Avainsana-arkisto: Temppeli

Tikal – mayahistorian suurin kaupunki

Tikal

Hondurasista palasimme hetkeksi takaisin Guatemalan puolelle vieraillaksemme Tikalin mayarauniokaupungissa. San Pedro Sulan pysähdyksen jälkeen suuntasimme siis kohti Floresia, mikä on lähin nykyaikainen kaupunki noin 60 km päässä Tikalista. Flores koostuu varsinaisesti kolmesta eri kaupungista ja sen keskusta sijaitsee pienellä ja viihtyisällä saarella, jonka kävelee ympäri noin 15 minuutissa. Flores toimii hyvänä etappina Tikaliin matkustavalle ja sieltä löytyy kaikki tarvittavat palvelut. Erityisesti on mainittava mahtava, edullinen ja herkullinen ruokakoju, jonka löysimme rantakadulta. Tikaliin tutustujien on mahdollista majoittua myös Tikalin kansallispuiston alueella.

Tikal on siis raunioitunut mayakaupunki ja se on hyväksytty UNESCOn maailmanperintökohteeksi vuonna 1979. Kaupunki koostuu yli 3000 rakennuksesta, jotka sijaitsevat nykyisen Tikalin luonnonpuiston alueella, joka on pinta-alaltaan 570km². Ensimmäisten asukkaiden uskotaan asettuneen alueelle jo noin 900 vuotta ennen ajanlaskua ja sen kukoistus ajoittuu vuosille 200-900, jolloin Tikal oli kaikista suurin mayakaupunki. Asukkaita oli huippuvuosina jopa 100 000- 200 000. Tikal oli vuosistatojen ajan merkittävä rituaalinen, kaupallinen ja seremoniallinen mayakulttuurin keskus. Kaupungin hylkäämisen syy on edelleen mysteeri, mutta sotien, nälänhädän ylikansoituksen ja raaka-aineiden loppumisen uskotaan vaikuttaneen asiaan. Viidakko otti vallan Tikalin rauniosta, jotka löytyivät uudelleen 1800-luvulla, jolloin useammat retkikunnat tekivät tutkimuksiaan alueella.

Tikalin temppelikaupunki on edelleen maisemaltaan hyvin metsämäinen. Temppeli IV huipulle, 65 metrin korkeuteen kiivettyään voi nähdä maiseman alueen yli, jossa näkyy kahta temppelin kärkeä lukuunottamatta vain puiden latvoja. Ei siis ihme, että kaupunki on pysynyt piilossa. Osa temppeleistä on edelleen maamassojen peitossa ja täysin uusien temppeleiden uskotaan edelleen löytyvän. Alue on laaja ja vierailua varten suositellaan hyviä kenkiä. Temppeleitä ympäröivällä alueella voi nähdä myös laajan kirjon erilaisia eläimiä ja lintuja, mihin on paremmat mahdollisuudet, jos majoittuu kansallispuiston alueella. Silloin voi ostaa puistoon kahden päivän lipun, jolloin on mahdollista nähdä Tikal niin auringonlaskun kuin auringonnousunkin aikaan. Meitäkin vastaan tuli muutama apina sekä koateja eli nenäkarhuja.

Itse varasimme kuljetuksen Floresista Tikaliin ja takaisin ilman opasta (70 quetzalia/meno-paluu/hlö). Matka kestää reilun tunnin suuntaansa. Innokkaimmat voivat varata erittäin aikaisen lähdön, jolloin he saavat lisämaksusta katsella auringonnousua temppelin huipulta. Lähtö oli joka tapauksessa aikaisin, mutta onneksi aamupalaa tarjottiin myös puiston portilla. Yhden päivän lipun hinta oli 150 quetzalia. Päivän aikana tuli käveltyä paljon mutta varjopaikkoja on matkan varrella runsaasti ympäröivän metsän ansiosta. Portilta sai myös hyödyllisen ja informatiivisen kartan. Suurimman vaikutuksen meihin teki Gran Plazan alue, jossa on temppelit I ja II sekä Acropolis Norte ja Acropolis Central, jotka ovat kaikki hyvin näkyvissä ja erittäin hyvässä kunnossa. Alue on todella laaja eikä suuresta väentungoksesta voi puhua, vaikka välillä opastettuja ryhmiä tulikin vastaan. Aiemmin vierailemaamme Copániin verrattuna temppelialue oli laajempi ja isot rakennukset paremmassa kunnossa, mutta Copánissa yksityiskohtien määrä oli runsaampaa. Suosittelemme siis tutustumaan molempiin!

