Avainsana-arkisto: Vietnam

Ne pienet asiat

Kalastajan hattu

Arki on arkea, oltiin sitten missä päin maailmaa tahansa. Se ei kuitenkaan ole samanlaista, vaan pienet yksityiskohdat tekevät siitä erityisen. Tässä muutamia pieniä asioita, jotka tekevät arjestamme täällä Vietnamissa erilaisen kuin Suomessa. Jos pidät näitä itsestäänselvyyksinä, olet ehkä oleillut Kaakkois-Aasiassa tarpeeksi pitkään.

Ruokavalion perusraaka-aine on riisi, aina, joka päivä, ehkä hieman eri muodoissa mutta joka päivä. Riisi syödään puikoilla.

Jos luulit, että sataman laiturissa ei ole enää tilaa yhdellekään laivalle, olit väärässä. Kyllä siihen aina nyt ainakin yksi mahtuu. Sama koskee muita kulkuvälineitä.

Peruutusvaroitusääni on lähes joka autossa, ja yleensä ne soittaa fur eliseä, lambadaa tai muuta mukavan rasittavaa renkutusta. Myös vilkut on usein varustettu äänimerkillä.

Torven toitotus kuuluu myös liikenteen perusääniin. Sitä voi soittaa liikenteen sujuvuuden lisäämiseksi sekä ihan vaan tunnelman vuoksi. Myös torvissa on erilaisia soittoääniä.

Vessapaperia ei laiteta pönttöön, vaan sen vieressä olevaan roskikseen, jos vessassa nyt ylipäänsä on pönttöä tai vessapaperia.

Oluttuoppiin lisätään iso jääpala. Olut juodaan ilmeisesti mieluummin vetisenä kuin lämpimänä.

Vietnamilainen kalastajanhattu on normaali näky katukuvassa.

On täysin normaalia oikaista mopolla vastaantulijoiden kaistan, huoltoaseman pihan tai jalkakäytävän kautta. On siis myös täysin normaalia, että liikenteessä mopoja tulee vastaan molemmin puolin.

Sandaalien kanssa käytetään usein sukkia, niitä sellaisia, joissa isovarpaalle on oma kolonsa.

Kaupan takaosasta löytyy usein myyjän ja hänen perheensä koti. Näin ollen, kun illan tullen mopot otetaan sisälle suojaan, ne työnnetään kauppaan sisälle.

Mopon päällä voi kuljettaa mitä vaan. Viisihenkisen perheen, polkupyörän, pari sikaa, korkean pinon raakoja kananmunia tai yksiön huonekalut.

Everyday life is everyday life no matter where on the globe you are. However, it is not similar everywhere because the small details make it special. Here are some little things that make our everyday life here in Vietnam different from the Finnish one. If you consider these self-evident, you may have spent quite enough time in South-East Asia.

The basic ingredient of your diet is rice, always, every day, maybe in slightly different forms but still, every day. Rice is eaten with chop sticks.

If you thought that in the quay there is no room for one single boat, you are mistaken. There is always room for one more. The same applies for other means of transportation.

Almost every car is equipped with a warning signal for backing and normally they play Fur elise, Lambada or similar irritating song. Also indicators are often equipped with sound.

Honking horns are one of the basic sounds in the traffic. You can honk the horn to make the traffic run smoother, or just because. Horns come also with all sorts of different sounds.

Toilet paper should not be put in the toilet bowl but in the bin next to it, considering that there is a bowl let along toilet paper in the toilet.

A huge ice cube is added to the beer pint. Watery beer is apparently better than warm beer.

The Vietnamese fisher man’s hat is a common sight on the street.

When driving a motorbike, it is completely normal to take the first possible short cut, may it be the opposing lane, a gas station or a sidewalk. Therefore, it is also completely normal that motorbikes come across on both sides of the street.

Socks are often worn with sandals. This means socks with a separate space for big toe.

Shopkeepers often live in the backroom of their shop. Therefore, when at nightfall motorbikes are taken in, they are taken inside the shops.

Anything travels on motorbikes. A family of five, a bike, a couple of pigs, a high pile of raw eggs or the furniture of a studio.

