinolosuhteet ovat vuosi vuodelta enemmän uhattuina.

Kuten Kerran elämässä-sivustolta voitte lukea, Filippiineiltä löytyy muun muassa Apo island, Anilao, Malapascua, Bohol, Tubattaha-riutta ja paljon muuta. Kannattaa tulla vielä, kun voi.

Meistä kirjoitti taannoin myös Travellover. Hänen mietteistään voit likea täältä. Kiitos Annika ja Timo vierailusta!

Uusi sukelluskausi aluillaan Filippiineillä

Turtle

Sukellus Asiaan on palannut jälleen Filippiineille, jossa uusi sukelluskausi on aluillaan ja sää mitä mainioin. Päivästä riippuen vedenalaiset näkyvyydet ovat 15-25 metrin luokkaa ja vesi on paikoin jopa 30-asteista. Sukelluskohteet ovat pääosin yhdensuuntaisia seinämäsukelluksia, joissa virtaukset ovat olemattomia. Paikalliset kohteet sijaitsevat 1-10 minuutin laivamatkan päässä ja päiväretkikohteilla teemme päivässä yleensä kolme sukellusta. Jos on hyvä tuuri, voi matkalla bongailla delfiinejä tai pilottivalaita.

Dive Point Alcoy sijaitsee sivussa turistimassoista, mutta kaikki seudun päänähtävyydet ovat käden ulottuvilla: Boholin suklaakukkulat ja kummituseläimet, Siquijorin “voodoo-saari” sekä Siargaon surffaukset. Sukelluskohteena Boholin kolmio on maailman mittakaavassa huippuluokkaa, Oslobin valashaita unohtamatta. Alcoyn lähiseudulta löytyy myös sukelluksen ulkopuolella aktiviteetteja monenlaiseen makuun canyoning-seikkailusta trekkailuun, vesiputouksiin ja toreilla hortoiluun. Mikäli Dive Point Alcoy kuulostaa sinulle sopivalta lomailukohteelta, ota rohkeasti meihin yhteyttä.

Tämän postauksen kuvissa esittelemme viime kauden eli talven 15-16 vedenalaisen valokuvauksen parhaimmistoamme. Vedenalainen valokuvaus on antoisaa ja haastavaa välineurheilua. Kuvauskaluston päivittämisessä taivas on rajana ja siihen saa upotettua halutessaan henkilöauton verran rahaa. Itse emme ole kuitenkaan siihen ryhtyneet. Käytössämme on Canon G16-kamera ja Sea&Sea YS-D1 -salama. Tämä yhdistelmä on kooltaan vielä kohtuullisen pieni, mikä mahdollistaa myös reppureissaamisen valokuvakaluston kanssa.

Lionfish

Crocodile snake eel

Orangutang crab

Mandarinfish

Seahorse

Frogfish

Uusi sukelluskausi, uudet kujeet mutta valashait säilyttävät varmasti ykkösvetonaulan asemansa

Uusi sukelluskausi, uudet kujeet mutta valashait säilyttävät varmasti ykkösvetonaulan asemansa

Nudibranch

Moray eel

Candy crab

Scorpion fish

Caye Caulker – Belizen helmi Karibianmerellä

Caye Caulker

Väli-Amerikan kierroksemme viimeinen kohteemme oli Belize, jossa halusimme ensimmäisenä suunnata Caye Caulker – nimiselle saarelle, joka on käytännössä 8 km pitkä ja leveimmältä kohdaltaan 1,5 km leveä hiekkakerrostuma kalkkikivikuoren päällä. Saari sijaitsee 32 km päässä Belize Citystä ja sinne pääsee kätevästi monta kertaa päivässä kulkevilla, nopeilla vesitakseilla. Belize Cityyn tulimme Guatemalan puolelta Floresista suoralla shuttle bus-yhteydellä. Saarelle voi ostaa meno-paluulipun, mikä on suositeltavaa vesitaksin ollessa todennäköisin vaihtoehto mantereelle palaamiseen, vaikka saarelle onkin rakennettu myös pieni lentokenttä.