Floresin värikkäitä katuja

Floresin värikkäitä katuja

Lähes jokaiselta Floresin terassilta on näkymä sitä ympäröivälle järvelle.

Lähes jokaiselta Floresin terassilta on näkymä sitä ympäröivälle järvelle.

Kerrassaan vastustamaton ruokakoju Floresin rantakadulla. Herkullista ja edullista!

Kerrassaan vastustamaton ruokakoju Floresin rantakadulla. Herkullista ja edullista!

Auringonlaskun tunnelmointia

Auringonlaskun tunnelmointia

Nacholautanen, simppeliä mutta sitäkin maistuvampaa!

Nacholautanen, simppeliä mutta sitäkin maistuvampaa!

Matkalla Tikaliin

Matkalla Tikaliin

Kansallispuiston alueella oli paljon erilaisia temppeleitä ja rakennuksia. Tässä ensimmäiset

Kansallispuiston alueella oli paljon erilaisia temppeleitä ja rakennuksia. Tässä ensimmäiset

Temppeli

Metsä oli piilottanut rakennukset uskomattoman hyvin.

Metsä oli piilottanut rakennukset uskomattoman hyvin.

Miten kaupunki voi kadota? Tämä kuva kertoo vastauksen.

Miten kaupunki voi kadota? Tämä kuva kertoo vastauksen.

Hyppykuva kertomaan mittasuhteista

Hyppykuva kertomaan mittasuhteista

Heijastus

Keskusaukio

Keskusaukio

Temppeli

Tikal

Copán – Mahtavat maya-rauniot

Copán

Ympäri Väli-Amerikkaa löytyy useita maya-intiaanien ajoista kertovia temppeleitä ja raunioita. Mayat hallitsivat aluetta jo 1000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Hondurasissa meidän oli määrä tutustua yhteen tunnetuimmista raunioista, Copán, jotka sijaitsevat Hondurasin länsisosassa, aivan Guatemalan rajalla. Copán on myös yksi UNESCOn maailmanperintökohteista.

Copán on mayakaupunki, joka kukoisti 400-luvulta 800-luvun alkuosaan, mutta sen historia alkaa jo 100-luvulta. Pian vuoden 900 jälkeen kaupunki hylättiin, ilmeisesti ylikansoituksen takia. Kaupungissa asui sen huippuvuosina jopa yli 20 000 asukasta. Kaupungin laidalla kulki joki, joka oli aikojen saatossa saanut osan rakennuksista sortumaan, joten myöhemmin joenuoman paikkaa siirrettiin raunioiden suojelemiseksi. Copán sai olla piilossa vuoteen 1570 saakka, jolloin Diego Garcia de Palacio osui paikalle, mutta silloin löytö ei varsinaisesti kiinnostanut ketään, kunnes Lloyd Stephens tuli tekemään alueelle tutkimuksia vuonna 1839.

Copánin temppelit koostuvat kahdesta pääalueesta, joihin voi halutessaan käyttää jopa pari päivää mutta me tutustuimme niihin puolessa päivässä. Aloitimme siis niin sanotusta “pääryhmästä” (grupo principal), jonka jälkeen teimme myös pikaisen vierailun Las Sepulturasin raunioihin. Yksityiskohdat ovat parhaiten nähtävillä museossa mutta varsinaisten raunioiden alueella saa käsityksen alueen koosta ja siellä asuneiden ihmisten lukumäärästä. Copán onkin tunnettu nimenomaan yksityiskohtaisista patsaista ja kaiverruksista, ei niinkään koosta, kuten muut lähialueen rauniot, joista voimme mainita esimerkkinä Guatemalan Tikalin, jota ei missään nimessä kannata jättää väliin.

El Salvadorista lähtiessämme suuntanamme oli siis Copán Ruinas, joka on aivan Copánin raunioiden vieressä sijaitseva kylä toimien oivallisena tukikohtana raunioihin tutustuttaessa. Copán Ruinas on melko pieni, viihtyisä ja rauhallisen oloinen kylä, jonka kapeilla ja jyrkillä mukulakivikaduilla on mukava kuljeskella ympäriinsä. Katukuva oli rauhallinen ja reissaajille suunnattuja palveluita oli tarjolla joka nurkalla, mutta turisteja oli syyskuussa melko vähän. Saavuimme Copán Ruinasiin aamupäivällä ja päätimme jättää rauniovierailun seuraavalle päivälle, jolloin meillä oli hyvää aikaa tutustua kaupunkiin. Kylän kaupungintalolta löytyi valokuvanäyttely, jossa oli kerätty kuvia ajalta, kun rauniot oli löydetty. Näyttely tosin tuntui olevan yhtä hyvin piilossa kuin rauniot aikoinaan.