Jääpala

Liikenne

WC

Sandaalisukat

Mopolasti

DCS Graduation!

Juokse

Viimeiseen kolmeen kuukauteen emme ole juuri muuta tehneet kuin nukkuneet, syöneet tai sukeltaneet. Tilanne on kuitenkin nyt se, että Dive control specialist-tutkinto, ja sitä myöten uusi ammatti, ovat vihdoin ja viimein plakkarissa. Raataminen palkittiin ja edessä oli valmistujaisjuhlat, joissa suoritettiin ”snorkkelitesti”. Testiin kuuluu ruokaa, juomaa sekä erilaisia tehtäviä sukellusvarusteissa kaupungin sykkeessä. Kyseisen seremonian myötä meidät siis toivotettiin tervetulleeksi ammattisukeltajien joukkoon. Rehellisyyden nimissä voinen todeta, että maailma kääntyi ympäri yön aikana, mikä lienee osa sisäistä kasvua.

Mitä tästä kaikesta sitten seuraa tulevaisuudessa? Sitä ei kukaan voi ennalta sanoa. Päädyimme kuin huomaamattame ilmoittautumaan Open Water Instructor-kurssille, minkä suoritettuamme meistä tulee sukellusopettajia. Siihen tuntuu kuitenkin olevan vielä kovasti matkaa. Sillä välin keskitymme hetkeksi aivan muihin juttuihin, ja ennen kaikkea nauttimaan tähän astisista saavutuksistamme. Nha Trang ja Angel Dive saavat nyt jäädä taakse muutamaksi päiväksi, kun Sukellus Asiaan pakenee vuorille. Suuntana Dalat ja ansaitut lomapäivät ennen seuraavia haasteita.

During the last three months we haven’t done much else than slept, eaten or dived. Now, however, we have finally completed the Dive control specialist degree and consequently got ourselves a new profession! All the hard work paid off and the last challenge was a graduation party including a “snorkel test”. The test included food, drinks and performing different tasks around the city while wearing diving equipment. The purpose of this ceremony was to welcome us to the group of professional divers. To be honest, I must admit that the world turned upside down during the night, but I guess it is a part of inner growth.

So what does this all mean for our future? Nobody knows. Before we even knew it, we had already signed ourselves to Open Water Instructor course after which we will be diving teachers. This, however, seems still very distant. Meanwhile, we will focus on completely different things for a while and especially enjoy our accomplishments. We will put Nha Trang and Angel Dive behind us for a few days and run away to the mountains. We head for Dalat and a well deserved holiday before the next challenges.

2_1.jpg

wpid-7.jpg

wpid-20140402_193846.jpg

wpid-20140402_193827_1.jpg

20140402_193545

Vaikean paikan edessä

Instructor

Dive Control Specialist-opintojen lähestyessä loppuaan Sukellus Asiaan on päätynyt risteykseen, josta tuskin ilman riskinottoa selvitään. Meille tarjoutui mahdollisuus osallistua Dive Instructor-koulutusohjelmaan, jonka toisesta päästä tupsahtaa pihalle sukellusopettajia. Ajatus on kutkuttava, mutta siihen liittyy riski. Sijoittaakko leijonan osa matkabudjetista ja toivoa parasta, että löytää itsensä kouluttamasta uusia oppilaita sinisten vetten ääreltä trooppiselta saarelta? Riskinoton kääntöpuolena on ennenaikainen kotiinpaluu loskaan ja räntäsateeseen marraskuun synkimpinä hetkinä, mikäli ura sukellusopettajana ei ota tuulta alleen. Alkuperäinen suunnitelma oli pelata varman päälle ja pysytellä tien päällä niin pitkään, kuin rahat riittävät ja palata kotiin taskut tyhjinä, mutta elämää nähneenä. Elämässä täytyy uskaltaa ottaa riskejä ja heittäytyä vapaapudotukseen toivoen, että joku näyttää meille tien. Saa nähdä kuinka meidän käy. Apua ja tukea otetaan vastaan mieluusti. Mikäli olette olleet vastaavassa tilanteessa, olisimme enemmän kuin iloisia mikäli jakaisitte kokemukset kanssamme. Emme todellakaan tiedä, mikä olisi viisainta tässä tilanteessa.