Caye Caulkerin uskotaan olleen asumaton vuoteen 1847 saakka, jolloin saarelle asettui pakolaisia Jukatanilla olleen sodan seurauksena. Kuningas Victoria antoi saaren Luciano Reyesille vuoden 1870 ja hän myi saaren tontit seitsemälle eri perheelle, joiden vaikutus näkyy saarella edelleen. 1960-luvulla reppureissaajat löysivät saaren ja siitä lähtien matkailu on kasvanut saaren tärkeimmäksi elinkeinoksi. Saaren keskellä kulkee kapea vesiväylä, the Split, jonka hurrikaani Hattie vuonna 1961 on myytin mukaan muodostunut. Sen syvyys oli aluksi vain noin 30 cm mutta virtausten ja ihmisen oman työn myötä se syventyi noin kuuteen metriin ja toimii tällä hetkellä tärkeänä venereittinä. The Split on myös yksi saaren suosituimmista ajanviettopaikoista baareineen, rantoineen ja vesiaktiviteetteineen.

Tunnelma saarella on ehdottoman rento. Hiljaisen sesongin vuoksi osa majoitusliikkeistä oli sulkeneet ovensa, mutta tarjontaa riitti silti runsaasti. Rannalla sijaitsevat gueshouset ovat luonnollisesti kalliimpia kuin saaren keskellä olevat. Matkaa rantaan ei kuitenkaan koskaan ole muutamaa sataa metriä enempää. Kadut ovat hiekkateitä, joilla kuljetaan joko paljain jaloin tai polkupyörillä. Autoja ei oikeastaan ole, mutta muutama sähkökäyttöinen golfauto saattaa välillä kulkea ohi. Saarella on hyvin vahva Karibianmeren tunnelma, johon oman osansa tuo pitkät rastansa isojen pipojen alle piilottaneet miehet, jotka myivät taidetta tai muuten vaan hengasivat katujen kulmilla. Reggae soi ja palmut huojuivat valkoisilla hiekkarannoilla, kyllä kelpasi.

Halusimme saarelle päästäksemme rentoutumaan ja siihen tarkoitukseen saari soveltuikin täydellisesti. Yhtenä haaveena oli käydä sukeltamassa Blue Holessa, jonne Caye Caulkerilta järjestetään usein retkiä, mutta kuultuamme, ettei takuuta vasarahaiden ja härkähaiden näkemisestä ole ollut enää vuosiin, päätimme tehdä muutaman sukelluksen lähiriutoilla. Kohokohtana olivat useat näkemämme nurse sharkit. Näimme myös muutaman hummerin, joiden kalastaminen on ollut yksi alueen pääelinkeinoista. Kävimmekin yhtenä iltana nauttimassa hummeri-illallisen ja kyllähän se maistui, vaikka olikin aika sotkuista.

Tykkäsimme Caye Caulkerista niin paljon, että päätimme jättää Belizen muut kohteet seuraavaan kertaan ja viivyimme saarella noin viikon. Palasimme Belize Cityyn muutamaa päivää ennen lentoamme Los Angelesiin ja tutustuimme pikaisesti samalla kaupunkiin, joka ei kylläkään meille mitään kummempia tarjonnut. Caye Caulker ja sen tunnelma vei sydämemme sen verran vahvasti, että toivomme joku päivä pääsevämme nauttimaan Karibianmerestä vielä uudestaankin!

Palmuja

Tämä rentouttava näkymä toivottaa tervetulleeksi Caye Caulkerille saavuttaessa

Tämä rentouttava näkymä toivottaa tervetulleeksi Caye Caulkerille saavuttaessa

Ranta

Caye Caulkerin katukuva on varsin rauhallinen ja leppoisa.

Caye Caulkerin katukuva on varsin rauhallinen ja leppoisa.

Reggae

Let's go slow

Let’s go slow

Sukeltamassa nurseshark'ien kanssa

Sukeltamassa nurseshark’ien kanssa

Nurseshark

Katu

Pihatuolin alta löytyi tällainen veijari

Pihatuolin alta löytyi tällainen veijari

Ensimmäinen hummeriateriamme tuloillaan, oli kyllä hyvää!

Ensimmäinen hummeriateriamme tuloillaan, oli kyllä hyvää!