Seuraavana päivänä aikaisin otimme suunnaksi Copánin rauniot, sillä myöhemmin päivällä aurinko olisi vienyt voimat laajalla alueella hyvin nopeasti. Rauniot ovat noin kilometrin päässä kylästä, joten matkan voi kulkea joko kävellen tai helposti saatavilla olevilla tuktukilla. Raunioiden lisäksi alueelta löytyy laaja museo sekä raunioiden alle kaivetut tunnelit, joihin molempiin myydään lippuja erikseen. Museo oli erittäin mielenkiintoinen ja sinne oli tuotu myös joitain alkuperäisiä patsaita ja veistoksia. Museon sisälle oli rakennettu alkuperäisen kokoinen malli upeasta Rosalila-temppelistä, jota ei varsinaisella alueella näe, koska sen päälle on rakennettu jo uusia temppeleitä. Tunneleihin emme ostaneet lippuja. Niitä pitkin olisi päässyt näkemään juuri näitä hautautuneita osia, mutta saamamme tiedon mukaan ne eivät olleet pääsylippujensa arvoisia.

Copánin vierailumme oli erittäin vaikuttava ja rauhallinen. Alue on melko laaja mutta saimme olla omassa rauhassa, muita vierailijoita ei juuri näkynyt. Mitään esitettä emme portilta löytäneet, joten kiersimme aluetta lähinnä Lonely Planetin tietojen avulla. Oman oppaan palkkaamista myös suositeltiin ja sellainen olisi varmasti osannutkin kertoa mielenkiintoisia tarinoita. Ilman mitään tietoa alue olisi saattanut jäädä vain kasaksi muinaisia kiviä, sillä rakennusten, patsaiden ja aukioiden tarkoitus ei aukea vain niitä katselemalla.

Matkalla kohti Copan Ruinasia

Matkalla kohti Copan Ruinasia

Copan Ruinasin katuja

Copan Ruinasin katuja

Niin Copan Ruinas kuin Copánin rauniotkin sijaitsevat vehreässä ja hedelmällisessä laaksossa.

Niin Copan Ruinas kuin Copánin rauniotkin sijaitsevat vehreässä ja hedelmällisessä laaksossa.

Papuja, papuja, perusruokaa Väli-Amerikassa

Papuja, papuja, perusruokaa Väli-Amerikassa

Kartta kertoo Grupo Principalin ja Las Sepulturasin raunioiden sijainnin

Kartta kertoo Grupo Principalin ja Las Sepulturasin raunioiden sijainnin

Kartta antaa hieman käsitystä siitä, millaiselta alue on näyttänyt kukoistuksen aikana.

Kartta antaa hieman käsitystä siitä, millaiselta alue on näyttänyt kukoistuksen aikana.

Pienoismalli samaisesta alueesta löytyi lipunmyynnin vierestä.

Pienoismalli samaisesta alueesta löytyi lipunmyynnin vierestä.

Museon sisäänkäynti muistutti käärmeen suuta.

Museon sisäänkäynti muistutti käärmeen suuta.

Museoon kerätyt veistokset olivat todella yksityiskohtaisia.

Museoon kerätyt veistokset olivat todella yksityiskohtaisia.

Museossa pääsi ihailemaan alkuperäisen kokoista mallia Rosalila-temppelistä. Alkuperäisen päälle on rakennettu uusia rakennuksia.

Museossa pääsi ihailemaan alkuperäisen kokoista mallia Rosalila-temppelistä. Alkuperäisen päälle on rakennettu uusia rakennuksia.

Museoon oli tuotu osa alkuperäisistä patsaista, jotta ne säilyisivät paremmin.

Museoon oli tuotu osa alkuperäisistä patsaista, jotta ne säilyisivät paremmin.

Yksityiskohta

Puu

Tämä portaikko oli täynnä hieroglyfistä kirjoitusta, jota ei ole saatu vielä kokonaan selvitettyä.

Tämä portaikko oli täynnä hieroglyfistä kirjoitusta, jota ei ole saatu vielä kokonaan selvitettyä.

Maisema

Luonto on ottanut alueen vahvasti haltuunsa.

Luonto on ottanut alueen vahvasti haltuunsa.