As the Dive Control Specialist studies are coming to an end, SukellusAsiaan has ended up to a crossroads, from which it’s unlikely possible to proceed without taking a risk. We were offered a possibility to participate a Dive Instructor training, which gives you the right to work as a diving instructor. The thought is tempting, but it includes a risk. Should we invest the majority of our budget for the training and hope for the best that we’ll find ourselves training new divers in bright blue waters on a tropical island? If we don’t succeed with this job we end up returning home earlier than we were supposed to in the month of November, which means darkness and rain. The original plan was to play safe and stay on the road as long as possible and finally return home with empty pockets but countless memories. Sometimes in life you do need to take risks and throw yourself to freefall hoping that someone shows you the way. We’ll see what we end up with. We would highly appreciate advice and support. If you have been in a similar situation, we would be more than happy if you shared your experience with us. We really don’t know what would be the wisest thing to do in this situation.

Go Pro – Live for diving, dive for living

Kalmari

Dive control specialist-opintoja on nyt takana reilut pari kuukautta ja viimeiset haasteet ovat edessä. Vaikka edellisestä vapaapäivästä on kulunut neljä viikkoa, veneeseen noustaan aamulla hymyssä suin. Elämäntapana sukeltaminen on vaiherikasta ja haastavaa, mutta silti parhaimmillaan myös äärimmäisen rentouttavaa. Ensimmäinen protaso oli sukellusopas, joka antoi oikeudet johtaa ja suunnitella sukelluksia sertifioiduille sukeltajille. Science of diving-kurssi tarjosi perustiedot niin sukellusfysiikasta, fysiologiasta, harrastukseen vaadittavista varusteista kuin ympäristössä vallitsevista olosuhteistakin. Kyseinen teos tuotti allekirjoittaneelle päänvaivaa useammaksi kuin yhdeksi illaksi, mutta tuloksekkaan ponnistelun jälkeen oikeutti Divemaster-ammattinimikkeeseen.

Edessä on vielä jo pidempään jatkuneita opetusnäytteitä Open Water-peruskurssin eri osista niin maalla kuin merelläkin. Opetustyö veden alla on tarjonnut aivan uudenlaisen haasteen, minkä edessä kumpikaan meistä ei ole vielä koskaan aikaisemmin ollut. Paras palkinto työstä ovat iloiset ja onnelliset itsensä ylittäjät, jotka ovat uskaltautuneet laittamaan itsensä likoon uudessa ympäristössä ja voineet todeta nauttivansa uudesta harrastuksestaan. Niin teemme myös me. Edessä on vielä uimataitotesti, joka pitää sisällään 700 metriä snorklausta, 400 metriä uintia, 50 metriä sukellusta sekä 15 minuuttia kelluntaa. Siihen päälle 100 kysymystä sisältävä loppukoe ja Dive control specialist-ammattinimike on enemmän kuin lähellä. Kyseessä on siis kevytsukeltajan tutkinto, joka oikeuttaa toimimaan sukellusoppaana sekä apukouluttajana jokaisessa maailman kolkassa, missä sukeltaminen vain on mahdollista.

After a couple of months of Dive control specialist studies we are now facing the final challenges. Even though our last day off was four weeks ago, we get into the boat every morning with a smile on our face. As a way of life diving is multi-stage and challenging, but as its best it can also be extremely relaxing. The first pro level was Diveguide, which gave us the right to guide and plan dives for certified divers. The Science of diving course offered us the basic knowledge on diving physics, physiology, necessary equipment and diving environment conditions. Studying the material in question was quite a challenge, but the trouble paid off and resulted in the title of Divemaster.

We are still facing teaching demonstrations of different parts of the open water basic course both in and out of water. The demonstrations have already been going on for quite a while. Teaching under water has been a completely new challenge for both of us. The best prize of the job is the happy people who have ventured to challenge themselves in a new environment and who end up in enjoying their new hobby. So do we! We are still facing a swimming test including 700 metres snorkelling, 400 metres swimming, 50 metres diving and 15 minutes floating. After that, there is a final test including 100 questions after which the \Dive control specialist title is more than close! Dive control specialist is an diving degree, which gives you the right to work as a diving guide and assisting trainer everywhere in the world where diving is possible.