The Split ja Lazy Lizard-ravintola olivat saaren suosituimpia ajanviettokohteita

The Split ja Lazy Lizard-ravintola olivat saaren suosituimpia ajanviettokohteita

Flipflopzone

Katu

Roatán – chillailua Karibianmerellä

Roatán

Hondurasin pohjoisrannikolla, Karibianmerellä, sijaitsee Islas de la Bahían departementti, jonka tunnetuimmat saaret ovat lähellä rannikkoa sijaitsevat Roatán ja Utila. Saaret kuuluvat hyvin usein myös Väli-Amerikan kiertomatkalla olevien reissaajien suosikkikohteisiin. Saaret ovat luonteiltaan erilaisia mutta päädyimme lopulta valitsemaan Roatánin, vaikka se onkin saarista se kalliimpi. Sukellukset olisivat siellä kuitenkin käsityksemme mukaan parempia ja saari olisi rauhallisempi kaikkien nuorten reppureissaajien suunnatessa enemmän hippityyliseen Utilaniin. La Ceibasta pääsee lautalla molempiin ja terminaalit sijaitsevat aivan vierekkäin. Saarten välillä ei ole säännöllistä suoraa yhteyttä, vaan reitti kulkisi uudelleen La Ceiban kautta. Tämä ohjasi meidätkin valitsemaan vain toisen saarista eikä vierailemaan molemmilla.

Tunnelma saarilla on hyvin erilainen myös verrattuna manner-Hondurasiin. Pääkielenä toimii englanti, vaikka espanjan asema vahvistuu jatkuvasti mantereelta muuttavien lisääntyvän määrän myötä. Englanti on jäänne Britannien siirtomaa-ajoilta. Roatán on monien Kariabianmeren risteilyalusten pysähdyspaikka ja palvelut ovat muokkautuneet sen mukaisesti. Joidenkin mielestä aidompaa hondurasilaista kulttuuria löytyykin Utilanilta. Roatán on toiminut merirosvojen tukikohtana 1640-luvulla, mutta espanjalaiset saivat tuhottua tukikohdan ja toivat loput alkuperäisasukkaat Guatemalaan. Seuraavat vakituiset asukkaat saarella olivat englantilaisten vuonna 1797 tuomat garifunakapinalliset, joiden perimä näkyy ja kuuluu edelleen saaren väestössä.

Edellisistä kerroista valkoisella hiekkarannalla kävelystä ja riippumattoloikoiluista oli jo vähän aikaa, joten hetki saarielämää oli tervetullutta. Matkamme Copan Ruinasista Roatánille kesti koko päivän, mutta erittäin aikaisen lähdön ja etukäteen selvitettyjen lautta-aikataulujen ansiosta onnistuimme siinä yhdessä päivässä. Halusimme löytää edullisen majoituksen, minkä tiesimme olevan haasteellista, mutta löysimme lopulta West Endin alueelta illan pimeydessä erittäin viihtyisän ja siistin Mariposa Lodgen, josta saimme low seasonin ansiosta jälleen hyvän tarjouksen. Etuna oli oma keittiö, jossa voisimme tehdä myös itse ruokaa pysyäksemme budjetissa.

Roatán oli juuri sitä, mitä odotimme. Majoitus, ravintolat, ruokakauppa, sukelluskeskus ja hiekkaranta sijaitsivat kaikki kymmenen minuutin kävelymatkan sisällä. Väkeä oli vähän, joten saimme nauttia pitkistä hiekkarannoista ihan yksinämme, jos rantakärpäsiä ei lasketa. Löysimme rantatieltä pienen kojun, joka ilmestyi iltaisin valmistamaan maistuvia baleadoja ja kojusta tulikin kantapaikkamme. Mariposa Lodgen omistajat olivat erittäin ystävällisiä ja heiltä löytyi laaja kirja- ja elokuvavalikoima, joista saimme riippumatossa löhöillen nauttia. Saari on noin 77 km pitkä ja leveimmältä kohdaltaan noin 8 km. Saarella on julkinen liikenne mutta se ei ole kovin kattava, joten meille riitti tutustuminen lähialueeseen jalkaisin. Teimme muutaman sukelluksen Splash Inn Dive Resortin kanssa, joiden palveluihin olimme erittäin tyytyväisiä. Heillä oli rento mutta ammattimainen ja turvallinen ote toiminnassaan.