Rinne

Maisema

Kuvassa näkyy mayjojen jalkapallokenttä. Pallona toimi kolmekiloinen raakakumista tehty pallo, jota ei tosi saanut potkia eikä koskea käsillä. Tavoitteena oli saada pallo vastustajan puolelle tai tehdä kori sivuittain olevaan renkaaseen. Hävinneen joukkueen kapteeni teloitettiin ottelun lopuksi.

Kuvassa näkyy mayjojen jalkapallokenttä. Pallona toimi kolmekiloinen raakakumista tehty pallo, jota ei tosi saanut potkia eikä koskea käsillä. Tavoitteena oli saada pallo vastustajan puolelle tai tehdä kori sivuittain olevaan renkaaseen. Hävinneen joukkueen kapteeni teloitettiin ottelun lopuksi.

Ikkuna

Sigiriya – tämä on pakko nähdä Sri Lankassa!

Sigiriya

Sigiriyaa – yli 400 metriä korkeaa magmakiveä keskellä tasaista metsikköä – pidetään yhtenä Sri Lankan kulttuurihistorian arvokkaimmista monumenteista. Sri lankalaiset itse pitävät Sigiriyaa maailman kahdeksantena ihmeenä. Arkeologisesti merkittävä kohde houkuttelee paikalle myös tuhansia turisteja. Maan suosituimpiin nähtävyyksiin – eikä suotta – kuuluva järjetön monumentti sijoittuu Dambullan ja Habaranan väliin Sri Lankan saaren keskiosiin.

Sukellus Asiaan lähestyi tuota massiivista tasannetta Dambullasta käsin. Julkinen linja-autoliikenne on jatkuvaa ja siksi dösää voikin suositella kulkuvälineeksi, eikä matkakaan kestä edes tuntia. Pysähdys portille, vesipulloja mukaan ja sitten kiipeämään. Aamusta sää on viileämpi, mikä helpottaa nousua tasanteelle. Varjopaikat ovat vähissä, joten nuppi kannattaa suojata keskipäivän auringolta, mikäli haluaa välttyä auringonpistoksen aiheuttamalta flipahtamiselta. Sigiriyan visiitti on mahdollista toteuttaa vaivatta puolessa päivässä omatoimisesti Dambullasta käsin ja sisäänpääsymaksu oli 30 dollaria/ 3 900 rupiaa.

Lähes koko historian, aina 300-luvulta 1400-luvulle asti, Sigiriya on toiminut Buddhalaisena luostarina. Väliin mahtuu kuitenkin kuningas Kassapan valtakausi, jolloin hän päätti rakentaa palatsinsa Sigiriyan huipulle noin 500-luvun puolivälissä. Linnaketta on varmasti ollut helppo puolustaa sillä seinämät nousevat lähes pystysuorasti ylöspäin. Voimme todella suositella vierailua tällä monumentilla, joka on todellakin maineensa veroinen ja jälleen kerran yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista mitä matkamme varrelle on sattunut. Sigiriya kuuluu myös UNESCOn maailmanperintökohdelistalle. Sukellus Asiaan suosittelee!

Sigiriya on vaikuttava näky, jota voi ihailla jo kaukaa.

Sigiriya on vaikuttava näky, jota voi ihailla jo kaukaa.

Tässä ollaan jo melkein perillä.

Tässä ollaan jo melkein perillä. Viimeinen rutistus alkoi “Leijonan tassujen” välistä.

Matkalla ylös voi ihastella muinaisia nymfejä esittäviä frescoja, joiden värit ovat upeasti säilyneet.

Matkalla ylös voi ihastella muinaisia nymfejä esittäviä frescoja, joiden värit ovat upeasti säilyneet.

Laelle päästyään kannattaa varata aikaa maisemien ihasteluun ja raunioiden kiertämiseen.

Laelle päästyään kannattaa varata aikaa maisemien ihasteluun ja raunioiden kiertämiseen.

Maisemia

Raunioita

Huipulla

Hyppy

Lounaalla Sigiriyan kylässä ohi tallusteli norsu. On ne isoja!

Lounaalla Sigiriyan kylässä ohi tallusteli norsu. On ne isoja!