Sukeltaja

Sukeltaja

Rekku

BC

Sukeltajia

Kaloja

Drinking speciality diver

jelly

Reilun kolmen viikon yhtäjaksoisen työrupeaman jälkeen, joka jatkuu edelleen on, aika palata hetkeksi perusasioiden äärelle. Väsyneenä, mutta niin onnellisena, kulkiessaan valitsemallaan polulla kohti tuntematonta, on aika nostaa malja hyvällä elämälle ja valinnan vapaudelle, joka meillä kaikilla ihan oikeasti on. Olkaamme siis tyytyväisiä siihen mitä meillä on ja nauttikaamme siitä.

Lämmin suihku? Kylmä suihku? Suihku? Todistan sen nyt teille rakkaat ystävät. Jos arki tuntuu ankealta, kääntäkäämme lämmin vesi nollaan viikoksi, niin voimme huomata seuraavan viikon sunnuntaina, kuinka suurta nautintoa kuuma suihku voikaan pienessä ihmisessä saada aikaan. Sama koskee kaikkia niitä arkisia pieniä asioita, joille olemme silmämme sulkeneet sillävälin, kun keskitymme haaveilemaan siitä, mitä meillä ei ole sen sijaan, että olisimme tyytyväisiä siihen, mitä meillä nyt on.

After three weeks of continuous work, which still goes on, it is time to get back to the basics. Tired but so happy, walking on a path of our choice towards the unknown, it is time to raise our glasses for good life and to freedom of choice, which we all do have. Let’s be happy with what we have and enjoy it.

A hot shower? A cold shower? A shower? I will proof it to you now, dear friends. If the everyday life seems dull, turn off the hot water for a week. The following Sunday you’ll notice what a great pleasure a hot shower is for a tiny human being! The same applies to all those small everyday things which we don’t notice as we so hard concentrate on dreaming of what we don’t have instead of being happy with what we have.

H5N1 vaatinut uhreja Nha Trangissa

H5N1

Vahvistamattoman tiedon mukaan ainakin kolme ihmistä on kuollut lähiaikoina kotieläimistä tarttuneeseen H5N1 virukseen Nha Trangissa, mikä on aikaansaanut myös siipikarjan joukkoteurastuksen. Paikalliset pyrkivät välttämään lintujen syömistä, mutta muuten tilanne näyttäisi olevan entisellään. Mitään suurta numeroa asiasta ei haluta tehdä, koska sen pelätään karkoittavan turistit.

H5N1 eli Hong Kongin lintuinfluenssa on lintuinfluenssan ihmiseen tarttuva alalaji. Virusta pidetään erityisen vaarallisena, koska tartunnan saaneiden kuolleisuus on 20-50 prosenttia. Toistaiseksi on tiedossa vain yksittäisiä tapauksia, missä kyseinen virus olisi tarttunut ihmisestä toiseen.

Nyt on siis korkea aika lempata kanat ja muu siipikarja keittiöstä pihalle ja keskittyä kypsennettyyn kasvisruokaan toistaiseksi. Mitään sen suurempaa draamaa tästä on turha repiä – normaali varovaisuus ja huolellinen hygienia saavat nyt luvan riittää.

According to unconfirmed information, at least three people have been killed recently in Nha Trang by H5N1 virus which has been transmitted via domestic animals. This has resulted in extensive slaughter of poultry. Locals seem to avoid eating birds, but nothing else has changed. People don’t want to fuss about it, because they are afraid that the tourists will disappear.

The H5N1, also known as the Hong Kong bird flu is the bird flu subspecies which can be transmitted to human. The virus is considered especially dangerous, because the mortality rate of those who get the flu is 20-50 per cent. So far we are only aware of few distinct cases in which the virus has been transmitted from a person to another.

It is about time to throw chicken and other poultry out of the kitchen and concentrate on cooked vegetarian food for now. However, there is no need to make a drama out of this, normal carefulness and hand hygiene will suffice.