West Endin pääkatu kulkee aivan rannan vieressä, joten maisemista on helppo nauttia.

West Endin pääkatu kulkee aivan rannan vieressä, joten maisemista on helppo nauttia.

Majoituspaikkamme Mariposa Lodge tarjosi laadukkaan vaihtoehdon rauhallisella mutta keskeisellä sijainnilla.

Majoituspaikkamme Mariposa Lodge tarjosi laadukkaan vaihtoehdon rauhallisella mutta keskeisellä sijainnilla.

Terassimme ja ne riippumatot.

Terassimme ja ne riippumatot.

Huoneessa riitti tilaa ja keittiö oli hyvin varusteltu.

Huoneessa riitti tilaa ja keittiö oli hyvin varusteltu.

Oman keittiön tuotoksia :)

Oman keittiön tuotoksia 🙂

Vain lyhyen kävelymatkan päässä pääkatu muuttui hiljaiseksi hiekkatieksi.

Vain lyhyen kävelymatkan päässä pääkatu muuttui hiljaiseksi hiekkatieksi.

Rantakävelyllä

Rantakävelyllä

Laituri

Roatánin meripuiston partiointialus osui kohdalle kierroksellaan. He pitävät huolen, että  vedenalainen luonto pysyy elinvoimaisena myös tulevaisuudessa. Hienoa, että kerrankin näkee jotain näin konkreettista tehtävän niillä rahoilla, joita sukeltajat usein maksavat.

Roatánin meripuiston partiointialus osui kohdalle kierroksellaan. He pitävät huolen, että vedenalainen luonto pysyy elinvoimaisena myös tulevaisuudessa. Hienoa, että kerrankin näkee jotain näin konkreettista tehtävän niillä rahoilla, joita sukeltajat usein maksavat.

Grouper

El Aguilan hylky oli hieno sukelluskohde, joka on maannut nykyisessä paikassaan reilun 30 metrin syvyydessä vuodesta 1997 lähtien. Vuonna 1998 hurrikaani MItch hajoitti sen kolmeen osaan.

El Aguilan hylky oli hieno sukelluskohde, joka on maannut nykyisessä paikassaan reilun 30 metrin syvyydessä vuodesta 1997 lähtien. Vuonna 1998 hurrikaani MItch hajoitti sen kolmeen osaan.

Tämä koju ilmestyi rannalle joka ilta myymään herkullisia ja edullisia baleadoja.

Tämä koju ilmestyi rannalle joka ilta myymään herkullisia ja edullisia baleadoja.

Siinä se valmistuu, kaikilla täytteillä.

Siinä se valmistuu, kaikilla täytteillä.

Complaint department

Rantakärpäset saavat huomaamattasi aikaan ilkeää jälkeä.

Rantakärpäset saavat huomaamattasi aikaan ilkeää jälkeä.

Auringonlasku

Sukeltaja-lehti 2/2016 – Kilpikonnia ja valashaita Cebun seudulla

Sukeltaja-lehti on Sukeltajaliiton julkaisema, viisi kertaa vuodessa ilmestyvä sukellusaiheinen lehti ja samalla Suomen suurin lajissaan. Sukeltajaliiton jäsenet saavat lehden koteihinsa jäsenetuna, mutta myös ei-jäsenet voivat halutessaa tilata tai ostaa irtonumeroita. Lehden kokonaislevikki on noin 12 000. Sukeltajaliiton edesottamuksiin voit tutustua täältä.

Sukeltaja-lehden uusin numero 2/2016 julkaistiin 20.4. ja sieltä löytyy myös meidän ensimmäinen sukellusaiheinen artikkelimme, josta olemme hyvin ylpeitä. Kuvituksessa meitä auttoi ammattitaidollaan myös ystävämme Ville Vaajakallio. Käy tutustumassa Villen kuviin täältä.

Sukeltaja-lehti 2/2016

Sukeltaja-lehti 2/2016

Sukeltaja-lehti 2/2016

Sukeltaja-lehti 2/2016

Thaimaan parhaat – sukeltaminen Koh Taolla

Thaimaassa voi sukelluksella tulla vastaan vaikka Bryde's Whale, kuten tämä Mikko Paasin ottama "whalie" osoittaa.