Toteutimme Sigiriyan visiittimme siis Dambullasta käsin, jossa sijaitsee myös itsessään suositut Dambullan luolatemppelit. Lähellä kaupungin keskustaa, kukkulan kylkeen hakattuna, sijaitsee viisi luolaa, joihin on sijoitettu noin 150 Buddhan patsasta. Ensimmäiset patsaat on tuotu paikalle jo yli 2000 vuotta sitten, jonka jälkeen kukin hallitsijoista on laajentanut kokoelmaa. Vierailu vaatii jälleen kiipeämistä ja matkalla jaloissa pyörivät niin kaupustelijat kuin apinatkin, mutta perillä on rauhallisen seesteinen tunnelma. Lippuja myytiin rappusten alapäässä, 1 500 rupiaa/hlö. Lipunmyyntiä vartioi valtava, kultainen Buddha, joka myös kuuluu UNESCOn listalle.

Sisäänkäynti luoliin

Sisäänkäynti luoliin

Buddha makaa

Kaksi

Rivistö

Aidalla

Buddha nukkuu

Buddha

Valtavan kokoinen kultainen Buddha tervehtii tulijaa.

Valtavan kokoinen kultainen Buddha tervehtii tulijaa.

Sukellus Asiaan aloittaa tänä syksynä matkan maailman ympäri. Tempausta “Kenen housuissa seisot?” voit seurata Facebook-sivultamme ja Instgramissa! #kenenhousuissaseisot

Kenen housuissa seisot?

Kenen housuissa seisot?

Kiehtova Prambanan ja Ramayana Ballet

Temppelit

Sukellus Asiaan jatkoi temppelikiintiönsä kartuttamista Yogyakartassa vierailemalla myös Prambananin temppelialueella, joka sijaitsee 17 km päässä kaupungista vilkkaan moottoritien varrella. Temppelit on rakennettu 800-luvulla ja hylätty pian sen jälkeen toistaiseksi selittämättömästä syystä. Kunnostustyöt on aloitettu vuonna 1937 ja UNESCOn maailmanperintökohteiden listalle Prambanan on hyväksytty vuonna 1991.

Alue koostuu neljästä temppeliryhmittymästä, joista jo pelkästään suurimmassa, Prambanin nimeä kantavassa, on yhteensä 240 temppeliä, joista kuusi isoa, joihin pääsee myös sisälle. Muut kolme, Sewu, Lumbung ja Bubrah ovat buddha- ja Prambanan hindutemppeli. Eri uskontojen pyhättöjen läheisen sijainnin kertovan alueen suvaitsuvaisuudesta ja hyväksynnästä. Rakennukset ovat kärsineet vaurioita maanjäristyksissä ja suurin osa pienimmistä temppeleistä olikin edelleen kivikasoina. Kunnostustyöt jatkuvat siis edelleen.

Prambanin temppeleillä vierähtää helposti tovi jos toinenkin ihmetellessä menneitten sukupolvien rakennustaitoja. Päivän päätteeksi voi vielä mennä seuraamaan Ramayana Ballet-esitystä Prambanin temppelialueen vieressä sijaitsevaan ulkoilmateatteriin. Tarina perustuu intialaisen kulttuurin ja hindulaisen uskonnon kulmakiviin ja se esitetään 250 tanssijan voimin. Jos minimalistinen ja yksityiskohtainen liikekieli ei sytytä, voi ainakin ihailla taustalla näkyviä temppeleitä vielä iltavalaistuksessa.

Sukellus Asiaan continued exploring the temples of Yogyakarta by visiting the Prambanan temple area, located 17 km outside of town next to a busy freeway. The temples have been built in the 9th century and abandoned soon after for an unknown reason. The reconstructions have been started in 1937 and Prambanan has become a UNESCO World Heritage Site in 1991.

The area consists of four groups of temples, the biggest of which alone, named Prambanan, includes 240 temples, six of which are big ones where you can enter. The other three called Sewu, Lumbung and Bubrah are Buddhist temples and Prambanan is a Hindu temple. The fact that temples of different religions are located so close to each other is a sign of local tolerance and acceptance. The buildings have suffered several earth quakes and therefore most of the smallest temples were still piles of stones. The renovation continues.

Time passes quickly as you admire the Prambanan temples and the ancient construction skills. You can end the day by attending a Ramayana Ballet show in an outdoor theatre next to the Prambanan temple area. The story is based on the corner stones of Indian culture and Hinduism and it’s performed by 250 dancers. Even if you’re not that into minimalistic and detailed movements, you can still admire the temple area behind in an evening light.