Normal day at the office

Aamulla

Ohessa pieni esimerkki siitä, kuinka hemmottelemme itseämme päivästä toiseen maailman toisella laidalla.

6:00 Herätys. Pirteinä ja reippaina raahaudumme raput alas minuuttia ennen työpäivän alkua. Jos matka olisi yhtään pidempi, myöhästyisimme. Aina!
6:30 Tarkoin varjellut regulaattorit nostetaan pakumme kyytiin dive shopilta. Matkalla satamaan haemme loput sukeltamiseen tarvittavat kamat varastolta.
7:15 Varusteiden roudaus jatkuu satamassa autosta veneeseen. Tokihan laitamme varusteet valmiiksi myös asiakkaille.
8:00 Asiakkaat tuodaan veneelle ja matka kohti saaristoa voi alkaa.
9:00 Laadimme päivän aikataulun ja annamme asiakkaille tarvittavat ohjeistukset koulutusta ja sukelluksia varten. Ohjelmaan kuuluu kaksi sukellusta, joiden välissä pidetään noin tunnin tauko.
12:30 Kun sukellukset ovat ohi, suuntaamme takaisin satamaan.
13:30 Satamassa roudausrumba jatkuu toiseen suuntaan. Palautamme pestyt varusteet niiden alkuperäisille paikoilleen ja suuntaamme lounaalle.
Noin kello 15:00 Suihku ja hetki tajuttomana sängyn pohjalla.
17:00 Teoriaopetusta. Tällä kertaa aiheena science of diving.
19:00 Iltavuoro shopilla. Tavoitteena myydä sukelluksia ja haalia lisää asiakkaita.
Työvuoro päättyy 21.30. Samalla laaditaan seuraavan päivän aikataulu. Iltakalja ja nukkumaan. Elämä on ihanaa..

Here’s a small example of how we treat ourselves daily on the other side of the world:

6.00 Wake up. Bright and shiny we drag ourselves down the stairs at exactly one minute before the workday begins. If the journey was any longer we would be late. Each day!
6.30 Securely kept regulators are picked up to our van from dive shop. On our way to the harbour, we stop by a storage to pick up the rest of the stuff needed for diving.
7.15 At the harbour, we carry the stuff further to the boat. We also prepare the equipment for customers.
8.00 The customers are brought to the boat and the journey to archipelago begins.
9.00 We schedule the day and give the customers the necessary instructions for training and dives. Normally there are two dives with a one-hour break in between.
12.30 When diving is finished we head back to the harbour.
13.30 At the harbour we once again carry stuff but this time back to the van. We restore the washed equipment back to where it was and head for lunch.
Approximately at 15.00 shower and a moment of unconsciousness in the bed.
17.00 Theory teaching. Today’s topic is science of diving.
19.00 Evening shift at the shop. The aim is to sell dives and get more customers.
The shift ends at 21.30. At the same time we schedule the following day. A beer and bed. Life is good…

Auringonnousu

Roudattavaa

Asiakaspalvelua

Valmiina

Loikka

Maisema työmatkalta

Narkoosissa

Matkalla alas

Osana Dive control specialist-opintoja suoritamme syväsukellukseen tarvittavat harjoitukset. Kyseessä on siis sukeltaminen 40 metriin, mikä on maksimiraja, jonka jälkeen puhutaan tekniikkasukelluksesta, jolloin kyseessä on dekompressiosukellus. Dekompressiosukelluksessa tehdään paluumatkalla dekompressiopysähdykset tietyissä syvyyksissä, mikä helpottaa kudoksiin kertyneen typen vapautumista elimistöstä. 40 metriä on siis matka, joka on mahdollista tulla ylös suoranousua max 9 metriä/ minuutissa ilman pysähdyksiä, edellyttäen, että pysyt tietokoneesi antamien aikarajojen puitteissa. Normaalioloissa toki tehdään kolmen minuutin turvapysähdys viidessä metrissä. Mikäli aikarajat ylittyvät, on silloinkin kyseessä dekompressiosukellus.