Thaimaassa voi sukelluksella tulla vastaan vaikka Bryde’s Whale, kuten tämä Mikko Paasin ottama “whalie” osoittaa.

Tämä postaus on osa Tourism Authority of Thailandin ja Thai Airwaysin Thaimaan parhaat -kampanjaa, johon blogimme on valittu mukaan. Kaikki kampanjan postaukset on koottu omalle sivulleen, jossa voit myös osallistua matkalahjakortin arvontaan.

Sukellus Asiaan-tiimin Thaimaan parhaat kokemukset löytyvät sukelluksen puolelta, mikä tuskin tulee kenellekkään yllätyksenä. Kesällä 2014 tutustuimme sukelluskouluttajan arkeen Koh Tao Diversin riveissä Koh Taon saarella, mikä näyttää ainakin kävijämäärien perusteella olevan yksi parhaista kohteista tehdä sukelluskurssi ja todennäköisesti myös halvin. Ihmisiä ympäri maailman matkaa Taolle tekemään ensimmäiset sukelluksensa.

Koh Taon saari sijaitsee Thaimaan itärannikolla, Thaimaanlahdella, Koh Samuin ja Koh Phanganin pohjoispuolella. Yksi suosittu vaihtoehto onkin harrastaa saarihyppelyä ja vierailla kaikilla kolmella saarella yhdellä reissulla. Koh Tao on kasvattanut suosiotaan erityisesti reppureissaajien keskuudessa, mutta majoitusta ja aktiviteetteja löytyy varmasti jokaiseen makuun. Saaren päätoimenkuva on vahvasti sukellus mutta sen lisäksi voi harrastaa vaikka kalliokiipeilyä, trapetsitaiteilua, joogaa tai tutustua thai boxingiin. Pienen kokonsa ansiosta saari on helppo ottaa haltuun skootterin kyydissä ja niiden vuokraaminen onnistuukin helposti. Saarelle pääsee lautalla Surat Thanista, Chumponista tai Koh Samuilta, joista taas on jatkoyhteydet lentäen, junalla tai bussilla. Muun muassa Thai Airwaysilla on hyvät yhteydet Bangkokin ja Koh Samuin välillä.

Pienestä koostaan huolimatta saarelta löytyy lähestulkoon 60 sukelluskoulua, minkä ansiosta voit suorittaa kurssisi lähestulkoon millä tahansa kielellä. Open Water Diver-peruskurssi lienee yksi yleisimmin suoritetuista kursseista, mutta tarjolla on kurssivalikoimien koko kirjo aina tekniikka-, hylky- ja luolasukellukseen. Koh Tao Diversin Mikko Paasi ystävineen on kartoittanut lukuisia alueen hylkykohteita Thaimaa-vuosinaan. Tekniikkasukelluksesta kiinnostuneiden ei tulisi sivuuttaa Koh Taoa. Koh Tao Tech Diversilta löytyy veijari-Paasin lisäksi liuta muitakin luola-, hylky- ja tekniikkasukellukseen vihkiytyneitä, ysistä-viiteen-arjen taakseen jättäneitä seikkailijoita. Henkilökohtaisella tasolla yksinkertainen ja helppo valinta, mikäli haluaisi siirtyä astetta haastavampiin ympyröihin. Mikko Paasin sanoin pitää olla hieman hullu ja äärimmäisen päättäväinen lähteäkseen mukaan tekniikkasukelluksen ihmeelliseen maailmaan. Alkuun pitää tehdä paljon taustatyötä saadakseen kalastajilta ja merimustalaisilta tarkat tiedot mahdollisten hylkyjen sijainnista, minkä jälkeen valmisteluihin ja harjoitussukelluksiin pitää varata myös riittävästä aikaa. Parhaimmillaan pääsee tutustumaan historiallisesti ja kulttuurillisesti merkittäviin ja ainutlaatuisiin sukelluskohteisiin.