Prambanan

Prambanan

Patsas

Prambanan

Prambanan

Prambanan

Temppeli ilta-auringossa

Ramayana

Ihmeellinen Borobudur

Auringonnousu

Sukellus Asiaan kokemukset Yogyakartasta ylittivät odotukset. Ensitöiksemme suuntasimme Borobuduriin, joka on Indonesian suurin Buddhalainen temppeli. Temppeli on rakennettu kukkulan laelle portaittaisen pyramidin muotoon, jonka keskellä on kolme ympyrän muotoista tasoa. Rakennelma koostuu yli 2 000 000 kivenlohkareesta, jotka on kasattu päällekkäin ilman minkäänlaisia sidosaineita. Borobudur on rakennettu muotoon, joka on buddhalainen heijastuma universumista. Temppelissä ei ole huoneita, joissa voisi vierailla, vaan kompleksia tulee ihastella ainoastaan ulkoa päin ja tasoja myötäpäivään kiertäen.

Borobudur epäillään hylätyn jossain kohtaa 800-luvulla. Tapahtumista on monenlaisia spekulaatioita, mutta syynä epäillään olleen tulivuoren purkaus, jonka seurauksena ihmiset muuttivat muualle. Temppeli kaivettiin uudelleen esiin vuonna 1815 tutkimusmatkailija Sir Stamford Rafflesin toimesta, joka löysi monumentin matkallaan Indonesiassa. 200 työläistä siivosi aluetta 45 päivää kaataen puita ja raivaten kasvillisuutta, jotka olivat syöneet temppelin sisäänsä.

UNESCO osallistui täysimittaisiin kunnostustöihin Indonesian valtion tukena vuodesta 1968 alkaen temppelialueen pelastamiseksi. Borobudurista tuli UNESCOn maailmanperintö kohde vonna 1991. Jos satutte liikkumaan näillä nurkilla, tulee teidän ehdottomasti vierailla alueella. Suhteutettuna maan muuhun hintatasoon 20 taalan sisäänpääsymaksu tuntuu kohtuuttomalta, mutta te, jotka omistatte minkäänlaisen opiskelijakortin, pääsette alueelle puoleen hintaan!

Sukellus Asiaan aloitti Borobudurin vierailun kiipeämällä viereisen kukkulan laelle aamuneljältä ihailemaan auringonnousua. Vaikka muutama muukin matkailija oli tiensä kukkulalle löytänyt, oli tunnelma rauhallinen, mikä antoi hyvät lähtökohdat vierailulle. Temppelialueelle pääsimme aamukuuden aikoihin. Alueella ei ollut juuri muita, joten temppeliin sai tutustua rauhassa. Poistuessamme alueelle alkoi virrata paikallisia koululaisryhmiä ja metelin myötä hartaan kaunis tunnelma alkoi särkyä. Sukellus Asiaan siis suosittelee Borobudurin vierailua aamun rauhallisina tunteina!

Yogyakarta exceeded our expectations. First we headed for Borobudur which is the biggest Buddhist temple in Indonesia. The temple, located on top of a hill, has been built in a pyramid shape and in the centre there are three round levels. The building consists of more than 2 000 000 stones, piled on top of each other without any adhesive. Borobudur has been built to a shape that is a Buddhist reflection of the universe. The temple includes no rooms in which you could visit. Instead, the complex is to be admired only from the outside and by walking clockwise around the levels.

It is assumed that Borobudur was abandoned at some point in the 9th century. There are all sorts of speculations on why it happened but the reason most likely was a volcanic eruption which emptied the area. The temple was renovated in 1815 by Sir Stamford Raffles, who had found the monument during an expedition to Indonesia. For 45 days, 200 workers cleaned the area by cutting trees and vegetation, which had hidden the temple inside.

Assisting the Indonesian government, UNESCO participated the extensive renovation since 1968 to save the temple area and in 1991 Borobudur was listed as a UNESCO World Heritage Site. If you happen to be nearby, you must absolutely visit the area. Compared to the local prices, 20 dollars for entrance seems unreasonable, but all you who own a student card of any kind can access half price!

Sukellus Asiaan started the Borobudur visit by climbing a nearby hill at four o’clock in the morning to admire sunrise. Even though there were few other travellers as well, the atmosphere was calm which was a great beginning to the visit. We accessed the temple area around six in the morning. There were hardly anyone else in the area and therefore we got to familiarize ourselves with the temple in peace and quiet. As we were leaving, local school groups started to pour to the area and as the noise levels rose, the beautiful atmosphere was gone. Consequently, Sukellus Asiaan recommends visiting Borobudur during the peaceful morning hours!

Auringonnousu 2

Auringonnousu 3

Borobudur

Portaikko

Hahmoja

Borobudur

Stupa

Hahmo

Buddha