Veneellä ennen lähtöä tunnelma oli jännittynyt. Vatsanpohjaa kutkutti. Oleskelu 40 metriä merenpinnan alapuolella tuntui ajatuksissa todella hurjalta. Mitähän tästäkin tulee, oli ajatus mikä pyöri mielessä. Tilannetta ei suinkaan helpottanut se, että kyseisellä sukelluksella tehtäisiin myös typpinarkoositesti. Typpinarkoosin taustalla on normaalia ilmanpainetta korkeampipaineinen typpi, joka toimii ilokaasun tavoin aivoissa. Kun typen osapaine kasvaa riittävän suureksi, on sillä päihdyttävä vaikutus. Positiivisia sivuvaikutuksia ovat turvallisuuden tunne, euforia ja hallusinaatiot. Negatiivisiin vaikutuksiin luetaan muun muassa vainoharhat. Ajatus paranoidisesta sekoilusta 40 metrin syvyydessä sanalla sanoen hirvitti.

Kaikista peloista ja jännityksestä huolimatta kokemus oli mahtava. Teknisesti sukellus muistutti jurrista sekoilua baaritiskillä, mutta fiilis oli loistava. Tunnelma oli sekoitus ylitsevuotavaa turvallisuudentunnetta sekoitettuna hilpeään naureskeluun omille ajatuksille ja kömpelyydelle, kun sukeltaessani laahasin itseäni pitkin pohjaa ja jätin jälkeeni pöllyävän vanan. Oloihin on jonkin verran totuttelemista ennen kuin suostun ottamaan asiakkaita ohjaukseeni yli 30 metrin syvyyksiin.

Löytyi yksi syy lisää jäädä koukkuun sukeltamiseen.

Our Dive control specialist studies include rehearsals for deep diving. This means diving down to 40 metres, which is the maximum limit. Deeper than that is technical diving, which means decompression diving. Decompression diving includes decompression stops at certain depths when ascending, which helps to free nitrogen from your body tissues. The above mentioned 40 metres is the depth from which you can ascend directly max 9m/minute without stopping, giving that you stick to the time limits given by your computer. In normal circumstances, a safety stop of three minutes is done at five metres. In case you exceed the time limits, the dive turns to a decompression dive.

When sitting in the boat waiting for departure we felt excited and nervous. Thinking that we would soon dive as deep as 40 metres below sea level felt quite extreme. We wondered how it would go. During the same dive, we would also be doing a nitrogen narcosis test, which didn’t exactly make the situation any easier. Nitrogen narcosis occurs when nitrogen of higher pressure than normal air pressure reaches the brain and effects it like laughing gas. When the partial pressure of the nitrogen is elevated enough, it has an intoxicating effect. Positive side effects are feeling of safety, euphoria and hallucinations. Negative side effects are for example paranoia. Needless to say, the thought of being both crazy and paranoid at 40 metres below sea level was horrifying.

However, regardless of the fear and nervousness, the experience was amazing. Technically the dive did remind of drunken craziness at the bar, but the feeling was great. It was like a mixture of overwhelming safety and crazy giggling to my own thoughts and clumsiness, as I dragged myself along the seabed leaving a dusty cloud behind. I do need to get used to the feeling before I’ll be willing to guide customers at 30 metres of depth.

Here’s one more reason for getting addicted to diving.

Nudibranch

Deep

Moray eel

Deep 2

Tulevan kesän kuumin uutuus!

tmp_Shuttle 2-651685085

Shuttle cock on footbag-diggareille ja kaikille muillekin pihapeleistä kiinnostuneille suunnattu ajanviete. Shutlea pelataan kautta Kaakkois-Aasian ikään ja sukupuoleen katsomatta lähestulkoon joka nurkalla. Kyseessä on siis supersuosittu ja haastetta tarjoava aktiviteetti. Tilaa sinäkin itsellesi tekemistä tulevaksi kesäksi!
Ohjeet löydät shopping-sivultamme.

Shuttle cock is a game for friends of footbag and other outdoor games. In Southeast Asia, everybody plays shuttle regardless of age or sex. Shuttle is super popular and offers you quite a nice challenge. Get yourself your own shuttle for next summer! More info on our shopping-page.