HTMS Sattakut on helposti sukellettava hylky aivan Koh Taon vieressä. (C) Ville Vaajakallio

HTMS Sattakut on helposti sukellettava hylky aivan Koh Taon vieressä. (C) Ville Vaajakallio

Hylkysukelluskurssilla pääsee tutustumaan hylkyihin myös sisäpuolelta. (C) Ville Vaajakallio

Hylkysukelluskurssilla pääsee tutustumaan hylkyihin myös sisäpuolelta. (C) Ville Vaajakallio

Mikko Paasi laittamassa lippua heidän tiiminsä löytämän USS Lagarton periskooppiin sen uppoamisen muistopäivänä. Hylky sijaitsee Thaimaanlahdella 78 metrin syvyydessä. (C) Charles B Shawn

Mikko Paasi laittamassa lippua heidän tiiminsä löytämän USS Lagarton periskooppiin sen uppoamisen muistopäivänä. Hylky sijaitsee Thaimaanlahdella 78 metrin syvyydessä. (C) Charles B Shawn

Koh Tao on hyvin suosittu kohde myös heille, jotka haikailevat sukellusammattilaisen urasta lämpimissä vesissä. Perinteisesti ammattilaistasoja suorittavat tekevät oppisopimusharjoittelun sukelluskeskuksessa. Tasosta riippuen harjoittelu kestää kuukaudesta kolmeen kuukauteen, jonka aikana opiskellaan kaikki tarvittava sukelluskeskuksen päivittäisistä rutiineista sukellusretkien järjestämiseen ja hupisukellusten johtamiseen sekä asiakkaiden turvallisuudesta huolehtimiseen. SSI:n organisaatiossa, jonka kouluttajia myös Sukellus Asiaan-kaksikko on, perinteisesti oppisopimuksen jälkeen valmistutaan Dive Control Specialistiksi eli apukouluttajaksi.

Apukouluttaja voi johtaa sukelluksia, mutta myös opettaa 80 prosenttia peruskurssista suoran valvonnan alla. Tähän jatkoa haikailevat hakeutuvat usein kouluttajakurssille, joka kestää kymmenkunta päivää. Kurssin aikana opiskellaan sukelluskoulutusta mutta myös hyvin paljon johtamista ja markkinointia. Rehellisyyden nimissä mainittakoon, että mikäli haaveilet itsesi elättämisestä sukelluksella, ryhdy kouluttajaksi.

Sukelluskouluttajan arki on kuitenkin muutakin kuin simaa ja serpentiiniä. Kaikesta huolimatta aamuviiden herätys auringon porottaessa naamaan matkalla kohteeseen ja ajatus poikittain vihmovasta räntäsateesta Suomessa lämmittää. Tottakai kyseessä on oikea ja vastuullinen työ, tai puhutaan nyt sitten vaikka elämäntavasta. Jokainen tälle tielle lähtevä ymmärtänee sen, että alalta kerättävä pääoma on lähinnä henkistä. Uusista autoista ja taloista on turha haaveilla, mutta ainakin meille viimevuodet ovat olleet matka perusasioiden äärelle. Lähestulkoon 700 sukellusta myöhemmin työ on edelleen motivoivaa ja haastavaa jatkomahdollisuudet ovat huomattavat. Tottakai kysymys on myös siitä, miten kukin meistä haluaa elämänsä rakentaa.

Näkymä

Tulitaitelija

Auringonlasku Sairee Beachilla

Auringonlasku Sairee Beachilla

Dive Point Alcoyn sidemount – sessio

Kameran kanssa

Järjestimme täällä Dive Point Alcoylla sidemount – session ystäviemme Ville ja Kirsikka Vaajakallion suosiollisella avustuksella. Edellä mainittu pariskunta on kerännyt vuosien varrella vankkaa kokemusta niin vedenalaisesta valokuvauksesta kuin luola- ja tekniikkasukelluksestakin. Käykää tutustumassa Vaajiksen kuvamateriaaliin täältä!

Sidemount-sukellus on lähtöisin tekniikkasukelluksen puolelta ja tällä hetkellä se lisää suosiotaan virkistyssukeltajien keskuudessa. Sidemountissa tankit kiinnitetään molemmille sivuille ja sitä kuvaillaan ketterämpänä vaihtoehtona perinteiselle backmountille, jossa pullot sijoitetaan sukeltajan selkäpuolelle. Myös sukellusmatkailun kannalta sidemount on tuplapulloja näppärämpi sillä se toimii kahdella aivan tavallisella sukellukseen tarkoitetulla tankilla ilman minkäänlaisia erikoisliittimiä. Kahdella tankillaan sidemount tarjoaa siis pidemmät sukellukset, lisäten näin sukellusturvallisuutta.

Meille tarjoutui mahdollisuus päästä kokeilemaan kyseistä keksintöä Vaajakallion pariskunnan kanssa. Tunnelma toi mieleen pienenä poikana puhkikulutetuista James Bond-elokuvista tutut vedenalaiset taistelukohtaukset. Veden alla liikkuminen tuntui helpolta ja vaivattomalta. Sukellusasento vääntyi paikoilleen kuin itsestään. Suosittelemme kokeilemaan sidemountteja, mikäli siihen mahdollisuus tarjoutuu. Ainakin Koh Tao Divers tarjoaa kursseja kyseisen aktiviteetin harjoittamiseen.

Alla sidemount-session kuvakooste.

Onko sinulla kokemusta sidemounteista? Kuulemme mielellämme mielipiteitänne!

Vaajakallio

Sidemount

James

Niko

Teija

Ville

Joulukalenteri – luukku 24: Pieni merenneito ja Valkoinen valas

Pieni merenneito ja valkoinen valas

Pieni merenneito ja valkoinen valas toivottavat kaikille hyvää ja rauhallista joulua sekä onnellista uutta vuotta 2016!

Nämä yksilöt tavoittaa lämpimistä ja kirkkaista vesistä pääosin Kaakkois-Aasian alueelta. Huhu kertoo, että heidät on nähty myös Karibian rannikolla. He ovat vedessä kuin kotonaan. Hyvin usein heidät tavatessaan heillä on kädessään joko regulaattori tai jääkylmä Piña Colada, mitä voidaankin pitää heidän erikoistuntomerkkeinään. Värityksenä on monelle muullekin sukellukseen koukahtaneelle tuttu auringon ahavoittama raidoitus.

Uskaltakaa unelmoida!

Joulukalenteri – luukku 23: Nurse shark

Nurse shark

Viiksihai (englanniksi nurse shark) on tyypillinen rannan läheisyydessä elävä hai, joka elää lähellä pohjaa. Syvimmillään haita on tavattu 75 metrissä mutta yleisesti ne elävät lähellä pintaa. Viiksihaita tapaa muun muassa läntisellä Atlantilla ja Karibianmerellä. Hain evät ovat pyöreät, se on väritykseltään rusehtava, voi kasvaa yli kolmemetriseksi ja painaa jopa 330 kiloa. Niiden kuonossa on lyhyet tai pitkät viiksisäikeet. Viiksihaiden ravintoa ovat kalat, ravut ja muut äyriäiset, seepiat, mustakalat, merisiilit ja korallieläimet. Kalat tunnustelevat kuonollaan pohjaa ja imaisevat ravinnon suuhunsa. Ravintonsa viiksihailajit etsivät erityisesti yöaikaan ja päivällä ne viettävät aikansa isommissa, jopa 40 yksilön ryhmissä. Viiksihaihin kuuluu kolme lajia: viiksihai, ruosteviiksihai ja levyviiksihai. Ruosteviiksihaiden poikasten tiedetään voivan kohdussa ollessaan syödä muita poikasia.

Joulukalenteri – luukku 22: Snake eel

Snake eel

Käärmeankerias (englanniksi snake eel) on ankeriaskalojen suvun suurin lahko, johon kuuluu yli 250 lajia. Suurimmat lajit voivat kasvaa jopa 250 cm pitkiksi, mutta yleisimmin ne ovat noin metrin mittaisia. Ulkonäöltään ne muistuttavat käärmettä pitkällä ja käärmemäisellä ruumiillaan. Selkä- ja peräevät ovat pitkät. Väritykseltään käärmeankeriaat voivat olla raidallisia tai pilkullisia. Raidallisen käärmeankeriaan erottaa merikäärmeestä helpoiten pitkästä selkäevästä. Käärmeankeriaat viettävät suurimman osan ajasta koloissa ja useimmiten niistä näkeekin vain pään pilkottavan hiekasta tai onkalosta. Useimmiten ne elävät matalammalla kuin 200 metriä ja syö pieniä kaloja.